4-luokkalainen poikani siirretään erityisluokalle...

tunnen pari opettajaa jotka ovat ' vahingossa' opettaneet sekä kymppi luokkalaisia että erikoisluokkia



ihan kauheaan porukkaan se joutuu



tuskin päätostä tehtiin sinun lastasi ajatelleen. Enemmän sitä mikä sopii paremmin opettajalle ja mikä heidän mielestä on hyvä luokkahengelle.



minä en missään nimessä antaisi

Ei kaikki lapset, joilla näitä piirteitä on, saa ADHD-diagnoosia, mutta jos niitä löytyy riittävästi, voi siitä olla hyvinkin kyse. Toisaalta ADHD-piirteitä omaavaa lasta kannattaa kasvattaa kuten diagnoosin saanuttakin.

Oman tytön kohdalla silmiinpistävintä on motorinen levottomuus. Liikkeessä pitää olla koko ajan.

ADHD-liiton sivuilta lisää tietoa.

Vierailija:

mutta ei tosiaan jaksa hirveästi yrittää, jos asiat eivät heti onnistu. On myös kärsimätön ja koko ajan pitäisi tehdä jotain. Esim. lukeminen on jotenkin liian hidastempoista, se ei ole koskaan luonnistunut (osaa siis loistavasti LUKEA, ei vaan jaksa keskittyä esim. kirjaan).

ap

ADHD-diagnoosi varmistuu, myös lääkitys voisi korjata asian. Jos siis sen avulla kykenee normaaliopetuksesta selviämään ja siellä pärjäämään. Meidän koulussa lääkityksellä on ollut parilla oppilaalla dramaattisia vaikutuksia parempaan suuntaan.

Vanhemmat ovat aina vastuussa, ja on naurettavaa sysätä lapsesi käytöstä kaveriporukan syyksi. Otat ja kannat rohkeasti oman vastuusi asiasta.

Vierailija:

Vanhemmat ovat aina vastuussa, ja on naurettavaa sysätä lapsesi käytöstä kaveriporukan syyksi. Otat ja kannat rohkeasti oman vastuusi asiasta.

30 lapsen luokassa on erittäin epätodennäköistä saada työrauhaa, vaikka yksi häiriökäytös luokasta lähtisikin. Yhden voimakkaasti näkyvän ja kuuluvan persoonan poistuminen aiheuttaa lähes poikkeuksetta uusien vuoroaan pitkään odottaneiden " esille astumisen" .

Oma lapseni on siirretty pienryhmään häiriökäyttäytymisen vuoksi. Syyksi löydettiin oppimisen vaikeudet, vaikea lukihäiriö ja hiukan muutakin. Lapseni poistumisen jälkeen luokka on entistäkin levottomampi. Valitettavasti. Ja siitä syystä en haluakaan, että oma lapseni enää tähän luokkaan palaa, vaikka se mahdollista olisikin.

Hassuksi sellaisessa tulee sekä lapset, että aikuiset.

Saa sieltä takuulla paremmat eväät elämään kuin suuressa luokassa!

Eikö ole parempi, että poika pääsee sellaiseen luokkaa jossa voidaan kiinnittää enemmän huomiota hänen ongelmiinsa? Älä ajattele asiaa negatiivisesti vaan positiivisesti, poikasi saa tarvitsemansa avun!



Mitkä olivat syyt? Jos sinusta tuntuu äitinä, että ratkaisu on väärä niin ota yhteyttä siihen tahoon joka asiasta päätti, keskustelu varmana valottaa sinulle enemmän.



t: entinen tarkkislainen

Jos sinä sallit sen äitinä, et ole suinkaan epäonnistunut missään, vaan toimit lapsestaan huolehtivan vanhemman tavoin. Sure surut läpi ja jatkakaa elämää eteenpäin. Lapsesi on silti se sama suloinen oma lapsesi riippumatta siitä, missä hän kouluaan käy.



Voimia! T. erityislapsen äiti

Onko kyseessä oppimisen ongelmat vai häiriökäyttäytymin.



Ongelmista et voi syyttää itseäsi ellet ole käyttänyt raskausaikana alkoholia tai huumeita. Jos olet niin saatkin räytyä ja syyttää itseäsi.

1. Pojallesi on nyt tarjoutunut mahdollisuus saada erikoishuomiota, se on mahdollisuus ei rankaisu! ÄLÄ taistele siirtoa vastaan ellet ole täysin varma että se on väärin. Konflikti saattaa vain pahentaa asioita.



2. Katso miten voit häntä tukea NYT eteenpäin, älä syyttele itseäsi tai muita.

Jos hän vaistoaa, että äiti on pettynyt ja pitää erityisluokkaa huonona juttuna, niin eihän lapsiparalla ole mitään mahdollisuutta asettua uuteen luokkaansa. Seuraava vaihtoehto onkin sitten nivelluokka ja se se vasta hurjaa menoa onkin.

Erityisluokat ovat parhaimmillaan tosi hyvä juttu, jos lapsella on esim. vaikeaa olla isossa ryhmässä. Paljon parempi saada onnistumisen kokemuksia pienessä porukassa kuin jatkuvasti epäonnistua isossa. Ja ainakin Helsingissä pienluokkapaikat ovat tosi kortilla, kaikki eivät pääse, jotka tarvitsisivat sellaista.

Järjellä ajatellen varmasti itsekin tiedät että " syy" ei ole sinun. Toivottavasti siirto onnistuu ja pojan elämä helpottuu.

Mulle sanoi eräs neuropsykologi, että mieti miltä tuntuisi olla työpaikassa, jossa saisi ponnistella kokoajan äärirajoilla ja aina joutuisi sulattelemaan pettymyksiä. Tältä todennäköisesti pojastasikin on tuntunut. Nyt hänellä on mahdollisuus kohottaa itseluottamustaan.

Olen todella " järkyttynyt" , vaikka toki tiedänkin poikani ongelmat. Hän ei siis pysty keskittymään tunnilla (luokalla 30 oppilasta) ja häiritsee näin muitakin oppilaita. Eikä toki ole ainoa...



En mitenkään vastustele ajatusta siirrosta.



Muilla lapsillani ei tällaisia ongelmia ole. Olen aina tehnyt parhaani ja rakastanut lapsiani.



Te, jotka kirjoititte ilkeästi - kyllä, oloni paheni entisestään. Olen juuri nyt todella rikki, eikä oikein ole ketään, jolle voisin jutella.



ap

Pää pystyyn. Poikasi tulee saamaan hyvää opetusta pienemmässä ryhmässä jolloin keskittymiskykykin varmaan paranee. Mitään huonoa tästä siirrosta ei seuraa. Ole lujasti lapsesi tukena!

Vai tunnetko kuitenkin piston päihteistä, tuohan oli ainoa kommentti jossa äiti voisi mahdollisesti olla syyllinen lapsen ongelmiin?

erityisluokka voi olla hyvä asia, tai se voi olla väärä ratkaisu, mutta etukäteen et voi sitä tietää. Erityisluokalle ei myöskään välttämättä tarvitse jäädä (ja useimmiten kai tähdätään siihen, että lapsi palautuu yleisopetuksen piiriin).

ja toivon että voit vähän iloita heidän puolestaan.



Lapseni luokalla oli häirikkö ja koko luokka kärsi tilanteesta. Ongelma poistui kun häirikkö siirrettiin pienryhmään.

Pojallasi on nyt hyvä tilanne elämässään. Hänen asiansa, mitkä luultavasti ovat vaivanneet koko perhettä, alkavat nyt selvitä. Asioihin puututaan, poikasi pääsee luokalle missä mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulee viihtymään huomattavasti paremmin. Poikaasi autetaan, hän saa yksilöllistä opetusta ja niillä opetusmenetelmillä mitkä hänelle parhaiten sopii. Ymmärrän, että sinulle muutos on tavallaan kriisi, mutta älä ole rikki siitä, että teillä alkaa nyt sujua paremmin!



-erityislasten hoitaja

" Raskainta ei ole suostua lapseen-erilaiseen.

Vaikeinta on luopua unelmista -niistä lemmikinsinisistä"