Harmittaa, kun kysyin tulevan vauvan sukupuolen

Minkäs sille voi jos miehesi on niin uros-painotteisesta suvusta että kaikki lapset on poikia?

paska provo. ja toisekseeen rumat saa poikia, kauniit tyttöjä. päättele siitä.

Mulla oli vähän sama juttu, meillä oli jo monta poikaa ja kun kuulin että odottamanikin , on niin tunnelma ikäänkuin lässähti. Pettymystä ei kestänyt kovin kauaa ja kun pikkuinen poikani sitten syntyi, rakastuin häneen siltä silmäykseltä ihan hirveästi.

Sitten hormonihuuruissani halailin ja pussailin lastani siellä synnärillä ja porasin ja kaduin sitä, että olin toivonut hänestä tyttöä :)

Kyllä minäkin haluaisin pojan kun on jo tyttö. Nyt rv 13 eli vielä odotellaan ennen kuin saa tietää.

Vauva lehdessä tai kaksplussassa löi kerran juttu äidistä joka ei päässyt tyttöhaaveesta yli. Ei edes oppinut rakastamaan kolmatta poikaansa kun tämä oli poika. Se meni niin äärimmäisyyksiin että lähti ulkomaille ihan istuttamaan tyttö sukupuolen omaavia siittiöitä itseensä - ei onnistunut. Neljäs lapsi oli kuitenkin tyttö ja vasta sitten pääsi yli tunteesta. Oli kyllä jotenkin hirveää lukea sitä juttua, mutta hei.. Maailmassa on paljon äitejä joilla on vain poikia ja varmasti ovat ihan onnellisia äitejä :) tunnen yhden jolla on viisi poikaa ja on kyllä niin pirtsakka ja reteen onnellinen äiti että!

Mulla 3 poikaa ja lisää ottaisin :) Mä en ole koskaan haaveillut tytöstä, mulle on luontaisempaa rymytä verkkareissa poikien kanssa kuin leikkiä prinsessaa. Vaikka toki me poikien kans leikitään prinsessaa ja lakataan kynsiä ja kummitytön kanssa rymytään...Mutta silti. 

Minulla on ihan sama tilanne muuten, mutta todella koko sydämestäni toivoin kolmatta poikaa. Olen itkenyt tätä tyttöä jo kaksi kuukautta. Saanut kamalia itkupotkuraivareita.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:22"]Vauva lehdessä tai kaksplussassa löi kerran juttu äidistä joka ei päässyt tyttöhaaveesta yli. Ei edes oppinut rakastamaan kolmatta poikaansa kun tämä oli poika. Se meni niin äärimmäisyyksiin että lähti ulkomaille ihan istuttamaan tyttö sukupuolen omaavia siittiöitä itseensä - ei onnistunut. Neljäs lapsi oli kuitenkin tyttö ja vasta sitten pääsi yli tunteesta. Oli kyllä jotenkin hirveää lukea sitä juttua, mutta hei.. Maailmassa on paljon äitejä joilla on vain poikia ja varmasti ovat ihan onnellisia äitejä :) tunnen yhden jolla on viisi poikaa ja on kyllä niin pirtsakka ja reteen onnellinen äiti että!

[/quote]

Ei se onnistunut sitä tyttöä saamaan ja päätyi terapiaan neljän pojan äitinä.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:32"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:22"]Vauva lehdessä tai kaksplussassa löi kerran juttu äidistä joka ei päässyt tyttöhaaveesta yli. Ei edes oppinut rakastamaan kolmatta poikaansa kun tämä oli poika. Se meni niin äärimmäisyyksiin että lähti ulkomaille ihan istuttamaan tyttö sukupuolen omaavia siittiöitä itseensä - ei onnistunut. Neljäs lapsi oli kuitenkin tyttö ja vasta sitten pääsi yli tunteesta. Oli kyllä jotenkin hirveää lukea sitä juttua, mutta hei.. Maailmassa on paljon äitejä joilla on vain poikia ja varmasti ovat ihan onnellisia äitejä :) tunnen yhden jolla on viisi poikaa ja on kyllä niin pirtsakka ja reteen onnellinen äiti että!

[/quote]

Ei se onnistunut sitä tyttöä saamaan ja päätyi terapiaan neljän pojan äitinä.

[/quote]

Aijaa, minun lehdessäni se kertoi siinä lopussa että ei enää edes tarkalleen muista tuntemuksiaan, koska sai kuin saikin lopulta tyttölapsen. Ja jotain siitä että ei olisi varmaan päässyt yli jos ei olisi tyttöä saanut.

Ap tässä. Tosi kivalta tuntuu, kun aloitukseni on saanut enemmän ylä- kuin alapeukkuja. Joku edes tietää, että tältä voi oikeasti tuntua.

Ja todellakin tiedän, että olen kiittämätön jne, kun lapsettomat eivät saa lapsia ollenkaan ja joku syntyy vammaisena. Silti.

Minullakin kolme poikaa ja lapsiluku täynnä. Toki toivoin tyttöä. Vieläkin, kun pienin on vuoden vanha ja kaunis kuin nukke, ajattelen, kuinka kiva olisi ommella hänelle mekkoja. :)

mutta pahin on miehen iäkäs mummo. Hän jopa vitsillä neuvoi tekemään lapselle sukupuolenvaihdosleikkauksen, kun se on kuulemma nykyään niin muotia ja tyttöä kaikki toivoivat. Tiedän, että oli läppä, mutta tuntui vähän pahalta.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:14"]Perheessämme on jo kaksi poikaa ja odotan kolmatta. Toki toivoimme, että tulisi tyttö ( joka muuta väittää, valehtelee, tai ei ole ollut samassa tilanteessa) ja niitä terveyskorttejakaan ei kannata vetää esiin, koska se on itsestäänselvää.

Halusimme kuulla ultrassa, kumpi on tulossa. No poika, tietenkin. Olimme tehneet kaikki netistä löytyneet hömppäkonstit tytön saamiseksi (onnistuivat mm. Selänteillä) ja odotukset olivat korkealla. Isovanhemmat odottavat tyttöä, koska kaikki lapsenlapset ovat poikia. Emme ole kertoneet vielä heille.

Olen tiennyt sukupuolen jo pari viikkoa, mutta pettymys ei mene ohi. Päinvastoin, raskaus tuntuu jotenkin tyhmältä.

Olen satavarma, että on muitakin, joilla on ollut sama tilanne. Helpottaako tuo pettymys ennen vauvan syntymää? Silloinhan se varmaan menee ohi, kun lapsi on siinä.

Ja ei kiitos sitten mitään toivotuksia siitä, että saisin sairaan lapsen, koska olen kiittämätön. Olen vain realisti. Enkä takuulla ole ainoa, päinvastoin. Luulen, että ihan kaikki, joilla on jo samaa sukupuolta olevia lapsia, haluaa sitä toista. Siitä kun ei vaan saa puhua ääneen. Miksi?

[/quote] meillä oli kaksi poikaa ja toivoin kolmatta poikaa. Kun sain tytön, menu vähän aikaa siihen sopeutua. Ja en valehtele. Kaikki eivät toivo tyttöjä

Selänteiden tyttöä nyt ainakaan ei ole millään vippaskonsteilla tehty, vaan ihan hedelmöityshoitoklinikalla.

Meillä on 2 tyttöä ja toivoin todella kovasti molemmista lapsista tyttöä. Kolmatta meille ei tule, mutta jos tulisi, niin tiedän että niin kovasti tyttöä toivoisin. Tuntuu tosi luontevalta olla tyttöjen äiti. Hetkeäkään en epäile, ettenkö poikaa rakastaisi ihan yhtä paljon. Kyse ei ole siitä, vaan kyse on _tunteesta_.

Olen paljon miettinyt tätä. Olen omalla kohdallani päätellyt, että syy juontaa lapsuudestani. Oma isäni toivoi minusta poikaa (olen ainoa lapsi). Kaikki vaatteeni olivat tosi poikamaisia jos isäni pääsi kauppaan kanssani, hiukseni oli aina kynitty poikamaisesti kovin lyhyiksi ja minua luultiin koko lapsuuteni pojaksi. Harrastukseni oli moottoripyöräily.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:40"]

Minullakin kolme poikaa ja lapsiluku täynnä. Toki toivoin tyttöä. Vieläkin, kun pienin on vuoden vanha ja kaunis kuin nukke, ajattelen, kuinka kiva olisi ommella hänelle mekkoja. :)

mutta pahin on miehen iäkäs mummo. Hän jopa vitsillä neuvoi tekemään lapselle sukupuolenvaihdosleikkauksen, kun se on kuulemma nykyään niin muotia ja tyttöä kaikki toivoivat. Tiedän, että oli läppä, mutta tuntui vähän pahalta.

[/quote]

:-D

Mieheni siskolla on neljä tyttöä. Toiseksi nuorin on ehkä vähän poikamainen luonteeltaan ja tätä piirrettä on tosiaan korostettu. Juuri hiukset kynitään lyhyiksi, vaatteet ovat poikamaiset (ei koskaan mekkoja, kuten sisarillaan) ja jopa lempinimi on pojan nimi. Harmittaa tytön puolesta, koska niin selkeästi hänestä toivottiin poikaa. Kuopus on sitten taas perheen vauva, joten hän saa olla rauhassa tyttö.

Jos tunne pettymyksestä ei mene ohi niin haethan apua. Oma äitini toivoi minusta niin poikaa eikä päässyt koskaan yli ja jouduin lapsuuteni elämään kammottavassa väkivallan ilmapiirissä. Onnellista odotusaikaa!

Hei. Tiedän pettymyksen tunteen. Itse toivoin yli kaiken tyttöä ja ultran jälkeen vatutti oikein kunnolla. Pettymystä korosti sukulaisten tunteet ja kommentit, ettekö te osaa tyttöjä tehdä, ja pojat on juostenkustuja ja tyttöjä tekee taitavat rakastajat etc. Voi venäjä. No päätin sitten hypätä täysillä vauvahömpötyksiin, ja ostin jokaisen potkupuvun ja nutun, jota mieli teki. Kävi niin, että synnärillä syntyi 1 apgarpisteen poika hätänä. Ehdin monta kertaa rukoilla, että jää henkiin, ole terve. Sen koomin en ole tyttöä haikaillut. Minulla on täydelliset pojat.

Voimia. Tuo on prosessi, joka päättyy täydelliseen rakkauteen. Haaveesi ei ole konkreettinen, tuleva lapsesi on. Hän valloittaa kyllä sinut

Tunnen tunteen, meillä on neljä tytärtä ja erityisesti miehelleni ja isovanhemmille olisin toivonut toista, kolmatta tai neljättä lasta odottaessani, että olisi ollut poika.

Tunne hälvenee kyllä, mutta ei mene kokonaan ohi. 

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:18"]

paska provo. ja toisekseeen rumat saa poikia, kauniit tyttöjä. päättele siitä.

[/quote]

Niin ja sitten maagisesti se ämpäriruma pojan odottaja muuttuukin huippukaunottareksi kun alkaa odottaa seuraavaksi tyttölasta. Just joo ja heippa.

Uskon todellakin, että voi olla pettymys, että saa useita lapsia samaa sukupuolta, kun toivoisi jo vähän sitä toistakin. Ei se musta ole kiittämättömyyttä, vaan ihan hemmetin inhimillistä ja ymmärrettävää. Äidin syntyvää lasta kohtaan tuntemaa rakkautta se ei kuitenkaan vähennä, paitsi joissain äärimmäisissä poikkeustapauksissa ja silloin on yleensä kyse raskauden jälkeisestä masennuksesta tms.