Mikä vaivaa miestä, joka ei mene kihloihin tai naimisiin,

mies joutuu tunnustamaan erikseen jokaisen siittämänsä lapsen. Avioliitossa lapsi on auttamattomasti miehen kunnes toisin todistetaan. Siis valkoinen pariskunta saa pikimustan vauvan niin aviomiehenhän se on!

ettemme ole sitä ikinä vakavasti suunnitelleet. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta, lapsia on ja onnellinen elämä. En käytä aikaani siihen, että pohtisin, miksi joku menee naimisiin ja miksi joku ei...

meillä ne kysyi, että tunnetko tämän miehen. Teki mieli sanoa, että ei kun raahasin sen hissistä. Sitten ne kysyi, että harrastitteko seksiä?



Mutta silti en halua naimisiin.

Entäs kun vaimo onkin se varakkaampi osapuoli? Miehenkö turvaksi vain pitäisi ne aviopaperit käydä allekirjoittamassa. Ei kiitos, olen itsekäs ja haluan pitää omaisuuteni omassa hallinnassani. Juuri myin edellisen asunnon, jossa myös avomieheni vuoden verran asui. Jos olisimme ehtineet naimisiin, olisin tarvinnut jokaikiseen paperiin myös miehen allekirjoituksen tai " lupalapun" . Hölmöltä olisi tuntunut, kun ihan yksikseni olin sen kämpän ostanutkin ja velat siitä maksanut.

Vierailija:

meillä ne kysyi, että tunnetko tämän miehen. Teki mieli sanoa, että ei kun raahasin sen hissistä. Sitten ne kysyi, että harrastitteko seksiä?

Mutta silti en halua naimisiin.

hyöty miehestä mutta kun asiat onkin tosinpäin niin lakimiehet vaan kehiin ja ehtoja peliin et ukko ei saa mitään!

Jos avomiehesi olisi hoitanut kotona lapsianne palkatta ja sinä olisit saanut tehdä uraa, niin olisit varmastikin ymmärtänyt, jos miehesi olisi halunnut naimisiin!



Avioliitossa omaisuuden voi erotella avioehdolla. Kyse ei ollut miehen rahoilla elämisestä vaan avioerotilanteessa perheen kodista ja kuolemantapauksen sattuessa eläkkeistä!



Pakkoko on sotkea asioita..

Vierailija:

Jos avomiehesi olisi hoitanut kotona lapsianne palkatta ja sinä olisit saanut tehdä uraa, niin olisit varmastikin ymmärtänyt, jos miehesi olisi halunnut naimisiin!

Avioliitossa omaisuuden voi erotella avioehdolla. Kyse ei ollut miehen rahoilla elämisestä vaan avioerotilanteessa perheen kodista ja kuolemantapauksen sattuessa eläkkeistä!

Pakkoko on sotkea asioita..

mies ei ollut sittenkään ihan varma, haluaako olla loppuikänsä ko. suhteessa. Eikä ollutkaan. Puoliso olisi halunnut naimisiin, mutta ei kai mitenkään kovasti painostanut. Avoero tuli, mies sittemmin meni ihan juhlien kanssa naimisiin uuden puolisonsa kanssa.

ihan samanlaista arkea kuin ennenkin

- Romantiikka, rakkaus. Haluttiin vain naimisiin.

- Hääjuhlat oli mukava järjestää, oltiin vielä kovin, kovin rakastuneita



Oikeastaan vasta myöhemmin tultiin ajatelleeksi tuota juridista puolta, vaikka musta on kyllä mukava ajatella että olen läheisimmän ihmiseni " sukulainen" myös lain mukaan. Olemme perhe, kuulumme yhteen, hoidamme toistemme asioita jos toinen ottaa ja kupsahtaa. Mutta tämä ei siis missään nimessä ollut avioitumisen syy alun perin!

Ostettiin talo yhdessä. Mitäpä jos olisikin käynyt niin, että eräänä kauniina päivänä mä olisin lähteny töihin, enkä koskaan olisi tullut takaisin. Voitte olla varmoja, että mun ex olisi laittanut leskeni ja meidän yhteisen lapsen pihalle talosta ja lasteni nimissä vaatinut sen rahaksi muutettavan. Ihan vaan vittuillakseen, vaikka ei rahoista mitään olisi hyötynytkään.



Nyt miehellä sentään on elinikäinen asumisoikeus, jos mulle jotain sattuiskin.

Kaikki pesänjaot ovat olleet riitaisi, oli niitä sitten jakamassa kuka vaan. Julma totuus.

mitä tarkalleen ottaen ovat ne juridiset syyt, joiden takia olette vaatimassa kaikkia naimisiin? Lähiomaisekseen voi ilmoittaa kenet tahansa, minulla sairaalan papereissa on avomiehen nimi. Asuntoasiat on hoidettu vakuutuksella. Mahdollisen joskus kertyvän omaisuuteni perii lapseni.



Emme ole menossa naimisiin ainakaan vielä, koska se ei kiinnosta meitä kumpaakaan pätkän vertaa -

avioliitto on meille lähinnä patriarkaalinen jäänne. Vaikka sen ei sitä meille itsellemme tarvitsisikaan merkitä, merkitsee se muille/yhteiskunnalle kuitenkin heteronormatiivista tapaa määritellä parisuhde. Nuo juridiset syyt saattavat saada meidätkin joskus naimisiin, mutta en koe tarpeelliseksi ilmoittaa siitä kenellekään - tai voi olla että ilmoitamme, mutta etukäteen en näe homman pointtia. Vielä nuo juridiset syyt eivät kuitenkaan ole tuntuneet riittävän suurilta. Jos jotain kamalaa tapahtuu, niin kamalaa se on kuitenkin.



Sitten vielä siitä, että riitatilanteessa käy aina niin ja näin. Kyllä minä tunnen puolisoni ideologian, enkä usko sekuntiakaan, että hän edes rajuimman vihan kourissa toimisi ideologiansa vastaisesti mitä tulee oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden periaatteisiin vaikkapa omaisuuden jaossa. Tosin meidän kohdallamme olemme tasa-arvoisen pienituloisia ja lapsen kanssa on oltu kotona puoliksi, joten aiemmin kuvailtu tilanne kotiäidin asemasta avoerossa ei koskisi meidän tilannettamme.



Häitä kuitenkin rakastan eikä mieleeni tulisi arvostella ystävieni valintaa, vaikka toki he tietävät mielipiteeni asiasta. Minusta on ihanaa, jos joku tulee onnelliseksi häistä ja naimisiinmenosta.

http: //www. oikeus. fi/41244.htm



oikeusministeriön sivuilta mitä eroa on avio- ja avoliitossa. Perintöveroa kukaan ei ole ottanut tässä ketjussa puheeksi, sehän muuttui vuoden alusta niin että avopuolisolle ei ole niin korkea jos on yhteinen lapsi. Samalla poistui (minun mielestäni) viimeinenkin syy mennä omaisuuden turvaamisen takia naimisiin.



ylipäätään, jos avoparilla on lapsia, isyyden tunnustaminen passaa ja puolisolle on kuoleman sattuessa turvattu edes jotain keskinäisellä testamentilla (loppu menee lapselle), en näe mitään muuta syytä mennä naimisiin kuin sen leskeneläkkeen, eikä se ole ainakaan meillä mikään syy mennä naimisiin. Vai mitä en ymmärrä?