Saksanpaimenkoiramme murisee lapsille, myös omalle.

Kunnioituskysymys todellakin.

Meillä oli löytökoirana otettu sekarotuinen uros. Tuli perheeseen noin vuosi ennen esikoisen syntyä. Oli luultavasti noin vuoden ikäinen meille tullessaan, tosi symppis ja kiva koira. Mutta alusta asti luuli olevansa minun yläpuolella, vaikka komensinkin sitä ja olen kasvanut koirien keskellä. Koira saattoi hypätä paikalleni sänkyyn miehen viereen yöllä vessassa käydessäni, murista kun yritin siirtää lattialle, kerran nappasi kädestä kiinni tuossa tilanteessa :( Ei kovaa, mutta kuitenkin. Alistin lattialle ja komensin tiukasti.



Eipä tuolla mennyt päähän minkäänlainen koulutus. Vauvan kanssa oli nätisti, meni viereen nukkumaan yms, mutta ei vahtinut, eli ei ollut ongelmaa siinä. Toinen lapsi kun syntyi ja oppi liikkumaan, alkoi koira murista konttaavalle vauvalle. Koskaan ei lapset menneet nukkuvaa koiraa häiritsemään eikä sitä kiusanneet.



Koira myös pelkäsi autoja, busseja ja jos joskus joku perheessä korotti ääntään tai esim. mökillä joku vähän remakammin nauroi, alkoi koira täristä peloissaan.



Kuopus oli sitten alle vuoden kun päätettiin viedä koira piikille.

Surullista, ja sitä sitten itkettiinkin että tehtiinkö oikea päätös.

Asuttiin kaupungissa, ei saanut tarpeeksi liikuntaa kun ei tavallisilla kaduilla voinut kulkea mukana. Plus tuo että ei kunnioittanut minua, eikä varmaan lapsiakaan olisi kunnioittanut.



Uskon että koira oli kokenut kovia entisessä elämässään, siitä kertoi tuo kovien äänien pelko ja luottamuksen pula ihmiseen.



Ottakaa yhteyttä asiantuntevaan koirankouluttajaan. Teidänkin koira on suuttuessaan todella voimakas, voi halutessan aikuisenkin raadella.

Ikävä juttu, mutta miehesi on nyt suostuttava koulutukseen tai sitten koirasta on päästävä eroon.

tavalla käyttäytynyt sukulaisen koira kävi kiinni anoppiini ja lähti saman tien piikille. Ensin aloitti just tuolla murinalla ja uhkaavalla käyttäytymisellä ja kävi sitten lopulta yksi päivä kiinni.

Itse en ottaisi pienintäkään riskiä tuossa tilanteessa.

Teillä se on mahdotonta.

Koiran täytyy tietenkin saada levätä ja syödä rauhassa, mutta ei tuo kuulosta siltä, että lastenne käytös se ongelma olisi.



Meidänkin koiramme on murahtanut lapsille, kun ovat häirinneet liikaa, ja olemme opettaneet lapsille, että koiraa pitää kunnioittaa. Ja ovat oppineet. Sama varmasti teillä. Mutta teillä todella on ongelmana tuo lauman arvojärjestys.



Meidän koiramme suhtautui epäluuloisesti lapsiin ennen kuin saimme omia. Mietimme, mitä jos se ei totu, ja päätimme, että niin rakas kuin se onkin, se on pakko lopettaa, jos esim. anoppi ja appiukko eivät olisi ottaneet sitä. Mutta koira huomasi pian, että lapset eivät olekaan mitään eriskummallista ja että ne ovat samaa laumaa ja koira on alempana. Koiramme ja lapsemme ovat hyviä kavereita.



Miehesi ei varmaan vain ymmärrä, miten vakavan uhan koira aiheuttaa. Hän on varma, että se ei pure, mutta kyllä se tuon käytöksen perusteella voi purra.

Kissoilla on paljon pienempi kynnys vahingoittaa lasta...

On olemassa myös koiria mihin luotan ihan täysillä. Riippuu niin tapauksesta, vaikka omastamme luovuimme, esim. äidilläni on Amstaffi-narttu, joka on maailman lempein ja kiltein olento. Luotan siihen täysin. Mutta ollutkin äitini kasvastettavana alusta asti, saanut rakkautta ja kuitenkin pidetty huoli että koira tietää paikkansa.



Ei kannata todellakaan luokitella kaikkia koiria lapsille haitalliseksi. Meillä ollut perheessä pienestä pitäen koiria, 2-3 kerrallaan. Ikinä ei ollut mitään ongelmia minun tai pikkuveljeni kanssa. Rotu tosin ihan seurakoirarotu ja pienehkö sellainen.



26 joka lopetti oman sekiksensä.

Suoraan sanoen en luota tuohon koiraan pätkän vertaa vaikka ei ole mitään tehnytkään. Voi kun mieheni tajuaisi saman. Jopa kasvattaja on suositellut koiran lopettamista. Hänelläkin ollut " luonnevikaisia" koiria vaikka taitava kasvattaja varmasti onkin. Pelkään joka päivä että jotain hirveää tapahtuu, miehen mielestä liiottelen.

Voisin tietty viedä koiran piikille mieheltä salaa ja sanoa, että koira lähti irti ollessaan jäniksen perään eikä sen koommin näkynyt... joo huono vitsi.



OLEN PATTITILANTEESSA!

ap

Tsemppiä ap:lle, rankka asia selvitettäväksi!

Voimia asian korjaamiseen, olet aika ristiriitaisessa tilanteessa.



Miehesi on ymmärrettävä, miten vakava asia on.



Olen samaa mieltä, että eiköhän suurin osa lemmikkikoirista sovi hyvin yhteen lasten kanssa, sinänsä koira ja lapset ei ole hankala yhdistelmä. Mutta uhkaava koira ja lapset on mahdoton.

Pyydä kertomaan miehellesi niin, että ymmärtää!? Minullekin tuli mieleen, että hätätilanteessa (jos koira jää) koira voisi jotenkin " kadota" .. Mutta hankala homma sekin.

Tai pitääkö sinun lähteä lasten kanssa - näin radikaali heitto sen takia, että kuinka miehesi lauma, tuletteko sinä ja lapset vasta koiran jälkeen! Anteeksi, tarkoitus ei ole loukata, mutta melkein mahaa vääntää ajatella tilannettasi - pelko lasten puolesta ja mies ei ymmärrä.

En kyllä antaisi minkään elukan murista lapsilleni. Mutta omistajat tietysti kantavat vastuun kaikesta, mitä koiransa tekevät.

En halua panna sinänsä uskollista koiraa kiertoon tai yksi vaihtoehto voisi olla lapseton pariskunta/ muu, joka on tuttumme ja jonka koira tuntee. Ei nyt vaan tule mieleen sellaista. Eli piikille menisi.

ap

miettisin, miksi olet alun perin ollut asenteella ' minä en koiraa kasvata, se on miehen' jos se yhteisessä taloudessanne majailee.

Jos omistaa koiran, siitä pitäisi ymmärtää jotain. Koiran käytökseen voi olla hyvinkin yksinkertainen syy, joka selviää kunnon kouluttajan/asiantuntijan kanssa. Mielestäni olet täällä jo hyviä neuvoja asian suhteen saanut. Ellet halua niistä ottaa vihjettä, ja haet vain pönkitystä koira piikille-visioosi, älä kysele.



Vastuullinen koiranomistaja tarttuu epäkohtiin heti, kun niitä ilmenee. Jos omat kyvyt eivät riitä, haetaan apua viisaammilta. Eläimen lopetus ei liene se järkevin vaihtoehto ennenkuin syitä aletaan selvittämään.

mutta oli aggressiivinen muille koirille ja joillekin miehille. Lopulta se alkoi murista 10 kk ikäiselle esikoisellemme, joka oli oppinut konttaamaan. Koira oli meille rakas, mutta emme jääneet odottamaan, että se saattaisi tehdä jotain. Jäljet kun voisivat olla todella kamalat. Me luovuimme koirasta. Löysimme sille uuden kodin koiraharrastajan kodista. Tappaa en kuitenkaan missään nimessä halunnut, koska se oli terve ja elämänhaluinen koira.

sanoisin, että on erittäin typerää väittää kyseistä rotua hulluksi. Rotu on mitä säysein ja ihanin, erittäin sosiaalinen, nöyrä ja kiltti. Koira kuin koira pitää kouluttaa ja siihen kaikkien paneutua. Koira ei halua olla lauman johtaja vaan haluaa antaa sen paikan viisaammalleen. Tuohan johtajuus aina vastuuta, eikä sitä kukaan koira halua. Mikäli koiran laumassa ei ole oikeudenmukaista viisasta johtoa, joutuu koira ottamaan vallan.

siis tollo ukko ottaa koiran kun hän sitä halua ja nyt ei ota kuuleviin korviinsa kun rakki murisee. ja mitä tekee ap. mietiskelee, että pitääkö viedä salaa piikille. Te olette aikuisia ihmisiä, ja se on sunkin kotisi, voi vittu puhukaa.

Oletko vähän naiivi?!

ap