Perheen ja työn yhteensovittaminen
Meillä lapset 6v, 5v ja 1v 3kk. Olen juuri palannut hoitovapaalta töihin luonnonvara-alalla projektipäälliköksi eli ison hankkeen vetäjänä toimin ja aloitan 50% työajalla jotta jää paljon aikaa lasten kanssa. Syksyllä jatkan 80% työajalla. Käytännössä 50% työaika on liian vähän ja koko ajan on älytön kiireen tuntu. Pidän kuitenkin kiinni sovituista työpäivien määrästä. Vapaapäivinä tosin teen töitä kuopuksen päiväunien ajan 2h päivässä, jos ja kun on kiirettä. Toivottavasti työn määrä asettuu järkevämmäksi kun jatkan syksyllä 3-4-päiväistä.
Aiemmin mulle tuli ylitöitä 4-päiväsestä viikosta niin, että käytännössä olin neljä pitkää päivää töissä yleensä niin että jatkoin hommia illalla lasten nukahdettua ja perjantait olin vapaalla. Jo torstaihin mennessä tuli kuitenkin 40 h täyteen, joten jäädessäni äitiyslomalle olikin sitten 200 h ylitöitä jemmassa. Samalla piti yrittää tehdä erityisen nopeasti työt, eli käytännössä tein yli 100% työajan työt -joka oli stressaavaa, mutta toisaalta olin kuitenkin oikeasti kotona sen 3 pv/vko lasten kanssa ja pidin nuo ylityöt vapaina aloittan äitiysloman normaalia aiemmin joten homma kannatti.
Mies on töissä kesät n. 6-18, pidempiäkin päiviä on, lyhyempiä harvoin ja tekee työn ohessa myös gradua, joten vastaan yksin arkijutuista. Mies ei koskaan vie tai hae lapsia hoitoon, koska mulla on lyhyemmät työpäivät. Se aiheuttaa minulle stressiä, koska kiiretilanteessakaan en voi pidentää päivää kohtuuttomasti lasten haun takia vaan on vaan yritettävä kiristää tahtia.
Nyt hoitovapaan jälkeen pyrin ottamaan pienemmän kakun hommasta ja jakamaan tehtäviä fiksummin muille. Ylitöitä en haluaisi enää tehdä yhtään, vaan mennä töihin kahdeksaksi ja lähteä neljältä lasteni luo -oikeasti! Perjantaisin oon aina vapaalla ja aion olla ainakin pari vuotta. Se parantaa selvästi lasten ja omaakin jaksamista. Viisi päivää hoidossa on liikaa kaikille meille.
Kommentit (11)
Työskentelen teollisuusyrityksessä veroasiantuntijana, koulutuspohja on juristi. Minulla ja miehelläni on sykysyllä koulun aloittava tytär ja pian 5-vuotias poika. Lasten isovanhemmat asuvat samassa kaupungissa ja auttavat aina, kun on tarvis, tosin aika harvoin pyydämme apua, koska tykkäämme olla lasten kanssa mahd. paljon. Kesäisin käydään miehen kanssa parit festarit ja talvisaikaan jos on jotain erityisiä menoja, pääsevät lapset isovanhemmille yökylään. Tarvittaessa isovanhemmat vievät tai hakevat tarhasta.
Vaihdoin juuri työpaikkaa, koska työmatkaa oli aikaisemmin 80 km suuntaansa ja olin päivät toisessa kaupungissa töissä. Halusin ja onneksi pystyinkin vaihtamaan työpaikkaa nyt kotikaupunkiin, kun tytön koulukin alkaa. Saan myös aika paljon järkkäiltyä syksyllä työaikaani tytön koulupäivien mukaan saldojen kautta, joskin tyttö menee myös iltapäiväkerhoon.
Kausittain teen ylitöitä, silloin lasten isä hoitaa yksin tai isovanhempien avustuksella lasten tarhasta haut ja viemiset, pyrin tekemään ylitöitä aikaisin aamusta, koska se sopii parhaiten rytmiini. Illat jää sitten perheelle. Sinänsä tässä työpaikassa kyllä töitä riittäisi, mutta olen heti alusta alkaen ilmoittanut, että vaikka ura on minulle erittäin tärkeä, niin perhe on vielä tärkeämpi ja toistaiseksi olen saanut ainakin hyvin yhdistetttyä molemmat. Jatkuvasti en pitkiä päiviä suostu tekemään.
Asiaa auttaa se, että nautin kyllä kovasti myös kodinhoitamisesta ja pihahommista ja koen ne - en lisätyönä- vaan rentoutuksena paljon ajattelemista vaativalle päivätyölleni.
Ja lisääkin lapsia voisin harkita tähän soppaan jossain vaiheessa :x
Kertokaa miten teillä onnistuu? Millä alalla työskentelet ja minkä ikäisiä lapsia? Auttavatko sukulaiset ja ystävät lastenhoidossa? Joudutteko tekemään ylitöitä? Olen kiinnostunut kuulemaan millä aloilla tai millaisissa työtehtävissä joutuu tekemään paljon ylitöitä?
Meilla lapset 4,5 ja 2 vee. Alani on julkishallinto. Asumme ulkomailla eika meilla ole sukulaisia eika oikeastaan auttamiskykyisia ystaviakaan (hekin ovat kaikki suurin piirtein samassa veneessa kuin me) taalla. Meilla on sen sijaan au pair, joka asuu meilla ja auttaa lasten kanssa; lapset kayvat kyllakin koulua ja tarhaa, eli aupairin tehtavana on hakea heidat iltapaivisin. Teen kuukaudessa 10-15 ylitoita, mutta voi ottaa niita vastaan vapaata, ja otankin aina kun vain mahdollista.
Olen Steinerkoulussa aineopettaja. Minulla on hiukan yli vuoden ikäinen tytär, joka on juuri aloittanut päivähoidon. Vanhempani ovat molemmat eläkkeeellä. mutta auttavat oikeastaan ainoastaan hätätapauksessa, eli jos päiväkoti on kiinni tai lapsi todella sairas emmekä kumpikaan voi jäädä kotiin. Yllensä Olen koululla noin kello 15 saakka ja sitten haen tytön päiväkodista. Tulemme kotiin ja teemme ruokaa ja leikimme. Mieheni tultua syömme, ja kunhan tyttö menee nukkumaan illalla jatkan vielä töitä noi 1-2 tuntia. Torstaisin meillä on opettajankokouksia jotka kestävät noin kello 18.30-19.00 saakka, eli silloin mieheni hoitaa kaikki viennit ja haut yms. Aamulla minä lähden ensimmäisenä töihin noin kello 7-8 ja mieheni vie sitten lapsen päiväkotiin. ELikä kai tämä aikaa rankkaa on, mutta tällä hetkellä olen vielä innoissani että olen saanut taas vähän oman elämän takaisin! Meillä toki pitkät kesälomat ja muutenkin lomia ympäri vuoden, eli se helpottaa....
työskentelen Helsingissä, yksityisellä sektorilla asiantuntijatehtävissä (HR). Työantajani on suuri kansainvälinen pörssiyhtiö. Töitä on paljon, osittain omasta halustani. Työni on hirveän mielenkiintoista ja saisin olla mukana kaikenlaisissa kehityshankkeissa niin paljon kuin vain pystyisin. Mutta väkisinkin perhe - meillä kaksi lasta (5- ja 1,5-vuotiaat) - rajoittaa sitä, miten paljon työlle voi antaa. Teen toistaiseksi 4-päiväistä työviikkoa, mutta koen sen osittain stressaavana. Töitä jää aina vapaapäivinä rästiin ja sitten on hirveä kiire saada hommia kiinni.
Minä teen noin puolesta tunnista tuntiin " ylitöitä" päivittäin, lisäksi lasten mentyä nukkumaan teen yleensä jotain pientä koneella (luen sähköpostin tms.). Mutta en koe tätä mitenään haittaavana, sillä teen sen omasta halustani. Työni vain on niin hirmuisen mielenkiintoista, että usein siitä on vaikea päästää irti. Mieheni ymmärtää tätä, sillä hänellä itselläänkin on haastava ura ja mielenkiintoiset työtehtävät.
Yritämme mieheni kanssa pitää lasten päivähoitopäivät mahdollisimman lyhyinä, joten minä menen kukonlaulun aikaan töihin, jotta voin hakea lapset viimeistään neljältä. Se tarkoittaa sitä, että herätyskello soittaa aamuisin viideltä ja siitä sitten rivakasti aamutoimet ja töihin. Mies hoitaa lasten aamutoimet pääsääntöisesti.
Iltaisin sitten panostamme perhe-elämään mahdollisimman paljon, joten omaa aikaa (harrastusaikaa) ei juurikaan jää. Se ehkä vähän harmittaa. Mutta jostainhan se on pakko tinkiä.
Meillä on arjessa apuna miehen vanhemmat, joita saamme avuksi, jos lapsemme esim. sairastavat. Ja muutenkin aina silloin tällöin lapset yökyläilevät mummilassa. Onneksi meillä on heidät apunamme. Muuten tätä yhtälöämme olisi varmaan mahdotonta pitää kasassa.
työskentelen julkishallinnossa ja joudun tekemään välillä ylitöitä. Meillä onneksi sekä itselläni että miehellä (IT-ala) on liukuva työaika, joita yritetään viikottain sovitella. Omaan työhöni liittyy myös iltakokouksia, ei niinkään pakollisia, mutta kuitenkin aika kiinteästi. Silloin katsotaan voiko mies hakea lapsen hoidosta jne.
Meillä on siis yksi lapsi, 4v. ja hoidossa työpaikkani lähellä perhepäivähoitajalla. Onneksi meillä on myös ihana mummu, joka joustaa ja auttaa lapsenhoidossa, kun tulee ongelmia. Hän on myös työelämässä, joten aina tähän apuun ei voi luottaa.
Eniten harmittaa se, että ylityöpäivinä todella lapsen aamukiireessä heittää hoitoon ja illalla mies on lähes laittamassa tai laittanut lapsen nukkumaan kun tulen kotiin. Viikonloppuisin yritetään ottaa sitten mahdollisimman paljon sitä yhteistä aikaa ja puuhataan lapsen kanssa.
Tällä hetkellä tosin opiskelen, mutta palkalla, eli takaisin virkaan kuitnekin palaan vuoden kuluttua. Lapseni on 10 kk ikäinen ja täyspäiväisesti hoidossa perhepäivähoitajalla. KOulupäiväni kestävät normaalisti 08-16 mutta joskus myös pidempään. Silloin anon vapaata viimeisistä tunneista, koska tytön hoitoajaksi on sovittu 07:30-16:30.
Ammatiltani olen upseeri ja työhöni liittyy olennaisesti sotaharjoitukset. Koulun aikana pyrin tekemään jotain soveltavia sopimuksia pakollisista harjoituksista, mtuta työhön palatessa se ei enää käy, joten joudun laittamaan lapseni vuoropäiväkotiin niin, että esim maanantaina aamuna hänet sinne vien ja perjantaina haen pois, jos harjoitus kestää se viisi päivää. sukulaisia ei ole lähellä ja työpaikkakin tulee vaihtumaan sen verran, että vaikka välillä pääsisikin lähelle niin, että esim isovanhemmat voisivat auttaa, se ei ole pysyvää.
Päivä kerrallaan mennään ja vaikka hoito aloitettiin kun tyttö oli vajaat 8 kk, ei mitään erityisempiä ongelmia ole ollut. Tyttö on iltaisinkin ollut melko hyväntuulinen ja reipas ja viikonloput tietysti käytän meidän keskinäiseen touhuamiseemme, kun se viikolla kuitenkin jää niin vähiin.
Luulen, että paljon riippuu nimenomaan lapsesta itsestään, eli miten hänen luonteensa kestää eron vanhemmasta. Ovathan aikuisetkin hyvin erilaisia, niin mikseivät jo pienet lapset. Toiset viihtyvät omissa oloissaan ja toiset taas haluavat jatkuvasti seuraa. Mikäli tyttärelleni tulee jossain vaiheessa ongelmia erojen takia, joudun tietysti miettimään uudellee asiaa, mutta siloin pyrin saamaan sellaisen tehtävän, jota voi pääsääntöisesti suorittaa virka-aikana.
teen täyttä työviikkoa, lapset tosin jo 6v ja 10v. Ylitöitä hyvin harvoin, suht säännöllinen toimistotyöaika 8-18 välillä (8h per päivä). Mies it-alalla, joustava työaika, hänellä paljon ylitöitä, tosin tekee onneksi suurimmaksi osaksi ne etänä kotoa käsin, iltaisin, öisin, viikonloppuisin.
Lapsen hoitopäivä on n klo 8-16 (16.30). Kun isompi oli ekaluokalla ja nuorempi 4v, niin tein 30h/viikko lyhennettynä päivänä. Kotielämän kannalta se oli ihanaa, tosin suurin osa kotitöistä jäi mun kontolle, olinhan enemmän kotona. Mutta töiden kannalta tosi stressaavaa, käytännössä tein kaikki samat työt 20% pienemmällä palkalla :(
Omalta osaltani arkea helpottaa se, että meillä on vuoroviikoin " keittiövastuut" , johon kuuluu kaupassa käynti, ruoanlaitto ja jälkien siivous. Eipä jää kaikki keittiöhommat mun vastuulle, olen tosi tyytyväinen tähän järjestelyyn.
teemme molemmat säännöllistä kolmivuoroa.
meillä lapset hoidossa pph:lla max14 päivää kuukaudessa 8-15.30
Mummu käy kolmen viikon välein kolmena iltana meillä 21.15-22 jolloin lapset nukkuvat ja isi menee töihin ja äiti tulee :-)
Meillä on yksi lapsi (8kk) ja paluu töihin edessä. Olemme molemmat yrittäjiä (itse liikunta-alalla) ja töitä teen neljä päivää viikossa noin 6-8h/päivässä. Yritän tehdä näin niin kauan kun lapseni on pieni (alakouluikäinen). Kesällä pidän aina 2kk lomaa. Silloin miehelläni on taas työssään kiireinen jakso.
Meillä lapset on 4v, 3v ja 1v. Viime syksynä palasin töihin. Olen sekä opiskelija, että työssäkäyvä äiti. Olen joka arkipäivä todella paljon poissa. Ensin opiskelen ja sieltä sitten suoraan menen töihin. Kotiin tulen joskus kahdeksan maissa illalla, joskus aiemmin.
Viikonloput ja lomat, olen sitten perheenäitinä kotona. Nyt kesällä mulla on koko kesä lomaa, että nyt saa sitten nauttia perheenäidin arjesta. Muita menoja en viikonloppuisin enkä lomilla mielellään ota, koska muuten olen niin vähän kotona, että viikonloput ja lomat ovat mulle tärkeitä. Mutta olen päättänyt, että kaksi vuotta vielä olen töissä, mutta sitten vain opiskelen. Yks syy tuohon on se, että esikoinen menee silloin kouluun.