Suunniteltu sektio?

Esikoiseni syntyi taannoin alateitse, suht helppo ja nopea synnytys oli.



Keskimmäinen oli isokokoinen, sen todisti niin mahan koko kuin ultrakin ;)

2 vkoa ennen laskettua aikaa yksi gyne oli sitä mieltä, että " kyllä te rouva synnytätte vaikka 5 kg vauvan ALATEITSE" ;O

Olin kauhuissani, ja pelkäsin julmetusti, ja toin oman kantani esille varsin selkeästi (eli että haluan section).

Hän ei sitä suostunut kirjoittamaan :(

1 pv ennen laskettua aikaa kävin äitiyspolilla toisen gynen vastaanotolla, ja hän tuumasi, että " tämä vauva on 4,5 - 5 kg, joten emme ota riskejä, suosiolla suunniteltuun sectioon vaan..." , ja niin sovimme section seuraavalle viikolle.

rv 40+5 mentiin suunniteltuun sectioon, jossa syntyi 4750 g (55 cm, päänympärys huimat 40 cm) poika :)

Ei todellakaan olisi mahtunut alateitse syntymään, tämä sectiopäätöksen tehnyt gyne tuumasikin pojan mitat kuultuaan, että " päästään olisi jäänyt kiinni, JOS olisi yritetty alateitse" .

Sectio meni hyvin, ja toipuminen myös nopsaan, ja kotiin pääsimme pojan ollessa 3 vrk vanha :)



Kuopuksesta veikattiin ultrien perusteella veljeään isompaa, ja taas kerran oli vääntöä synnytystavasta :/

Yksi gyne oli sitä mieltä, että " alateitse vaan" , yksi oli sitä mieltä, että " käynnistetään ennenaikaisesti" , ja yhden kanssa väänsin todenteolla sectiosta, lopulta " taipui tahtooni" , ja suunniteltuun sectioon mentiin rv 39+0.

Poika oli 4055 g (53 cm, päänympärys 37 cm), eli aavistuksen veljeään pienempi.

Tämä sectio ei mennyt ihan suunnitellusti, tuli vähän " komplikaatioita" , niin mulle kuin vauvalle, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin :)

Kotiuduimme pojan ollessa 3 vrk vanha, ja toipuminen lähti rankasta alusta huolimatta hyvin käyntiin.



Nyt odottelen neljättä, rv 6+ mennään, eli varsin alussa vielä, mutta tiedän jo nyt, että kahden section jälkeen synnytystapa on automaattisesti sectio.



Eipä siinä muuta ihmeempää " valmentautumista" oo versus " normisynnytys" , terveenä pitää olla (viime kerralla mulla oli flunssaa vähän, ja sectio oli hilkulla siirtyä).



Perätilasta mulla ei oo kokemusta, joten en osaa ottaa kantaa synnystapaan, mutta käsitykseni mukaan eivät järin helposti ala alatiesynnytykseen vauvan ollessa perätilassa.



Meillä section syynä ollut vauvan/vauvojen isokokoisuus, sekä mun raskausaikainen diabetes (dieettihoitoinen, EI insuliinia käytössä), sekä mun korkea verenpaineeni (mulla krooninen verenpainetauti).

mulla syntyi esikoinen sektiolla perätilan takia. Äitipolilla (NKL) varmistettiin myös oma suostuvaisuuteni leikkaukseen, mutta ei tullut mieleenkään kieltäytyä.



Nyt odotan toista (rv33) ja vauva on taas perätilassa, eli ilmeisimmin sama homma edessä. Olen tilanteeseen tyytyväinen, sillä toivuin ekasta leikkauksesta salamavauhtia ja kokemus oli kaikin puolin positiivinen. Edes kipulääkkeitä en tarvinnut enää kotona.

ja kolmas tulossa muutaman kuukauden kuluttua, koska ainakin Kättärillä kahden sektion jälkeen leikataan automaattisesti kohdun repeämisriskin takia. Mulla on la 5.5.2008 ja aika kättärille synnytystapa-arvioon 7.4.2008 eli tasan rv36.



Mun ensimmäinen lapsi oli perätilassa ja syntyi Naistenklinikalla suunnitellulla sektiolla viikkoa ennen laskettua aikaa. Kun neuvolalääkäri epäili perätilaa, sain ajan Naistenklinikalle vauvan käännöstä varten, mutta tuolloin oli jo rv38 menossa ja istukka etuseinässä, joten käännöstä ei edes yritetty. Lääkäri kysyi, että haluanko synnyttää, mitä en halunnut tehdä, joten varattiin saman tien aika sektioon. Jäin kyllä siihen käsitykseen, että olisin halutessani saanut synnyttää.



Nämä mun ajat lienevät ihan tyypillisiä, eli kuukautta ennen la:ta päätetään sektiopäivä ja viikkoa ennen leikataan.



Leikkaukseen ei tarvitse varautua sen kummemmin. Toipumisen kestoa on vaikea arvioida etukäteen. Mä toivuin ensimmäisestä leikkauksesta paljon hitaammin kuin toisesta.