pakkomielle silikoneista(olen nainen ja haluan tekotissit)

mutta nyt kun katselen omia imetyksenjälkeisiä aa-rukkasia, niin YMMÄRRÄN hyvin. Otan osaa.

Mulla oli kanssa parisen kk sitten kauhee silikoni innostus, olin jo varaamassa aikaa konsultaatioon. Mullakin on tissit mennyt kahden lapsen myötä. Järjen ääni nosti päätään ja tajusin että en tee niillä mitään. Alkoi tuntuu kauheen turhalta se että pitää tisseihin laittaa 3500 - 7000 euroa kun ne ei mitään mulle takaisin anna, erittäin huono sijoitus. En ole mikään malli joten tissit ei toisi mitään lisäduuniakaan. AV

: lla jo aikasemmin kirjotin tästä ja totesin siellä myös että mieluiten lähden opiskelemaan niillä rahoilla ja hankin uuden elämän sitä kautta. Mieheni olisi sponsannu hanketta mutta hänkin oli loppuviimein sitä mieltä että mieluiten opiskelemaan joka hyödyttää koko perhettä myöhemmin. Ymmärrän kyllä sua ap ja ongelmaasi, en pidä pinnallisena ihmistä joka silikonit ottaa. Yritä löytää itsellesi sopiva ratkaisu.

Oma henk koht mielipide on silikoneista, että jos naisella tosiaan on rinnat kutistuneet tai menneet sellaisiksi ns rukkasiksi. Naiset varmaan kärsii henkisesti moisesta ongelmasta, niin jos mahdollisuun miks ei hankkisi silikoneja jos se vie pois moisen ongelman. En tarkoita nyt mitaa dolly barttoneita vaan luonnollisen kokoisia ja ryhdikkäitä rintoja.

Oma mies varmaan pitäisi ja muutkin miehet ja oma henkinen vointi saisi mielenrauhan.

Muiden mielipiteistä ei kannata välittää ja varsinkin kun ne jotka tuomitsee on yleensä niitä joilla ei ole mitään " ongelmaa" rintojensa kanssa tai sit niillä ei ole varaa laitattaa silareita.

Sinä maksat, sinä päätät. Ja kun kohtuudessa kestät ja teetät luonnollisen näköiset: harva edes tajuaa että sulla on silikonit.

Itse laitatin silikonit reilu vuosi sitten. Nyt ryhdikkäät C kuppi ja en ole sitä päivää katunut kun päätöksen silikoneista tein. Aijjemmin oli just sellaset rukkaset ja hävetti oman miehenkin edessä olla rinnat paljaana saatikka sitten yleisissä suihkuissa kutan uimahalli tai sali. Rakastellessa aina paita tai rintsikat päällä. Mies ei koskaan asiasta sanonut mutta huomasin että se häntä häiritsi. Nyt olen huomattavasti itsevarmempi iloisempi ja se seksielämäkin tuntuu alkaneen uudestaan. Ehkä voi kuullostaa oudolta tai narsistiselta mutta niin se on. Olisi mukava saada tisiltakin naisilta kommenttia jotka silikonit on hankkineet, miten vaikuttanut elämään ja itsevarmuuteen.

rintarauhaset ovat isot ja turpeat ennen ensimmäistä raskautta ja tietysti raskauden aikana, mutta kutistuvat imetyksen myötä, eikä niitä enää sitten juuri tunne, mihin ne katoavat? Miksi teineillä on isommat rauhaset kuin imettäneellä? Ei siis aina tietysti, mutta kuitenkin...

Ennen oli lattanat C tissit (synnytyksen johdosta) Nyt sopivan kokoiset ja terhakkaat. Itstunto koheni huomattavasti kehtaa kesäisin ottaa yleisillä uimarannoilla aurinkoa jopa yäosattomissa :) Ja pitää paikkansa seksi elämä parani?. Olen kaikipuolin tyytyväinen mitä tein en kadu päätöstä. Toki negatiivistakin palautetta on tullut se kuuluu asiaan ei kaikki kaikkia miellytä. Pääasia että minä olen tyytyväinen, mun varatalo ja mun tissit.

N:32

synnytyksen takia? Kuinka nopeasti tämä tapahtuu? Kun istukka on tullut ulos vai myöhemmin? Voiko sen välttää sektiolla?

N21

Vierailija:

Ennen oli lattanat C tissit (synnytyksen johdosta)

Kuuluu vaan piffffff, kun maha ja tissit tyhjenevät yhtä aikaa.

Ei kannata hankkia lapsia.

Vaimolla koskaan mitä tissejä ollut, ellei ne ole ollut täynnä maitoa.

Ennemmin käyttäis mun puolesta sellaisen summan päästääkseen eroon klaseista, mutta hän haluaisi tissit.

Mulle on hyvä näin.



Sellainenkin asia hiukka häiritsisi, että missit olisivat suoria pötkylöitä jos vaimolla olisi vaikka B rauhaset. Se taas ei ole kiva kun tunnen oman vaimoni.

Mutta en voi silikoneja laittaa kun ajattelen että olen tyttärelleni esimerkkinä. Miksi naiset ei voi hyväksyä että me vanhetaan ja vartalo muuttuu. Tärkein olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Ja vaikka mä oikeasti haluaisin isommat rinnat, niin ei se ole ainoa. Olisi kiva kun rypytkin lähtis ja nenä olis vähän sirompi. Selluliitin vois poistaa ja muokkailla muualtakin. Eli mihin se sitten loppuu?

En kuitenkaan tuomitse ihmisiä jotka käyvät leikkauksia läpi, mutta mielestäni sitten ei tarvitse ihmetellä miksi nuorilla naisilla on niin paljon ongelmia itsetunnon ja ulkonäön takia kun ei me äiditkään voida hyväksyä itseämme.

Eli eikö elämään kuuluu muutos? Vartalo muuttuu niin naisella kuin miehelläkin, niinhän sen kuuluu mennä. Kumma kun ei ihmisen anneta enää olla ikäisensä, kokoisensa, muotoisensa. Kaikkien pitäisi kai olla samanlaisia, samoihin vaatteisiin mahtuvia jne.



Ymmärrän toki, että eihän se tunnut kivalle jos kokee paljon poikkeavansa kauneusihanteesta. Oli se poikkeus sitten rinnat, nenä, peppu tms. Mutta mistä se tunne tulee? Tuntuisiko sekään kivalle, että luopuisi siitä mitä itse on ts. keinotekoisesti muuttaisi itseään kovin paljon ja peruuttamattomasti?



Millainen _ihminen_ haluat olla ja millaisen esimerkin haluat antaa lapsillesi? Mitä oikeasti arvostat, mitä haluaisit lastesi arvostavan?

heikkoon kuntoon kahden lapsen imetyksen jälkeen. Nyt 4 vuoden päästä ovat palautuneet. Se on mahdollista!

yritä ainakin ensin saada vähän painoa päälle, tissit muuttuu tosi paljon jo kymmenestäkin kilosta, tosi harva 50 kilonen on mikään povipommi.

eikä kynä pysy tissin alla. Sen kun näkis niin olis nähny jo kaiken.

Vierailija:

Nyt 4 vuoden päästä ovat palautuneet. Se on mahdollista!

Näyttää heti tissit isommilta, ei ne tosin ryhdikkäämmäksi tule.

Sivuvaikutuksena makkarat vyötäröllä, sellut reisillä ja perseessä, mutta onpa isot ja ihanat tissit!

Vierailija:

yritä ainakin ensin saada vähän painoa päälle, tissit muuttuu tosi paljon jo kymmenestäkin kilosta, tosi harva 50 kilonen on mikään povipommi.

Itsellä on kyllä niin, että rinnat on aivan samanlaiset kuin ennen lapsiakin. A-kupit kylläkin ovat aina olleet, joten ei ole oikein mitään mikä pahemmin voisi alkaa roikkumaan...;-) Mutta itse olen tyytyävinen näin. Teininä ja ennen lapsia en hyväksynyt rintojani ja silloin olisin voinut hommata silikonit, mutta en enää. Suurin syy on kait se että mieheni rakastaa kroppaani juuri tällaisenaan ja on aivan kuuman minuun joka päivä. Ei siis valittamista, seksielämä on aivan ihanaa. Ja koska itse hyväksyn itseni, en häpeä rintojani. Enkä todellakaan pidä rintsikoita rakastellessa, tai peitä niitä, vaan itsekin hieron ja hyväilen niitä ja nännejä rakastellessamme. Enkä ymmärrä miksi minun pitäisi muita miehiä varetn hommata isompia, eihän he rintojani edes näkisi! Vaatteiden kanssa kun voi pitää push-uppeja tms jos haluaa että kurveja on enemmän ja bikineitäkin on nykyään tosi hyviä pienirintaisillekin (niskalenkkiyläosat on itsestäni ihanimmat).

Lisäksi arvostan todella paljon sitä, että minulla on vyötärö kuten ennen lapsiakin, ei siis ole tullut yhtään ylimääräistä massaa kuten monelle muulle tuntemalleni äidille. Se korvaa kyllä tuhannesti pienirintaisuuden, kun vartalo on muuten mallimitoissa. Kivoja vaatteita on helppo löytää, kun ne on usein tehty juuri niin, että sopivat hoikille vartaloille. Suurempi murhe olisi jos olisi isot vatsamakkarat, niitä varmasti helpommin häpeäisin pedissäkin, mutta onneksi ei ole.

sen verran seurannut vaimon painon muutoksia, välillä tissit on kuin rusinat sit kun on vähän pyöreyttä niin on tosi povipommi. Meillä ainakin painon muutokset näkyy suoraan tisseissä.

Olivat ennen lapsia semmoiset pystyt puolipallot 70D, jollaisia aina väitetään provoiksi, jos joku semmoiset kehuu omistavansa (olin myös todella hoikka) :) No, en omista tosiaan enää. Joskus heikkoina hetkinäni olen jopa katsellut kohotusleikkausten ja silikoni-implanttien hintoja jostain nettisivuilta. Sitten huomaan aina kysyväni itseltäni seuraavaa: Olenko valmis panemaan muutaman tuhatta euroa saadakseni tissit, jotka eivät näytä synnyttäneen ja imettäneen naisen tisseiltä? En ole muutenkaan enää samanlainen kuin ennen lapsia, miksi tissieni pitäisi olla? Kun olen korjauttanut tissini, miten kestän ruttuisen mahani ja raskausarpeni - kyllä siitä kokonaisuudesta pinkeät silarit pomppaa silmään aika pahasti? Mitä seuraavaksi alkaa kropassaan inhota niin paljon, että se pitää leikkauttaa? Millaisten asioiden varaan minun itsetuntoni ja seksuaalinen haluni ja nautintoni perustuu? Miltä tuntuu ekan kerran maata selällään miehen nuoltavana, kun rintakehästäni sojottaa taivasta kohden kaksi kumipalloa? Haluanko sellaista miestä, joka haluaa minua/minut, koska minulla on kiinteät tissit?



Kerta toisensa jälkeen päädyn siihen, että antaa olla.

odottaa vielä hieman että saavat tehtyä kantasoluilla isommat tissit, eivät ole kaukana, sen jälkeen kaikki nauravat silkkareille.