Lue keskustelun säännöt.
Mielialalääkkeitä vai ei?
31.01.2008 |
Olen valintapaikan edessä. Minulla on taipumus ahdistua helposti ja se jää päälle fyysisinä oireina. Tosi ikävinä fyysisinä oireina, jotka lisäävät tietenkin ahdistusta jne. Nyt on tosi paha tilanne...oireet pahat, unta ei saa jne. Mitä tehdä? Lääkäri (yleislääkäri) ehdottaa suoraan mielialalääkkeitä, ei terapiaa eikä keskustelua eikä muuta. No, valistuneena lueskelin sitten netistä ihmisten kokemuksia ja menin melkein paniikkiin. Niiden perusteella vaikuttaa siltä, että mielialalääkkeistä hyötyy vain lääketehtaat...ihmiset eivät tunnu saavan niistä mitään apua ja silloinkin, jos apua saa, se kestää vain hetken ja pian saadaan etsiä taas uusi lääke. Lääkkeistä tulee niin paljon sivuvaikutuksia, etten enää tiedä, onko positiiviset vaikutukset sen väärtejä jne. Minulla päävaiva on unettomuus ja itseasiassa moni netissä kertoo kärsivänsä unettomuudesta juuri noiden lääkkeiden takia...jotka piristävät :/. Mitä siis tehdä? Kokemuksia noista viheliäisistä lääkkeistä?
Kommentit (27)
En minä oikeastaan mitään unilääkkeitä sinänsä haluaisikaan mutta toki tämä nukkumisasian kuntoon. Ajattelin, että muutama nukahtamislääkeyökin olisi jo piristänyt varmasti paljon. Mutta hyvä näin, yritän luottaa lääkäriin :)! Katsotaan, mitä tulee. Jos lääke ei auta, täytyy keksiä jotain muuta. Ja muuten: liityin juuri kuntokeskuksen asiakkaaksi uudestaan pienen tauon jälkeen :). Se on uusin tee-se-itse ahdistuksen karkoittajakeinoni. Toinen on sitten lenkkeily, joka pitäisi aloittaa, kunhan saisi yhden yön nukutuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät unilääkkeetkään " vaarallisia" ole.
Ääh, nyt meikäläinen ylös, ulos ja lenkille!
t:6
Met ihmiset ollaan niin erilaisia, mikä toimii toiselle ei toimi toiselle. Itse oon käynyt terapiassa 6kk ja saatiin aikaseksi sen verran psykiatrin lausunto: fysikaalinen masennus. Meillä on suvussa tätä. Lääkekierrettä en suosittele, siis unilääkekierrettä. Mulla oli aikaisemmin käytössä myös pamit, opamoxit yms bentsot, niihinkin meinas tulla kierre kun lääkäri aina vaihtui. Nykyään oon yksityisellä ja VAIN yhden lääkärin hoidettavana, ei tuu päällekkäisyyksiä ja tk lääkärit on aika hanakoita kirjottaan just unilääkkeitä ja jotku bentsojakin.
Sairastuin keskivaikeaan masennukseen, koska en osannut käsitellä toistuvia keskenmenoja ja lapsettomuuden uhkaa, samaan aikaan töissä vielä aika tiukkaa.
Minä kävin psykiatrin vastaanotolla ja söin myös kahtakin eri mielialalääkettä. Omalla kohdallani mielialalääkkeet mahdollistivat sen, että pystyin käsittelemään nuo varsinaiset syyt masennukseen. Jos ihminen ei kykene nukkumaan ja itkee päivät pitkät, niin edellytykset ruotia terapiassa asioita ei ole kovin hyvät. Mulla siis lääkkeet mahdollistivat nukkumisen ja levon ja pienensivät ahdistusta. Sitten pystyin käsittelemään asiat.
Mulla kesti lääkehoito alun toista vuotta, lääkkeitä käytin vielä 6 kk tervehtymisen jälkeen. En kokenut olevani riippuvainen lääkkeistä ja niiden lopettaminen lääkärin ohjeiden mukaan sujui hyvin helposti. Mulla oli sekä Efexor että Remeron käytössä.
voiko näiden lääkkeiden kanssa huoletta syödä esim. magnesiumia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärit ei mielellään kirjoita enää nykysellään noita unilääkeitä, koska niihin jää helposti kiikkiin siis annostusta joudutaan jatkuvasti nostamaan kun potilaan toleranssi nousee. Uneen päästäkseen tarvitsee koko ajan isomman annostuksen unilääkettä...ja sitten onkin kierre ja uusi ongelma. Lisäksi kun sitten päästään ns. vahvempiin unilääkeisiin (ei enää siis nukahtamislääkkeisiin), unen laatu muuttuu joten se ei virkistäkään samalla tapaa.
Masennuslääkkeiden kanssa samaa problematiikkaa ei ole, joten niitä on " turvallisempi" käyttää.