Että ihmiset osaavatkin olla kuvottavan välinpitämättömiä! Inhottaa oikein!
Meillä oli tänään taas vähän dramaattisempi päivä, kun poikamme kaveri satutti itsensä heidän ollessaan kaupungilla. Ihmisiä oli ympärillä vaikka kuinka, mutta kukaan ei kuulemma edes kysynyt, olisivatko pojat tarvinneet apua. Kummallakaan ei ollut toimivaa puhelinta mukana ja itsensä satuttaneen äiti ei ollut kotona, eikä tavoitettavissakaan, joten päätyivät lopulta meille yli tunnin kuluttua vamman syntymisestä. Vamma oli sellainen, että sokeakin sen huomaa ja vaati lääkärinhoitoa (mieheni on nyt pojan kanssa vielä päivystyksessä.) Itseasiassa vielä sellainen, että näyttää pahemmalta kuin toivon mukaan on. Ensimmäinen, joka kysyi pojilta, tarvisivatko apua, oli lumitöitään tehnyt naapuri meidän kadulta. Hän sitten sentään varmisti senkin, että meillä ollaan kotona.
Vamma oli sellainen, että ambulanssinkaan soittaminen kaverin kanssa liikkeelle olevalle 13-kesäiselle ei olisi ollut liioittelua ja vähintäänkin olisi olettanut jonkun pystähtyvän varmistamaan, että ovat saaneet yhteyden kotiin ja joku on tulossa autolla hakemaan ja viemään lääkäriin. Mutta ilmeisesti enää ei tarvitse välittää pulassa olevista lapsistakaan, vaan voi rauhassa jatkaa shoppailukierrostaan edes kysymättä, mahtaisiko avulle olla tarvetta, oli toinen kuinka verissä päin tahansa.
Kommentit (75)
Jaksetaan päivitellä netissä ja lehdissä; Mutta oikeasti ei puututa jos joku pahoinpitelee lastaan, eläimiä, sattuu jotain jollekki jne
kysymään tarvitsenko apua! tähän se maailma menee...
Asun alkoholisteja vilisevällä alueella.
Se on ihan yleinen auttamisvelvollisuus, jonka laiminlyöminen on kriminalisoitua. Kun itsellä vielä sattuu olemaan sairaanhoitajan tausta, niin vielä vähemmän sitä pystyisi itselleen perustelemaan, miksi kävelisi sen hankeen sammuneen juoponkaan ohi. Toki, jos mitään akuuttia hätää ei ole, niin minun puolestani jokainen lepäilköön kauniina kesäpäivänä/yönä ulkosalla, mutta kyllä silloinkin sen verran katson, että ei näyttäisi olevan pahempaa alkoholimyrkytystä. Jo tämänkin vuoden puolella olen kerran soittanut apua sammumispisteessä istuskelleelle. Poliisit kävivät noukkimassa lämpimämpään tutimaan.
Ja nyt ei edes kyse ollut mistään puliukoista vaan kahdesta keskellä päivää selvänä liikkeellä olleesta pikkuteinistä, jotka eivät edes näytä kovin pelottavilta ja ovat jopa keskivertoa ikäistään hieman nuoremman näköisiä.
Vierailija:
Asun alkoholisteja vilisevällä alueella.
ja jokainen kun omaa napaansa tuijottaa, on tärkeempää ehtiä kotiin ajoissa et ehtii kattoo salkkarit. tai myöhsätyy töistä, tai lapsen lätkämatsista, tai oopperasta, tai päiväkodista. eihän mikään noista ole ihmishengen veroinen menetys, mutta omassa elämässä se vaikuttaa enemmän kun tuntemattoman kärsimykset. vaikka jokaiselle meillä pitäs sen verran kolkuttaa rintalastassa, ettei siellä oopperassa voi ottaa rennosti jos on hädässä olevan ohi kävellyt.
itse en ole onneksi joutunut koskaan tällaiseen tilanteeseen, että olisin joutunut soittajaksi.
Vasta oli Hesarissa juttu, että apua saa odottaa Helsingin keskustassakin tunteja, jos on kyse juoposta.
Grillillä ollessani, jonka läheisyydessä oli ns. puistokemistejä enemmän kuin riittävästi, usein tultiin sanomaan että soita poliisille tai soita ambulanssi. Vaikee lähtee soittamaan, kun ei tiedä mitä on tapahtunut ja mikä on tilanne. Aikuisia ihmisiä tori täynnä, joten en voinut jatkuvasti hypätä kattomassa mikä ketäkin vaivaa milloinkin. En olisi kesäisin paljon muuta ehtinyt tekemään, kuin olemaan ensihoitajana " pulareille" .
Eräällä ärrällä aikoinaan joku tuli sanomaan " hei tuola kulkee humalainen, soita poliisi" . No soitanpa hyvinkin, kun tuo humalainen kulki aika vauhilla kuitenkin ja kohta jo hävisi näkyvistä....
Samaisella ärrällä eräs nainen tuli sanomaan et ootko huomannu tossa seinän vieressä makaa mies. No, en ollut huomannut. Menin katsomaan ja pappa oli karannu omille teilleen ilmeisesti kotoaan: pitkät kalsarit ja reinot jalassa. Pyysin ko. naista auttamaan papan ylös ja rollaattorinsa varaan. Naista selvästi hävetti ja iljetti. Saatiin pappa ylös ja tossu jalkaan. Laitoin hänet tuolille istumaan kioskin ulkopuolelle. Kohta jo saapui ilmeisesti lapsen lapsi (nainen) kiukkuisena " mähän oon sanonu ettet yksin lähe minnekkään" .
Olen itse asiassa ihan lähimmän parin vuoden aikana joutunut viiteen sellaiseen tilanteeseen, jossa joku on tarvinnut oikeasti apua. Yksi ilman ambulanssia, yhtä pyysin vartijoita tsekkaamaan, kahdelle piti soittaa ambulanssi ja yhdelle joku toinen oli onneksi sentään jo ehtinyt soittaa apua. Yhdistävä tekijä oli kaikissa ikävä kyllä sama: auttajia ei näkynyt mailla halmeilla, vaikka ihmisiä kyllä oli kymmenittäin ihan lähellä! :-/ Monet katselivat sivusilmällä ja kiirehtivät junaan/töihin tai kuka minneksin, osa luimuili " taivaalle" ja osa katseli kengänkärkiään. Se tapaus, jossa ambulanssi oli jo soitettu, oli uskomattomin: nainen huusi asemalla apua vanhukselle, mutta kukaan(!) ei liikauttanut eväänsäkään vastatakseen avunpyyntöön... Onneksi satuin paikalle juuri silloin, mutta kyllä otti päähän! Oikeasti periaatteessa tosiaan on lainopillisestikin RIKOS, jos ei auta. Harmi kyllä moni ei sitä tajua vaan mennä porskuttaa vaan " sokeana" omaa elämäänsä suorittaen.
Onneksi pojat pääsivät teille, toivottavasti kaveri sai riittävän nopeasti tarvitsemansa avun anyway. Ja tätä ketjua lukevat: ei ole olemassa erikseen mitään " avuliaita aatuja" , joiden tehtävänä on auttaa hädässä olevia. Se on kaikkien meidän homma, jos satutaan paikalle oikeaan (väärään?!) aikaan.
PS. Oli muuten jännä huomata, että välinpitämättömyys oli paljon suurempaa Helsingissä kuin pikkukaupungissa... Ainakin täällä, mihin itse muutimme takaisin, on ihmiset luonnostaan paljon avuliaampia ja ystävällisempiä. Ei tulisi mieleenkään, että joku jätettäisiin kylmästi pulaan! Mitä tapahtuu samoille avuliaille ihmisille työmatkalla pk-seudulle...? Tai niille, jotka ovat sinne muuttaneet? :O
Vierailija:
Vasta oli Hesarissa juttu, että apua saa odottaa Helsingin keskustassakin tunteja, jos on kyse juoposta.
ja nivelsiteet meni. Mies oli odottamassa parkkipaikalla joten kännykkäkin oli autossa. Ihan sain omin avuin hinata itseni tuskissani parkkipaikalle.
Se on ollut jännä huomata, että vaikka esim. Tampere on käsittääkseni kokoluokaltaan suunnilleen sellainen kuin Vantaa, on palvelu siellä huomattavasti ystävällisempää kuin pk-seudulla. Tänne on ollut tosi vaikea sopeutua, kun meno on kiireistä ja nuivaa :-/ Toivonkin joskus vielä löytäväni kelvollisen työpaikan jostain muualta.
Muutama viikko sitten törmäsin käsittämättömään välinpitämättömyyteen, jossa pyörätuolissa istuva mies ohitettiin, hengenvaarasta huolimatta.
Olin viemässä poikaa kerhoon, sisko istui rattaissa kun näin keskellä isoa ylämäkeä, mutkan kohdalla ajoradalla pyörätuolissa istuvan miehen. Ohi ajoi pari autoa, jotka väistivät vastaantulijoiden kaistan kautta. Näkyvyys kohdalla oli ylhäältä mutkan takaa tosi huono, onneksi mitään ei ehtinyt sattua. Jalankulkijoita jalkakäytävällä liikkui runsaasti, kukaan ei ollut huomaavinaankaan miestä.
Kysyin mieheltä, tarvitseeko hän apua ja mies kertoi, minne oli menossa ja kysyi neuvoja. Hänen puheestaan oli hiukan vaikea saada selvää, mutta mies oli yrittänyt mäkeä alas " kurkistaakseen" kulman taa oliko etsimänsä paikka siellä, eikä sitten päässytkään jyrkkää mäkeä takaisin ylös, vaan oli siinä jumissa :-( Pysäytin seuraavan ohikulkijan, nuoren miehen, pyysin häneltä neuvoa ja mies tiesikin, missä tämän pyörätuolipotilaan etsimä paikka oli. Pyysin häntä myös auttamaan pyörätuolipotilaan mäkeä ylös ko. paikkaan, koska itse en olisi saanut rattaita ja pyörätuolia molempia mäen ylös. Mies auttoikin, ja samalla sitten eräs nainen tuli vielä katsomaan tilannetta.
Tilanteen jälkeen jatkoin matkaa kohti kerhoa, ja tuo kolmantena apuun tullut nainen käveli perässäni. Hän sitten sanoi minulle, että olipa hyvä, kun kysyit tarvitseeko mies apua. " Näytti niin pahalta, mutta en minä kehdannut mennä kysymään mitään, kun eihän se minulle kuulu." Ai ei kuulu?
Ja on totta, että 112:seen soittamalla saa tosi tylyn kohtelun.
Ne ryyppyporukat voi olla aika pelottavia
Minä kyllä autan alkoholistejakin tarvittaessa, miksi en? Jos käytös on uhkaavaa, pyydän edes vartijaa/poliisia paikalle tai soitan tarvittaessa sen ambulanssin paikalle. Ja totta, hätänumerossa vastaavat ovat olleet usein tylyjä, mutta ihan sama. Pakko heidänkin on lähettää apua paikalle, jos joku soittaa toisen sitä tarvitsevan, olivatpa he sitten itse kuinka kyynisiä tahansa!
Ja on niitä avuntarvitsijoista on nähty muissakin kuin " laitapuolen kulkijoiden" joukossa. Ihan yhtä välinpitämättömiä on paikalla olevat kaupunkilaiset lähes poikkeuksetta silti olleet! Eli turha puhua vain pelosta, kyllä kyse useammin on asenteesta " menköön joku muu, mä en viitsi/ehdi" :-/ Etenkin kieltämättä varmaan just pk-seudulla.
Ihmiset todellakin katselevat vain muualle ja viipottavat ohi. Kerran Helsingin keskustassa näin vanhan miehen liukastuvan ja kaatuvan, vieressä kävelevät kolmikymppiset miehet vain väistivät ja jatkoivat matkaansa, kuten kaikki muutkin lähietäisyydellä olevat!! Mieheni sitten juoksi áuttamaan vanhusta, onneksi ei käynyt pahasti.
Hänen kaveri oli jo soittanut aiemmin 112:een, muttei apua saanut. Kun minä soitin, oltiin siellä tosi nuivia..ambulanssi tuli kuitenkin jossain vaiheessa.
Noh, seuraavana päivä mulle soitti poliisit. Tämä mies oli todella huonossa jamassa. Kuoli muutaman päivän päästä.
Olisi ehkä ollut pelastettavissa, jos 112 turhantärketä nipot olisivat ottaneet jo kaverin soiton vakavasti!
vain oma napa merkkaa jotain.
Joskus soitin hätänumeroon, kun kotimme lähellä oli tulipalo. Tuuttasi VARATTUA! Monta kertaa yritin. Sitten piti paniikissa etsiä puhelinluettelosta paikalliset varahätänumerot, joista lopulta sai apua.
Äitini sattui olemaan pankissa kun jostain ilmestyi mies, joka vain löi erästä naista niin, että hän kaatui maahan. Eivät siis tunteneet toisiaan, mies juoksi lyömisen jälkeen pois. Äitini vilkuili ympärilleen, kun kukaan ei tehnyt mitään niin hän meni lopulta itse auttamaan naista ja kyseli, että pärjääkö hän?! Oli kuulemma ihan kunnossa. Kun äiti pääse sitten tiskillä niin alkoi manailemaan pankkivirkailijalle, että MIKSEI KUKAAN TEHNYT MITÄÄN? Miksette soita poliisia? Niin pankkivirkailija pokkana vaan sanoi, että ei ole meidän asiamme... Oli tehnyt äidilleni selväksi, että vain jos virkailijoihin kosketaan niin silloin toki soitetaan. Asiakkailla ei siis ilmeisesti ole mitään arvoa?! Ja tämä siis ruuhka-aikaan pankissa, kiitos vaan teille kaikille välipitämättömille ********!
toivottavasti poika on kunnossa.