Lue keskustelun säännöt.
Saanko olla pettynyt neljännestä pojasta?
06.02.2008 |
Olimme eilen mieheni kanssa yksityisellä ultrassa ja kävi ilmi, että odottamamme neljäs lapsi on poika, kuten kaikki kolme vanhempaakin lastamme. Oikeastaan koko eilinen ilta meni itkeskellessä, koska tiedän, että tämä on ehdottomasti viimeinen lapsemme ja olin niin haaveillut äidin pikku prinsessasta. Koko ajan kuitenkin varauduin siihen, että poikahan siellä on ja yritin itselleni puhua järkeä kuinka helppoa se sitten on jne.
Nyt kuitenkin tuntuu kuin raskaudestani olisi puoli iloa pois. Tiedän, että minun tulisi olla kiitollinen, että minulla on jo kolme tervettä lasta. Tiedän, että kaikki eivät voi saada lapsia ollenkaan. Tiedän, että saan olla kiitollinen, jos syntyvä lapsi on terve ja kaikki menee kuitenkin hyvin. Onko silti väärin, että koen nyt kuitenkin suurta pettymystä?
Kommentit (51)
jään odottamaan kolmatta niin sanon lääkäreille, että älkää kertoko sukupuolta minulle. 2poikaa on jo ja tietysti olisi ihanaa saada tyttö mutta jos saan asian selville vasta kun vauva syntyy ei sillä ole mitään väliä. Vauva on kuitenkin täydellinen oli hän sitte tyttö, poika sairas ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se, että sun murhees on pienempi kuin heidän, ole syy murehtimatta.
En mäkään avaa ketjuja joiden otsikko on ärsyttää, lapsettomille voisin suositella samaa.
t. 24
että pitäisi saada vielä sitä toista sukupuolta, ei ole lapselle hyvä lähtökojta syntyä.
Olen poikatyttö minäkin.
Minä kaipaisin enemmänkin sitä että saan olla neuvomassa ja tukemassa naiseksi tulossa, tyttöjen tunteissa jne.
Ehkä minä pelkään etten saisi poikieni kanssa sellaista läheistä suhdetta jollainen minulla on äitini kanssa. Voidaan puhua kaikesta, soitellaan päivittäin jne. Toivon että poikani pysyvät minulle yhtä läheisinä kuin he nyt pienenä ovat... Ja tuovat sitten omat valintansa minulle aikanaa " tyttäriksi"
siitä, ettei saa koskaan omaa tytärtä. Kyllä se on tärkeä asia. Ei omaa tytärtä voi korvata yksikään poika eikä miniä.
Tuskinpa tässä on kyse mistään prinsessahörhötyksistä, vaan nimenomaan siitä äidin ja tyttären suhteesta, joka on ainutlaatuinen. Äidin ja aikuisen pojan suhde ei vaan voi olla samanlainen, sorry.
T. Tytön ja pojan äiti, joka rakastaa molempia aivan kauheasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin satavarma, että tällä tulee lokaa niskaan ja toivotuksia, että saisin vammaisen lapsen (kuka täysissä järjissä oleva oikeasti toivoo kenellekään vammaista lasta?) ja niinhän tulikin.
Minusta on kumma tämä mielipide, että lapsen sukupuolen ei saisi toivoa olevan jompi kumpi, vaan lapsesta pitäisi olla vain kiitollinen. Tottakai olen kiitollinen, se ei kuitenkaan estä sitä, ettenkö voisi mielessäni toivoa myös sukupuolta. Kyllä ihmiset pienemmistäkin asioista toivovat jotain, miksei sitten omasta lapsesta. Toivotaanhan esimerkiksi juhliin kaunista säätä, eikö samalla logiikalla pitäisi sitten olla kiitollinen, että on edes syy juhlia ja auringonpaisteen toivominen on osoitus siitä, että on epäkiitollinen eikä ole koskaan elämässä kokenut mitään. Eivätkö nämä samat ihmiset toivo, että saavat esimerkiksi kahvilassa suurimman mahdollisen kakkupalan, eivätkä ajattele, että minun pitäisi olla kiitollinen kun ylipäänsä asun maassa, jossa on mahdollisuus ostaa kakkua.
Kun lapsi kuitenkin on elämän tärkeimpiä asioita, eikö ole täysin ymmärrettävää, että siihen liitetään myös toivomuksia? En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tämä aihe on sellainen tabu kuin se aina on. Johtuuko se juuri siitä, että kaikki eivät voi saada lapsia, vai mistä? Myöhemmin on sitten kuitenkin oikein toivoa, että voi kun meidän lapsi pärjäisi hyvin jalkapallopelissä tai saisi hyvän numeron kokeessa. Ei kukaan siinä vaiheessa tule huutamaan, että voi kun olisit saanut vammaisen lapsen tai et olisi saanut lasta ollenkaan, kun et osaa olla kiitollinen, että sinulla ylipäänsä on lapsi. Ja nämä kaikki ovat paljon vähämerkityksellisempiä juttuja kuin sukupuoli. Osaisiko joku näistä sukupuolitoiveista hermostuva selittää?
Meillä siis kolme poikaa aikaisemmin, mutta en todellakaan toivonut tyttöä sen enempää kuin poikaakaan. Toivoin tervettä lasta. Kun neljäs sitten syntyi ja oli tyttö, niin kyllähän se iloinen yllätys oli. Mutta minua tosiaan suunnattomasti ärsytti kaikkien oletus siitä, että toivon tyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi lopettaa meuhkaamisen asiasta josta ei mitään ymmärtävän.
Ei, elämässä todellakaan saa kaikkea. Eikä elämä todellakaan kulje aina valoisia teitä ja kaikki ei ole onnea ja auvoista. Me olemme kuitenkin niitä ihmisiä joille on luonnollista tuntea tavallisia tunteita kuten suru, onni, iloa, masennus, pettymys, ylpeys jne... Ne ovat tunteita joita tulee itsestään ilman että me sille itse voisimme mitään.
Ne käsitellään ja iloitaan ja ollaan onnellisia siitä upeasta mitä meillä on.
t.12
sukupuolitoiveista, ovat yksinkertaisia. Ei voi mitään. Maailman luonnollisin asia on toivoa tiettyä sukupuolta, niinkuin monia muitakin asioita elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kaksi poikaa, enkä todellakaan haluaisi enää tyttöä. Poikani ovat aika suoraviivaisia ja helppoja persoonia, jonka lasken aika pitkälti sukupuoliominaisuudeksi. Itselläni on äitisuhteessa ollut hankaluuksia, ja tiedän että se perhesuhde on kuitenkin yleensä se hankalin (siis äiti-tytär-suhde), joten olen tosi onnellinen että siltä olen välttynyt omien lasten kohdalla!
Jotenkin ajatuksenne lohduttavat ja huomaan, etten ole ihan hölmö tämän asian kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
siitä, ettei saa koskaan omaa tytärtä. Kyllä se on tärkeä asia. Ei omaa tytärtä voi korvata yksikään poika eikä miniä.
Ei vaan, onnea raskaudesta! Toki sitä haluaisi molempia sukupuolia. Minulla on tyttö ja poika ja on hauskaa seurata kuinka erilaisia lapsia he ovat. Mutta jos olisi kaks samaa sukupuolta olisin yhtä onnellinen. Odota, kun saat nyytin rinnallesi, et vaihtaisi häntä enään mihinkään. Onnea!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olen mielestäsi menettänyt suhteellisuudentajuni? Jos viittaat kirjoitukseeni, jossa puhun auringosta, kakusta, jalkapallosta ym. niin tämän tarkoitus oli osoittaa, kuinka pienistä asioista yhteiskunnassamme on hyväksyttyä esittää toivomuksia. Siksi se, että niinkin merkityksellisestä asiasta kuin lapsen sukupuolesta ei saisi toivoa mitään, on mielestäni kummallista. Vai oliko joku muu kohta, jota et ymmäränyt?
Ap
En edes ole raskaana ja en nyt sitten varmaan edes tule, kun näin syntinen toive on mielessäni. Syykin on ihan vain tyttöjen ihanissa vaatteissa ja leluissa. Että repikää siitä.
Kolmannen kohdalla en enää edes uskaltanut toivoa tyttöä. Ja tyttö kuitenkin tuli.
Jokaisen lapsen kanssa teen kyllä samoja asioita eikä pienillä sukupuoli vielä ole niin kauheasti merkinnyt, enempi temperamentti.
Enkä myöskään ymmärrä miksi ei sukupuolitoivetta saisi esittää ääneen - sanomattakin on selvää, että ensisijaisesti toivotaan, että vauvalla on kaikki kunnossa, mutta - todellakin - siihen päälle kyllä jokainen varmasti toivoo joko tyttöä tai poikaa. Ihan senkin mukaan millainen itse mieltää olevansa.
Minä olen myös kumpaisessakin raskaudessani toivonut tyttöä, ja tyttöni saanut. Silti toivon yhä tyttöjä - ihan vain siksi, että olen alusta asti kuvitellut itseni luontevammin tyttölasten (aikuisten naisten) äitinä; olen luonteeltani hyvin herkkä, pidän hyvästä keskustelusta ja asioiden ruotimisesta, estetiikka on minulle tärkeää; sisustus, kauneus, muoti jne. Ja olen äärimmäisen suojelunhaluinen lasteni suhteen. Mielestäni sovin siis paljon paremmin tyttöjen äidiksi; en osaa kuvitella itselleni poikalasta. Mieheni on saman tyylinen kanssani.
Miksi me emme siis saisi jatkossakin toivoa tyttölapsia?
Mitä pahaa on (realistisissa, oikein mitotetuissa) toiveissa? Syntyvä lapsi on kuitenkin aina se oma yksilönsä; hänet otetaan vastaan ja häntä rakastetaan sellaisenaan kuin hän on, mutta kyllä ihan jokaisen on hyvä työstää itsensä kanssa näitä toiveita ja ajatuksia - ei siinä ole kerrassaan mitään pahaa.
Tsemppiä ap:lle, minä ymmärrän sinun tuntemuksiasi! Toivotan sinulle hyvää loppuraskausaikaa, ja ihanaa vauva-arkea :-) - sekä VOIMIA omien tuntemuksiesi työstämiseen, sinusta tulee aivan varmasti loistava anoppi minijöillesi; toivoisin omille tyttärilleni sinun kaltaistasi ihmistä elämään tulevan puolison kautta :-).
Mutta sille voi, TOIMIIKO niiden pohjalta.
Vierailija:
siihen päälle kyllä jokainen varmasti toivoo joko tyttöä tai poikaa.
äideillä ja tyttärillä ei ole kauhean lämmintä ja mutkatonta suhdetta? (Vaikka toki kaikki toivovat itselleen ja tyttärelleen sellaista.) Mä en koskaan käy shoppaamassa äitini kanssa eikä kälynikään käy anopin kanssa. Nykyään ajatellaan jotenkin liikaa niin, että kaikki elämässä on itsestä kiinni ja kaikki pitää saada kokea. Elämässä ei kuitenkaan kukaan saa kaikkea, moni ei saa neljää tervettä lastakaan.
Sure surusi vaan pois, mutta toivottavasti pääset sen yli niin, että pystyt iloitsemaan siitä neljännestä pojasta.
Lisäksi voi olla, että aikuisena joku pojistasi löytää itselleen puolison, jonka oma äiti ei ole kuvioissa, joko alkoholin, mielenterveysongelmien, pitkän välimatkan tai varhaisen kuoleman vuoksi. Tällaiselle miniälle hyvä anoppisuhde varmaan olisi tärkeä. Jos pystyt siis ajattelemaan elämää näin pitkälle.