Lue keskustelun säännöt.
Mielialalääkkeitä vai ei?
31.01.2008 |
Olen valintapaikan edessä. Minulla on taipumus ahdistua helposti ja se jää päälle fyysisinä oireina. Tosi ikävinä fyysisinä oireina, jotka lisäävät tietenkin ahdistusta jne. Nyt on tosi paha tilanne...oireet pahat, unta ei saa jne. Mitä tehdä? Lääkäri (yleislääkäri) ehdottaa suoraan mielialalääkkeitä, ei terapiaa eikä keskustelua eikä muuta. No, valistuneena lueskelin sitten netistä ihmisten kokemuksia ja menin melkein paniikkiin. Niiden perusteella vaikuttaa siltä, että mielialalääkkeistä hyötyy vain lääketehtaat...ihmiset eivät tunnu saavan niistä mitään apua ja silloinkin, jos apua saa, se kestää vain hetken ja pian saadaan etsiä taas uusi lääke. Lääkkeistä tulee niin paljon sivuvaikutuksia, etten enää tiedä, onko positiiviset vaikutukset sen väärtejä jne. Minulla päävaiva on unettomuus ja itseasiassa moni netissä kertoo kärsivänsä unettomuudesta juuri noiden lääkkeiden takia...jotka piristävät :/. Mitä siis tehdä? Kokemuksia noista viheliäisistä lääkkeistä?
Kommentit (27)
sellainen vanhanaikainen ennakkoluulo siitä, että lääkkeet pistää sitten kaiken lopullisesti sekaisin :). Mulla kun ei periaatteessa ole muuta vialla kuin se, että ahdistuksen fyysiset oireet on kestämättömät eikä mikään kroppa kestä niitä ikuisesti...eikä kyllä mielikään, ei sen puoleen. Jotain pitäisi löytyä " katkaisuksi" eli että pääsisi tästä kierteestä taas eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lääkkeet mukaan terapian lisäksi. Masennus on aivojen serotoniinimyrsky, aivot tarvii sen lääkkeen. Masentuneella ihmisellä on tavallaan palo aivoissa kun serotoniini ei pääse vaikuttaan. Tutkittu juttu. Ota lääkkeet.
Terapiaa tms. lääkäri ei edes tarjonnut eli oli sitä mieltä, että lääkkeet tarvitaan (varmaan juuri tuon aivojen aineenvaihdunnan takia). Itse kyllä mielelläni kävisin jossain juttelemassakin mutta se on niin kallista!
Jos oireet pahenevat pitkässä juoksussa, lääkärin kanssa voi keskustella joko lääkkeen vaihdosta tai lopettamisesta. Olet saattanut lukea sellaisten kirjoituksia, jotka odottavat että lääkkeen tulisi tehota heti, näinhän se ei toimi. Ensin oireet voivat tosiaan jopa pahentua, ennenkuin alkavat toimia. Terapiaa ei suositella ennenkuin puolen vuoden jälkeen lääkityksen aloittamisesta (vasta sitten Kela korvaa), koska sillä testataan henkilön hoitomyönteisyyttä ja onko terapiaan todella tarvetta. Synnytyksenjälkeinen masennus kun poistuu useimmiten pelkällä lääkityksellä, kun ns. aivojen välittäjäaineiden toiminta sillä taas alkaa pelittämään.
Ihmisillä on vaan se tapa, että eivät ne tyytyväiset mielialalääkkeen käyttäjät kirjoittele, vaan ne joilla ei jostain syystä toimi. Kirjoittelun sijaan voisi keskustella lääkärin kanssa...
Itse söin mielialalääkkeitä esikoisen jälkeen puolivuotta synnytyksen jälkeiseen masennukseen. En voi muuta kuin sanoa kuin hyvää, oireeni jäivät niillä pois ja sairaus ei uusinut enää myöhempien lasten jälkeen.
Ota rohkeasti apu vastaan, mitään ei ole menetettävissä.
Ja sitten paremmin mielin kevättä kohden!
Erittäin mukavaa lukea positiivisia kokemuksia! Olen toki keskustellut lääkärinkin kanssa! En tiedä edes, olenko varsinaisen terapian tarpeessa vai vaan yleensä kaipaisi jotain tee-se-itse -keinoja sen ahdistuksen selätykseen ennen kuin siitä tulee paha. Mutta ehkä sen aika on, kunhan tästä akuutista vaiheesta pääsee yli!
Oliko teillä positiivisia kokemuksia omaavilla hoidon alussa oireet pahemmat? Muistatteko kuinka kauan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikäli kärsit unettomuusesta, kokeile myös nukahtamislääkkeitä tms. Niistä ei ole mitään vaaraa.
Jo se, et saat nukuttua kunnolla lievittää ahdistusta!
Mulla meni n. 4 viikkoa, aluksi tuntu ettei tuu mitään, mutta pian huomasin että apu tuli. Mulla cipralex lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mikäli kärsit unettomuusesta, kokeile myös nukahtamislääkkeitä tms. Niistä ei ole mitään vaaraa.
Jo se, et saat nukuttua kunnolla lievittää ahdistusta!
kokeiltu on ja siihen tulee sitten tavallaan riippuvaiseksi kun uni ei muuten tule. Mulla on unihäiriöihin nyt melatoniini joka on unihormooni jota meissä kaikissa on. Unet on edelleenkin huonot, mutta kun pahimman yli pääsee, niin kyl ne unetkin sieltä tulee sitten. Tsemppiä sulle ap!
Vierailija:
mikäli kärsit unettomuusesta, kokeile myös nukahtamislääkkeitä tms. Niistä ei ole mitään vaaraa.
Jo se, et saat nukuttua kunnolla lievittää ahdistusta!
että nukahtamislääkkeitä ei saa syödä yhdessä ahdistuslääkkeiden kanssa?! Siis nimenomaan näiden serotoniiniin (tai sen tuotantoon...) vaikuttavien lääkkeiden kanssa. Miten on muilla? Nimenomaan olisin toivonut nukahtamislääkkeitä lisäksi :(, koska se nukahtaminen on se pahin ongelma mutta se ei kuulemma sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyypä kysellä siitä lääkäriltä, jos lahdistuslääke ei paranna unta!
Satun olemaan itse " alalla" niin siksi tuli kommentoitua ehkä liiankin kärkkäästi siihen että ihmiset kirjoittelevat netissä niin paljon kökköä mielialalääkkeiden vaikutuksista. Itse kun nähnyt töissäni sen, miten valtavan avun ne voivat oikein käytettyinä tuoda ja miten paljon ennakkoluuloja niitä kohtaan turhaan on. Silti itsellenikin oli iso kynnys lääkkeiden aloittamisessa vaikka tietopohjalla tiesinkin miten toimivat. Lääkkeisiin liittyvät pelot kun ovat niin jotenkin syvällä. Joten sorry vuodatus.
Mutta kyselit siitä, miten kauan oireet alussa pahenivat. Mulla oli ongelmana masennuksen lisäksi pahat paniikkikohtaukset ja niitä tuli ekat kaksi-kolme viikkoa paljon useammin. Se oli hirveää ja sillon tuli kiusaus lopettaa lääkitys sikseen. Onneksi en jättänyt. Sen jälkeen nimittäin jäivät kokonaan pois, eivätkä koskaan palanneet (tuosta aikaa jo 6v.) Luojan kiitos :-) Muistan että kolmen kuukauden kuluttua lääkityksen aloittamisesta olimme lomareissulla ja aloin olla taas oma itseni. Se kolmisen viikkoa oli pieni hinta siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle lääkärit on sanoneet, et uni on tärkein mitä pitää ekaks hoitaa.
Jos kärsii unettomuudesta, on turha olettaa et mieli on kunnossa.
ja kun itse olen kärsinyt 10 vuotta siitä, olen ihan samaa mieltä.
Mulla myös taipumusta noihin paniikkikohtauksiin ja juuri niiden pahenemisen pelossa aprikoin tuota lääkitystä. Lääkärikin kun sivuoireista varoitteli. Suositteli toki siltikin lääkitystä, koska oireet ei enää lievity millään ulkoilulla ja hyvän kirjan lukemisella...
Ehkäpä sitten uskaltaudun ja hammasta purren kestän ne ekat viikot.
Tiedän toki, että netissä kirjoitellaan kaikenlaista ja tiedän senkin, että kärkkäimmin äänessä ovat tyytymättömät, ainakin yleensä :). Silti ne kirjoitukset jollain tavalla pelottavat tai ainakin huolestuttavat, kun ei oikein itse asiasta tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mulle lääkärit on sanoneet, et uni on tärkein mitä pitää ekaks hoitaa.
Jos kärsii unettomuudesta, on turha olettaa et mieli on kunnossa.
ja kun itse olen kärsinyt 10 vuotta siitä, olen ihan samaa mieltä.
ja siksi hieman ihmettelen, että lääkäri ohitti tuon unettomuusasian niin kummalla vilkaisulla :). Totesi vain, että kun ahdistus häipyy, häipyy unettomuuskin :/. Itse taas koen niin, että nyt akuutisti olisi pitänyt hoitaa unettomuus ja sitten puuttua varsinaiseen ahdistukseen, koska unettomuus todellakin lisää ahdistusta ja vähentää jaksamista.
Vierailija:
mulle lääkärit on sanoneet, et uni on tärkein mitä pitää ekaks hoitaa.
Jos kärsii unettomuudesta, on turha olettaa et mieli on kunnossa.
ja kun itse olen kärsinyt 10 vuotta siitä, olen ihan samaa mieltä.
ja olin myös se joka oon noita nukahtamispillereitä vastaan ja mulla nyt toi melatoniini siihen, aikaisemmin on ollut stillnoctit, mirtatzapiinit ym unilääkkeet.
Luulen tietäväni tämän asian ainakin omalla kohdallani, nuo lääkkeet ei tuoneet helpotusta. Saatoin nukahtaa ja heräsin 2 tunnin päästä pää pörröllä, unta ei vain riittänyt. Ensin pää kuntoon, sitten ne unetkin tulee. Sairastan toistuvaa masennusta en ole ekaa kertaa kyydissä.
Sairastin kyllä masennusta, joten taudinkuva oli eri. Yöunien laatu parani nopeasti.
että en lääkkeitä aloittanut. Ne minullekin ensimmäisenä iskettiin käteen, mutta hakeuduin kuitenkin terapiaan. Minulla siis oli oireina ahdistusta ja pelkoja. Terapiassa noita asioita on päässyt oikeasti työstämään, ja minulla on parempi nyt parempi ja valoisampi olo kuin ikinä.:) Itselläni lääkkeet olisivat olleet lähinnä varmaan lakaisseet asiat maton alle, mutta olisin joutunut ne työstämään jossain vaiheessa elämääni kuitenkin. Minulla siis näin, tapauksia on toki erilaisia.
mä en tietääkseni ole kärsinyt edes masennuksesta, pelkästään univaikeuksista, jotka aiheuttaa masennusta.
Sen tietäminen mistä oikeasti on kyse, on vaikeaa.
Mut mulle unilääkkeet ( tai siis oikeammin nukahtamislääkkeet) antaa monen tunnin hyvän unen, ja olo on aamulla virkeä.
Kannattaa kysellä tästäkin vaihtoehdosta.
Terapiaan on sitten vaikeampi päästä. Vaatii tosi paljon oma-alotteisuutta. Ensin pitää saada psykiatrilta puoltava lausunto, jos aikoo saada Kelan tukea terapialle (muuten on hurjan kallista, eikä ihan ilmaista sittenkään). Sitten pitää etsiä sopiva terapeutti ja hyväksyttää anomus Kelalla (ja koskee vain tällä tietyllä terapeutilla käyntiä). Mulla jäi siihen, etten saanut etsityksi terapeuttia, kun rupesin epäilemään, mistä revin aikaa terapiaistunnoille 2 kertaa viikossa. Ajattelin, että mieluummin käyn sitten salilla. Sekin auttaa pitämään pään kasassa.
Vierailija:
Terapiaa tms. lääkäri ei edes tarjonnut eli oli sitä mieltä, että lääkkeet tarvitaan (varmaan juuri tuon aivojen aineenvaihdunnan takia). Itse kyllä mielelläni kävisin jossain juttelemassakin mutta se on niin kallista!
Eihän ne lääkkeet ota jos ei annakaan. Mitäs jos kokeilisit kuitenkin? Monilla on myös myönteisiä kokemuksia lääkkeistä. Ei niitä tarvitse lopun ikää syödä.