LoMaKuiset helmikuuhun (Loka-marraskuiset -06)
Tervehdys kaikille!
Työmatka on nyt takana, oli mielenkiintoista ja virkistävän erilaista
kuin kotona, mutta olihan se myös rasittavaakin. Kaiken kaikkiaan
olen kuitenkin tyytyväinen reissuun, antoisaa oli monella tavalla. Ja kotiväki oli pärjännyt ihan mallikkaasti. (Mies oli mm. siivonnut oma-aloitteisesti keittiön kaappeja joten kyllä hän todistetusti tekee kotitöitä ihan käskemättäkin!, vain lisäyksenä aiempaan puheenvuorooni.) Neiti vähän itkeskeli kun soitin hänelle reissusta mutta muuten oli pärjännyt reippaasti. Itselläni ei ollut kauhea ikävä kun reissu oli niin llyhyt ja paljon ohjelmaa, mutta tietysti ajattelin iltaisin varsinkin kovasti kotiväkeä ja mietin miten menee.
Täällä LoMaKuisissa on keskusteltu vilkkaasti kotitöiden tekemisestä, ja näyttää siltä että on miehiä jotka tekevät oma-aloitteisesti paljonkin hommia, mutta toisia saa sitten potkia koko ajan eivätkä tee edes omaa osuuttaan, eli korjaa omia jälkiään... höh!! Muitakin kuulumisia oli monelta, tosi mukavaa, kun raputyttö ja silvain ja piparminttu ja pootykat ja moni muu oli käynyt kirjoittelemassa. Ilmassa on aika lailla väsymystä, varsinkin niillä joilla yöt ovat huonoja, mutta muutenkin. Mutta onneksi mennään kevättä kohti ja valo lisääntyy koko ajan. Ja toivoa sopii että helmikuussa voisi saada jonkinlaisen talvenkin... itse ainakin haluaisin harrastaa hiihtoa ja leikkiä neidin kanssa enemmän lumessa.
Vielä omaa napaa ja kysymys: Imetyskin näyttää vielä jatkuvan, oli kyllä vähän rinnat pinkeenä reissussa mutta ei onneksi mitään tulehduksia tullut. Mietin myös että loppuukohan maidontulo kun en moneen päivään imetä, mutta eipä niin käynyt. En viitsi lopettaa kokonaan kun kerran pieni tuntuu yhä kaipaavan imettämistä, mutta kaipa se tässä kevään aikana vähitellen vähenee itsestäänkin???!! Tiedän monia vauvoja jotka lopettavat itse tissittelyn mutta ei varmastikaan kaikki... Minkälaisia kokemuksia teillä on asiasta, oletteko itse joutuneet aktiivisesti lopettamaan imetyksen vai onko lapsi itse osoittanut ettei enää halua, ja missä iässä jos on?
Nyt rupean tekemään rästihommia, mutta
mukavaa viikonloppua kaikille!
t. Sirita
Kommentit (29)
Hei pitkästä aikaa!
En ole jotenkin ehtinyt koneen ääreen, mitä lie puuhaa ollut. Muumimaailmasta kyseli PIparminttu, ja ajattelin vastata vaikka olen siellä vain kerran käynyt, ja siitäkin on muutama vuosi aikaa. Mutta minulle ainakin jäi semmoinen kuva että aika pienenkin lapsen kanssa voi siellä olla mukavaa, varsinkin jos tämä on jo valmiiksi innostunut muumeista. Muumimaailma oli ainakin silloin niin rauhallinen ja lapsen näkökulmasta ajateltu, siellä on pientä nähtävää ja koettavaa, ja kauniissa luonnon ympäristössä. Muumihahmoja voi katsella teatterissa tai sitten heitä voi tavata saaressa kiertelemässä.
Vieressä on jopa uimaranta joten lämpimällä ilmalla voi retken vaikka päättää uimiseen!! Aikuisellekin paikka oli kiva, ja mukava ja aito poikkeus kaikenmaailman muovisista huvipuistoista. Minusta se oli juuri sellainen joka ruokkii lapsen omaa mielikuvitusta, pienimuotoinen ja turvallisen tuntuinen mutta silti sadunomainen paikka.
Ruuista on kyselty. Meillä neiti syö muuten aika tavallista kotiruokaa, mutta otan hänelle erikseen ja jätän suolaamatta, joskus ihan pikkuisen laitan esim. nokareen liemikuutiosta että tulee vähän makua. Muita mausteita sitten laitan kylllä, erilaisia yrttejä ja sitruunaa ja persiljaa etc. Marinoituja lihoja ei meillä harrasteta ollenkaan, joten neitikään ei niitä saa. Ketsuppia kyllä laitan aika usein mausteeksi hänen ruokaansa. Mutta kyllähän neiti sitten saa suolaistakin ruokaa, kun tykkää esim. juustoista kovasti ja niissähän on aika lailla suolaa. Ja välillä hän hinkuu ruokaa meidän lautasilta ja annetaan kyllä vaikka ne on normaalimaustettuja.
Nyt en ehdi enempiä, mutta jatketaan tästä!
t. Sirita
Huh mikä viikko. Joel on ollut kipeänä (nuhaa ja lämpöä) koko viikon, ja yöt on ollu tosi hankalia ja menny valvoessa. Nyt ollaan ihan rättiväsyneitä kaikki, ja huomenna jään pojan kanssa kotiin. Mummo on ollut hoitamassa päivisin, mutta kauhea olo ollut itsellä kun tuntuu että pitäis olla kotona sairaan lapsen kanssa. No, ehkä viikonlopun jälkeen jäbä on jo terve.
Syömisistä: meillä tehdään valitettavan vähän ruokaa, joten Joel syö aika paljon valmis-purkkiruokia. Jauhelihakastiketta, makaronilaatikkoa, kanapastaa, makkarakastiketta yms. tehdään kuitenki silloin tällöin, ja Joel syö kyllä kotiruokaa tosi mielellään. Ne maustetaan lähes normaalisti, mutta vältetään tulisia mausteita. Suolaa ei lisätä ollenkaan, sitä kun voi sitten jokainen lisätä erikseen jos siltä tuntuu.
Mitäs muuta täällä on juteltu.. kas kun ei ajatus kulje. Ihmettelen kyllä, että oon jaksanu töissä ollu tosi ahkera koko viikon, vaikka koko viikkoon en oo nukkunu kahta tuntia pidempää pätkää.
Vähän vihjasin kyllä anopille ja veljelleni, että jos haluis tulla hoitamaan Joelia viikonloppuna muutamaksi tunniksi niin voisin mielelläni vaikka levätä.... Mies on tällä viikolla 7 päivää töissä 10-14 tuntisia päiviä, että hänestä ei just nyt apuja ole.
Nyt tää menee saunaan ja sit kaatuu sänkyyn!
Anyara & sängyssä krohiseva Joel
Voimia sairasteleville! Meilläkin on taas pieni hiukan ollut kipeänä. Mitenkähän mahtaa käydä, jos töitä saan... Olenko jatkuvasti kotona. Vaikka nytkään emme kotiseinien sisään ole linnoittautuneita vaan liikumme aika paljon " pöpöjä haalimassa" , niin päiväkoti voi olla ihan toinen juttu...
ANYARA mainitsi, että on pystynyt olemaan ahkera töissä, vaikkei ole nukkunut viikkoon kahta tuntia pidempää pätkää. Kurjaa. Siis se nukkuminen. Itselläni on yli neljän vuoden jatkumo pätkäunta ja en tiedä, onko " onni" , että olen " vaan" kotona, mutta aika olematon ärsyyntymisraja on... Tiedä sitten, milloin saan unta kerralla enemmän kuin kaksi/kolme tuntia. Kuulemma kestää puolikin vuotta, ennen kuin univelat saa kunnolla kuitattua... Ja minä kun jo luulin, että saisin parin yön nukkimisella elämän balanssiin... Sitä vielä kuitenkin odotellessa!
RUOKANA meillä neiti syö samaa ruokaa kuin muutkin. Melko vähäsuolaista tehdää ja maustetaan kohtuudella. Mutta huomaa kyllä eron esikoisen ja tämän kolmannen kohdalla. Siis kuinka ekan kanssa varoi kaikkea mahdollista. Nyt tämä kolmonen on saanut maistaa jo ties mitä. Pääsääntöisesti veljien (jotka lykkäävät siskolle kaikkea itsellään olevaa syötävää) että isänsä avustuksella. Tuo isä on aina saanut tämän äipän raivon partaalle syöttämällä pienille " sopimatonta" ruokaa... =P
No, tämä tällä erää...
TalviSalama
Meillä voidaan jo vähän paremmin, flunssa taittunut eikä enää kuumetta. Jesh...
Piti vielä vastata TalviSalamalle: kun kirjoitin, että ihmettelen miten oon jaksanu töissä niin hyvin tän viikon, niin on töissä käynti kuitenkin monesti kevyempää kuin kotona oleminen - varsinkin tosiaan jos lapsi on kipeä tai lapsia on useampi... Tarkoitin vaan että ihmettelen että on järki juossut ja ideoita pukannut parin tunnin unien jälkeen, teen luovaa työtä - ja täytyy sanoa että joskus, valvottujen öiden jälkeen, on luovuus kyllä kärsinyt ja ideat olleet vähintäänkin kehnoja.
Kun oot kertonu tosta sun tilanteesta ja nukkumisesta jne. niin mun täytyy todeta, että en tiedä jaksaisinko itse sun tilanteessa! Jotenkin, tavalla tai toisella, sun olisi löydettävä helpotusta ja aikaa levätä. , kuulostaa ainakin siltä!! Voi kun osais antaa järkeviä neuvoja, mutta eihän sitä osaa kun ei tiedä tilannetta sitten kuitenkaan... Voimia kuitenkin, taasen :-)
Isovanhemmat illalla soitti, että tulee kylään huomenna päiväksi. Hyvä hyvä, toivottavasti eivät odota mitään valmiita herkkulounaita - aion antaa heille pizzaataxin listan kouraan, Joelin syliin ja häipyä itse uimahalliin samalla ovenavauksella :-) Tällä viikolla ei ole miehestä ollut apuja lapsen hoidossa kun on kellon ympäri töissä, joten varastan sen oman ajan tästä.
Nyt nukkumaan... Hyvää viikonloppua kaikille!
Anyara
Täällä taas! Piti tulla kommentoimaan, että ainakin omaan silmään vaikuttaa oma teksti pahemmalta kuin totuus. Siis tämä medän elämäntilanne ja jaksaminen. Kun lueskelee muiden ketjuja, niin alkaa tuntua siltä, että oikeastaan mitään " valittamista" ei ole. Sen verran hurjia juttuja sitä välillä kohtaa. Viimeisten viikkojen aikana ainakin olen pohtinut asioita itsekseni ja tullut siihen tulokseen, että pitäisi vaan olla onnellinen, että on asiat edes näin hyvin =) Meillä ei lapset ole jatkuvasti sairaina (kohtuullisesti vain) tms.
Meillä ei siis valvota tuntitolkulla, tai huudeta. Lapset vain heräilevät milloin mistäkin syystä vuorotellen ja äipän uni jää siksi pätkittäiseksi. Mies ei meillä ole koskaan ottanut osaa mihinkään yölliseen lastenhoitoon. Olen aikanani ollut varsin herkkäuninen ja pärjännyt kohtuullisilla yöunilla. Ja aamuvirkku. Nyt ei jaksaisi aamuisin nousta, nukun kuin tukki ne muutamat tunnit ja herään vain lasten ääniin.
Olen 24/7 lasten kanssa. En haluaisi valittaa siitä, sillä sitä olen halunnut. Mutta nyt, etenkin viimeisen vuoden aikana, olen alkanut todella kaipaamaan hetkiä, ettei " tarvitse olla saatavilla" . Toisinaan mies ottaa pojan tai molemmat omiin juttuihinsa mukaan, mutta edelleen minulla on tuo Pupu iholla. Se, että roikun tässä netillä ei ole sama kuin olla ihan " vapaa" . Mutta yrittää toki sitä korvata =P
Tällä hetkellä en kamalasti jaksa ajatella päivää pidemmälle. Voimia haen perhekerhosta (vaikka joskus tuntuu, että sekin stressaa...) ja kavereista. Ja täältä =) Muutama viikko sitten olin ihan extempore kaverin kanssa iltaa viettämässä. Edellisestä vapaaillasta onkin lähes neljä vuotta aikaa. Teki ihan hyvää, vaikka lapset huutaen olivatkin ovella vastassa, kun mies ei viitsi keksiä konsteja lohduttaa, ja tuli sitten huonoäitifiilis kympillä. Saanee riittää tuo ilta muutamaksi vuodeksi. NOSTAN HATTUA TEILLE, jotka osaatte ottaa sen oman ajan! Oikeasti, sitä tarvitsee, jotta jaksaa olla riittävän hyvä äiti. Toivottavasti itsekin oppisin sen joskus.
Tämä työttömyys, rahapula, mies ja rakentaminen... Olen alkanut ajatella eroa =( Tässä on niin paljon kaikenlaista. Jotenkin tuntuu, että saattaisin olla onnellisempi (nyt en ole) ihan vain lasten kanssa. Vaikka taloudellinen toimeentulo olisikin kiikkulaudalla. Mutta toisaalta en voi erota, sillä se olisi luovuttamista. Vaikkei mies kuuntelekaan saati arvosta (arvostelee kyllä ja muistuttaa jatkuvasti kuinka minusta ei ole mihinkään) minua ja puhe on aina vain rahasta, ei kai tämä elämä näinkään niin pahaa ole (tosin mitä lie sitten apen luona). Kyllä mies meitä omalla tavallaan rakastaa, siksihän sen talonkin haluaa rakentaa (no, sen on halunnut jo ennen meitä). Ja ero olisi miehelle toinen ja varmasti tuhoaisi hänet, henkisesti =( Eli pakko vain nostaa pää pystyyn ja hommata se hyväpalkkainen työ! Sillä se elämä saadaan kuntoon, sanoo mies =P
ANTEEKSI... meni taas vuodatuksen puolelle!!! Helpottaa vähän, kun ei tuo mies kuuntele. Seksi sille kyllä kelpaa, mutta itse kaipaisin muutakin eikä jokaisesta kosketuksesta " pelkoa" siitä seksistä. Vaikka kivaahan se toisaalta onkin, se seksi... Vaan naisina kyllä tiedätte =)
HYVÄÄ YÖTÄ =)
TalviSalama kera kipeän Pupun ja nukkuvien veljien
Oltiin juuri vauvauimassa ja nyt Jade nukuu sikeästi päiväunia! Itselläni siis hetki aikaa täällä chattailla.
Mulla alkaa nyt hiitoloma ja niinpä koko perhe pian matkustaa Kouvolan suuntaan mökkeilemään. Onko täällä ketään sieltä päin, että minkälaista ilmaa on pidellyt? Onko lunta?Tiistaina lähdetään koko perhe ja koira autolla ja tullaan vasta la takaisin. Ihanaa, kun pääsee pois näistä samoista ympyröistä ja että saa siellä äitikin relata kun ei kotityöt paina koko ajan...
Minä tässä vähän vahingoniloisena hykärtelen (vaikka se onkin tosi tuhmaa!!) kun mieheni sisko on vihdoin saanut kunnon näpäytyksen nenilleen! Kerronpa vähän taustaa: On erittäin pahasti narsistinen henkilö ja itse olen yrittänyt häntä ymmärtää 10 vuotta kunnes päätin että se suhde tuhoaa ensin minut ennekuin hänet, ja laitoin kaikki välit poikki-joka sitten johti suuriin erimielisyyksiin anoppini kanssa, mutta hällä väliä ja selvittiin niistä jotenkuten. Nyt on vihdoin metsä alkanut vastata niinkuin siile huutaa.... mieheni ei ole ollut siskoonsa yhteydessä enää moneen vuoteen, mutta muutama viikko sitten myöskin ilmaisi hänelle oman mielipiteensä hänen touhuistaan, ja nyt selvisi että myös tytön isä on pistämässä välit poikki . Tämä sisko on siis jo yli 30 -vuotta ja perheellinen,mutta on aina ottamassa eikä koskaan antamassa mitään takaisin. Haukkuu kaikilla mahd. nimillä sitten kun joku ei teekkään niinkuin hän tahtoo. Nyt siis on nähtävästi mennyt liian pitkälle myös erittäin pitkämielisen isänsä kanssa. Lapsia käy kyllä tosi sääliksi, ja kyllä heihin yritämme jonkinlaista yhteyttä pitää ja lähettämme synttärilahjat ja kaikki, ja ovat he täällä serkkuaan käyneet katsomassakin mummon kanssa.
Mutta se siis siitä, hyvin vaan näkee että ei kukaan voi kulkea ilman tekosistaan vastaamatta ikuisuuksiin. Viimein hän jää yksin, sillä on jo nähtävästi menettänyt kaikki muut ympäriltään, paitsi äitinsä joka ruokkii sitä narsismia kaikin tavoin... OUTOA!
Onko kenelläkään muulla tällaisia sukulaisongelmia?
Kuitenkin hauskaa ja huolentonta sunnuntaita toivottaa
Pooty ja Jade
täältä meiltä. Nimittäin neiti on heräillyt viime öinä melko paljon,
tiedä sitten hampaatko vaivaavat, ja vaikka nukahtaakin melko
pian uudelleen, niin ollaan molemmat miehen kanssa aika väsyneitä,
nukutaan vuorotellen ekstraa eikä oikein jaksa järkätä mitään. :-(
Mutta se on plussaa että ollaan muuten oltu terveinä eikä flunssat
ole iskeneet. :-)
Täällä on monella aika väsyneitä fiiliksiä, anyara on myös joutunut valvomaan ja kuulostaa hurjalta tuo parin tunnin unijaksoilla töissä oleminen. Huh! Mutta eipä ole herkkua ollut TalviSalamallakaan.
Jaksamisia!! Hienoa että otit itsellesi vapaaillan, älä todellakaan ajattele että se pieni hengähdyshetki olisi ollut jotenkin äitiydestäsi pois, päinvastoin!!
Ymmärrän ihan hyvin että olet alkanut miettimään erilaisia ulospääsyjä tuosta nykytilanteesta. Olet kyllä oikea pollyanna jos pystyt ajattelemaan positiivisesti kun on jotenkin elämä aika rankassa vaiheessa. En tiedä miten paljon miehesi kuuntelee ja pystyy vastaanottamaan mutta olisi varmaan hyvä jos pystyisit hänelle
kertomaan miten pahalta sinusta tämänhetkinen elämäntilanteenne
tuntuu. Haluaisiko hänkään sitä taloa välttämättä juuri tähän elämänvaiheseen tehdä jos se oikeasti uhkaa rikkoa teidän yhteiselonne? Tsemppiä joka tapauksessa, mitä päätätkin tehdä
tai olla tekemättä.
Meilläkin on taas yksi oma projekti alkamassa joka vie lähimmän
reilun puolen vuoden ajan miehen muutenkin melko vähäisen vapaa-ajan aika tyystin, ja vähän nyt jo huomaan kaipaavani häntä. Siis vaikka hän on iltaisin paikalla niin ei oikein läsnä, kun koko ajan väsää ja selvittää jotain muita asioita, eikä kunnolla edes kuule mitä sanotaan.. ja tämä tulee tästä vielä pahenemaan pitkin kevättä. Mutta kun se on toisaalta yhteiseksi hyväksi niin minulla ei ole varaa valittaakaan.
Mutta oltiinpa me ekaa kertaa PIIITKIIN AIKOIHIN miehen kanssa ulkona syömässä ja vähän tuulettumassa. Mummi oli neidin kanssa, ja oli mennyt ihan hyvin, mitä nyt nukkumaanmennessä oli itkua ollut, mutta mummin viereen rauhoittunut ihan nopeasti. Kiva! Rupesin jo suunnittelemaan että ens kerralla sitten ollaan yötäkin poissa, ja sitten joskus vaikka koko viikonloppu...!!! Mutta kun nyt taas joskus toistekin pääsisi yhdessä jonnekin, edes leffaan tms. Iltalapsenvahdit vain ovat harvassa kun mummit asuvat kaukana, ja toinen heistäkin on vähän sairas joten häntä ei voi jättää pitkäksi aikaa kahdestaan neidin kanssa.
No joo. Mitäs mulla oli mielessä, jokin kysymys:
Gallup: onko uhman elkeitä jo esiintynyt teidän nuorimmaisilla?
Meillä on nimittäin viime aikoina alkanut jotain sen tyyppistä ilmaantua... eli tietyissä tilanteissa kun kielletään tai otetaan jotain neidin ' löytöjä' häneltä pois, hän voi olla aika raivokas ja rähistä meille ja kieltäytyä yhteistyöstä hetkeksi. Uutena piirteenä on karkuunjuoksemiset kun pitäisi pukea tms. Enimmäkseen kuitenkin vielä suht yhteistyökykyinen... mutta odotan mielenkiinnolla ja vähän kauhullakin mitä on luvassa..
t. Sirita
Meillä on nuorin taas korvatulehduksessa...
Saatiin lääkäri aika klo:17.30 mutta päästiin lääkärille vasta hiukka ennen klo:20.00 eli aikas kauan jouduttiin odottelemaan,mutta ei onneksi odotettu turhaan.
Pikkumiehellä on nyt siis toinen korvatulehdus reilussa 2 viikossa ja kurkunpään tulehdus on ilmeisesti myös...
Sitten isompiin lapsiin he ovat juuri miehen kanssa hiihtokisoissa.
Saa nähdä kuinka lapset tällä kertaa kisoissa hiihtää,nimittäin viime vuonna nuorin 5v neiti ei suostunut hiihtämään ollenkaan ja vanhempi neiti oli 2. 7vuotiaiden sarjassa ja vanhempi poika oli 1. 6v poikien sarjassa!
Ahaa juuri hiihtäjät saapuivatkin kotiin ja hienosti oli taas mennyt.
8v neiti oli sarjassaan tullut 2,7v poika oli tullut myös sarjassaan 2 ja nuorimmaisin 5v neiti oli 1 omassa sarjassaan.
Sitten painon pudotuksessa olen päässyt loistavaan alkuun,nimittäin reilussa kolmessa viikossa olen pudottanut painoa 4kg :)
Mutta nyt kahvin juontiin ja touhuilemaan muualle!
M@@.Vi ja lapset
.. eli vihdosta viimen se aurinko paistaa tähänkin risukasaan! Olo on ollut viimeaikoina tosi nuutunut ja ei ole viitsinyt tulla tänne valittaan. Mutta tänään aurinko on paistanut, takana nukuttu yö ja lisäksi appiukko katsoi kaikkia lapsia sen aikaa, että pääsin lääkäriin kaupunkiin ja siinä sit menikin kolme tuntia. Olipa ihanaa olla ihan omien ajatuksien kanssa ilman kiirettä mihinkään. Kaiken huipuksi nappasin grillibroitsun pikaruuaksi, kun tulin takaisinpäin ja menin lapsia hakeen, niin appi sanoi, että tulitpa sopivasti ruoka on juuri valmista! Sain siis lapsenhoidon lisäksi istua valmiiseen ruokapöytään, jälkiruuaksi kahvia ja vielä lukea päivänlehden rauhassa ennen kotiin lähtöä. Kyllä kotiäidin saa pienellä onnelliseksi.
Täällä on ollut vaikka mitä galuppeja, katsotaan mitä muistetaan: Asutaan maalaistalossa, vanhassa ja vetoisessa, mutta ah niin rakkaassa. Huoneita on kolme ja keittiö. Mutta huoneet eivät ole ihan mini kokoa esim. keittiö on tupa sellainen ja neliöitä on 30. Makkarina toimii kaikille vinttihuone, jossa lattiapinta- ala on hulppeat 40 ( tosin lappeet vievät huonetta pienemmäksi asuinneliöitä katsottaessa, mutta hyvin nuo meidän alta kouluikäiset sielä viipeltää). Loput kaksi huonetta, eteinen, sauna ja vessa lisäävät käytettävän neliömäärän 125; een.
Nuoremmalla on uhma kyllä havaittavissa. Neuvolan täti katsoi minua tammikuussa kun olin pojan nelivuotis neuvolassa ja kysyi, että mitenkäs se äiti jaksaa kotona näiden uhmaikäisten kanssa?? ( kaikki olivat saaneet siihen mennessä hepslaakin jostain mitättömästä neuvolakäynnin aikana...) Sen jälkeen olen alkanut vastaamaan kaikille olevani työtön kotiäiti....
Ruokana meillä kaikki syövät samaa. Mulla on kaappi vääränä maustesekoituksia jotka ovat suolattomia. Laitan kyllä ruokiin vähän suolaa, mutta sitä haluavat saavat sitä sitten itse lisätä. Isäntä on aromasuolapullon paras kaveri tätä nykyä. Tosin monilla yrteillä saa ruuan myös isännän makuun sopivaksi, vaikkei laita lainkaan suolaa. Manteli saa kyllä syödä broileripullia tai nugetteja silloin kun meillä niitä tarjoillaan, samoin hänelle on annettu muutamia ranskanperunoita jos ollaan menty hampurilaisille. Ainut todellinen pahe meidän neidillä on nakit. Mutta kaikenkaikkiaan, koska asumme syrjässä on helpompi tehdä ruoka itse kuin käydä ostamassa valmista kaupasta, joten pääsääntöisesti neiti ja muut syövät itse tehtyä kotiruokaa, melko suolattomana. Varsinkin kun olen löytänyt itsestäni varsinaisen kotihengettären lasten myötä, ennen käteen sopi paremmin porakone kuin sähkövatkain ja imurin sijasta tartuin mieluummin katuharjaan tallin käytävällä. Mutta enää siivominen ja ruuanlaitto eivät ole ikäviä pakkoja vaan jopa oikeasti kivaa puuhaa.
Kaikille sairastaville ja yövalvojille tsemppiä, taas tulee parempia hetkiä. Talvisalamalle jaksuja. Löydän vuodatuksestasi paljon itseäni. Minulla on mies joka ei suuremmin kotitöitä tee, eikä edes näy kotona. ja välillä kun on, olisi vähemmän työtä vain lapsissa. Välillä tulee valivalia itseltä, mutta sitten taas asiat menevät tärkeys järjestykseen. Asiat ovat kuitenkin hyvin, jos tapetti jostain repsottaakin, on perusterveys kaikilla hyvä jne. Mieheni olen itse valinnut, hän on ollut samanlainen luonteeltaan koko tuntemamme ajan. Ja kun toisen on tuntenut kolmen vanhasta asti, voi sanoa että en ole sikaa ostanut säkissä. Siksi toisekseen, sekin on tullut todistettua että jos joskus tukea tarvin hän kuulee puhelimessakin koska on hätä ja tulee tueksi niin nopeasti kun pystyy. Valitettavasti se tahtoo välillä jäädä unholaan, arkea kun on joka hetki ja niitä hetkiä kun en selviä on ollut todella vähän, onneksi. Minulle sopii tämä tyyli, en koe olevani kahlehdittu lapsiin vaikka minulla on tosi vähän omaa aikaa. Pian lapset ovat isoja ja sitten on minun vuoro. Välillä oman vuoron odottaminen on rankkaa, mutta jos olen rehellinen, en edes osaa olla ilman lapsia. Olimme taannoin eräissä häissä, joihin ei lapsiamme oltu kutsuttu. Eräässä vaiheessa huomasin olevani leikittämässä hääparin lähisuvun lapsia, että heidän äitinsä saisivat hetken nauttia juhlista rauhassa....
No jopas taas tuli pitkät pätkät. Hyviä hiihtoloma kelejä kaikille, eteläsuomessahan on jo kouluissa hiihtoloma.
Terkuin Raputyttö ja manteli 31.10 kera sisarusten
... Meidän ikiliikkuja oli kaksi ja puoli ollessaan muumimailmassa ensimmäisen kerran. Oli aivan onnessaan ja tunnisti kaikki hahmot. Ja osasi vielä olla katkera kun hemulia ei nähty! Päivä meni lentämällä. Minunkin mielestäni paikka on kiva verrattuna huvipuistoihin vempeleineen. Vehreä saari suojaa kuumalla auringonpaisteella ja merellä tulee aina sen verran ettei paikka varmaankaan tuskaisen kuuma ole ikinä. Rattailla pääsee hyvin katettuja polkuja pitkin. Melko tyyris, mutta mikä paikka on halpa? Meillä mummu on kaikkein ihastunein paikkaan ja haluaa viedä sinne lapset joka kesä. Viime kesänä olinkin mantelin kanssa kotona kun mummu kuskasi vanhemmat siellä. Ensikesänä olisi tarkoitus tutustua samalla reissulla myös väskin seikkailusaareen. Suosittelen paikkaa.
Vaikka ei tuo keli tänään ole oikein hellinyt... Keskimmäisen kanssa kävimme " uimakoulussa" eli pulikoimme uimahallissa. Oli mitä oivallisin päivä uimahalli reissulle. Vanhempi on kummeilla, olivat tänään käyneet jääshowta katsomassa ja aivan upeaa oli kuulemma ollut. Kuulumiset soiteltiin äsken ja huomenna mennään hakemaan neiti kotiin. Nuorempi oli isovanhemmilla hoidossa kun olimme uimassa ja oli ihanaa pitkästä aikaa keskittyä vain keskimmäiseen ja nähdä kuinka hän nautti uimisesta. Vanhin oli uimakoulussa syksyllä ja siitä asti on ollut tarkoituksena mennä keskimmäisen kanssa myös " uimakouluun" mutta syksyinen sairastelu kierteemme on estänyt uimahallissa käynnin. Tai oikeammin äidin totaalinen uupumus kaiken tän yö valvomisen jälkeen. No nyt alkaa uusi elämä!!
Sirita kyseli imetyksen lopettamisesta; esikoinen lopetti 1v 9 kk. Jätti tissittelyn iltasyömiseen kun menin töihin 1 v 6kk ja sitten sairastuin ja tehokkaampi lääkekuuri oli kielletty imetyksen aikana. Päätin että nyt loppui. Illalla kun lapsi halusi imeä, sanoin että äiti on kipeä ja syö lääkettä joka pilaa mamman. Tyttö ei itkenyt eikä protestoinut, kysyi kahden päivän päästä syönkö vielä lääkettä ja vastauksen kuultuaan ei enää mammaa kysynyt sen jälkeen. Poika taas söi tissiä kunnes manteli ilmoitti tulostaan eli 2 ja 2 kk. JA se erottaminen kyllä vaati äidiltä luonteen lujuutta! Milloin minkäkin takia olisi tarvittu lohtu hömppää, mutta onnistuihan se!. Manteli taas lopetti itse omatoimisesti viikko sitten ja siinä se. Itse olen ihmettellyt sitä ettei maitoa nouse rintoihin ( tulee kyllä puristaessa tai jos on saunassa pitkään, alkaa valua) mutta manteli oli uuden vuoden jälkeen kauheassa yskässä ja heräili yskimiseen monta kertaa yössä. Halusi joka kerta herättyään maitoa ja tuolloin jos oli päivällä vähänkin pidempään imemättä rinnat oli kokoa xxl, ja nyt yhtäkkiä kaksi -kolme viikkoa myöhemmin ei mitään?
No onneksi näin!
Toivottavasti muidenkin tissittelyn lopetus sujuu yhtä kivuttomasti kuin meillä, silloinhan se tapahtuu sekä lapsen että äidin ehdoilla!
Täälä on taas nuorimmalla kierre päällä...
Nyt siis viime sunnuntaina poitsu sai lääkekuurin g-streptokokkiin ja sit loppuviikosta alkoi ilmestyä yskää...
Nyt tuo streptokokki lääkekuuri loppui eilen mutta eilen illasta sitten pojan silmät alkoivat punoittaa,no ei se vielä mitään mut yöllä syöttäessä niin silmät jo rähmivät ja yskä oli erittäin pahaa...pari kertaa meikäläinen nosti toista ylös kun yski ja meinas tukehtua yskäänsä/limaan...
Nyt sit aamulla lääkärille ja eikös pojalla ole korvatulehdus,silmätulehdus ja sen lisäksi keuhkot rohisee ja vinkuu,pientä lämpöäkin oli tänään aijemmin,laski itsekseen poiskin.
Eli eilen loppunut kuuri ei ollut tautiin vaikuttanut mitenkään vaan uudet lääkkeet poika sai tänään heti perään.
Vanhimmalla neidillä kanssa loppui lääkekuuri mutta ääni erittäin painoksissa eli onkohan se kuinka hyvin vaikuttanut hänelläkään kun tuntuu että nyt ääni pahempi mitä edes kuurin alkaessa.
Huominen sit kuitenkin ratkaisee meneekö neiti kouluun vaiko ei.
Perhekahvilakin olis meillä ollu huomenna mut ei me voida mennä varsinkaan kun tää seuraava kerta olis laskiaiskerho jolloin mentäs erään perheen kotiin laskemaan mäkeä ja syömään nuotio makkaraa sekä hernekeittoa ja laskiaispullaa.
Joten tuo kerhoaika n.4 tuntia olis ulkona oloa niin ei mitään mahdollisuuksia mennä,nuorempi neiti tottakai pahoitti mielensä,kun eihän hänellä mitään ole miksei vois mennä mut mies ei sinne viitsi likan kanssa mennä niin ollaan kotona sitten kaikki.
Mutta hyvää huomenna alkavaa viikkoa kaikille!
M@@.Vi ja lapset
onkos muilla ollut lumi myrskyjä?
Täälä oli melko paha ja lunta tuli eilisen illan ja yön aikana melkein 15cm.
Joten täälä ainakin on nyt kunnon talvi.
Hei taas kaikille!
Ajattelin kirjoitella myös meidän kuulumisia...
Meillä on nyt vihdoin asiat tasaantuneet tuon päivähoidon kanssa, eli Jade jää nyt mielellään sinne ja vilkuttelee isälleen iloisesti aamuisin kun hänet siine viedään. Tykkää kaikista hoitajista, ja on mennyt nyt viikko tosi hyvin. Iloisesti on myös aina äitiä vastassa töistä, mutta sitten täytyy tietty osoittaa mieltä kotimatkalla ja kotona illalla. Nyt on tämän päivän ollut melko tyytyväinen kun ollaan kaikki oltu kotona, vaikkakin tänä aamuna heräsi jo kello 5!!!! Annoin miehen hoitaa aamulla, mutta en sitten saanut enää itse unta, ja se harmitti kovasti, koska väsymys on kuitenkin kova.
Itkukin siinä vähän tuli kun katsoi tota ilmaa taas ja muutenkin tuntuu että koko keho huusi väsymystä ja olis ihanaa joskus saada nukkua ja ottaa rennosti... Siihen taitaa kuitenkin mennä vielä aika monta vuotta ennenkuin se taas onnistuu.
Töissä on ollut todella kiirettä ja YO.kirjoitusten alku alkaa painaa päälle oppilailla ja tietty myös opettajilla. Tämä rassaa, koska kotona on kamala epäjärjestys ja tuntuu monesti että ei jaksaisi enää kättään nostaa illlalla kun Jade menee nukkumaan. Toisaalta itselleen täytyy vaan oppia antamaan aikaa levätä ja unohtaa ne kotihommat jos ei jaksa, koska muuten tulee ongelmia. Viikon päästä alkaa kuitenkin jo hiihtoloma, ja sitten meidän perhe lähtee Tirvaan Kouvolan lähelle mökkeilemään viikoksi luonnon rauhaan. Koirakin pääsee tällä kertaa mukaan!!
Ei muuta kuin kirjoittelemisiin taas!
T. Pooty ja Jade
Helmikuuta ja talvesta ei tietoakaan, toivon olen melkeinpä sen suhteen jo menettänytkin, viikon päästä alkava kolulaisten hiihtoloma kyllä surettaa jo valmiiksi, mitä ihmettä heille keksii mukavaa tekemistä näillä keleillä.
Veeti meni päiväunille ja kun herää lähdetään uimaan. Viikonloppu on taas hurahtanut , eilen olin töissä aamuvuoron tekemässä, mukavaa vaihtelua se kyllä on ja rahakin ihan tervetullutta.
Perjantaina oltiin kylässä mieheni siskolla joka on kokenut kovia, miehensä löysi yllättäen 15 yhteisen vuoden jälkeen toisen. Suhde tähän toiseen naiseen kesti lähes vuoden kunnes vaimo pääsi suhteesta selville ihan vahingossa ja luonnollisesti pisti miehensä pihalle samantien, mies muutti uuden naisen luokse. Tapahtuneesta on nyt muutama kk aikaa ja toipuminen on kyllä käynnissä mutta kyllä on ollut kyyti kovaa kun sitä nyt läheltä olen seurannut ja kaikin keinoin yrittänyt auttaa häntä jaksamaan. Pahimmin tästäkin ovat kärsineet tietenkin heidän lapset jotka tällä hetkellä ovat menettäneet luottamuksensa isäänsä kokonaan, ovat jo isompia ja ymmärtävät asioita jo erilailla kuin ihan pienet.
Tämän miehen törkeääkin törkeämpää tekoa millään lailla puolustelematta olen kyllä kovasti miettinyt tämän toisen naisenkin motiiveita myös, voiko tosiaan olla niin epätoivoinen että lähtee tälläiseen mukaan vai onko rakkaus tosiaan niin sokea...
Imetyksen lopettamisesta vielä, meillä on nyt luovuttu kokonaan päiväimetyksistä ja ihan kivuttomasti mutta yöt ovat keikahtaneet taas huononpaan suuntaan. Aiemmin yöllä riitti yksi aamuyön imetys mutta nyt on tissiä vaadittu jo aiemmin yöllä ja niin raikuvalla huudolla ja raivolla että ei ole ollut nyt äidillä luontoa sitä kieltää. Saa nähdä imetänkö vielä 3 vuotiasta. Iltaisin on viikon ajan mennyt nukkumaan ilman unitissiä ja ilman mitään kitinöitä nukahtaen sänkyyn itsekseen että sikäli kyllä ihan hyvältä näyttää...katsotaan nyt jospa ne yötkin siitä. Maidon tulo on selvästi vähentynyt ja se voi auttaa että jäisi tissin syöminen pois ihan itsekseen. *toivoo
Asunto asiasta vielä, asutaan rivitalossa 3 h ja k, viisi henkeä ja ahdasta on. Eniten pulaa on varmaan säilytys tiloista kaksi jääkiekkoilijaa perheessä joten mailaa ym. tuntuu olevan joka nurkassa. Isompaa etsitään koko ajan, tällä hetkellä asutaan vuokralla mutta eri vaihtoehtoja mietitään kyllä. Haaveena olisi rakentaa oma ja lähteä pois pääkaupunki seudulta.
Tässäpä kaikki tällä kertaa, menen siistimään keittiön ja pakkaamaan uimavarusteita....mukavaa päivänjatkoa kaikille.
Tervehdys kaikille!
Miten voikaan olla näin sumuinen ja kostea ja surkea helmikuu, en muista tällaista ikinä?! No, valittaminen ei auta. Mutta silti harmittaa. Tänäänkin tekisi mieli viedä lapsi jonnekin sellaiseen paikkaan leikkimään missä ei kastuisi ihan likomäräksi alta aikayksikön, ja voisi leikkiä jotain hauskaa.. mutta en keksi oikein mitään. Plääh.
Täällä on puhuttu asumisesta. M@@.vin kodissa saattaa olla hometta, tosi kurjaa! TOivottavasti se saadaan pian pois. Ja TalviSalaman perhe ahtautuu kohta tosi pieneen tilaan. Kuulostaa kyllä tosi rankalta koko tilanne, en tiedä miten tuollaista kukaan kestäisi. Ja pahalta minun korvaani kuulostaa että mies moittisi sinua siitä että haet itsellesi apua?! Pidä vain kiinni omista tarpeistasi ja hoida itseäsi! Toki monet miehet ovat paljon epäluuloisempia ammattiauttajia kohtaan mutta silti.
Joku kyseli tilasta. Meillä on tilaa aikamoisen hulppeasti, noin parisataa neliötä ja asujia on toistaiseksi kolme henkeä. Tiedän, meillä on paljon turhiakin neliöitä, ja aluksi kun tänne muutettiin, tuntui oudolta, kun olin tottunut asumaan vuosikaudet yhden-kolmen huoneen asunnoissa. Istuskelin aina vain keittiön nurkassa. Mutta kummasti tilaankin tottuu, ja on se myös ylellistä. Molemmat teemme töitä kotonakin, ja siihenkin tarvitsee tietysti oman tilansa. Mies on itse rakentanut talon, ja ennen kuin minä olin kuvioissa, joten minulla ei ole ollut projektiin juuri mitään vaikutusta.
Lämpöäkin meillä piisaa, lattialämmitys, maalämpö on käytössä ja se on ollut hyvä. Meillä voisi kyllä alentaakin lämpötilaa, joka on usein jopa yli 22 astetta. Varsinkin keväisin kun aurinko alkaa paistaa kuumasti niin päivisin yläkerrassa lämpötila nousee usein tukalan kuumaksi. Lattialämpö, se on muuten hyvä, muttei reagoi kovin nopeasti muutoksiin olosuhteissa.
Mitäs muuta? Pootykat' in neiti oli alkanut viihtyä päivähoidossa, hieno juttu, ja anyara' lla oli pojan mummolareissu mennyt hyvin, kiva.
Moni haaveilee hiihtolomasta, ja minäkin olen vähän ajatellut mummolavisiittiä, mutta olin kyllä kuvitellut että siellä olisi siihen mennessä sen verran lunta että voisi hiihdellä ja laskea pulkalla mäkeä. Jos ei kelit parane niin enpä tiedä sitten viitsiikö sitä lomaakaan pitää, tai no voihan silloin ainakin tavata kavereita joiden lapset ovat koulusta lomalla.
Meidän neiti on varsin puuhakas, ja hänellä on nykyään myös hauska tapa alkaa nauraa jos joku vain mainitsee sanan ' nauru' tai alkaa tietyllä sävyllä kertoa vitsiä tms. On vaikea olla tulematta hyvälle tuulelle kun toinen nauraa omaa hassua puolitekonauruaan. :-)
Mukavaa viikon alkua sumusta huolimatta,
t. Sirita ja neiti
Ehdin minäkin tänne kerran kuussa...
Hienoa, että Bootyn Jadella sujuu hoidossa hienosti! Kiva kuulla! Itse haaveilen, että voisin olla jopa sen 3vuotta kotona. Katsotaan, onnistuuko.
Silvainille niin onpa kurja juttu mihesi siskolle käynyt! Ei voi muuta sanoa!
Asunnosta niin meillä on sellainen 200 neliön omakotitalo, joten 4 hengelle ei tule yhtään tiukkaa. Tyhjää tilaa on vieläkin, kun ei olla kalustettu koskaan valmiiksi asti. Sukulaiset tuokin tarpeettomia huonekaluja meille ja kelpaa hyvin. Eipä mene rahaa sisustamiseen ja kalustamiseen. Mutta Siritalle niin talon lämpötilaa ei kannattaisi pitkällisesti pitää yli 22 asteen. Ei tee hyvää talolle eikä ihmisillekään.
Meille ei erityistä. Poika kasvaa ja komistuu. :) Mökkireissusta haaveillaan, saa nähdä miten viiden tunnin junamatka sujuisi tuon sitten 1,6vuotiaan kanssa huhtikuussa. melkoista perässäjuoksemistahan se varmaan on, kun meidän hurmuri ei pelkää eikä vierasta koskaan. Käy varmaan istumassa jokaisen junamatkustajan sylissä.
Mutta tällasta.
Moikka!
Tää on vähän hassua, mutta kysympä kuitenkin kun edelleenkin on vaan tää yksi muksu, eikä hoitokokemusta ole paljonkaan sitä ennen.
Eli annatteko näillä loka-marraskuussa vuoden täyttäneille jo ihan täysin samaa ruokaa mitä itse syötte? Siis tollasia tavallisia kotiruokia meinaan.
Mä olen pyrkinyt alkaa antamaan, mutta mietityttää pari asiaa...
1) Miten maustatte jauhelihan? Eli annatteko näille pienille normaalisti paistettua ja jauhelihamausteella maustettua jauhelihaa? Kun siinähän on paljon suolaa... olen ihan tällanen tavallinen " keskitasoinen" ruoanlaittaja eli että meillä syödään kotiruokaa, mutta en ole mikään einstein keksimään itse mausteseoksia enkä marinadeja.
Siitä päästäänkin seuraavaan asiaan...
2) Entäs nuo valmiiksi marinoidut broilerin, possun ja naudan lihat? oletteko antaneet? Kun tokihan itsekin voi marinadeja sekoitella, mutta valmiiksi marinoituja olis vaan helppo käyttää. Tai siis käytänkin, mutta niitä en ole arvannut pojalle vielä antaa.
Jos jollain on hyviä marinadi-reseptejä em.lihoille, niitä otetaan ilolla vastaan! Siis sellasia joissa ei ole sitten valtavasti suolaa jne.
Tiedän, että tästä suola-asiasta on erikseen ollut pino ihan hiljattain täällä Taapero-osastolla, mutta haluaisinkin nimenomaan teidän kokemuksia ja ajatuksia kuulla nyt :)
Meillä muuten poitsu sai eka kertaa eilen maistaa vähän vaniljajäätelöä (ei ole siis jätskiä ennen syönyt) ja vaikka epäiltiin, mitä mahtaa tykätä kun on niin kylmä, kyllähän herra herkun heti tunnisti :) Ja niin tyytyväisenä maiskutteli että!
Mutta ei tässä nyt muuta, mukavaa viikonjatkoa!
Piparminttu
Muutamia kysymyksiä oli ruokaan liittyen joihin voisin vastailla...
Eli jauheliha maustetaan meillä yleensä yrttimausteillä ja sipuli tai valkosipuli jauheella joissa siis ei ole suolaa mukana.
Sitten hyvin pikkuisen lisätään suolaa eli melko vähä suolaista ruokaa meillä syö kaikki.
Sitten jos ollaan tehty jotain keittoja niin niihin laitamme koko kattilalliseen juuri jonkun 2 lihaliemi kuutiota eikä yhtään lisää suolaa,vaan vasta omalle lautaselle jos tarve.
Sitten valmiiksi maustetuista ruuista olemme antaneet semmoisia missä ei kovin paljoa suolaa ole ollut ja niitäkin aluksi erittäin varovasti maistatettu ettei sitten yht' äkkiä tule vaikka jotain allergista reaktiota.
Esim jos olemme tehneet kastikkeen vaikka hunaja marinoidusta broilerista niin emme mausta kastiketta enään mitenkään tuon marinadin mausteiden lisäksi.
Saa nyt sitten nähdä saako meillä muksut niitä lähetteitä...
19pvä vasta tosin lääkäri jota ollaan varrottu reilu kuukausi.
Vanhimmalle silmälääkärilähete,vanhemmalle pojalle allergia testeihin ja nuorimmaiselle allergia testeihin ja sitten astmalääkärille lähetettä.
Täälä kun ei ole ollut vakituista lääkäriä kunnassa pitkiin aikoihin niin eipä ole lähetteitäkään voitu kirjoitella...
Voipi olla että korvalääkäri lähetettäkin mietitään tuon nuorimman kohdalla...
Nyt ollaan sentään kokolailla terveenä pientä yskää lukuun ottamatta ja sit tietysti Joelille pitää niitä astmalääkkeitä antaa tuon yskän takia,kun tulee hengenahdistuksia muuten ja välillä hengitys oikein vinkuu melkoisesti...
Sit tähän päivään muuten kävin lasten kanssa taas perhekahvilassa ja minäpä lahopäänä unohdin kotiin kännykän ja lompakon.
Eipä sit menty kirjastoon,eikä kauppaan eikä tullu maksettua tämän päivän ruokiakaan perhekahvilalle...no onneksi lapset saivat syödä ja maksan sit seuraavalla kerhokerralla ruokamme molemmilta kerho kerroilta.
M@@.Vi ja 2 lapsista joel nukahtikin taas autoon...
Moikka!
Tuli mieleen kysellä teiltä, kun varmaan jollain on kokemusta Muumimaailmasta :)
Eli onko sinne mielekästä mennä ensi kesänä toukokuussa 1,5v täyttävän taaperon kanssa?
Meillä meinaan poika tykkää Muumeista ihan älyttömästi ja on muutenkin vilkas ja kova innostumaan asioista. Joten ajattelin, että oiskohan tuolla Muumimaailmassa jo sellasia juttuja, joita noin pieni kannattaa viedä katsomaan?
Piparminttu