Millainen ihminen puhuu näin:

Pointtini ei ollut juuri mainituissa merkeissä tai tarinan vilkkaudessa, vaan siinä että koen että hän mollaa muiden ihmisten elämää ja valintoja ja antaa (? antaako vai luulenko vaan) ymmärtää, että heillä kaikki on toisin, siis paljon hienommin ja paremmin. Koen, että hän kehastelee miehensä matkoilla (vaikka nykyään niin moni matkustaa vähän liikaakin) ja heti perään sillä, että hänellä on asiat hyvin, koulutettu ihminen tulee hälle apuun. Ehkä hänellä on vaan erilainen tyyli kuin itselläni. Luulen, etten puhu omista asioistani niin kovasti muille, en riemuitse näkyvästi muille asioistamme, vaikka olen onnellinen. Meillä on aika samantyyppinen elämäntilanne kuin ko perheellä, joten voisin toimia samoin. Mutta en kehtaa, en halua, niin ei vaan kuulu tehdä. Ennemmin tunnen empatiaa sellaisia ihmsiä kohtaan, joilla on jokin asia huonommin kuin meillä. Hävettäisi sanoa tismalleen näin:" Tämä sauna ei ole ihan minun tyyliä, mutta on paljon, paljon kalliimpi ja hienompi kuin noilla naapureilla tien toisella puolella." Välillä jään aivan suu auki! Minusta tällainen on hämmentävää. Joskus, voi sanoa jotakin tähän tyyliin, mutta kun kaikki puhuminen on sitä samaa ihan kuin joku mainitsi omahyväistä kehumista ja omaan napaan tuojottamista, niin pakko kai se vaan on hyväksyä, että tämä on tällainen ihminen. Koittelen ymmärtää häntäkin.

siis nopeasti, hyppelehtivästi. Hänellä on adhd.

Tyylin vai aiheiden puolesta?



Minulla ainakin ajatus juokseen puhetta nopeammin ja tarina pompahtelee joskus melkoisten lillukanvarsien kautta.



Aiheiden puolesta en kyllä kersku omalla porukalla enkä mollaa muiden makua aivan järkyttäviä tapauksia lukuunottamatta, ja silloinkin vain tutussa seurassa...

piti siis sanomani, että aiheen puolesta noin puhuva ihminen tuntuu omahyväiseltä ja vain itseensä keskittyvältä pikkusnobbailijalta. En alkaisi.

niin, ja vielä viinaanmenevä

Itse jos kerron tutuille lasten jutuista, en ehkä noin paljon voittoa korostaisi. Enkä varsinkaan lapsille.



Muuten, puhutaanhan sitä aina vähän mitä sattuu, ja tuo Oslojuttuhan oli ihan normaali. Kiva että joku löytyy avuksi.

Siis jos oikeasti kehtaa puhua tuohon tyyliin, että kylässä on tarjoiltu rumilta Teema-lautasilta jne. Ja jaksaa mainostaa jotain omaa " hienoa" astiasarjaansa. Ilmeisesti ei kovin hyvä tuttava.

korvani ja nukahtaisin..

Taidat itse olla varsinainen snobi.

Voi. Yksiin osui omien ajatusteni kanssa. Olen yrittänyt ajatella, että itsestäni vaan johtuu ikävät ajatukset, mutta kyllä se vaan niin taitaa olla että hän kehuskelee omilla asioillaan. Ei yksi asia vielä kesää tee, mutta kun se on juuri tuollaista koko ajan. Se, minkä hän näkee jotenkin hienona niin varmasti kertoo " ostin uuden untuvatakin, kun olin niin sitä haaveillut ja nyt sain joulupukilta rahat siihen. Oli aika kallis, mutta kestää taas sitten pitkään" . Ja muiden asioita taas arvostelee aika suoraan. Vääränlaiset nimet lapsilla, huono asuinalue, kummalinen mies, liikaa meikkiä tsm. Hänellä on jotenkin kauhean tarkkaa ihan kuin jostain ylhäältä annettuna, mikä kaikki on hienoa ja tavoittelemisen arvoista kaikille maailman ihmisille ja miten mikäkin asia tehdään, miten talviloma vietetään ja montako lasta synttäreille kuuluu kutsua jne. Onko tuo MEIDÄN etuliite sellaista kehumista tai korostamista? Se usein kalahtaa korvaani.

Jos puhuu rumista Teema-lautasista, kyseessä voi olla inside-vitsi.



Mä voisin kuvitella puhuvani noin jonkun hyvän ystävättären kanssa. Small talkia, josta molemmat lukisivat enemmän vihjeitä ja piilomerkityksiä kuin pelkät sanat antavat ymmärtää.

Huom: Joutsenen untuvatakit maksoivat Sokoksella n. 400 ja rapiat päälle...

Meillä mies kulkee paljon ' hienoissakin' paikoissa työmatkoilla, ja tapaa eri maiden tärkeitä virkamiehiä ja muita, mutta minulle nuo matkat ovat raskas lisä monilapsisen perheen arkeen. Kun kerron niistä ystävilleni, en puhu niistä kehuakseni, vaan lähinnä valittaakseni. Olisi kyllä ihanaa jos olisi tuollainen sisko joka pariksi viikoksi voisi tulla..



Ihmiset ovat erilaisia, enkä parin esimerkin perusteella vielä tuomitsisi. Helpostihan sitä tulkitsee toisen väärin omien asenteidensa takia. Eihän se, ettei pidä kermaviilistä ole mitään snobiutta. Minä inhoan majoneesia salaateissa, ja vaikka en sitä majoneesia tarjoavalle sanoisikaan, ei siinä sinänsä ole mitään pahaa. Tai siinä että kertoo iloisena ostaneensa untuvatakin.