Lue keskustelun säännöt.
Saanko olla pettynyt neljännestä pojasta?
06.02.2008 |
Olimme eilen mieheni kanssa yksityisellä ultrassa ja kävi ilmi, että odottamamme neljäs lapsi on poika, kuten kaikki kolme vanhempaakin lastamme. Oikeastaan koko eilinen ilta meni itkeskellessä, koska tiedän, että tämä on ehdottomasti viimeinen lapsemme ja olin niin haaveillut äidin pikku prinsessasta. Koko ajan kuitenkin varauduin siihen, että poikahan siellä on ja yritin itselleni puhua järkeä kuinka helppoa se sitten on jne.
Nyt kuitenkin tuntuu kuin raskaudestani olisi puoli iloa pois. Tiedän, että minun tulisi olla kiitollinen, että minulla on jo kolme tervettä lasta. Tiedän, että kaikki eivät voi saada lapsia ollenkaan. Tiedän, että saan olla kiitollinen, jos syntyvä lapsi on terve ja kaikki menee kuitenkin hyvin. Onko silti väärin, että koen nyt kuitenkin suurta pettymystä?
Kommentit (51)
Se on sitten täysin eri asia, että uskaltaako sitä toivetta nostaa tietoisuuden tasolla - eli siis MYÖNTÄÄ itselleen toivovansa ;-). Katsos kun me olemme kuitenkin aika monimutkaisia olentoja psyykeltämme me ihmiset.
48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä tarkoittanut kirjoituksellani sanoa / viestittää, että jokainen varmasti toivoo juuri tyttöä, tai että tyttölapset olisivat jotenkin " parempia" kuin poikalapset - en suinkaan. Tarkoitukseni oli selittää sitä OMAA toivettani, syitä siihen miksi minä olen niin toivonut, ja mistä se toive siis omalla kohdallani kumpuaa.
Jokaisella on varmasti omat syynsä toivoa joko tyttöä tai poikaa, ja ne syyt ovat hyvin henkilökohtaisia - kyse olikin nyt siitä, että onko ihmiselle oikeus omiin toiveisiinsa tämän(kin) asian suhteen, ja siitä miksi sitä toivetta ei saisi lausua ääneen.
48
Minä voin kertoa toivoneeni pisamaista punapäistä ja ruskeasilmäistä tyttöä :). Juu, en ihan tosissani, haaveissani kuitenkin. Tuli kyllä ruskeasilmäinen tyttö, mutta punapäisyys meni jonnekin toiselle. Ja eipä olisi se sinisilmäinen poikakaan harmittanut tipan vertaa.
Näen itseni vahvasti tyttöjen äitinä, että mukava nähdä tulevaisuudessa, tuleeko niitä poikia. Itselläni kun on tunne kolmesta tytöstä. Mieheni tiedän kuitenkin haaveilevan pojasta, ja tottakai toivon näin tapahtuvan. Hän itse eilen sanoi, että ei kyllä näe meille kuin tyttölauman..
Mutta älä sinä ap murehdi. Täysin normaalitunne tuo on :). Onneksi saat todennäköisesti joskus liudan pojantyttäriä, ja nyt miljoonasti iloa ihanista pojistasi!
Itsellä kaksi poikaa. Ensimmäisestä toivoin tyttöä, koska jotenkin ajattelin juuri tuota äiti-tytär-suhdetta (itselläni äitini kanssa hyvä suhde) Sain täydellisen pojan, johon rakastuin. Toisesta toivoin tyttöä, koska yksi poika jo oli. Sain siis toisen täydellisen pojan, johon myös rakastuin suunnattomasti. Ja nyt toivon kolmatta poikaa... Nimikin olisi jo pojalle valmiina, tytölle ei.
Outoa...
Jos mies vaikka toivoo ääneen pilkkikaveria tai pelikaveria, ei kukaan hänelle varmaan sano, että voi kun saisit vammaisen lapsen tms, vai sanooko? Päinvastoin, ajateltaisiin, että voi miten ihana isä tuostakin varmaan tulee kun jo etukäteen miettii elämäänsä mahdollisen lapsen kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkisin tulee mieleen, että pitääkö tytöstään yhtä paljon kuin jos olisi saanut pojan ja jos poika tulee, niin pitääkö siitä enemmän kuin tytöistään.
Siis kun nyt on mielipide, että ei saisi sukupuolta toivoa etukäteen. Niin miehethän usein suunnittelevat kaikkia juttuja, mitä tekevät " pojan" kanssa, vaikkei sukupuolesta ole edes tietoa. Ja tämä mielestäni koetaan hyväksyttävämmäksi kuin naisten haaveet tytöstä.
Se nyt on mielestäni selvä (ainakin pitäisi olla), että kun se oma lapsi syntyy, se on juuri se oikea ja rakkain.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käännä ja väännä asiaa miten haluat, tosiasia on se että niin asian mittakaava kuin oikeutus on niin pielesssä kuin olla ja voi. Huonoa omatuntoasi sinä täällä yrität vaientaa. Että ihan itketti, kun toivottu lapsi olikin väärää merkkiä. Taivas.
jatkuu. Itsekkin haaveilin kahdesta tytöstä kun esikoista odotin. Olin aina ajatellut itseni tyttöjen äitinä johtuen varmaan siitä että itselläni on vain sisko jonka kanssa olemme todella läheisiä. Esikoiseni oli tyttö joten letin ilman muuta etä seuraavakin olisi. Ultra paljasti pojan ja ensin olin hiukan pettynyt kun haavekuvani kahdesta tytöstä hajosi mutta sitten iloinen kun mies kuitenkin toivoi poikaa ja nyt hänen haaveensa toteutui. Myös ajatus siitä etä on molempia sukupuolia tuntui kivalta. Kolmannen lapsen paljastuttua kromosomitutkimuksessa pojaksi en osannut olla edes pettynyt vaan huojentunt sitä että tulossa oli terve lapsi. Silloin ei sukupuolella ollut väliä. Mutta kun neljättä odotin toivoin taas sitä tyttöä kun edelleen eli haave läheisistä sisarista kuten minä ja siskoni. Ultra paljasti taas pojan ja ihan hetken koin haikeutta siitä että haaveeni e nyt toteudu lapsiluvun tultua täyteen mutta nopeasti huomasin myös miten makeeta on kun on kolmen pojan trio. Nyt en vaihtaisi poikiani enkä tttöäni mihinkään. Ja olen myös huomannut että ei se ole sukupuolesta kiinni kenen lapsista kanssa kemiat parhaiten sopivat yhteen eli kenen kanssa on läheisimmät välit ja eniten yhteisiä mielenkiinnon kohteita vaan se on kiinni lapsen persoonasta. Eli vaikka minulla on myös tyttö on yksi pojistani eniten itseni kaltainen ja usko että hän tulee myös aikuisena olemaan läheisin.
Ihan samoin kävi siskolleni jolla esikoinen oli tyttö ja toinen poika ja hänkin oli toivonut kahta tyttöä. Nyt poika onkin se läheisempi kun on enemmän äitinsä kaltainen kuin tyttö.
Ainut mikä itseä välillä tosiaan on harmittanut on se etä tytöltäni jää puuttumaan sisarsuhde jollainen itselläni on ollut. Onnekseni olen huomannut että oma tyttöni ja siskoni tyttö ovat luoneet hyvän suhteen ja ovat toisilleen kuin sisaria ja toivon että tämä heillä myös säilyy ja korvaa puuttumaan jääneen siskosuhteen.
Tunteisiin ja ajatuksiin on jokaisella oikeus mutta niistä pitää päästä yli eikä jäädä niihin rypemään. Lapset ovat lahja olivat he millaisia tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinulle ei heru ymmärrystä mistään kun olet näköjään unohtanut inhimillisyyden maailmasta. Toivottavasti omista lapsistasi tulee tavattoman täydellisiä etteivät joudu kärsimään äitinsä vihasta ja hyljeksynnästä kun erehtyvät näyttämään maallisen ihmisen inhimillisiä negatiivisia asioita...
Vierailija:
Minulla on kaksi poikaa. Se mitä on, tuntuu ihmisistä täysin luontevalta. En osaa toivoa tai kuvitella mitään muuta. Pojat ovat jotain aivan muuta kuin stereotyyppinen kuva pojista. Antakaa meille poikien äideille lupa tunteisiimme. Antakaa meidän olla tyytyväisiä. Älkää tulko laittamaan sanoja suuhumme, että kylle te varmasti sen tytön haluaisitte. Se loukkaa ainakin minua, ja loukkaannun moisista kommenteista myös poikieni puolesta.