Mitä järkeä on elää Jumalan tahdon vastaisesti omia

ps. Kuinka paljon sitä energiaa voi lisätä ilman että vanha haihtuu ja kuitenkin esim aurinko on sammumassa? Mihin se energia häviää?

Jeesuskin sanoi ettei ainutkaan sana laista katoa mihinkään vaan kaikki on voimassa.

Jos on niin voi teitä. Jos ei niin miksi oletatte että Jumala osaisi näinä päivinä tahtoa yhtään parempaa?

En luota vähääkään keneenkään joka ymmärtää lastenkasvatuksesta niin vähän.

Mutta kai siksi pallo kohta sammuu kun ollaan kohta alati kasvavaa energiaa lisäämässä kiihtyvällä vauhdilla.... Reps

Maailma ei edes kuusituhatta vuotta sitten ole ollut niin erilainen että lasten kivittäminen olisi ollut oikein ja tehnyt maailmasta paremman paikan. Silti Jumala vaati sellaista.

no se selittää paljon.

joka siellä alussa kuvataan ei ole missään tapauksessa Rakkaus niin kuin UT yrittää väittää.

vaikka kuinka jossain aiemmassa kohtaa ketjua olisi tämä asia mainittu. Onkos nyt niin että et itsekään tiedä vastausta vaikeisiin kyssäreihin ja on sitten vaan helpompi yrittää ohittaa alentuvalla suhtautumisella? Ei kovin kristillistä...

Kukaan ei sovella Vtn tekstejä.. Ja minä löysin rakkauden uudelta puolen.

Siinä Jeesusta kuvataan sellaisena kuin minä näen Jumalan: huumorintajuisena. Ihan varmaan Jumala muuttuu siinä kuin maailmakin tai onko se niin että maailma muuttuu Jumalan tahdosta? Ja nyt: Hyvää Yötä Siskot!

Katso kun jollekulle toiselle sitä sun Jumalaas ei ole olemassa tai se ei kuulu omaan elämään. Mä voin uskoa vaikka riihitonttuun ja ihmetellä, mitä järkeä sun on olla uskomatta. Peruskauraa.

VT on siis mielestäsi julmaa hölynpölyä jota kukaan ei sovella? Mielenkiintoista. Mutta Jumala, joka on siis Rakkaus, kuitenkin muutama tuhat vuotta sitten HALUSI että sitä julmaa hölynpölyä sovelletaan ja otti sen asian niin vakavasti että oli valmis tuomitsemaan koko ihmiskunnan ikuiseen kärsimykseen sen vuoksi että sitä ei sovellettu tarpeeksi ankarasti.



Tästä on rakkaus kaukana.

eikö se ole hyvin pitkälle symbolinen, ihmisen omiin tulkintoihin perustuva, lukuisten ihmisten omilla tulkinnoilla kirjoitettu kirja..? Ei sitä jumala ole omin sanoin kirjoittanut. ja AINA kun ihminen kirjoittaa kyse on hänen yksityisestä tulkinnastaan. Siksi pitäisin raamattua ennemminkin viitteellisen' ä, ajartuksia herättävänä opuksena kuin jonakin jota tulkitaan käskymuotoisesti. ja ajat ovat tosiaan muuttuneet- esimerkiksi se yltiösovinismi mitä raamattu on täynnä on lähtöisin kirjoittajien aikakaudesta, ei niinkään jumalasta.

mikä on Jumalan tahto tai onko Jumalaa ylipäätään edes olemassa.

Ja siksi ihmettelenkin näitä itsestäänselvyyksien latelijoita täällä. Mun mielestä asia on niin että jokainen joutuu itse funtsimaan tän asian, niinkuin kaikki muutkin asiat, mistä on jotain mieltä. Jumala ei taatusti ole mikään partasuu jossain taivaassa, vaan ennemminkin hyvä ja nöyrä tahto ihmisen sydämessä. Ja se on ihan eri asia kuin raamatun ulkoluku.

Koska uskontoja on monia- katsoin juuri sen surullisen lestadokkarin, jossa iloton isä veti perässään yhdeksää ilotonta lasta ja selitykseksi löytyi se ettei heitä tätä elämää varten kasvateta vaan taivasta. Tuli mieleen että mitä jos siellä taivaan portilla sanotaan isukille että sori, ymmärsit ihan väärin; taivaaseen pääsee kun kiitollisena elää ajassa elämän mikä sulle annetaan- että se on tarkoitettu elettäväksi.



Minusta on infantiilia kuvitella että on joku konkreettinen taivaspaikka jossa joku partasuu vartoilee. Mun uskoni mukaisesti taivas on meissä maan päällä ja ilmenee niin että uskallamme toteuttaa persoonallisia lahjojamme (sehän on pelottavaa- ja taivaspaikkauskovaiset pääsääntöisesti pakenevat näihin lapsellisiin mielikuviin omaa vastuutaan) ja toimia siis maan päällä tässä elämässä tehden hyvää niin itselle kuin toisille. Se vaatii aina itsenäisyyttä, vastuuta, rohkeutta-henkistä kasvamista- mitä ei tuohon infantiiliin " jumalan selän taakse" pakenevaan uskontoon taida kuulua.



Mitäpä jos mun uskoni onkin oikeassa- kuoleman jälkeen haihdut sinäkin energiaksi universumiin- ja elämä jäi elämättä ja taivaspaikkaa ei olekaan???'

No voi kurjuus.. : )))))

No hyvää oli se että lapsilla on suhde luontoon, perusasioihin ja tuota katoavaa yhteisöllisyyttä-mutta kyllä mun mielestä lapset olivat varsin totisia. Ja isä jotenkin ahdistunut- että se maailma on niin pieni että kaikki suljetaan ulkopuolelle koska se on pelottavaa.

Mut ehkä se johtuu tuota sukupolvien lestadiolaisesta uskosta- sen toisen kaverin kertoman mukaan lestat esim. hylkivät itse ajattelemaan ja uskontoa kritisoimaan ryhtyviä henkilöitä (joka siis on ihan tervettä ihmisen kehitystä)- ja jumalan nimissä hylkäävät lapsensa. Siis jumalan nimissä hirsittävää väkivaltaa- että en ihmettele jos pitääkin eristäytyä maaimalta, jotta pysyisi kasassa.



Uskonto jonka nimissä joku hylätään on pahuutta. Niinkuin kaikki muukin hylkääminen ja toisen ihmisen erillisyyden kunnioittaminen.



Kaikkea hyvää- ei ole tarkoitus loukata- mutta sellainen käsitys tuli vaan että aika tosista elämää on. Ja lapsille toivoisi elämäniloa.