Kokemuksia laparoskopiasta?

Minulla on kokemusta kahdesta skopiasta ja yhdestä tomiasta.



Skopiat ovat olleet helppoja ja toipuminen nopeaa. Mitään kipuja ei jälkikäteen ole ollut. Molemmilla kerroilla endoa löydettiin sieltä sun täältä vaikka kuinka paljon ja kaikkea ei pystytty poistamaan. Molemmillla kerroilla on varauduttiin myös tomiaan ja sen vuoksi leikkausta edeltävänä päivänä joutui tyhjentämään suolen. Sen litkun juominen on ehdottomasti kamalin osuus koko hommassa. Koskaan en ole edes kaikkea pystynyt juomaan kun meinasi laatta lentää jo lasin näkemisestä :(



Skopioiden jälkeen on yhdestä ivf:n tuoresiirrosta tullut biokemiallinen raskaus ja yhden passin jälkeen raskaus, joka tosin päätyi keskenmenoon. Mutta ehkä siis jotain apua skopioistakin oli.



Kolmannella kerralla päädyttiin suoraan tomiaan koska oli selvää, että suoltakin joudutaan poistamaan. Tomiassakaan eivät kuitenkaan saaneet kaikkea endoa poistettua. Tomiasta toipuminen veikin sitten kuukauden päivät ja ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen olivat inhottavia. Mutta siitäkin selvittiin. Ja tomian jälkeen tehdystä ivf:stä tulikin taas plussa ja raskaus eteni normaalisti pojaan syntymään.



Laparoskopia on tosiaan helppo rutiinileikkaus ja sitä ei tarvitse jännittää. Siihen kuitenkin kannattaa varautua, että kaikkea endoa ei siinä saada poistettua. Skopiasta jää vain pienen pienet arvet, jotka ajan kanssa haalistuvat melkein näkymättömiin (tai no, tietenkin se riippuu arpikudoksen muodostumisesta).



Nukutuksesta sen verran, että minä olen oppinut pyytämään aina jo ennen leikkausta pahoinvointilääkettä, jotta herätessä ei olisi aivan järkky olo! Tämäkin on tietenkin yksilökohtaista.



Kysele vain lisää, jos haluat vielä tarkemmin tietää. Skopioista on jo muutama vuosi aikaa, joten kaikki ei tule nyt oikein mieleen ;)

... siis laparotomia on avoleikkaus eli sen vuoksi rankempi kuin laparoskopia.



Ja huomasin myös, että et kirjoittanut endosta viestissäsi mitään eli toivottavasti sitä ei myöskään löydy!



Endokipuihin (jos sinulla sen suuntaista sattuu olemaan) skopiat eivät juurikaan auttaneet. Tomian jälkeen taas tulin niin nopeasti raskaaksi, etten osaa sen vaikutusta kipuihin sanoa.

Kerronpa nyt minäkin kokemuksistani. Minulle on tehty yksi laparoskopia, jossa poistettiin noita endometrioomia ja katkaistiin kiinnikkeitä. Leikkaus onnistui hyvin, mutta kaikkea ei tosiaan saatu puhdistettua.



Ennen leikkausta minun tyhjentää suoli peräruiskeella, mikä oli äärimmäisen epämiellyttävää!! Ruiskeen piti antaa vaikuttaa vähintään viisi minuuttia ja hädin tuskin pystyin pidättelemään edes sen vertaa kunnes oli pakko juosta vessaan.



Jännitin leikkausta ihan hirveästi, ja kaikenlisäksi ennen leikkausta annettavan rauhoittavan lääkkeen vaikutus alkoi jo hiipua ennen kuin pääsin leikkaussaliin. Näin kävi koska aikataulut pettivät ja leikkaukseni myöhästyi.



Minulle ei tullut nukutuksesta lainkaan pahoinvointia.



Minä puolestani olin toimenpiteen jälkeen kovin kipeä. Leikkausta seuraava ilta oli pahin, koska silloin en pystynyt virtsaamaan omin avuin. Katetrin laittaminen ei kuitenkaan sattunut lainkaan, sitä ei kannata pelätä jos siihen joutuu. Liikkuminen teki kipeää, mutta hyvin kuitenkin pystyin seuraavana päivänä liikkumaan. Ikävintä oli autokyyti kotiin: kaikki tiukat kurvit ja kuopat sattuivat kurjasti vaikka mies yritti ajaa oikein varovasti :)



Leikkausta seuraavana iltana kotona tuli se hartiapisto, joka oli kammottavan inhottava, mutta ei erityisen kivulias. Siitä se paraneminen sitten alkoi, viikon olin tosi varovasti ja toisen viikon hiukan varovasti. Tsemppiä!

Kun lääkäri kertoi että nyt on operoitava, niin olin aivan lohduton mm. siitä viivytyksetä minkä se hoitoihin toisi (yli ½v), mutta sittemmin operaatioaikaa odotellessa ajattelin että ehkä se sittenkin on hyvä että tehdään jotain, jos se syy onkin siellä, niin sittenhän voisi onnistuakkin.

Laparoskopia tehtiin kesäkuussa -06 jossa poistettiin toisesta munasarjasta enodmetiroosakysta, samalla selvisi että kohdun takaosa on täynnä endometrioosaa, jota ei saatu poistettua. Leikkaus meni hyvin ja toivuin tosi hyvin ja ihan pienet olemattomat arvet jäi.



Sitä ennen oli hoitoja takana 9 inssiä ja yksi ivf ja pas. Sen jälkeen vielä 3 ivfää ja passit, joista pari kertaa lupailua, mutta ei onnistanut. Ja sitten 3/07 5. ivf onnistui ja suloinen poika syntyi joulukuussa. Munasolujen tuotantoon operointi vaikutti niin että kun aiemmin " terve" munasarja oli tuottanut enemmän munasoluja ja " kystainen" vain yhden tai muutaman, niin operaation jälkeen suhdeluku kääntyi toisin päin ja itse ajattelen että operoitu munasarja tuotti jotenkin " laadukkaampia" munasoluja, koska sen jälkeen oli ne pari plussaa, jotka tosin lopahtivat alkuunsa ja sitten tämä täysosuma.



Onnea matkaan!!!



t.Odottelua, jonka odottelu on vihdoinkin päättynyt

Unohtui viimeksi kirjoittaa: raskauden toivottiin alkavan laparoskopian jälkeen luomusti, mutta mitään ei tapahtunut. Toimenpide ei auttanut endometrioosin aiheuttamiin kipuihinkaan. Nyt tammikuussa tilanne tarkastettiin ja todettiin, että endo on uusiutunut aggressiivisesti ja munasarjat ovat jälleen täynnä kasvaimia. Hoidot ovat siis meillä nyt edessä ja IVF (joka tässä tilanteessa on ainut mahdollisuus, inseminaatiosta ei olisi hyötyä) on ensi kuussa.



t. Liljakukka

Mukavaa että kerroitte kokemuksianne. Minulla ei ole endo-epäilyä, mutta ilmeisesti munatorvi/torvet on jotenkin vaurioituneet, joten niitä yritetään korjata. Jos tilanne on niiden osalta se, että korjaaminen ei onnistu, niin sitten ne poistetaan kokonaan, koska niistä on tällä hetkellä enemmän haittaa kuin hyötyä raskaaksi tulemisessa.



Jännittäviä aikoja elellään ja hirveän isoista asioistahan näissä on kysymys. En tarkoita itse toimenpidettä, vaan sitä että voinko koskaan saada lapsia vai en. Mutta toivoa on ja hyvä että mennään eteenpäin :)



Pikaista plussaa kaikille sitä toivoville!

Mullehan tehtiin laparoskopia kohdunulkoisen raskauden takia. Mähän olisin joutunut tuohon toimenpiteeseen joka tapauksessa, vaikkei kolmannesta inssistä olisi tätä raskautta tullut, kun mulla on munasarjassa jotain kiinnikkeitä. Joten jos jotain hyvää siinä asiassa haluaa nähdä, niin eipä tarvinnut puolta vuotta jonottaa...



Toimepiteenä se oli " isompi" , kuin olin luullut. Olin siinä käsityksessä, että se on vain pikku-tähystys ja helppo homma.



Toimepide sinänsä meni hyvin ja ihan hyvät kokemukset ekasta nukutuksesta jäi. Hiukan oudolta kyllä tuntui, että häätivät sairaalasta sitten samana päivänä kotiin, sillä mielestäni en ollut ihan kotikuntoinen kuitenkaan (autoon vääntäytymiseen meni varmaan 5 minuuttia, kun ei oikein missään asennossa voinut sinne kömpiä istumaan). Ja tosi kipeä olin monta päivää. Pienikin liike tuotti tuskaa ja sängystä pääsin vain vessaan. Yskiä/itkeä/nauraa/aivastaa ei voinut mahakivun vuoksi.



Kolmantena päivänä leikkauksesta pääsin lopulta hieman liikkeellekin, kun oli pakko käydä labrakokeissa. Sairaslomaa en saanut kuin 5pv toimenpidepäivä mukaan lukien ja se oli kyllä liian vähän mulle. Olin tosi kehnossa kunnossa vielä pari ekaa päivää töissä. Sitten kyllä toipuminen jatkuikin tosi nopeasti edeten eli viikon jälkeen elämä alkoi taas sujua jotenkin normaalisti.



Mua harmittaa, että munatorvia ei poistettu saman tien, kun meidän hoito on kuitenkin jatkossa IVF ja olisipa sitten ku-riski ollut poissa saman tien. Olin antanut siihen " luvan" ennen leikkausta, mutta niissä vikaa ei näkynyt, ei niitä sitten poistettu.



Hoidoista jatkossa ei vielä kunnon kokemusta: leikanneen lääkärin mielestä IVF:n olisi voinut tehdä piankin toimenpiteen jälkeen (vaikka osa munasarjasta poistettiin), mutta hoitavan lapsettomuuslääkärin mielestä oli parempi antaa munasarjalle aikaa toipua. Yksi kierto oli välissä ja sitten heti seuraavaan tehtiin vielä yksi tulokseton inssi, eikä siis IVF:ää vaikka olin luullut että siihen jo päästäisiin. En sitten tiedä, jos munasarjoihin ei tarvitse kajota, niin voisiko IVF:n tehdä sitten jo piankin.



Tsemppi sulle, Diina! Onko jo tiedossa koska tuohon laparoskopiaan pääset?



Killa

Killa: kamalaa, lähetettiinkö sinut tosiaan jo samana päivänä kotiin?!?!? Seuraavanakin päivänä oli kammottavaa raahautua kotiin kun liikkuminen sattui ikävästi, puhumattakaan siitä että jo samana päivänä olisi täytynyt lähteä sairaalasta. Olipa ikävä juttu.



Minäkin olin ymmärtänyt että toimenpide on " pienempi" kuin se sitten oli. Tarkoitus ei kuitenkaan ole pelotella sinua, diina! Kunhan ottaa rauhallisesti leikkauksen jälkeen, eikä tee mitään kevätjuhlaliikkeitä, niin hyvin ne leikkauksen jälkeisen päivät menee! Ja toipuminen on nopeaa: parin viikon päästä voi jo elellä suht normaalisti (kevätjuhlaliikkeitä ehkä joutuu vieläkin vähän välttelemään :)



t.Liljakukka

Mä huomaan, että aika hurjalta tuo saattaa kuulostaa tuo mun teksti, mutta siis eipä munkaan ollut tarkoitus pelotella, vaan vain muistuttaa että kannattaa varautua siihen, että toipuminen ei ihan päivässä, parissa todennäköisesti tapahdu. Mä olin tosi hämmästynyt, kun sairaalasta annettiin ohjeeksi, että heti vaan voi liikkua normaalisti, parin päivän päästä olisi jo kuulemma saanut vaikka jumpata levyesti, mutta eipä kyllä tullut vähäkään jumppaaminen mieleen pariin viikkoon!



Liljakukka: joo tosiaan sairaalassa vaan vaadittiin, että pissata on pitänyt ja sitten saakin lähteä heti kun siltä tuntuu, kun kerran oli mies hakemassa ja kotona seuraavan yön. Olin päiväkirurgisten potilaiden huoneessa ja vain yksi yksin asuva rouva jäi yöksi. Ne passitettiin kotiin joilla oli joku, joka saattoi tulla yöksi. Leikkaus tehtiin aamupäivällä kymmenen aikoihin ja illalla seisemän aikaan iltahoitaja alkoi ihmetellä että enkö mä ole jo kotiin lähdössä (vaikka sanoi kyllä, että ihan rauhassa saan sitä lähtöä puuhata), joten katsoin parhaaksi häipyä... Muuten kyllä sairaalassaolosta jäi ihan positiivinen kokemus kaiken sen karmeuden keskellä mikä liittyi huonosti päättyneeseen raskauteen.

Kiitos että kerroitte, miten toimenpide teillä meni!



Sillä sitä aloin alunperin kyselläkin, kun lääkärin mukaan homma on tosi peace of cake. Minulle tehdään toimenpide maaliskuun alussa ja kotiutus on samana päivänä. Asia mikä minua mietityttää on se, että olemme lähdössä häämatkalle 10 päivää operaation jälkeen. Lääkäri oli sitä mieltä, että olen ihan kunnossa siihen mennessä. Itseäni pohdituttaa kuitenkin pitkä lento, määränpään kuumat olosuhteet (siis sään osalta, mutta kai häämatkalla muutenkin ;) ,uiminen jne...



Toisaalta haluan saada operaation mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä, jotta tänä keväänä voisimme vielä ehtiä yhteen PAS:iin.



Ja Killa, samaa minäkin mietin, että jos munatorvista on enemmän haittaa kuin hyötyä raskautumisessa, niin pois vaan. IVF hoidossahan niillä ei ole mitään tointa.



Sellaista pitää vielä kysyä, että pystyyhän sitä munatorvien poiston jälkeen vielä tuottamaan munasoluja? Vai elelläänkö sitä sitten vain pakkasessa olevien varassa ja toivotaan parasta?



-Diina-

Ei huolta niin kauan, kun sulla on munasarjat tallella! Syksyllä tuli kiinnostava dokumentti tv:stä, jossa kerrottiin munasarjojen toiminnasta ja aika ihmeelliset vehkeet ovat: munararja voidaan jopa pakastaa osina ja näitä osia " istuttaa" myöhemmin uudelleen ja munasolut lähtevät siitä sitten taas kasvamaan!



Ja mm. itselläni on ihan hyviä kokemuksia, vaikka leikkauksessa osa oikeasta munasarjasta poistettiin: ovuloin oikealta kolmannessa leikkauksen jälkeisessä kierrossa (selvisi sattumalta ultrassa)!



Sanoisin, että toimenpiteen suhteen kannattaa varautua pahimpaan, niin jos sitten pääsetkin helpommalla on se kaikki kotiin päin. Jos kaikki menee hyvin, niin olet kyllä varmaan matkustuskunnossa 10pv kuluttua, mutta ei mitään hirveää rehkimistä varmaan kannata harkita, vaan mieluummin rauhallista oleilua ja rannalla makailua (jos on rantakohde). Haavat kannattaa kyllä suojata auringolta ja vedeltä (apteekista saa hyviä laastareita, joissa nestettä läpäisemätön suojakalvo, joita itse olen käyttänyt haavojen päällä altaassa lilluessani, muuten kannattaa antaa haavojen saada ilmaa).



Killa

Juuri toipuilen maanantaina tehdystä laparoskopiasta. Ensimmäinen tehtiin 01/04 kovien vatsakipujen yhdyntäkipujen yms takia. Tuolloin emme olleet yrittäneet lasta. Endoa leikattiin/poltettiin tähystyksessä kummaltakin puolelta sekä kohdunkaulan takaa ja katkaistiin kiinnikkeitä. Tuolloin paranin n. viikossa mutta tulin toimenpiteen jälkeen kuumeeseen ja yskiminen sattui kamalasti. Hain lisää sairaslomaa ja olin kotona yhteensä kaksi viikkoa. Itse leikkaus ensikertalaiselle jännitti tuolloin ihan kamalasti vaikkakin toimenpide sinänsä oli pieni. Sain rauhoittavan esilääkityksen ja minut oli tarkoitus leikata heti aamulla. Olin jo leikkaussalissa ja odottelimme nukutuslääkäriä. Sitten tuli pari kiireellistä sektiota, jonka takia leikkausta siirrettiin ja makasin sitten 2-3 tuntia heräämössä, koska osastolle ei voitu enää viedä takas. Se oli mielestäni inhottavinta, kosta näin kun toiset heräsivät ja sitten näin kun ovesta tuotiin kiireellisiä tapauksia leikattavaksi. Jännitän myös kovasti toimenpidettä ja kun joutuu leikkaussängylle, alkaa aina kyyneleet valumaan. Sitä jotenkin pelkää pahinta. Tutkimuskaasusta tuli niskat kipeeks mutta muuten kaikki meni hyvin.

Söin pillereitä n. 6kk ja aloimme yrittämään esikoista, joka sai sitten alkunsa 3. kierrossa.



Nyt olemme yrittäneet toista lasta yli 1,5 vuotta ja vatsakipujakin on ollut (vähemmän kuin viimeksi ja erilaisia),ja siksi hakeuduin tutkimuksiin. Maanantaina tehtiin laparoskopia ja munanjohtimien aukiolotutkimus. Ne olivat onneksi auki mutta endoa oli taas samassa kohtaa ja se todettii aktiiviseksi. Nyt uusia reikiä on kolme ja tänään voin jo kävellä melko normaalisti. Selkälihakset ovat kyllä kipeät,koska kävelyasento on vähän kyyry. Pissaaminen oli vaikeaa sairaalasssa ja monen tunnin yrittämisen jälkeen vihdoin onnistui, ja pääsi kotiin. Nukutuksen jälkeen oli aivan kylmissäni ja sain lämpöpeittoja, nyt taas vähän flunssainen olo. Hieman myös oli oksettava olo mutta ei hartiapistosta tällä kertaa. Nyt kotona on taapero ja kyyristymine yms on vähän vaikeaa eikä saisi kauheasti nostella ja myös pitää varoa ettei vahingossa osu mahaan.

Nyt saimme ohjeet että seuraavassa kierrossa aloitta pillerit ja syödä 2-3kk ja sitten saa yrittää raskautta taas.Pillerit rauhoittavat munasarjat hetkeksi. Sanottiin, että 6kk-vuosi yritystä TAAS kunnes hakeutua tutkimuksiin. Mielestäni se on aika pitkä aika ellei tärppää aikaisemmin, koska endoni uusiutuu taas varmasti vuodessa..Ajattelin soittaa NKL hormonipolille, että onko tosiaan näin että vuosi pitäisi yrittää. Toki nyt raskautumismahdollisuus on parempi mutta aina pelottaa että,mitä jos ei sittenkään tärppää:(

Moi taas diina! Kyllä minäkin uskoisin että olet kymmenen päivän päästä jo häämatkakunnossa. Oma ruumis varmasti kertoo miten rauhallisesti täytyy sitten matkalla ottaa! Itse olin konsertissa viikon kuluttua toimenpiteestä. Se reissu oli tietty paljon kevyempi ja lyhyempi kuin teidän matka, mutta 2,5 tunnin automatka suuntaansa meni ihan mukavasti. Kolmen tunnin konsetti tosin oli aika raskas koska niissä Hesan Jäähallin penkeissä ei kovin hyvää asentoa saanut. Mutta onneksi välillä pääsi vähän jaloittelemaan!



Ai niin, kantsii muuten laittaa sairaalaan mennessään jotkut löysät housut jalkaan: leikkauksen jälkeen ei todellakaan saa ängettyä farkkuja päälleen. Itsekin luulin ottaneeni löysät housut, jotka sitten osoittautuivat kuitenkin liian kireiksi. No, vedin housuja vaan alemmas lantiolle etteivät koskettaneet kipeää vatsanseutua.



Tepatsu: pillerikuuri leikkauksen jälkeen kuulostaa järkevältä. Ihme ettei minulle määrätty sellaista, voisi olla tilanne nyt hiukan eri jos olisi määrätty. Minun nimittäin annettiin ymmärtää, että raskaudun tuosta vaan pian leikkauksen jälkeen. No, eipä käynyt niin ja nyt (puolisen vuotta leikkauksen jälkeen) endo on villiintynyt hulluna ja riehuu päättömästi munasarjoissani (ja ties missä muualla). Nyt ollaan menossa IVF:ään.



Jaksuja kaikille!

t. Liljakukka



ps. Ne sairaalan lämpöpeitot ovat ihania (varsinkin omasta mielestäni kun olen tällainen vilukissa)!

Minulla on tuore kokemus laparoskopiasta viime viikolta, joten voin siitä jotain kertoillakin.



Tein edellisenä iltana peräruiskeen avulla suolityhjennyksen eikä se ollut minusta ollenkaan hankalaa. Koko iltaa ei tarvinnut suinkaan ravata vessassa, vaan yhden kerran ja kunnolla =) Tämäkin on yksilöllistä.



Leikkaus tehtiin aamulla klo 9 ja sain esilääkityksen. Leikkauksen jälkeen heräsin klo 11 ja minua paleli valtavasti. Sain myös sellaisen ihanan lämpöpeiton. Pääsin osastolle klo 13. Minun piti olla sairaalassa yötä, pääsin kotiin seuraavana päivänä klo 14. Leikkauksen jälkeen en saanut koko päivänä nousta sängystä, vasta illalla hoitajan avustamana pääsin vessaan ja hampaiden pesulle.



Kipulääkettä sai tasaisin väliajoin, joten vatsa ei kamalan kipeä ollut. Väsynyt olin ja nukuin vähän väliä päiväunia.



Laparoskopiassa minulta poltettiin joitakin endokohtia, mutta mitään suurta ei onneksi löytynyt. Munatorvet katsottiin ja ne olivat auki. Sairaslomaa sain heti kättelyssä 10 päivää eli kun leikkaus tehtiin perjantaina, seuraavan viikon kokonaan.



Minulla on kaksi leikkaushaavaa, joista ompeleet täytyy käydä poistattamassa, kun eivät näytä itsestään sulavan. Mietin myös, olenko vieläkään maanantaina työkunnossa. Kuukautiset alkoivat tänään ja olen tosi kipeä. Minulla on ollut viikon myös pientä lämpöä, joka on väsyttänyt.



Tsemppiä sinulle! Kaikkia se varmasti jännittää, mutta hyvin se menee. Ja kaikki on niin yksilöllistä, että etukäteen on hankalaa arvioida kipuja, sairaslomia, toipumista ym. Mutta kyllä sinä matkalle pääset, jos et muuta niin Buranan voimin! =)



Jiffi

Nyt tuli ihan uutta tietoa, nimittäin tuo peräruiskeasia.... Minulle ei ole tosiaan kukaan sellaisesta maininnut mitään. Kuuluuko se joka kerta tehtäväksi vai liittyikö sinulla Jiffi jotain erityistä toimenpiteeseen miksi sinun piti se tehdä?



Samoin tuo sairausloman määrä tuntuu vaihtelevan. Minulle sanottiin, että sairaslomaa tulee toimenpidepäivä + kaksi päivää sen jälkeen. Kotiutuuskin on heti toimenpidepäivänä. Mistähän johtuu näin isot erot siinä, että toiset ovat yön sairaalassa ja saavat paljon pidemmän sairasloman?



Tuleeko ero juuri esimerkiksi siitä, että ne kenellä poistetaa endoa tms, niin silloin toimenpide on raskaampi ja vaatii myös enemmän toipumisaikaa ja seurantaa?



Terveisin,



kyselyikäinen Diina ;)

Taisinpa minäkin aiemmin kirjoitella tuosta peräruiskeesta :) Luulenpa että suolen tyhjentäminen, kuten syömättä ja juomatta oleminenkin, kuuluvat aina kuvioihin kun edessä on nukutus ja leikkaus.



Täytyy sanoa että olen aina luullut, että jos potilas nukutetaan, hän joutuu viettämään seuraavan yön sairaalassa. No, näinpä ei näköjään olekaan. En ole mikään asiantuntija, mutta varmasti kotiuttaminen riippuu juuri leikkauksen " laajuudesta" . Huonekaverini silloin sairaalassa leikattiin samana päivänä kuin minä (myös laparoskopia ja endo), mutta hän joutui jäämään vielä yhdeksi yöksi. Mutta häneltä poistettiinkin koko kohtu.



Tästä vastauksesta ei paljoa ollut hyötyä, mutta mitäs muutakaan töissä tekisi kuin kirjoittelisi tänne :)



Ai niin, yksi juttu vielä tuli mieleen. Tämäkin on varmasti yksilöllistä, mutta joillekin tulee leikkauksen jälkeen ummetusta. Ja koska ponnistelu on kipeenä hankalaa, monet turvautuvat ulostuslääkkeisiin. Näin minäkin jouduin tekemään. Ilman anopin tuomia ulostuslääkkeitä olisi kyllä ollut tosi tukala olo.



t. Liljakukka

Tosta peräruiskeesta: mä en sellaista saanut, eikä ollut mitään puhettakaan.



Ja kotiutumisesta: nykyään potilaat pyritään kotiuttamaan mahdollisimman pian eli tehdään ns päiväkirurginen toimenpide aina kun se on mahdollista. Sitä en kyllä sitten tiedä, että miksi käytännöt sairaaloittain(?) vaihtelevat.



Ja vielä vatsantoiminnasta: kannattaa tosiaan hommata vaikka luumuja kotiin varalle. Mulla vatsa toimi periaatteessa normaalisti, mutta kyllähän monen päivän makaaminen sitä hidastaa ja lisäksi ekoina päivinä ei juuri ponnistella voinut. :)



Killa



Ps. Sitä lämpöpeittoa muistelen kaiholla minäkin! ;)

-Diina-:

Minulle sanottiin, että sairaslomaa tulee toimenpidepäivä + kaksi päivää sen jälkeen.

Kuulostaa kyllä tosi lyhyeltä saikulta, joten kannattaa varautua hakemaan sitä lisää jos ei riitä. Riippuu tietty siitäkin millaista työtä teet, mutta mä olin just ja just kuudentena päivänä töihin mennessä jonkinlaisessa kunnossa (ja siistiä istumatyötä teen).

Varmasti sairasloman pituus riippuu siitä, mitä potilaalle tehdään. Minä unohdin sanoa, että minulle tehtiin samalla kaavinta eli se lisää varmasti sairaslomaa. Mua tavallaan käsiteltiin monesta eri paikasta ja ja mulle sanottiin jo etukäteen, että sairasloma on vähintään viikko. Ja toisilla laparoskopiassa ei tehdä paljon mitään, kun taas toisilla operoidaan paljonkin.



Tänään kävin poistattamassa tikit, kun eivät ne tainneetkaan olla itsestään sulavat... Niin ainakin hoitaja arveli ne nähtyään. Sain vielä lisää sairaslomaa 3 päivää, jotta toipuisin täysin työkuntoon. Olen vieläkin aika heikkona, kun oli viikon lämpöilyä ym. Vaikka työni onkin ns. siisti sisätyö.



Minulla ei ollut ummetusta, mutta olen aika kova juomaan nestettä. Heti sairaalassa kantoivat minulle vettä ja limsaa, joita yritin joka välissä siemailla. Mutta kyllä mä odotan innolla sitä hetkeä, kun pääsen kunnolla lenkille ja ulkoilemaan!



Pissaamista jännitin sairaalassa, mutta heti ensimmäisenä iltana se onneksi sujui ilman avustamista. Vaikka tuntuikin vähän oudolta...



Jiffi

Tuntuu olevan kovin yksilöllistä tuo, mitä toimenpiteessä tehdään ja miten siitä toivutaan. Suuri kiitos kuitenkin kaikille, että olette jakaneet ajatuksia tästä asiasta. Ei kai tässä auta muu kuin lopettaa jännittäminen ja ottaa se mikä vastaan tulee. Mä aina lohdutan itseäni näissä lääkäriasioissa sillä, että Suomessa saa maailman parasta terveydenhuoltoa. Tahdon ainakin sitkeästi uskoa näin.



Kerron kyllä sitten miten minulla meni, saadaan taas yksi yksilöllinen kertomus lisää :)



-Diina- (kovasti kehuttua lämpöpeitettä odottaen ;)