Antakaa niitä voimia mullekin!

joka elää naisen kanssa joka hänkään ei ole täydellinen äiti, mutta rakastan häntä silti ja hän on meidän lapsille maailman paras äiti!

Sinä olet lapsillesi tärkein ihminen maailmassa, ja vaikka he olisivatkin välillä aivan kenkkuja, he kuitenkin rakastavat sinua äärettömästi. Ole heidän arvoisensa!

Mutta minun neuvoni on (tämää neuvo siis ei täydelliseltä äidiltä) että

tarkkaile käytöstäsi vanhempana. Milloin pimahdat? Miksi? Miten lapsi käyttäytyi, ja miten itse toimit vanhempana?



Omia pettymyksen, turhautumisen tai vihaisuuden tai masentuneisuuden tunteita ei saa " purkaa" lapseen.

Asiasta kannattaa suutahtaa, mutta kannattaa tarkkailla purkaako omia tuntemuksiaan lapseen, sillä se on väärin, eikä lapsi saa olla tunteiden kaatopaikka.



Lepää tarpeeksi, rakasta itseäsi (vaikka muu maailma tekisi mitä) ja anna itsellesi aikaa/tilaisuuksia kokea mukavia juttuja, niin jaksat itsekin olla mukava lapsillesi.



Ei kannata totuttaa lapsia jatkuvaan huutamiseen, muutoin kohta kaikki kommunikointi tapahtuu huutamalla. Huutaminen saattaa peittää sen tosiasian, että vanhempi ei oikeasti kuuntele lasta, jolloin lapsi alkaa kommunikoimaan huutamalla (tai toimii sitten vanhemman esimerkin mukaan)



huh tulipa paatoksella!