Mistä tiedän onko siippani vaiko minä suhteen narsisti?
Olen tässä aikaisemminkin pohdinut vakavia ihmissuhdekysymyksiä, nyt mieltäni askarruttaa kysymys miten voisi objektiivisesti päätellä kumpi meistä on se suhteen narsisti?
Saattaa ehkä kuulostaa hassulta kysymykseltä, mutta narsistin määritelmään kai kuuluu se ettei sitä itse tajua. Itse olen sellaisessa emotionaalisessa vuoristoradassa etten ole ihan varma aina olenko syypää vaiko uhri, ainakin minua syyllistetään kaikesta.
Haluaisin löytää jonkun tavan jolla voisin arvioida omaa käytöstä ja toimiani, niin etten toimi väärin tai tuomitsevasti. Miten voisin varmistua siitä etten ole suhteen narsisti? Ja jos olen, miten pääsen siitä eroon? Jos taas en ole, miten opin elämään narsistin kanssa?
Kommentit (22)
koeta googlettaa, sillä ainakaan minä en nyt muista yhtään mikä sivusto se oli. Mutta siinä tosiaan oli listattuna narsistin tunnuspiirteet.
ap:lle tosin sanoisin, että joku viisas ulkopuolinen voi auttaa
tai etäisyyden ottaminen
Kiitos, googlasin. Tämä linkki oli kuin itseni kirjoittama:
http: //www. suhdesoppa. fi/kysymykset/vaimo-narsisti. html
En ollut usko silmiäni kun tuota luin, meilläkin remontit ovat venyneet kun en ole yksinkertaisesti jaksanut.
Viimeisen terapeutin vaimoni haukkui lyttyyn, väitti että hän vain huononsi suhdettamme. Terapia oli kuulemma liian rajua.
Itselleni sellaista listaa enemmän kaipaan siksi että pystyisin edes jotenkin arvioimaan omaa käytöstäni. Olen miettinyt jopa nauhoittamista tms. koska en tunnista itseäni ja väitteitä itsestäni, mutta väitteiden mukaan en muka ymmärrä miten toimin.
Miten diagnoosi tehdään? Millaisella testillä?
sillä yleensä ihmiset - vaikka terapeutin kommenteista syystäkin ärsyyntyisivät - kykenevät reflektoimaan ja arvioimaan närkästyttäviäkin kommentteja. Yleensähän ne kipukohdat juuri sieltä löytyvät, missä potkua tuntuu.
Monet narskut ovat todella haastavia terapoitavia, koska eivät kestä mitään kritiikkiä.
Riidoissa olen aina se osapuoli joka sanoo että nyt riitti, etsitään tie ulos ja pyydän anteeksi kaikkea - myöskin niitä asioita joita koen tärkeinä mutta rauhan takia luovun niistäkin.
Kaikki vaan eivät sovi toisilleen, joskus menee monta vuotta ennen kuin sen tajuaa ja huomaa. Miksi turhaan kiusata itseään ja sitä toista? Minusta suurin rakkauden osoitus toiselle voi olla myös se, että päästää irti.
Ap ihmettele.
Tuo suhdesopan viesti tuntuu edelleen järkyttävältä. Jopa sosiaalinen tausta, itse olen " alempaa" luokkaa kuin hän. Eipä se koskaan ole haitannut tai ollut mikään juttu, mutta hämmensipä kuitenkin tuosta viestistä.
ja toiset ovat enemmän tai vähemmän tietoisia niistä. Joku voi kokea elinpiirinsä jotenkin niin ahtaaksi, ettei tajua, miten paskamaisesti käyttäytyy. Ja vasta kun joku silmät pakottaisi avaamaan, huomaisi totuuden.
Persoonallisuushäiriön tasolla narsisistia taas on huomattavasti vähemmän ja patologia on omaa luokkaansa. Siinä eivät ne silmät välttämättä avaudu koskaan.
nussikaa,ulkoilkaa, urheilkaa ja tanssikaa. vatvokaa vähemmän turhia asioita. lakatkaa lukemasta ainakin narsistijuttuja lehditästä ja netistä.
Vaan siippani ei. Yksin en venettä käännä.
Hänen äitinsä kertoi minulla jo vuosia sitten olevansa huolestunut tyttärensä (eli vaimoni) mielenterveydestä, vaikka silloin koin sen enemmän reaktiona heidän keskinäisiin riitoihinsa ja jonkinlaisena selittelynä.
Tämä pohtiminen ei ole tervettä, sen tunnustan kyllä. Olisin mieluummin kaljalla kavereiden kanssa vaikka lätkää katsomassa.
Nyt olen vain tälläinen tossun alle jyrätty loppuunpalanut mies. Nössö siis.
Mutta olen päättänyt oikeasti tehdä kaikkeni tämän suhteen ja tämän perheen pelastamiseksi. Sillä rakastan vaimoani ja lapsiamme. Vaikka hän olisikin sairas narsisti, niin en voi jättää tätä koko soppaa. Jos ei muuta niin lasten takia. Olen heille velkaa sen että heillä on isä ja äiti.
Vierailija:
nussikaa,ulkoilkaa, urheilkaa ja tanssikaa. vatvokaa vähemmän turhia asioita. lakatkaa lukemasta ainakin narsistijuttuja lehditästä ja netistä.
naapurin kanssa se saattaa kaikkia neljää asiaa tehdäkin.
Perfektionisti ehkä?
Onko siinä jotain vikaa ettei luovuta? Että yrittää saada asiat raiteilleen? Enkö saa rakastaa vaimoani?
ap
Rakastaminen ei tarkoita sitä että sinun pitää elää vaimosi kanssa elämäsi loppuun asti. Joskus on parempi rakastaa etäältä. Lapsilla on joka tapauksessa äiti ja isä, vaikka eroaisittekin. Välttämättä ei kuitenkaan onnellista lapsuutta, jos jatkatte samaan malliin. Tuosta selityksestäsi että et halua luovuttaa, paistaa taustalta pelko siitä, mitä tuntematon tulevaisuus toisi tullessaan. Sillä sanotaanhan, että " the best devil is the devil you know" ...
Jos luet, niin voisin suositella muutamaa kirjaa: Antti Pietiäinen: Tunne, antitunne ja perimä sekä Liisa Kinnunen: Kiltteydestä kipeät, myös Hellstenin Virtahepo olohuoneessa voisi olla hyvä tilanteessasi.
Vierailija:
Perfektionisti ehkä?Onko siinä jotain vikaa ettei luovuta? Että yrittää saada asiat raiteilleen? Enkö saa rakastaa vaimoani?
ap
Kuitenkin usein on vain niin, että suhteen paremmaksi tekemiseen tai arjen parantamiseen ei yhden ihmisen voimat riitä. Koska se ihminen yrittää parantaa sekä itseään, suhdetta, että sitä toista ihmistä (" tehdä hänestä onnellisen" ). Se sarkahan on loputon, eikä se toinen ihminen siitä välttämättä edes ole kiitollinen.
Messias-syndrooma tarkoitaa sitä, että olettaa hallitsevansa sellaisia toisen ihmisen parannus/muuttamistaitoja, joita IRL - kenelläkään ei ole.
Perfektionisti voi hakata päätään seinään ja odottaa ikuisuuksia, että toinen yhtäkkiä " herää ja havaitsee, millainen ahkera kultakimpale minä olen ollut" . Sitä hetkeä ei välttämättä tule koskaan. Sen sijaan vaimosi saattaa olla se, joka luovuttaa ja hakee eroa (sinulle yllätykseksi, olet yyrinyt niin paljon suhteenne eteen, ettet enää ole nähnyt selkeästi tilannetta).
Tai sitten sinä vain sairastut ennen aikojasi ja kuolet pois. Tai jäät sairaseläkkeelle - mikä voi vaimollesi olla viimeinen niitti. Silloin hän sinut viimeistään joko lemppaa, tai alkaa kunnon henkisen väkivallan: joutuuhan hän sinua elättämään ja hyysäämään. Saamarin nysvää.
Ensin hän valitti että metodi oli liian " varomaton" tai " raju" , sitten hän käänsi sen niin että se sai hänet etääntymään suhteestamme - jolloin hyväksyin sen ajatuksen että luopuisimme siitä. Tunnustan, en uskaltanut väittää tuota argumenttia vastaan.
Vierailija:
sillä yleensä ihmiset - vaikka terapeutin kommenteista syystäkin ärsyyntyisivät - kykenevät reflektoimaan ja arvioimaan närkästyttäviäkin kommentteja. Yleensähän ne kipukohdat juuri sieltä löytyvät, missä potkua tuntuu.Monet narskut ovat todella haastavia terapoitavia, koska eivät kestä mitään kritiikkiä.
ei teidän tarvitse kuitenkaan olla varsinaisesti persoonallisuushäiriöisiä. Vaikea nyt suositella, mikä auttaisi.