Parnoid parenthood - tälläkin palstalla niin tuttua
Helping children to play stunts creativity
Independent, The (London), Jun 13, 2000 by s By Cherry Norton in Miami
PARENTS WHO spend a lot of encouraging their children while they are playing are unwittingly damaging their creativity, researchers say.
A study presented at the American Psychological Society' s conference shows that children are more creativewhen parents are not constantly encouraging them. The researchers said that a lot of parental involvement, previously seen as beneficial, suppressed creativity, because it turned play into a structured activity, leaving the child feeling anxious to perform well.
Dale Grubb, from Baldwin-Wallace College, near Cleveland, Ohio, a co- author of the study, said: " The adage that parents want to encourage kids to colour between the lines appears to be true. Parents need to allow their kids to feel free to experiment if they want their children to grow up into creative and original adults. If parents get involved too much the child feels they are being evaluated and judged.
Lisää voi lukea täältä: http: //findarticles. com/p/ articles/mi_qn4158/is_20000613/ai_n14302825
Kommentit (46)
Tekstissä kerrottiin että lapsen leikkeihin ei saa puuttua vaan antaa tilaa vapaalle leikille. Ulkonakin voi antaa sille tilaa, mutta aikuinen voi kyllä olla läsnä puuhaamassa omia juttujaan.
Mutta nyt kai ei puhuttu poikkeustapauksista?
20 vuotta sitten kaduilla ei pyörinyt todellakaan samassa mitassa mt-potilaita kuin nyt.
Huumehörhöjä ja sekakäyttäjiä on huomattavasti enemmän kuin ennen.
oho, ei näy, no kai se pärjää kun on kerran jo niin iso ja fiksu eikä mitään kuitenkaan satu kun ei ole koskaan ennenkään sattunut.
Sitä jos meteoriitti putoaa päähän ei voi estää, mutta hyvin monet lapsille sattuneet onnettomuudet olisi voinut estää jos vanhemmat olisivat läsnä.
Yritänpä taas kerran.
Jos kuljetamme lapsen kädestä pitäen joka paikkaan aina kahdeksanvuotiaaksi ja sitten yhtäkkiä löysäämme kädestä, niin todennäköisemmin on onnettomuusaltis tämä lapsi, kuin se, jonka kädestä on löysätty viisivuotiaana pikkuhiljaa.
Minä en pidä hysteerisesti lapseni kädestä kiinni pienellä rauhallisella tutulla parkkipaikalla. Isojen markettien parkkipaikoilla lapsi pitää kädestä kiinni. Lapsi saa kulkea pyörätiellä minun ja pyörätienreunan välissä, jos on rauhallinen hetki. Jos on paljon liikennettä, pidän kädestä kiinni.
Viisivuotiaamme on saanut olla yksin ulkona (kavereiden kanssa pihalla). Ja saa olla edelleenkin. Alueeksi on saneltu neljä pihaa, joilla saa liikkua. Lapsi on ollut jo kaksi vuotta silloin tällöin yksin ulkona. Aluksi ei saanut yksin ylittää rauhallista tietämme, nykyään saa. Kertaakaan ei ole lähtenyt pihoilta minnekään minne ei olisi saanut. Ilmoittaa kuuliasiesti, kun vaihtaa pihaa jne.
Lapsemme (meidän ja naapureiden) eivät roiku luvatta kenenkään luona sisällä, eivät sotke eivätkä tee tuhojaan. Kaikki vanhemmat komentaa kaikkia lapsia. Oma lapsemme ei edes ota välipalaa ollessaan muiden luona, vaikka tarjottaisiin ja vaikka olen sen luvannutkin.
Minun mielestä lapsen on pikkuhiljaa opittava ottaan itsestään vastuuta. En tarkoita että hänen olisi toimittava YKSIN, vaan sitä, että hän osaa tehdä pieniä päätöksiä itsenään. Ettei kaikki vastuu tule kerralla, esim. kahdeksan-yhdeksän vuoden iässä.
Eihän tekstissä ollut mitään kehoitusta heitteillejättöön, lähinnä että aikuisen ei pitäisi olla koko ajan ohjailemassa lasten leikkejä tms. vaan antaa tilaa vapaalle leikille.