Mikä vaivaa miestä, joka ei mene kihloihin tai naimisiin,

Sulla ei ollu mitään muuta syytä kuin se ettet halua olla päivää prinsessana.. So? Ei tarvii olla, mikä syy siis todella on olla menemättä naimisiin?



Miksi avoliitto on muka parempi kuin avioliitto?

Vakuutukset on hankittu.



Ja naimisiin pääsee myöhemminkin! Ei missään " leskenelatus rahoissa" myöskään katsota vuosia miten pitkään oltu naimisissa.

Jos toinen kuolee niin vakuutus maksaa.



21

en ole mieheni kanssa rahasta ja paljonko se lesken eläke on? Tuskin kukaan sen takia menee. No, minun avomies onkin nykyään kipeä, sairas, kärttyinen ja katkera... tuskin kenenkään aviomies oli sellainen naimisiin mennessä. Ihan mieluusti pitkitän kihlausaikaa: en halua ajatella alttarilla että tuollaisenko murjottavan äkäpussin olen ottamassa. Aika moni varmaan ajattelee hääpäivän jälkeisinä vuosina että tuli otettua murjottava äkäpussi, mutta mielestäni se ei kuulu hääpäivän ajatuksiin. Eli odottelen päiviä parempia ja kosin sitten jonain toisena karkausvuonna:) tai sit mies ehdottaa hääpäivää tai sit eletään jatkossakin näin.

Ajattele sitten näin.. lapseton pariskunta, ei naimisissa.



Mies lähtee aamulla töihin, ei tuu koskaan takas.



Seuraavana päivänä ovikello soi, " sulla on 2 päivää aikaa muuttaa meidän talosta pois" . T: Avomiehesi sisarukset.



Talo oli miehen nimissä, avovaimon nimissä mökit.. Yhteisomistuksessakin avovaimo joutuisi todennäköisesti myymään talon.



Avopari, jolla lapsia, mies kuolee, ollut perheen elättäjänä, vaimo lasten kanssa kotona ja uusi vauva tulossa. Jokainen ymmärtää mikä tilanne tuossa on..



Parhaita ovat nämä tapaukset, joissa mies on esim. poliisi ja ei olla naimisissa! Nainen ei saa mitään rahaa kun mies heittää veivit virantoimituksessa. Lapset saa toki, mutta ne on lasten ne..

en halua naimisiin, olen kerran ollut naimisissa ei kiitos enää. Meillä on kolme lasta, ihan hyvin toimii näinkin.

Vakuutuksilla kaikki hoituu! Kylläpä kyllä.. Katsotaanpa sitten kun avomiehesi makaa kuolemankielissä, eikä ole antanut sinulle valtuuksia päättää elämästään.. sinne tulee sitten anopit ja appiukot!



Surullista, että ihan periaatteesta vaarannatte tulevaisuutenne! On paljon sellaisia tilanteita, missä avovaimo on TÄYSIN vieras lain edessä. Hyvin on teillä mennyt, ettette ole sellaisiin vielä törmänneet, mutta kun toinen on poissa ja juridisesti, ette ole päteviä hoitamaan toisen asioita, voi elämästä tulla rankkaa..



Ja ihan vaan sen takia, ettei viittiny varttia viettää maistraatissa..

emansipaatio (naisten) vapauttaminen (miehen) holhouksesta t. ylivallasta ¶ Alkujaan latinan sanan " emancipatio" tarkoittaa pojan julistamista täysivaltaiseksi kansalaiseksi, vapauttamista isän holhouksesta.



Nykyisin " emansipaatio" tarkoittanee kuitenkin nimenomaan naisten vapauttamista aviomiehen vallasta tai yleensä miesten ylivallasta taikka naisiin kohdistuvasta syrjinnästä. Tällöin tavallisesti viitataan toimenpiteisiin, joilla näkyvimpiä ylivallan tai syrjinnän muotoja poistetaan tai lievennetään. Kehittyneiden maiden osalta kyse on tällöin lähinnä historiallisesta käsitteestä; nykyaikaisiin pyrkimyksiin viitataan esim. ilmaisulla " (sukupuolten) tasa-arvo" .

saman tien mene naimisiin ja ole virallisesti yhtä perhettä? Minusta tuo on täysin nurinkurinen ajatustapa, että lapsi ei ole niin tärkeä sitoutumisen kannalta. Sehän vasta onkin!

Minä en myöskään ymmärrä, miksi joku ei halua vahvistaa perheen ja puolison juridista asemaan avioliitolla, jos kerran ollaan toisiin sitouduttu? Naimisiin menosta ei ole edes pakko kenellekään kertoa, ei ole pakko pitää sormuksia tai yhtään mitään!

jossa jokainen saa tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Ihme aivopestyjä ääliöitä...



Onneksi meillä on kaikilla varaa olla viemättä toistemme asuntoja, sen takia että joku kuolee.



Juntteja!

ei naimisiin mennä " vain" rakkauden takia, pitää ajatella esim. lasten kotia, jos jotain tapahtuu. Se että menee naimisiin, ei merkitse automaattisesti häitä, sormuksia, juhlia, nimenvaihtoa...

Vierailija:

Vakuutuksilla kaikki hoituu! Kylläpä kyllä.. Katsotaanpa sitten kun avomiehesi makaa kuolemankielissä, eikä ole antanut sinulle valtuuksia päättää elämästään.. sinne tulee sitten anopit ja appiukot!

Surullista, että ihan periaatteesta vaarannatte tulevaisuutenne! On paljon sellaisia tilanteita, missä avovaimo on TÄYSIN vieras lain edessä. Hyvin on teillä mennyt, ettette ole sellaisiin vielä törmänneet, mutta kun toinen on poissa ja juridisesti, ette ole päteviä hoitamaan toisen asioita, voi elämästä tulla rankkaa..

Ja ihan vaan sen takia, ettei viittiny varttia viettää maistraatissa..

Vierailija:

jossa jokainen saa tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Ihme aivopestyjä ääliöitä...

Onneksi meillä on kaikilla varaa olla viemättä toistemme asuntoja, sen takia että joku kuolee.

Juntteja!

liitolleen.

henkivakuutuksia ja muita vastaavia, vaikka ollaan naimisissa. Eli ei se avioliittokaan ihan kaikkea taida turvata. Tosin vakuutustenkauppaajat vetoaa siihen, kun " on se pieni ihminenkin, jota pitää ajatella" . Hitsi, me ei muuta ajatellakaan kuin tuota ihanaa tuhisevaa pikkuihmistä. No okei... ajatellaan toisiammekin ja paljon.

Mä en ainakaan ole millään lailla mieheni " alapuolella" , vaikka mulla hänen sukunimi onkin. Ei hänellä ole mitään käskyvaltaa minuun, siis sen enempää kuin minulla häneen... itseasiassa taitaa olla vähemmän ;) En todellakaan pese mieheni jalkoja, kun hän tulee kotiin, vaikka näin raamatussa kai hyvä vaimo tekee...

Eikä kukaan varmaankaan halua ajatella sitä, että toinen kuolee ja miten sitten rahallisesti selviää... jos mun mies kuolisi, niin mun ensimmäinen huoli ei todellakaan olisi taloudellinen.

Eikö avovaimo todellakaan voi olla se lähiomainen sellaisissa tapauksissa, jossa pitäisi esim. sairaanhoidosta päättää, kun potilas ei siihen itse kykene?

Noh, mun ei tuota tarvitse miettiä... me olemme naimisissa, koska olemme vanhanaikaisia. Lapsikin tehtiin vasta papin aamenen jälkeen, harjoiteltua tuli tosin aiemminkin jo ;)

Onko pakko olla niin ehdoton aina? Eikö tällaiset asiat ole jokaisen oma asia? Tietenkin siis siinä tapauksessa, että toinen haluaa ja toinen ei, niin siitä pitää sitten puhua sen puolison kanssa, mutta... Eihän tällaisessa tapauksessa ole sitä oikeaa mielipidettä?

Rakkaudesta kai naimisiin mennään... hui, kun mä taidan olla naiivi... en mä edes tiennyt mistään leskeneläkkeestä. Menin naimisiin, koska rakastan miestäni... eikä mulla todellakaan ollut prinsessapukua. Toivottavasti miehenikin meni kanssani naimisiin rakkaudesta, eikä leskeneläkkeestä ;)



t: 8

(joka uskoo siihen, että kukin tavallaan...)

Jos puolet pareista eroaa, niin toinen puoli ei. Miksi se avoero olisi jotenkin pienempi paha kuin avioero? Eikö avoero ole pettymys, kipeä asia sekin? Ihmissuhde loppuu, perhe hajoaa, koti ja omaisuus ositetaan.

Nyt täytyykin nopsasti mennä vetämään lampaan kurkku auki, meillä alkaa kohta uhrimenot ja pahojen henkien manaaminen!



Huomenna lisää.

tahansa

on miehen rahoilla kustannettu lähes kaikki. Avoeron sattuessa kotona ollut saa lähteä yleensä aikasta avojaloin..



Tuskin olette jokaisesta huonekalusta, lasten sängyistä yms. tehneet paperit kumman nimissä ne on?



Miehellä kun on ollut palkkatulot, on todennäköistä, että riitatilanteessa miehellä on valtit käsissään.



Surullista on juuri se, että haluatte vapautua miehen vallan alta.. Tosiasia on se, että avoliitossa, jos on lapsia ja nainen hoitanut kotona, nainen on alistettuna. Avioliitossa ei!



Avioliitossa on elatusvelvollisuus ja oletuksena on, että kodin irtaimisto kuuluu siihen perheen kotiin, joka on yhteistä ja rikkomatonta!



Miettikääpä nyt jokainen avoliitossa oleva, että jos se oma rakas mies löytääkin toisen naisen ja tämä toinen nainen on ahneempaa sorttia, onko teillä mitään kuittia siitä, mikä on teidän rahoillanne hankittua?



Kotihoidontuella vuosikausia ollut tuskin on ostanut pyykkikoneita jne! Siinä ei sitten auta itku markkinoilla kun mies sanoo, että nää on ostettu mun rahoilla.. Osta omat ja häivy muuten tästä kämpästäkin! Esim. riitatilanteissa katsotaan kumpi on maksanut lainanlyhennykset..



Avioliitossahan tällaiseen ei tarvitse mennä..

Otin lapset mukaan, pesukoneesta en ollut maksanut penniäkään, joten se ei myöskään ollut mun. Ostin uuden OMAN.



Ylpeä yh, joka selviää ITSE! Eikä pelkästään äijän rahoilla...

luotan että jos minä tai mies kuoltais nyt niin toisen suku on sen verran järkevää ettei ala kotia alta viemään. Olis kai hopumpi naimisiin jos en uskoisi näin. Muutenkin uskon että " elämä/Jumala kantaa" kantaa siis vahvemmin kuin avioliiton suoma rahallinen turva. Mieheni ja minä ollaan joissain asioissa eri mieltä... en tiedä kenen mielipiteen mieheni haluaisi otettavan huomioon jos hän makaisi letkuissa teholla... olisiko hänen äitinsä enemmän samaa mieltä hänen kanssa hoidostaan kuin minä? En tosiaan tiedä. Entä kenen tahtoa itse haluaisin kuultavan äitini vai mieheni jos itse makaisin teholla? Taidan luottaa vain että elämä/Jumala kantaisi minua siinä tilanteessa. Jos mieheni nyt kuolisi ja eläisin vuosia leskenä ja sitten rakastuisin niin menisinkö taas avoliittoon. Toivoakseni en vaan avioliittoon tosi rakkaudesta, koska minusta se kertoo rohkeudesta ja sitoutumisesta. Kertoohan siitä kyllä avoliitossa yhteiset lapset ja asuntolainakin... Kumpi sitten on rohkeampaa ja sitoutuneempaa?