Kesämökki saaressa on ihan s---sta.
Siis kuka ja mikä ja missä määrätään ylipäätäänkään, että kenekään muun kuin yksinäisten kalastaja-hullujen miesten pitää ikinä viettää aikaansa kesämökillä saaressa!?
Ajatellaan sitä bunkraamista mitä mökille yleensäkin tarvitaan. Sitten saareen kun ollaan menossa, niin ei riitä jumankauta, että ne kamat on saatu auton takaboksiin. Ei suinkaan, ajetaan se auto jonnekin laiturille ja aletaan nosteleen niitä sinne. Ja eihän ne laiturit ja veneet ole mitenkään sillain sijoiteltu, että kukaan nainen jaksaisi edes nostella ja laskea niitä sinne jonnekin veneen keulaan. Siinähän on jo alkumetreillä tippumassa jonnekin laiturin ja veneen väliin!
Ja -tana puhutaan sitten siitä, että miten mies käyttäytyy kun lastataan niitä viikon ruokia ja muita kamoja veneeseen. Mistä kukaan normaali kaupunkilaisnainen voi tietää, että miten niitä sinne pitää lastata?? Ei -u mistään. Mulla ole mitään lastiopin arvosanaa.
Auto saadaan tyhjäksi ja mies odottaa että minä ajan sen takaisin jonnekin 1,5 km päähän minne sen saa parkkiin. Ja sitten puolijuoksua takaisin veneelle, jossa mies erittäin kovasti ihmettelee, että missä sä viivyit, mennään jo.
Ajetaan veneellä mökille. Laituriin kiinnittymiset, naruja kiristellään jonnekin mistä mä tiedän ,prkle, etttä millä solmulla taaskin kiinni. Samaan kuin viime vuonna joo, mutta kun en muista.
Tiedättekö miten paljon sitä tavaraa aletaan sitten nostamaan veneestä siihen laiturille. Joo aika paljon. Ja laiturihan ei ole ihan siinä mökin olohuoneen terassin alapuolella ei suinkaan.
Kun on ostettu saaritonttia, niin tässä tapauksessa on paikkaa myyty, että "mahtavat näköalat korkealta kallion huipulla": Tämä myy niinkö mitä?
Se vaan on niin, että jos rannasta mökille on joku 85 porrasta, niin vaikka ne olis kuinka joku huvila-et-paskakasa-suunnittelija laitellut sinne pitkospuita ja kaiteita, niin sinne vaan sitten kiermurtelee semmoiset sata porrasta vaikka miten sommittelee. Ja tavarat ei nouse muuta kuin kantamalla.
Kukako ne kantaa? Miehen mielestä ei ole mitään valittamista, hänhän kantaa kyllä melkein puolet. Niin justiins, aaltoja, mutta sehän on mua 3 kertaa isompi ja vahvempi, mitäs siihen sanotaan.
Takasin lähtiessä sama uudestaan. Mutta huom: sitä roskaa ja paskaa ja vajaita purkkeja onkin paljon enemmän kuin ikinä uskoisi. Tullessahan niitä ei ole. Ja siitä rompetta veneeseen, tyhjiä vesikanistereita, pulloja ja pyykkiä.
Satamassa auto laiturille, tavaraa autoon ja ajamaan. Ja kaupungissa vielä kerran uudestaan.
Ei tämä voi olla sen vaivan väärtti, ei jumankeisson ole. Ilmat on mitä on, meri on kylmä, tontilla jotain kuivia mustikanvarpuja ja kivikovia männynkäpyjä jalkapohjan alla.
Tämähän ei ole sellaista mökkeilyä, jota minä haluaisin. Eikä ollenkaan sellaista, josta haaveilen. En lähe sinne enää, menkööt itekseen. Mökki myyntiin ja toinen mantereelta, taikka ukko vaihtoon. Olen puhunut.
Kommentit (174)
Ja se alkaa olla sitä aikaa taas. Äijä kattelee merelle ja mittailee jäätä että koska vois lähtee ulos taas.
Pakkasten aikaan se ehdotti että laitetaan ruoka ja vesi ahkioon ja vedetään jäätä pitkin mökille. Sen sain torpattua ja sitten jo lauhtui niin paljon ettei enää arvaa lähteä jään päälle seikkaileen. Mutta ihan kohta sinne mennään. Yleensä ollaankin ekoja mökillä. Citymökkeilijät tulee heinäkuussa pariksi viikoksi....
Saareen mennessäni olen "perillä" jo autorannassa. Ihan parasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä oli mökki saaressa kun tutustuttiin. Minäkin vietin siellä viisi kesää; ihanaa meillä oli, joskin tuo tavaroiden roudaaminen oli justiin tuollaista. Mutta tykkäsin oikeestaan siitä kantamisesta ja omasta rauhasta. Ja mun mies kyllä kantoi aina suurimman osan. Suurin murhe ehkä sen mökin kanssa oli talvimyrskyt, kun vene oli jo nostettu ja sitten ei yhtään tiennyt mitä tuhoja siellä on mahtanut tapahtua - vasta kun meri oli jäässä pääsi katsomaan.
Mökki myytiin. Pääsyy siihen oli miehen aikuiset lapset, jotka olivat ilmeisesti äitinsä aikana tottuneet täyshoitoon mökillä. He tulivat sinne kuin omalle mökille tullaan eli koska tahansa, sillä erotuksella että mitään siellä ei he olleet valmiita tekemään, mitään eivät tuoneet ja lastenlasten hoitokin oli miehen ja minun vastuulla. Kyllästyin siihen hommaan niin perusteellisesti että lopulta ilmoitin miehelle että minä en viitsi siellä käydä, koska en jaksa passata lyhyen kesälomani aikana aikuisia ihmisiä alkeellisissa mökkiolosuhteissa. No, sitten mies myi sen mökkinsä (lastensa suureksi närkästykseksi) ja ostettiin yhteinen. Josta tehtiin selväksi säännöt alun perin; mökki on minun nimissäni ja sinne ei pälähdetä miten sattuu. Ja mökki on siis tosiaan vain meidän käytössä. Ympäri vuoden.
Ai että mä onnittelen sinua suoraselkäisestä toiminnasta ja suoraselkäisestä miehestäsi! Juuri noin pitää toimia kun aikuiset lapset jatkaa loisimista kuin konsanaan väsyneinä teineinä. Arvostan.
Voin kuvitella kys. aikuisten lasten närkästyksen. Ja vieläpä uusi mökki sinun nimissä, niillä ei ole asiaan nokan koputtamista. Nice.
Yksi miehen kolmesta lapsesta oli erittäin närkästynyt vähän aikaa, ja miehen exä oli tietysti vallan tolaltaan.
Mutta luulen että mökin myynti kyllä puhdisti ilmaa ja selvitti välejä kaikkiin suuntiin. Ollaan erittäin hyvissä väleissä miehen lasten ja lastenlasten kanssa nykyäänkin. Ehkä heitä satutti myös se että minä häärin siellä "heidän" mökillä.
Miehelläni on suuri saari ja mökki, jota käyttää lähinnä sen aikuiset lapset - ja epäilen että exänsä oleilee myös siellä lasten siivellä salaa "lastenvahtina". Itse en ole koskaan siellä käynyt, ja nyt mies ehdotti että ostaisin puolet siitä! Siis mökistä, jota en ole edes nähnyt ja josta tuskin saisin rauhassa nauttia. En tiedä miten ilmoittaisin miehelle että ei todellakaan kiinnosta maksaa sataa tuhatta jostain lasten ja eksän lomapaikasta. On minullakin lapsia, mieluummin jätän rahat niille kuin perintöriidan jostain huvilasta.
Kukako ne kantaa? Miehen mielestä ei ole mitään valittamista, hänhän kantaa kyllä melkein puolet. Niin justiins, aaltoja, mutta sehän on mua 3 kertaa isompi ja vahvempi, mitäs siihen sanotaan.
Tämähän on sitä tasa-arvoa
Asiaa. Ollaan mökillä eikä mitään valittamista! Ihanaa!
Järven saaressa se on parasta mitä tiedän. ei kukaan tule kutsumatta. vieraat eikä varkaat ja ei ole koskaan kovaa myrskyä.
Olen siitä nauttinut jo 30 vuotta.
Saarimökki parasta mitä meillä on,2km rannasta ja ainut mökki koko saaressa omaa rantaa 0.4km eli ei ihan naapuriin ketään tulekkaan.
Up.. Käytiin Örössä ja kuten tapana on, niin katselin matkan varren mökit laiturit ja maholliset uudisrakennukset. Yllättävän moni oli jo jonkun busterinsa kanssa aika uloskin saaristoon lähtenyt. Että ei kaikkia haittaa.
Millähän rahalla tuommoiset nuoret perheet pitää isojakin mökkejä tuolla ja lisäksi isohkot veneet? Perittyjä varmaan...
Meillä on mökki saaressa mutta sinne menee lautta.. :)))
Saarimökki on kyllä työläs. Meilläkin mantereella mökki ja sinnekkkin kun mennään niin kantamista ja muistamista riiittää. Saari sopii paremmin yksinäisyydestä nauttivalle jolla eväänä kabanossia ja kaljaa.
Aivan varmasti tollasen miehen kanssa se mökkeily on itse paholaisesta..
Kyllä se pakkaaminen ja purkaminen otti ennen muakin päästä, ja kiire, kiire. Nyt olen lähtenyt sillä asenteella, että kun ollaan rannassa, ei ole enää mihinkään kiire. Syödään mahdolliset eväät ja juodaan juomat. Sitten kannetaan nyssäkät, ruuat, vedet, mahdollisesti kaasupullo ja kuiviketta etc veneeseen. Mökkeilen myös vanhan sisareni kanssa, jolloin minä kannan kaikki ja hoidan veneen vesille. Olen ylpeä, että jaksan kantaa vedet ja kaasut. Tähän operaation menee noin 5 minuuttia, ja toiset viisi minuuttia saaressa. Olen kuullut, että jotkut viipyvät kuntosalilla jopa tunnin.
Nyt kaikki säälittelevät, kun meillä ei ole enää moottorivenettä, vaan mennään soutamalla saareen, hurjat 15 minuuttia. Olen lohdutellut, että tulee grillattua ja juotua virvokkeita, että ei liene haittaa, jos hetken soutaa. Ja sehän on hienointa vesillä liikkumista, koska on äänetöntä.
Nyssäköistä: niitä on AINA. Mutta toisaaltaan: enemmän ärsyttäisi, jos pitäisi heti seuraavana päivänä lähteä taas kauppaan, tai ei olisi puhtaita vuodevaatteita. Siis pyykkiä molempiin suuntiin, sekajätettä, tyhjiä ja täysiä pulloja etc. Mutta kannattaako tosiaan stressata kymmenen minuutin takia?
Saari on ihan oma juttunsa: en lähtisi enää mantereelle mökkeilemään. Käy meilläkin vieraita veneellä sekä autolla, mutta soittavat tietysti lähtiessä, että tarviiko jotain kaupasta tms.
Mökki saaressa 20vuotta. Remonttia tehty. Uutta rakennettu ja vanhaa parannettu. Kaikki onnistuu kun on asenne kohdallaa. Kunto pysyy edes jotenkin siedettävänä. Eikä ikääkään ole kun 70v. Kyllä se vanhakin vielä jaksaa jää seuraaville kunnostettu mökki..
Vierailija kirjoitti:
Mietis mitä se on sitten kun käydään remppaamaan. Sen lautakuorman saareen organisointi...
Jäitä pitkin ne viedään talvella ja varastoidaan.
Minä surffaan hakemaan eväät kun loppuu. Subbaillen onnistuu myös.
Meillä on saarimökki jossa pääsee autolla vaikka suoraan oven eteen. Ei ole noita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on saarimökki jossa pääsee autolla vaikka suoraan oven eteen. Ei ole noita ongelmia.
En oikein pidä ”oikeana” saarimökkinä sellaista mökkiä jonne autolla ajetaan pihalle. Saarimökki on semmoinen jonne ajetaan veneellä. Ei tule yllätysvieraita!
En tiedä mitä on bunkraaminen, mutta itse rakastan omaa saartani ja siellä olevaa hirsimökkiäni.
Oma saari on oma maailma.
Mä asun saaressa, jonne pääsee yhteysaluksella omalla autolla. Ei ongelmia ollenkaan. Tosin aina kovalla tuulella/myrskyllä sähköt katkee, mutta sitä asiaa ollaan hoitamassa.