Lue keskustelun säännöt.
Juniorijalkapallosta.
04.04.2014 |
Oletteko törmänneet juniorijalkapallossa ilmiöön että joukkueen valmentajien ja muiden keskeisessä asemassa olevien toimijoiden lapset pelaavat automaattisesti "paremmassa" joukkueessa turnauksissa, vaikkeivat taidoiltaan välttämättä ole sen parempia kuin muutkaan joukkueen pelaajat. Enemmänkin näissä lapsissa näkyy selvimmin se, että yritetään väkisin tehdä itse maaleja eikä juurikaan syötellä muille. Mietin vain että onko kuinkakin yleistä tällainen, kun kuitenkin yleisesti hehkutetaan että kaikki pelaa, varsinkin vielä kun kyseessä ei ole edes kilpa-sarjassa pelaaminen. Itsekin ymmärrän kyllä joukkuejaot kehittyneimpiin ja ei niin kehittyneisiin jos perusteena on puhtaasti taidot.
Kommentit (121)
Siis ovatko nämä valmentajat ilmaiseksi valmentajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat kun valmentaa ja jojot ja muut, niin kyllä, he valmentavat yleensä täysin ilmaiseksi eivätkä saa muuta korvausta työstään kuin sen, minkä vanhemmat saattavat kauden päätökseksi yhteisesti kerätyllä kolehdilla valkuille lahjaksi antaa. Siksi tällainen valitus on aika raivostuttavaa.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 21:10"]
Olen poikani jalkapallojoukkueen joukkueenjohtaja ja voin sanoa, että sitä hommaa on niin hemmetisti, että olisi kyllä aivan perseestä panostaa näin paljon, jos poikani ei saisi pelata. Meillä tosin joukkue on aika pieni ja kaikki pääsee pelaamaan, eikä ole jakoa haaste- ja kilpajoukkueeseen. Mutta ottakaa huomioon kuinka paljon valmentajat käyttävät vapaa-aikaansa: treenien lisäksi harjoituksia suunnitellaan, on kokouksia, koulutuksia ja kaikenmaailman käytännön juttuja. Siinä mielessä mun mielestä on tavallaan oikein, että toimihenkilöiden lapsia "suositaan".
[/quote]
Olet kuitenkin siinä hommassa vapaaehtoisesti. Vai perustitko poikaasi varten kyseisen joukkueen? Jos et, niin ihmettelen joukkueesi tasoa. Saa olla millainen kömpelys tahansa, kunhan vanhemmat vain ovat sopivissa asemissa. Tosi paljon kannustaa lasta urheilemaan ;(
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 21:14"]
Valmentajan yksi motivaatio on se, että on mukana oman lapsen harrastuksessa. Jos lapsi ei olisi mukana, ei olisi valmentajakaan. Kuka sitten valmentaisi? Ei niitä toimihenkilöitä jonossa ole tulossa.
[/quote]
Kummallinen motiivi valmentajalla on! Ei rakkaus lajiin vaan oman lapsen suosiminen. Onneksi meidän valmentaja ei ole noin idiootti. Siirsi oman lapsensa kokonaan toiseen seuraan. Tietenkään en tiedä syytä, eikä se mulle kuulukaan, mutta eipähän tule "oma lapsi" vaikutteita.
Yleensä vanhempien vapaaehtoisuus noissa hommissa ei perustu siihen, että jotenkin kovasti sitä haluaa tehdä, vaan siihen, että jonkun on se homma pakko tehdä ja kun haluaa, että omalla lapsella ylipäänsä on joukkue, jossa pelata, niin sitten suostutaan siihen, kun niitä innokkaita ei yleensä ole.
Yleensä homma siis menee niin, että seuralla on esim. jalkapallo koulu, johon ne 4-5 v menee. Niistä n. vuoden kuluttua seura muodostaa joukkueet ikäluokalle esim. asuinpaikan perusteella. Ne, jotka on määrätty tiettyyn porukkaan ja eivät todennäköisesti tunne toisiaan, tapaavat ensimmäisen kerran. Siinä vanhemmat sitten pällistelevät ja keskustelevat, että kuka tai ketkä suostuisi valmentajaksi? Yksi tai kaksi löytyy. Hyvä. No kuka suostuu joukkueen johtajaksi. Usein se henkilö ei edes tässä vaiheessa tiedä mihin lupautuu. Ok. Tarvitaan huoltaja, kuka suostuu siihen? Kuka suostuu taloudenpitäjäksi vai mikä lie on titteli. Ai ei kukaan? No, jojo hoitaa sitten senkin... Ja sitten vuoden ja kahden ja kolmen päästä kaikki uudet pelaajat tulee valmiiseen pöytään eikä tajua tosiaan niitä työmääriä, joita nämä vanhemmat tekevät ilmaiseksi siksi, että oma lapsi saisi harrastaa kivaa lajia. Ei se joukkueen jonkun homman hoitaminen varsinaista vapaaehtoisuutta ole, koska jonkun se on tehtävä eikä innokkaita, sellaisia, jotka ehdottomasti sitä haluaisivat tehdä, yleensä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia kannattaisi varmasti ottaa asiallisesti ja nätisti esille siellä omassa joukkueessa eikä täällä...
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:43"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:18"]
Kaikilla lapsilla ei ole vanhempia jotka pystyvät tai edes haluavat uhrata lapsen harrastukselle omaa aikaansa. Kuitenkin myös tällaiset lapset voivat omasta halustaan reenata kovastikin ja kehittyä lajissa. Tällaisille lapsille sitten pitäisi todeta että voi kun vanhempasi olisivat hiukan enemmän kiinnostuneita ja mukana toiminnassa niin voisit sinäkin menestyä. Lapsen omilla tekemisillä ei niinkään siis ole merkitystä. Ja kenen harrastuksesta siis lopulta on kysymys?
[/quote]
höpöhöpö.
kaikilla on mahdollisuus jos on asenne ja ahkeruus kunnossa.
[/quote]
Höpö höpö itsellesi. Meidän joukkueessa ne valkkujen lapset töröttävät aina ns. paremmissa porukoissa vailla siinä vaadittavaa taitoa. Loistavien pelaajien vanhemmat, jotka seisovat kolme kertaa viikossa (+ pelit päälle) kentän laidalla ja ovat kehittyynet erittäin (myös motivaatio kohdallaan) paljon ovat jääneet ilmeisesti ikuisesti aloitusryhmään. Joo, voi valkkujen ja muiden "ketkujen" lapsetkin olla ahkeria ja ansaita paikkansa, mutta ei se todellakaan mikään automaatio ole.
Ihmettelen, että meidän suuressa joukkueessa ole minkäänlaista kannustusta lapsille, jotka käyvät joka ikisessä treenissä 3 x viikossa ja tietenkin ovat vuosien myötä kehittyneet paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole törmännyt tällaiseen. Näytöt ja käytös ratkaisevat poikani joukkueessa. Porukka on jaettu kolmeen tasoryhmään, ja ryhmien välillä oikeasti tapahtuu siirtymistä.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 00:04"]
Miksi niin monella on kiire ja hinku siihen 'parempien' kilparyhmään? Minusta on todella hyvä, että joukkueen sisällä on kaksi eritasoista ryhmää. Toivoisin vain, että näillä 'huonommilla' olisi oma (hyvä ja tavoitteellinen) valmennus ja huoltaja ja yhtälaiset mahdollisuudet parempien kanssa pelata omassa sarjapelissä, turnauksissa ja tehdä vaikka omia matkoja. Ryhmässä voisi pelata kaikki, myös niitä oikein hyviäkin, jos niin haluavat mielummin. Treenejä voisi olla kahdesti viikossa ja/tai lisäksi voisi olla jotain muuta hauskaa liikuntaa yhdessä. Peliaikaa kaikille tasapuolisesti, viirien ja tsemppareiden jakoa tasapuolisesti, yhteisiä kivoja tapahtumia, hyvää käytöstä ja hyvää yhteishenkeä. Voisin kuvitella, että tällaisessa joukkueessa lapset kehittyisivät hyviksi joukkuepelaajiksi ja jaksaisivat harrastaa myös sen vaikean murrosiän läpi, sillä rankalla ja totisella kilpapeluuttamisella alakoululainen väsyy ja kyllästyy ennenkuin ne todelliset kyvyt pääsevät esiin.
[/quote]
Meilläkään ei ole mitään väliä mihin ryhmään kuuluu, mutta kummallista on, että vaikka taidot kehittyvät koko ajan ja lapsella kova motivaatio, niin junnataan aina vaan samassa. Tehokkaasti tappaa sen motivaation.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ne, joiden vanhemmat tukevat harrastusta, myös oikeasti ovat parempia. Ravinto ja lepohan ovat vanhempien vastuulla. Vapaa-ajan liikunnan määrä perheissä vaihtelee. Jos vanhemmat eivät ole kiinnostuneita, juniori usein myös käyttäytyy huonommin. Kaikki ei ole lahjakkuudesta kiinni, asenne on oltava hyvä myös, ja sen kasvattamiseen tarvitaan vanhempia. Meidän pojan joukkueessa ei suosita ketään. Ykkösjoukkueesa pelaavat parhaat näytöt antaneet.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 12:19"]
Mitenkäs sellaisessa tilanteessa pitäisi toimia että kilpajoukkueessa tilaa 7 pojalle, joista 4 jo valmentajien tai jojon lapsia joilla itseoikeutettu asema joukkueessa koska vanhemmat uhraavat "pyytteettömästi" aikaansa joukkueen eteen, loput sisäpiiriläisiä, näiden toimijoiden ystävien lapsia. Harrasteryhmän lapset saavat sitten pelailla vaikka ikätasoaan nuorempia vastaan. Tässäkö sitä kehitystä sitten syntyy samanarvoisesti. Joku näistä valmentajista joutuu sitten aina nakkivuoroon harrastejoukkueen peleihin vaikka oma poika pelaa toisaalla. Ja kiinnostus touhuun ja kannustaminen loistaa poissaolollaan kilometrien päähän. Motivaatio pelaamiseen laskee lapsella kuin lehmän häntä ja innostus harrastamiseen sitä myötä kun ei lajissa kehittymistä huomioida millään tavalla. Isän ja äidin kannustuskin riittää vain tiettyyn rajaan asti. Ikävää lopettaa lapselle muuten mieluisa harrastus moisen takia, mutta eipä tee mieli tukea näin kuppikuntaista toimintaa. Kyseessä on kuitenkin vain lasten harrastus jonka päätehtävänä on tuottaa hyvää mieltä ja reipasta ja reilua toimintaa, ei jatkuvaa alemmuudentunnetta ja aikuisten välisiä valtakiemuroita. Näihin ehtii tutustua sitten myöhemminkin.
[/quote]
Kiitos todella hyvästä kirjoituksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 13:46"]
Siis ovatko nämä valmentajat ilmaiseksi valmentajia?
[/quote]
Eivät ole ja vaikka olisivatkin, niin se on täysin vapaahtoista.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 14:37"]
Vanhemmat kun valmentaa ja jojot ja muut, niin kyllä, he valmentavat yleensä täysin ilmaiseksi eivätkä saa muuta korvausta työstään kuin sen, minkä vanhemmat saattavat kauden päätökseksi yhteisesti kerätyllä kolehdilla valkuille lahjaksi antaa. Siksi tällainen valitus on aika raivostuttavaa.
[/quote]
Näiden joukkueiden pitäisi perustaa keskenään oma joukkueensa. Tämä tulisi myös selvästi ilmoittaa tulokkaille, että jos haluat pelata, pitää sinun myös valmentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasoryhmät ok jos ne olisivat liikkuvat. Juurikin jojon ja valmentajien lapset ovat aina kilpajengissä ja eivät lähde sieltä kulummallakaan pois vaikka harrasteryhmä pullistelee heitä parempia pelaajia. Eivät ole edes motivoituneita harjoittelijoita kun paikka edustusjoukkueessa turnauksesta toiseen kopsahtaa aina syliin. Tätä seurattu jo neljättä vuotta, lapset nyt 9-vuotiaita. Harrastejengi pärjää peleissä tosin aina todella hyvin verrattuna kilpajengiin, harmi etteivät pelaa vastakkain kun ovat aina eri sarjoihin ilmoitettu.
En ole törmännyt.
Sen sijaan olen törmännyt siihen, että vanhemmat haluavat oman lapsensa tiettyyn joukkueeseen, jotta voitetaan.
Lapsen jalkapallojoukkuessa on kaksi peliporukkaa, joista voisi muodostaa voittajatiimin ja farmijoukkueen. Näin ei kuitenkaan tehdä, vaan muodostetaan kaksi tasavahvaa joukkuetta ja tämä ei käy osalle vanhemmista.
Myötätunto on valmentajien puolella :)
Poikani pelaa futista viidettä vuotta. Parin ekan vuoden jälkeen hän nousi ikäkauden 'parhaaseen' porukkaan, ja viime vuoden pelasi kilpajoukkueessa, jonne oli tiukka karsinta. Olen siis seurannut touhua joka tasolla.
Ihan selvää on se, että vapaaehtoiset valkut käyttävät puuhaan ison osan vapaa-ajastaan, ja varmasti suurin osa heistä tekee homman niin hyvin kuin pystyy. Selväksi on tullut myös se, että valkkujen omat lapset tuppaavat olemaan siellä ykkösryhmässä, vaikka taidot eivät sinne riitäkään. Muutoksia ryhmästä toiseen tapahtuu vähän, vaikka aihetta siihen kauden mittaan olisi. Harrastetason futiksen pitäisi ensi sijaisesti olla hauskaa, sekä pelaajien että vanhempien mielestä. Joka tasolla pitäisi myös päästä pelaamaan sopivantasoisia vastustajia vastaan.
Myös meitä vanhempia siellä kentän laidalla on monenlaisia. On niitä, joita asia ei suuremmin kiinnosta ja jotka ovat tyytyväisiä, kun lapsella ylipäätään on harrastus. Sitten on niitä, joiden mielestä oma lapsi ilman muuta kuuluisi parempaan ryhmään kuin se, missä hän on. Osa heistä tuo mielipiteensä tiedoksi valkuille asti, osa jupisee selän takana. Ja sitten on niitä, joiden mielestä vain voitto on tärkeää ja jotka välillä aika estottakin haukkuvat oman joukkueen heikompia pelaajia. Oma lapsi on tietysti aina se paras.
Omalta osaltani olen tullut siihen tulokseen, että joukkueella pitäisi ehdottomasti olla palkattu vastuuvalmentaja, joka pystyy katsomaan tilannetta objektiivisesti. Kilparyhmän pitäisi mahdollisimman pitkälle olla kiinteä, jotta se voisi tehokkaasti treenata joukkuepeliään ja omia sekä vahvuuksiaan että heikkouksiaan. Tämä tietysti edellyttää oikeaan osuneita pelaajavalintoja kauden alussa. Joukkuehengen luomiseen pitäisi käyttää aikaa; jos porukan sisällä on klikkejä tai jos jotkut eivät vaan oikein pääse mukaan jengiin, peli ei luista niin hyvin kuin se voisi.
Jos ajatellaan, että on realistista toivoa Suomen jalkapallon joskus nousevan nykyisestä suosta, on vaan pakko panostaa junioreihin. Niin kauan kuin (vastuu)valmentajina toimii pelaajien vanhempia ilman valmennuskoulutusta ja -kokemusta, mikään ei isossa mittakaavassa muutu. Kuluneen kauden aikana on tullut henk.koht. selväksi se, että oman lapseni pitäisi treenata ihan jossakin muussa joukkueessa kuin tässä nykyisessä, mikäli hän haluaisi todella kehittyä. Eri asia on sitten se, onko lapsella oikeasti niin paljon lahjoja, että seuran vaihto kaikkine muine muutoksineen kannattaisi - ja onko lapsella ja perheellä halua panostaa futikseen niin paljon.
Juuri tämän takia meidän pojalla jalkapallo on nykyään taaksejäänyttä elämää.
Alle 10-vuotiailla pitäisi joka matsiin/treeniin tehdä noin 30% kierrätys vierekkäisten tasoryhmien välillä. Jos nyt joukkueessa on 1-2 oikeasti tosi kovaa kundia, voisi heidät pitää aina kilpajoukkueessa ja ei nyt tarvitse kilparyhmästä kierrättää ketään harraste/aloittelijoiden ryhmään ja vice versa mutta haasteryhmä olisi joka kerta täysin eri kun sinne/sieltä olisi reilu kierto sekä ylös että alas. Miten se voisi olla liian vaikeaa toteuttaa?
Ainiin siksi kun tiettyjä avainhenkilöiden lapsia ei voi siirtää pois kilpajoukkueesta ja sitten kun on nämä mainitsemani pari oikeasti siellä vakkaristi paikkansa ansaitsevaa tosi lahjakasta niin siinähän onkin jo vakioitu kilparyhmä.
Valmentajat ja jojot ovat täällä itkeneet kuinka paljon joutuvat tekemään ilmaista työtä. Onko unohtunut mitä vanhemmat tekee talkoissa yms. tapahtumissa? Juniori toiminta ei olisi mahdollista suomessa ilman vanhempien talkoo panosta ja kukkaroa.
Ihan oikeesti nyt. En väitä etteikö tapahdu sitä, että väärät kaverit joutuu/pääsee tiettyyn joukkueeseen, mutta a) jos sulla ei ole itsellä käsitystä jalkapallosta eli et ole sitä itse aktiivisesti harrastanut niin että ymmärrät mitä se vaatii, niin todennäköisesti et ole kykeneväinen peleissä tai muutaman kerran treeneissä kentän laidalla katsoneena arvostelemaan kuka pelaajista on minkäkin "aseman" arvoinen. b) missä ihmeen kilpajoukkueessa voi olla vain 7 pelaajaa, kun pienimmätkin pelaa 5 vs 5 ja pakko olla useampia varapelaajia? c) kilpajoukkue on eri asia kuin että joukkueen sisällä lapset on jaettu tasoryhmiin d) en usko, että on joukkueita, joissa huonommat ei pääse pelaamaan ollenkaan vaan juuri niin, että heille on omansa tasoisia vastustajia. Vanhemmat ei voi koskaan mennä nuorempien kanssa pelaamaan, mutta hyvät nuoremmat voi tulla pelaamaan vanhempien kanssa, eli jos lapsesi on pelannut nuorempia vastaan se kertoo vain, että se nuorempien ryhmä on niin hyvä, että pärjää vanhempia vastaan. e) laste ei futiskentällä arvostella minkään mukaan mukaan kuin mitä siellä kentällä tapahtuu. Eli se koulun kauhu saattaa olla loistava futiksen pelaaja ja käyttäytyä kentällä mallikelpoisesti. f) ikävä kyllä junnufutis ei saa niin paljoa valtiolta tukea, että toiminta voitaisiin hoitaa palkallisten valmentajien ym. kanssa. Se vaan kuuluu kuvaan, kun futiksen on tarkoitus olla kuitenkin matalan kynnyksen laji eikä niin, että joudut jo alusta lähtien maksamaan satoja euroja kuussa. Poika aloitti niin, että ei ollut kuin vajaan parinsadan euron seuramaksu kerran vuodessa, koska vanhemmat hoiti kaiken muun. Nyt kun on edustusjoukkueessa ja palkatut valkut hoitaa suuren osan - mutta edelleen vanhemmat jojoina ym. niin hinta on n. 150 € kuussa. Kuinka moni olisi valmis maksamaan tuon summan heti siitä, että lapsi ehkä haluaa joka toinen kerta mennä mukaan treeneihin. Se nyt vaan maksaa, joten ollaan kiitollisia kaikille, jotka ajastaan uhraavat ja osoitetaan luottamusta siihen, että ehkä tietävät jalkapallosta sekä kaikista joukkueen jäsenistä hieman enemmän kuin joitain kertoja kentän laidalla istuvat vanhemmat.
Ugh, olen puhunut.