Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kamalan väärin (lapsen nukkumaanmeno)
02.02.2008 |
Lapsi 2,6v nukkuu omassa huoneessa ja omassa lapsen sängyssä. Joskus illalla ei malta mennä nukkumaan vaan riehuu ja tulee aina pois sängystä leikkimielellä.
Ovi on aina auki, mutta usein se tepsii jos laittaa oven kiinni. Lapsi säikähtää ja menee sänkyyn, mutta suein tulee itku myös.. onko siis tämä kidutusta ja väärin? Sitten kun hän menee sänkyyn avataan ovi ja selitetään että ovi menee kiinni jos ei pysy sängyssä..
Kommentit (29)
Poika nyt 5v. ja menee omaan sänkyyn nukkumaan. Katsoo piirretyn tai luetaan satu. Mutta sen jälkeen ei mitään nukuttamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku lapsi tarvii nukuttamista ja joku ei . Jollain nukahtaminen kestää kolme tuntia, toisella 2 min. Joku nukkuu vuorokaudessa 9 tuntia ja toinen 14. Joku lapsi on vilkas ja toinen rauhallinen. Jne. jne.
Lapsissa on niin suuria eroja, ettei kannata näissäkään asioissa kovin kärkkäitä mielipiteitä esittää. Meillä jokaisella kun on yleensä kokemusta lähinnä niistä omista lapsista, jotka eivät parhaimmillaankaan edusta kaikkea maailman erilaisuutta.
1.5-vuotiaaksi asti aina itsekseen nukahtanut (siis halien jälkeen jäi kiltisti sänkyyn) poikamme aloitti aivan järkyttävät temppuilut, eli nousi sängystä helpostikin 20 kertaa ennen kuin nukahti :-( Hermothan siinä meni kaikilla!
Oven kiinni laittaminen aiheutti myös itkun ja sänkyyn palaamisen, mutta lapsi nousi siitä huolimatta välittömästi uudestaan - eikä olisi nukahtanut oven ollessa kiinnikään, joten siitä ei ole mitään apua.
Paras keino meillä on tähän asti ollut palkitseminen, eli jos menee kiltisti nukkumaan, eikä nouse kertaakaan, saa aamulla taulukkoon tarran, ja kun niitä on rivi täynnä (5 kpl), saa palkinnon, joka on yleensä vapaavalintainen herkku. Nyt lapsi osaa jo ihan itsekin sanoa aamulla, että " minä menin eilen tosi kiltisti nukkumaan enkä noussut kertaakaan" .
Toinen hyvä kikka on jäädä siihen lähelle touhuilemaan, eli usein iltaisin laitoin pyykkejä, silitin, tms. Kunhan ei kamalaa meteliä pidä, on lapsen mielestä turvallisen tuntuista, kun äiti tai isä on siinä lähellä.
Takapakkia tulee aina välillä vieläkin, mutta pääsääntöisesti tilanne on nyt parempi (lapsi melkein 4v.) - pitkä ja kivinen tie tämä on kyllä ollut! Me emme siis missään vaiheessa halunneet " taantua" nukutuksen tielle, eli sängyn viereen pitelemään kädestä kiinni, koska ne muutamat tunnit lapsen mentyä nukkumaan ovat aikuisten omaa aikaa (ainakin teoreettisesti).
Vierailija:
1.5-vuotiaaksi asti aina itsekseen nukahtanut (siis halien jälkeen jäi kiltisti sänkyyn) poikamme aloitti aivan järkyttävät temppuilut, eli nousi sängystä helpostikin 20 kertaa ennen kuin nukahti :-( Hermothan siinä meni kaikilla!
Vierailija:
Vierailija:
1.5-vuotiaaksi asti aina itsekseen nukahtanut (siis halien jälkeen jäi kiltisti sänkyyn) poikamme aloitti aivan järkyttävät temppuilut, eli nousi sängystä helpostikin 20 kertaa ennen kuin nukahti :-( Hermothan siinä meni kaikilla!
Jos JOKA ilta saa palauttaa lapsen sänkyyn 20 kertaa, niin kyllä se jo muutaman illan (saati viikon!) jälkeen alkaa nyppimään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:
1.5-vuotiaaksi asti aina itsekseen nukahtanut (siis halien jälkeen jäi kiltisti sänkyyn) poikamme aloitti aivan järkyttävät temppuilut, eli nousi sängystä helpostikin 20 kertaa ennen kuin nukahti :-( Hermothan siinä meni kaikilla!
Jos JOKA ilta saa palauttaa lapsen sänkyyn 20 kertaa, niin kyllä se jo muutaman illan (saati viikon!) jälkeen alkaa nyppimään!
Esikoinen 4v. elää kai jotakin " kautta" ja temppuilee nukkumaanmenossa niin että hermot menee joka ilta. Äidin pitäisi vieressä maata vaikka on pienestä asti ns. nukahtanut itsekseen. Nyt kaikenlaisia pelkoja ja joka ilta saa toistaa toistamista päästyään miten ei ole mitään hätää, äiti ja isä on ihan tossa lähellä, voit turvallisesti nukahtaa...On yövalot ja ovet auki ja 10 kertaa pusittu ja sydämellä olevat asiat puhuttu.
2v. kuopus on ollut tähän asti törkeen helppo. Viety sänkyyn, jäänyt sinne odottelemaan unta musiikkia kuunnellen ja nukahtanut. Nyt on toisin...Tunkee pois sängystä, nousee pystyyn, kiljuu äitiä...Nukkuu siis edelleen pinnasängyssä, josta ei toistaiseksi pääse pois. Haluaisin itse asiassa hänet siirtää tavalliseen sänkyyn, mutta kauhistuttaa millainen iltaralli siitä alkaa, kun pääsee itse pois sängystä...
Joinain iltoina tätä jaksaa, mutta useimpina ei. Helvetin ärsyttävää kun ei ole omaa aikaa edes lasten mentyä maate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä asiaan vaikutti varmasti myös se mahdottoman suuri kontrasti verrattuna aikaisempaan, koin siis menettäväni sitä illan omaa aikaa, " saavutettuja etuja" .
Alue: Aihe vapaa
Kaikkea sitä neuvotaankin..