♥ ♥ KESÄNUPUT ma-ke ♥ ♥

Tänään oli taasen neuvola, ja ihan mukavasti meni. Viimeksihän ei ollut paino noussut kuin 135 g viikossa, nyt sitten senkin edestä, nimittäin 825 g/vk! Oli jotenkin hurjaa, mutta aikahan se olikin jo alkaa painoa nostamaan. Neljässä viikossa oli siis noussut 3,3 kg, ja alusta yhteensä 5,4 kg, tuntuu kyllä paljolta .



Sf-mitta oli 21,5 (kasvua 6,5 cm) ja sydänäänet kuuluivat hyvin, tosin vauva lähti välillä doppleria karkuun. Sitten pulssi olikin kiihtynyt liikkeestä, kun terkka sai pikkuisen uudelleen kuuntelun alle: alkuun syke oli 135, lopuksi 145. Ensimmäistä kertaa tuli merkintä myös lapsiveden kohdalle neuvolakorttiin, ja sitä on normaalisti.



Hemppa oli ennallaan, rauta on siis pysäyttänyt laskun, ja verenpaine hyvä. Supistuksiin neuvoi kokeilemaan tukivyötä ja lenkkien lyhentämistä. Onneksi ei kuitenkaan kieltänyt liikuntaa, se olisi ollut kurjaa! Osittain supistukset saattavat kuulemma johtua siitä, että vauva on minulla viikkoihin nähden alhaalla. Olenkin itse ajatellut, että tuskin on mitään radikaalia asennonmuutosta tehnyt ultran jälkeen, ja niinhän se olikin: pää on edelleen oikealla alhaalla ja peppu vasemmalla navan tienoilla tai vähän alapuolella.



Hassua, kuinka alkaa jo nyt muodostua mielikuvaa vauvasta. Jospa on oikein jääräpäinen, kun vain samassa asennossa pysyy (liikkuu siis kyllä muuten)! Toisaalta ehkä on vain mukavuudenhaluinen tai rauhallinen (jälkimmäinen olisikin helpotus, isänsä on ollut oikea Vaahteramäen Eemeli ja muun muassa kivunnut pinnasängystään seitsenkuisena).



G: Unelmasynnytyksessäni (näin ensikertalaisena etukäteen haaveiluna) toivoisin, että avautumisvaihe ei olisi hirmuisen pitkä. Toivon, että pääsisin ammeeseen tai suihkuun helpottamaan kipuja. Luultavasti kipuherkkänä päädyn myös epiduraaliin¿ Ponnistusvaiheessa toivon, että välilihaa ei leikattaisi, ellei ole pakko. Tietysti mieluummin se kuin suuret repeämät. Vauvan haluaisin heti rinnalle, toivottavasti imemäänkin saman tien. Saa nähdä miten toteutuvat!



Valokuvista: kolme kuvaa nyt on otettu masusta ihan vaatteet päällä. Ero uudenvuodenaaton ja viime viikonlopun välillä oli jo aika huima! Yritän muistaa aina välillä komentaa miestä ottamaan kuvia, kun on sitten hauska näyttää joskus lapsellekin kun syntyy, ja sitten toisaalta verrata, jos joskus uudelleen erehtyy raskaaksi heittäytymään.



Mainio MansikkaPirkko taas, ihanaa, kun jaksat ilahduttaa meitä hauskoilla sattumuksillasi!



a_j: kiva että olette saaneet muuton onnellisesti päätökseen. Järjestelyhommat sitten tee ihan rauhalliseen tahtiin, ei niillä ole mikään kiire! Aika hyvin kyllä jo olette saaneet, jos vain pari laatikkoa enää purkamatta . Onnea uuteen kotiin!



Tytteli-83: astianpesukone toden totta on ainakin meillä ollut parisuhteen pelastus. Kun se on, ei tarvitse enää riidellä oikeastaan koskaan. Onnea siitä teille!



Nyt viettämään iltaa miehen ja miehen siskon kanssa. Moikka!



Niina 22+4

[color=blue]Ekaks muita juttuja:



Art: Kiitos kirjavinkistä. Meilläkin muuten itseasiassa Cracon matkarattaat ja ajatus oli hommata saman merkkinen kaukalo. Meillä kun ei kuiteskaan ole autoa, niin sen merkitys ei ole kauhean suuri. Sit kun sattui toi tarjous vauva-lehdessä, niin päätettiin ottaa se Brio. Esikoisen turvakaukalo on heitetty menemään kun se oli ostettu käytettynä ja se oli tosi vanha.



Valkovuodosta: Joo, mulla kans lorahtelee ihan päivittäin housuun. On vaan erittäin juoksevaa valkovuotoa. Ei ole mitenkään haisevaa tai kokkareista, eikä ole pissa (sen verran vielä lihakset tuntuu =)). Muistan kyllä saman jutun ekasta raskaudesta. Ei voi kuvitellakaan olevansa ilman ph-suojaa.



Sit sinne neuvolaan. Paino oli neuvolan mukaan noussut vain 300g/4vk, alusta alkaen 1,4kg. Mut oon kyllä alusta asti käynyt aamuisin vaakassa ja kotivaakan mukaan paino on noussut 2,5kg. Luotan enemmän kotimittaukseen, koska siihen ei vaikuta päivän syömiset eikä vaatetus.



Hemppa oli edelleen 119, verenpaineet suht alhaiset. Sf-mitta oli vain 20, 4 viikkoa sitten se oli 18,5. Kirjoitinkin oman aloituksen aiheesta, koska sf-mitta oli tipahtanut käyrällä melko paljon. Ei se terkka tosiaan sanonut siitä muuta kuin että hyvä lukema on. Kaipa mie sitten kasvattelen tuota kohtua sisäänpäin =). Potkut on kyllä voimistuneet tosi paljon, että kaipa tuo nappula hyvin kasvaa. Pitääkin kaivaa vanha neuvolakortti ja katsoa, mitä mitta silloin näytti näillä viikoilla.



Ihanaa kun saa olla huomenna kotona. Täytyykin ottaa vapaapäivästä kaikki irti ja nukkua päikkärit kun esikoinen nukkuu. Toivottavasti ei valvottaisi ens yötä, yleensä kun se korvatulehdus tulee meillä aina flunssan jälkeen ja se tietää unettomia öitä...



Nyt hampaanpesulle ja sänkyyn!



Tytteli-83

Moikka,



Neuvolassa ei mitään ihmeellistä, paitsi, ettei vauvan sydänääniä meinattu saada kuuluviin kuin vasta puolen tunnin tahkoamisen jälkeen. Muutaman kerran vilahti mielessä, että tässäkö tämä odotus nyt päättyy, mutta sitten hetkellisesti äänet kuuluivat ja potkujakin tuntui. Luojan kiitos, mutta kylläpä pelästyin. Ilmeisesti vauva oli mennyt pieneen kippuraan ja uiskenteli jossakin istukan takana...mahanahka on kieltämättä hieman kipeänä nyt kun doppleria painettiin ympäri vatsaa vakavin ilmein.



Painoa on tullut nyt kaiken kaikkiaan reilut 5kg, mikä on varmaan vähän liikaa, mutta kuitenkin vähemmän kuin edellisessä odotuksessa tässä vaiheessa :) Verenpaine oli ok. Hemoglobiinia ei otettu tällä kertaa lainkaan. Paprut sain täytettäväksi Kelaan. Tuloselvitystä ei tarvinne tehdä, mikäli haluaa saman rahan kuin edelliselläkin kaudella ja minähän olen nyt hoitovapaalla, eli tulot ovat ihan onnettomat...on se vaan hyvä, että kotona on alle 3v niin eipähän ollut pakko mennä töihin tässä välissä.



Ihannesynnytyksestä täällä on ollut puhetta. Viimeksi olisin halunnut jakkarasynnytyksen, mutta kätilö tyrmäsi sen tykkänään kun ei kuulemma voida tehdä jos vauva on isokokoinen, kuten minun tapauksessani aina tuppaa olemaan.



Mitään ylinopeaa synnytystä (kolmas lapsi syntyi käynnistettynä kolmessa tunnissa ja oikeasti meinasin kuolla siihen nopeuteen) en halua, sillä siinä menee ihan tolaltaan. Saisinpa samanlaisen synnytyksen kuin esikoisestakin: ensin meni vedet, synnytys eteni pehmeästi, supparit olivat loppuun asti siedettäviä ja tyttö syntyi 5h jälkeen vesien menosta. Ihana synnytys, kertakaikkiaan...ja vielä laskettuna päivänä :)



...mutta eiköhän se niin ole, että nopeammaksihan nuo muuttuvat mitä useammin synnyttää...eli kaipa sitä on varauduttava nopeaan toimintaan jälleen kerran...



Nyt pitää lopetella.



Kanelisokeri 22+4

Tuo synnytysgallup tuntui ihan vaativan vastaamista :) Mulla alkoi esikoisen synnytys vesien menolla aamulla, todella yllätyksenä. Soitin sairaalaan, ja kehottelivat pakkailemaan kassin ja tulemaan sinne. Lapsi syntyi vasta puolen yön jälkeen, eli synnytys tuntui tosi pitkältä ja olin lopussa (ponnistuvaiheessa) aika väsynyt. Toivoisinkin, että energiaa riittäisi tällä kertaa ihan loppuun asti. Mies ja kätilö olivat viimeksi korvaamattomia tsemppaajia silloin loppuvaiheessa. Minusta muuten avautumisvaihe oli kivuliain, sitten kun ne supistukset lopulta alkoivat. Toivoin mahdollisimman " luonnollista" synnytystä, eli en halunnut kalvojen puhkaisua vaan ravasin sairaalan rappusia jouduttaakseni synnytyksen kulkua (tai alkua, kun ei niitä suppareita alkanut kuulumaan). Ja sitten mulla nousi kuume jossain vaiheessa, minkä takia en päässyt suihkuun enkä veteen, sitä en tietenkään tälle kerralle toivoisi. Ilokaasua halusin jossain vaiheessa kipujen yltyessä ja se tuntui sopivan mulle. Ponnistusvaiheessa kätilö sanoi, ettei sitä voi enää ottaa, tästä taitaa olla erilaisia näkemyksiä. Minulla jäi sellainen muisto, ettei ponnistusvaihe olisi hirveästi sattunut... pitkä se tosin oli ja meinasi usko loppua, että paikat voi venyä tarpeeksi. Olin tosiaan hirmu väsynyt jo siinä vaiheessa. Meinasin jäädä selälleni sänkyyn KTG:n jälkeen, mutta kätilö sai tosiaan houkuteltua pystyyn ja varmaan se nopeutti lapsen tuloakin. Väliliha leikattiin lopussa, mutta minusta se tuntui siinä vaiheessa jo hyvältä ratkaisulta ja parani myös nopeasti. Suoraan sanottuna mua jännittää tällä kertaa ehkä enemmänkin koko juttu, esim. se, että osaanko lähteä sairaalaan oikeaan aikaan, jos synnytys alkaakin suppareilla. Haluaisin kuitenkin päästä sinne ihan ajoissa, ettei tarvitse juosten mennä synnytyssaliin, vaan saisi kuitenkin rauhassa " kotiutua" . Toisaalta ei todellakaan haittaisi, jos tämä kakkonen syntyisi vähän nopeammin. Jotkut väittävät, että ponnistus sattuisi kakkosen kohdalla enemmän, onko teillä minkälaisia kokemuksia?



Mitäs muuta piti kommentoida... yleinen pelko taitaa olla, että lapsi syntyy juhannuksena ;) Itsekin olen sitä miettinyt. Ja viikko aikaisemminkin on huono ajankohta, kun silloin on meidän yhdellä hyvällä ystävällä perinteisesti suuret synttärijuhlat maalla.



Kiva kuulla a_j että muutto sujui mallikkaasti. On se tosi iso urakka!



Tiskikone hankittiin meillekin noin vuosi sitten, itse asiassa miehen painostuksesta. Keksin jossain vaiheessa sellaisen " säännön" , että se joka ei nukuta lasta hoitelee illalla altaaseen jääneet tiskit... ja ne jäi aina miehen harteille. Kyllä tuo kone on kätevä, varsinkin kun meillä on vain yksi allas, eli on heti täynnä jos ei samantien tiskaa.



Työmotivaatio vaihtelee hirveästi päivittäin. Mulla kun ei ole oikein edes ketään, joka tyrkkisi tekemään, vaan itsekuria pitäisi löytyä kirjoittamiseen. Ja suklaan välttelyyn. Ajattelin aloittaa suklaalakon. Kahvin kera tekee aina ihan hirveästi mieli!!



Me käytiin esikoista odottaessa ihan studiossa otattamassa kuvia pari viikkoa ennen tytön syntymää. Ne on kyllä tosi ihania muistoja... Meillä oli vielä tuttu siellä töissä, ja kuvia otettiin TODELLA PALJON, monta tuntia ja erilaisissa asuissa, miehen kanssa ja ilman jne. Niistä olikin sitten vaikea valita, mitä teetetään ihan kuviksi asti. Muuten ollaan tosi laiskasti otettu kuvia, tästä raskaudesta ei vielä ollenkaan.



Tulipas taas höpötykset. Voikaa hyvin!



Taika, 20+4

Ja tässä ne tärkeimmät



RR 111/67

sf 22cm

Hb 108 (viim. 131)

paino + 300 g /viikkoa yht. 4 kg

sykkeet + (n.140)



Eli rautaa on ruvettava täälläkin syömään. Ajattelin kokeilla Ferronol liuosta, kun noi tabletit meinaa kovettaa mahaa. Ja kun masun on vihdoin saanut toimimaan, en halua ummetusta ehdoin tahdoin. Noita kelan papruja ei kauheasti huvittais alkaa täyttelemään. Jotenkin ne on niiin v..mäisiä. Jokin kohta menee kuitenkin väärin. On vissiin parempi täyttää laput ja lampsia sitten niitten kanssa kelaan.



Työt kutsuu...ikävä kyllä.



Eliador 22+5

Eipä ollut mullakaan se kovasti odotettu rakenneultra mitenkään häävi kokemus. Ensinnäkin aika oli melkein tunnin myöhässä ja jouduttiin odottelemaan. +50v kuivahko lääkärisetä tupisi ja mutisi eikä kertonut paljon mitään, kuin sen mitä neuvolatätille mainitsi ylös merkittäväksi. Sukupuolta ei näkynyt eikä kuulemma sydäntäkään saanut tarpeeksi tarkasti katsottua, mutta mitään epämääräistä ei ollut ja kaikki OK ja mitat normaaleja ja LA pysyi ennallaan. En saanut edes kelan papereita, seuraava neuvola vasta maaliskuussa... Sitten olis pitänyt ottaa joku sylkitesti josta mulla ei ollut mitään mielikuvaa että olis puhuttu etukäteen, eikä sitä voitu ottaa kun en ollut ollut kahta tuntia syömättä.



Mitään ei oikein puhuttu eikä neuvottu eikä kyselty eikä kerrottu, koitin mainita että iskias ollut kipeä mutta siihen ei sanonut mitään. Tuntui että oli vain kiire saada seuraavaa potilasta sisään... Ja tuo tosiaan on nyt ollut pahenemaan päin vain, lievä kumartelukin sattuu ja vihloo tosi paljon.



Paino oli nyt vasta noussut, ekalla neuvolakäynnillä paino oli 69,3, muilla käynneillä ollut 69,1 ja nyt sitten 70,4.



Kohdunsuun pituus oli 3,6cm ja tenavan painoarvio 400g, muita mittoja en tosta osaa tulkita... Mitat olivat kuitenkin hitusen jäljessä laskettuun aikaan nähden mutta aikaa ei kuitenkaan muutettu.



Työmotivaatiotahan mulla ei ole ollut missään vaiheessa, revin jo valmiiksi stressiä ensi viikon raskaasta työviikosta (33tuntia on mulle paljon per viikko..) ja saa nähdä, joko tänä perjantaina menen saikkua hakemaan... Ja sitten taas stressaan sitä miten pärjäävät ilman mua ja koen syyllisyyttä.



Ai niin, potkuja on tuntunut nyt viimepäivinä aina vain enempi ja ovat jo aika pontevia sarjoja :)



Alcatraz 21+5

Eilen oli rakenneultra. Kaikki mitat vastas viikkoja ja muutenkin kaikki oli kuten pitikin. Kysyttiin kätilöltä näkyiskö sukupuolta. Vauva ei olisi halunnut näyttää jalkoväliään mutta se vähän mitä sieltä näkyi oli kätilön (ja meidänkin) mielestä enemmän tytön kuin pojan pylly. Meille näyttäis siis tulevan kolmas tyttö! Leijuttiin eilinen päivä ihan seitsemännessä taivaassa! Reaktio olis varmasti ollut yhtä innostunut jos siellä olisi ollut pojanalku mutta jotenkin tyttöihin tottuneina kolmas tyttö on tosi luonnollinen asia! Nyt tämä odotus tuntuu jotenkin konkreettisemmalta kun tietää kumpi sieltä on tulossa! Ollaan kerrottu nyt asiasta suunnilleen kaikille eli viimeinkin saadaan loppu niille ¿no nyt te saatte sen pojan¿- tokaisuille! Meille sukupuolella ei todellakaan ole mitään merkitystä vaan tärkeämpää oli saada nähdä että vauva kehittyy normaalisti.



Supistelut rauhoittui taas alkuviikoksi mutta tänään on ollut ihan jatkuvaa supistelua, levossakin. Meillä on töissä tosi stressaavaa eli epäilen sitä osasyyksi. Pomon kanssa juteltiin eilen äitiyslomasta ja myös siitä kuinka todennäköistä on että joudun jäämään supistelujen takia sairaslomalle ennen äitiyslomaa (kuten viime raskaudessakin mutta nyt ehkä jo aiemmin). Pomo sanoi suoraan että lyhyet sairauslomat on hankalia työnantajalle ja että olisi parempi jos saikkua kirjoitettais heti mahdollisimman pitkä pätkä. Hyvä tietää!



Synnytyksistä oli puhetta: mulla eka alkoi vesien menolla 10 pv ennen laskettua aikaa mutta supistelut ei alkaneet. Synnytys jouduttiin käynnistämään ja kesti kaikenkaikkiaan 13 tuntia. Epiduraali lakkasi vaikuttamasta just ennen ponnistusvaihetta joten loppu meni ilman kivunlievitystä. Ponnistin 1,5 tuntia ja lopulta tyttö saatiin ulos imukupilla. Oli aika rankka kokemus. Toinen synnytys käynnistettiin ennen laskettua aikaa vauvan ison koon vuoksi. Käynnistys aloitettiin aamuyhdeksältä ja ekat supistukset (ei kivuliaat) alkoivat klo 17. Avautumisvaiheen olin vesialtaassa ja nautin olostani. Ensimmäiset kivuliaat supistukset tulivat klo 18.40 ja klo 19 siirryin synnytyssaliin. Mulle ei ehditty antaa mitään kivunlievitystä kun vauva syntyi heti kalvojen puhkaisun jälkeen klo 19.22. Ponnistusvaiheeksi merkittiin 2 minuuttia vaikka todellisuudessa se oli tuskin sitäkään! Olin aivan äimän käkenä kun vauva oli syntynyt ennen kuin ehdin kunnolla ponnistamaankaan! Siis aivan ihana synnytys!



Mun laskettu aika on muuten 17.6. (tuolla listassa taitaa olla 19.6.) mutta luotan siihen että vauva syntyy taas ennen laskettua aikaa joten hyvässä lykyssä pääsen kotiin (tai mökille) juhannukseksi!



T: GeddyLee 21+1