Miten pitkään lapsen voi antaa olla syömättä?

6-vuotias lapsi on tosi nirso ja niitä ruokia, joita syö, on vain muutama. Muita maistaa noin teelusikallisen. Kysynkin nyt teiltä, miten monta viikkoa voin antaa lapsen olla syömättä eli niin, että maistaa kyllä sen teelusikallisen mutta ei yhtään enempää. Lempiruokia en voi koko ajan olla tekemässä. Maksalaatikkoa syö noin kerran viikossa ja pari perunaa ja nakkia viikossa. Muuten mennään teelusikallisilla :(

aika tavalla niitä tarvittavia ravintoaineita.

Omalleni ujutan ruokaa kun katsoo telkkaria tms. En montaa päivää viitsi odotella milloin suostuu syömään. Joskus otan ruoan mukaan kauppareissulle. Syötän muksun ensin kaupan kahviossa ja sitten suuntaamme kaupan puolelle ostoksille. Joskus auttaa kun kun kutsun naapurin lapsetkin meille syömään. Syövät porukalla paremmin.



Näillä eväillä ruoka on maistunut oikein hyvin.

Tärkeintä on et juo.

Kiinnittäkää mahdollisimman vähän huomiota syömiseen. Tarkoitan sitä et älkää patistelko syömään tai hyssytelkö. Syöminen on myös yksi vallan käytön väline.

Tiedän kokemuksesta. Syömishäiriöisen äitinä.

Ei syönyt koskaan päiväkodissakaan. Meillä tämä syöminen on ollut ongelma ihan syntymästä saakka, kun ei silloinkaan halunnut koskaan maitoa. Aika vähän juo nykyisinkin, mutta kaakaota juo aamuin illoin mukillisen.



Lääkärissä on käytetty ihan pienestä asti mutta ei ole mennyt syöminen yhtään parempaan suuntaan. Mitään allergioita yms. ei ole. Lapsi kasvaa kyllä omilla käyrillään. Meiltä vaan alkaa hajota pää miehen kanssa, kun kaikki ruokailut on koko perheelle todella kamalia :(



ap

Ai että mä inhoan "tavallisten" lasten vanhempien kommentteja syömiseen liittyen, sillä te ette tiedä mitään elämästä Todella Nirson lapsen kanssa. Kyse ei ole todellakaan "mä en tykkää tuosta" kun lapsi ei syö oikeastaan mitään.



Meillä on 8 v joka eläisi pelkällä keitetyllä makaroonilla, kananmunilla ja omenoilla.



Pienenpieniä edistysaskeliakin on tapahtunut: viime talvena olimme lomalla kaverin luona, jolla on pizzeria. Siellä lapsi pääsi tekemään oman pizzansa, jossa oli päällä kinkkua ja juustoa - ja sehän oli hyvää. Nyt noin kerran kuukaudedessa hän pyyttää saada tehdä pizzaa.



Kesällä mummon kanssa lapsi sai jonkun kummallisen miellyttämiskohtauksen tai adventure-puuskan ja maistoi muussattua perunaa ja sekin oli hyvää. Grillattu kanankoipi maistuu myös jos sen saa syödä sormin (ja aina saa). Lihaa ei halua, kalaa ei missään nimessä.



Lisäksi lapsi syö kurkkua, maissia, mandariineja, päärynää ja viinirypäleitä. Ja tietysti leipää, mutta vain paahtoleipää ilman reunuksia.



Me olemme so luovuttaneet, sillä jos lapsen saa maistamaan jotain mitä ei haluaisi, se rajoittuu todellakin siihen teelusikalliseen ja sitten onkin koko loppupäivän syömättä "koska ei ole nälkä". Parempi että syö lautasellisen makaronia + hedelmiä kuin esim lusikallisen keittoa.



MeilLäkin lapsi kasvaa ihan normaalisti eikä verikokeissa ole ilmennyt mitään puutostiloja.

että mitä vähemmän kiinnitän huomiota lapseni syömiseen sitä paremmin hän syö.



Kun lapsi oli syntyessään aika laiha ja sen kun laihtui, niin pari ensimmäistä vuotta minä stressasin hänen nirsoiluaan ja liian pieniä ruoka-annoksia TOSI paljon. Ja tietämättäni pahensin tilannetta.



Nykyään laitan lapselle lautasen eteen ja alan kyselemään eskaripäivän kuulumisia. Siinä jutellaan niitä näitä MAHDOLLISIMMAN mukavassa ja rennossa ilmapiirissä enkä missään vaiheessa vahingossakaan kommentoi hänen syömistään tai ei-syömistään mitenkään ja ihan huomaamatta lapsi ottaa toisenkin lusikallisen ja kolmannenkin.



Tätä olen nyt SYSTEMAATTISESTI tehnyt puolentoista vuoden ajan ja tilanne on TODELLAKIN parantunut. Alkuun kehitysaskeleet olivat pieniä, mutta nyt jo syödään monia ruokalajeja, joita aikaisemmin ei olisi suostunut edes maistamaan.



Mutta on ihan turha odottaa jotain ihmeparantumista. Se vaatii pitkää pinnaa ja systemaattista työtä niin sinulta kuin mieheltäsikin.

Mutta huomaan ettei ruuat mene etenkään jos tietää että kun on vieraita niin esim. keksejä on tiedossa. Meillä nirsoilu on sellaista että ei esim. syö mitään kastikkeita vaan kaikki pitää olla "kuivaa" ja tietysti erillään toisistaan...Toinen lapsemme on allerginen joten onhan tää aika taiteilua kun teet allergiselle sopivan ruuan niin sitten nirso ei syö sitä ja toisinpäin...Hohhoijjaa. En tykkää et jollain leivällä korvaa "kunnon" ruuan, hedelmät on musta ehkä vähän parempi vaihtoehto.



Jos tilanne on tosi tiukka niin ehkä ei kannata vaan kiinnittää siihen sen enepää huomiota. Se tekee ruokailuista tosi rankkaa kaikille. Eli ruokalautanen eteen ja samaa ruokaa kaikille, sitten välipala-aikaan on luvassa sitten jotain muuta seuraavaksi. Jos lasta rukoillaan syömään/uhkaillaan yms. tai tehdään asiasta liian suuri numero niin siitä tulee vallankäytön väline. Liikunta ja ulkoilu kasvattavat ruokahalua...

Mutta lapsi rupeaakin sitten vain juttelemaan eikä koskekaan ruokaansa :( Eli se ei toimi meillä. Välillä lapsi pyytää, että voisin syöttää häntä ja silloin saattaa ruokaa mennä vähän paremmin. Aina ei tietenkään enää voi syöttää noin isoa lasta mutta välillä teen niin, jos se tuntuu auttavan. Yritetään olla näyttämättä, kuinka stressaavaa tämä on, mutta väkisinkin tää kiristää ilmapiiriä, kun on jo jatkunut näin pitkään.



ap

Jos lapsi kasvaa hyvin, niin miksi pitäisi asiasta tehdä mitään ongelmaa? Ei se stressaamalla parane. Eri asia tietenkin on, jos lapsi ei kasva, silloin on syytä mennä lääkäriin. Jos asia on perheelle ongelma, kannattaisi kysyä jos pääsisitte ravitsemusterapeutille puhumaan asiasta. Sieltä voisi saada vinkkejä, miten asiassa kannattaisi edetä. Ja sitten kannattaa tarkistaa mitä se lapsi oikeasti syö. Niin monella tutulla on sama ongelma. Lapsi ei syö mitään ruoalla, mutta vähän väliä kädessä on leipä, keksi jne, kun ei se syö mitään.. En väitä että ap:llä on asia näin, mutta monella muulla voi olla.

Kokeile tosiaan tuota, että teillä on myös joku lapsen kaveri syömässä teidän kanssa samaa ruokaa. Voipi auttaa, kun huomaa kavereiden syövän. Meillä on onnistunut monta asiaa näin, että hiukan vanhempi kaveri on mukana. Pienempi katsoo usein isommasta mallia.

Vanhemmat mokaavat rankasti, jos alkavat syöttää isoa lasta, tekevät jotain sairaita kaupan kahvio -juttuja, josta joku täällä houri, tai menevät muuten lapsen temppuiluun mukaan. Olen työssäni hoitanut monen monta syömishäiriöperhettä, ja valitettavasti ainoa tapa päästä tästä yli on olla kiinnittämättä asiaan huomiota. Sen sijaan lasta täytyy huomioida positiivisesti kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla.



Ruuaksi laitetaan vain sitä, mitä muukin perhe syö. Vaihtelevaa, monipuolista kotiruokaa. Jos lapsi ei syö niin olkoon syömättä. Asiasta ei tehdä numeroa, välipaloja ja mitään ihmeen vaihtoehtoruokia ei anneta ellei lapsi oikeasti ole allerginen. Ei myöskään todellakaan juoteta litrakaupalla mitään maitoa ja mehua, niistä ei ole kuin haittaa. Tähän voi mennä kuukausia, mutta lapsi ei siihen kuole. Ongelma tulee yleensä siinä kohtaa, kun vanhemmat panikoivat viikon tai kahden kuluttua kun luulevat lapsen kuolevan nälkään. Mutta niinhän ei käy, ellei kyseessä ole anorektikko. Ja anoreksiahan on sairaus, jonka hoito onkin sitten jo ihan asia erikseen.

Tiedän tunteen oma lapseni on 9 vuotias eikä hänellä ole mitään sairautta hän vain yhtäkkiä päätti olla syömättä ja juomatta minua stressaa paljon kauanko hän voi olla juomatta

Syöminen ei ole niin vakavaa kunhan lapsi juo

Tietysti kun on mennyt viikko tai pari niin voisi siihen syömiseenkin vähän huomiota kiinnittää

Mutta niin kauan kuin lapsi juo lapsi selviää koska on nämä lapset kyllä sitkeitä :)