Saksanpaimenkoiramme murisee lapsille, myös omalle.
Aikuisille ei uskalla mitään eikä koiraa ole koskaan kiusattu tms. Silti koira on arvaamaton lapsia kohtaan. Saattaa " hyökätä päälle" koskematta lapseen ollenkaan. Jos koira nukkuu ja 7v lapsemme menee lähelle (ei edes koske koiraa) koira murisee. Jos lapsi sitten silittää koiraa, ei se tee mitään kuitenkaan.
Kerran meille tuli naapurin lapsia pihalle leikkimään ja koiramme otti hampaillaan 4 vuotiaan lapsen kengästä kiinni. Ei kovaa, lapsi ei edes huomannut sitä ja koira päästi omia aikojaan irti. Silti tajusin, ettei koira sitä leikillään tehnyt.
Onko koira luotettava? Koskaan ei ole ketään purrut tai näykkäissyt. Onko tämä vain ajan kysymys vai olisiko koira sen jo tehnyt jos olisi tehdäkseen ts. haukkuva koira ei pure?
Itse haluaisin luopua koirasta ja olen miehelleni siitä puhunutkin toistuvasti ja vaatienkin. Koira on hänelle kuitenkin kaikki kaikessa eikä hän suostu luopumaan siitä =(
Inhoan koko rakkia!
Kommentit (37)
Ja sitten voi käydä pahasti.
Hankkiudu eroon koirasta.
Ainakin isommilta paikkakunnilta löytyy sellaisia.
Koira on 5,5v ja ollut meillä pennusta asti.
ap
Tiedät varmaan millainen puruvoima saksanpaimenkoiralla on, jos tosissaan käy kiinni?
Ota heti yhteyttä hyvään koirankouluttajaan, äläkä ainakaan anna koiran olla vapaasti vieraiden lasten kanssa. Omatkin lapsenne toki voivat olla vaarassa, joten olisiko mahdollista sijoittaa koira aluksi tilapäisesti jonnekin lapsivapaaseen paikkaan?
Vaikuttaa vähän siltä, että teillä ei ole lauman hierarkia ihan niin kuin pitäisi (eli koira kokee lapset hänelle alamaiseksi).
Se on oikeesti loistava ongelmakoirille. Maksaa tosin muutaman kympin, mut on hintansa väärti. sit alat kouluttaa:)
Kannattaiskohan lapsille opettaa, ettei nukkuvaa koiraa saa koskaan häiritä??!!!! Taitaapi tuo varoitusmurina johtua siitä!
Ollaan sovittu että se on miehen projekti koko koira. Ollaan puhuttu tuosta, mutta miehen mielestä koirassa ei ole mitään ongelmaa; katsokaas murista saa, kunhan ei pure =(
Muuten koira on tottelevainen ja hyvin koulutettu (mitä nyt vihaa muita koiria)...
Koira on uros.
ap
Vierailija:
Kannattaiskohan lapsille opettaa, ettei nukkuvaa koiraa saa koskaan häiritä??!!!! Taitaapi tuo varoitusmurina johtua siitä!
ap
Koiralle mielestäni tulisi tehdä selväksi ettei lapsille irvistellä, murista tms. Ja jos se on jo käynyt jonkun lapsen kenkään kiinni niin siitä tilanteesta olisi pitänyt koiraa jo rangaista. Koira selvisi tilanteesta ilman palautetta - vai? Mielestäni tuossa on kaikki mahdollisuudet siihen että jotain ikävää voi tapahtua. Toisaalta myös koiralla on oltava oikeuksia, esim. olla rauhassa, syödä rauhassa ja nukkua rauhassa, jolloin kenenkään ei tarvitse mennä siihen koskemaan. Tuollaisen koiran lähellä ei mielestäni lasten tarvitsisi riehua ollenkaan, koira selvästi hermostuu siitä.
Tuo murina johtuu siitä, että vaikka koira on koulutettu, sen pitäisi tuntea olevansa lauman arvojärjestyksessä myös sinun ja lapsien alapiolella. Jos miehesi on kouluttanut koiran ns. väärin esim alistamalla ja kurittamalla koira tottelee pelosta ei kunnioituksesta. Ja tod. näk. odottaa sopivaa hetkeä nousta lauman johtoon... Se tuntee jo olevansa sinun ja lastesi yläpuolella koska sinä et puutu koiran koulutukseen. Kannattaa oikeesti lukea se kirja...
Voi vi**u mitä porukkaa! Noin siinä sit käy, kun kaikenmaailman kusipäät ottaa koiran mistä eivät mitään ymmärrä eivätkä näe vaivaa koiran eteen edes sen verran, että kouluttaisivat sen. Ehkä koiralle onkin parempi paikka autuaammilla metsästysmailla kuin teidän perheessä! Hyi helvetti!
poiskouluttamiseen tulee olla vankka koulutuskokemus, ei sitä ensikertalainen mistään kirjasta opi. Koira ei mielestäni ole luotettava, ikävä kyllä. Jos on pieninkin mahdollisuus että koira käy lapseen kiinni, asialle on tehtävä heti jotain - otettavat yhteyttä kokeneeseen kouluttajaan (mies ei sitä ilmeisesti ole, koska ei myönnä ongelmaa) tai sitten koiralla on piettävä kuonokoppaa kun lapsia on lähellä.
Vierailija:
Tuo murina johtuu siitä, että vaikka koira on koulutettu, sen pitäisi tuntea olevansa lauman arvojärjestyksessä myös sinun ja lapsien alapiolella. Jos miehesi on kouluttanut koiran ns. väärin esim alistamalla ja kurittamalla koira tottelee pelosta ei kunnioituksesta. Ja tod. näk. odottaa sopivaa hetkeä nousta lauman johtoon... Se tuntee jo olevansa sinun ja lastesi yläpuolella koska sinä et puutu koiran koulutukseen. Kannattaa oikeesti lukea se kirja...
Mieheni ei kurita koiraa, mutta on sen pomo. Minulle(kaan) koira ei uskalla mitään eli koira ei ole hierarkiassa minun yläpuolellani. Se että en kouluta koiraa, ei tarkoita ettenkö tarvittaessa antaisi Luonnevikainen se on.
ap
Ja se ei ole nättiä jälkeä, iho irti otsasta ja nenästä, lävistykset leuanalla. Kerran iski ja ehti " ravistella" . Ollut aina ihan kiltti koira ja tottelevainen AIKUISIA. Lapsista ei välittänyt, murisi aina kun lapsi silitteli, jne. Sitten yks päivä kävi noin. 4 vuotta siihen meni...
Meillä on koira koska minä halusin koiran. Lapset tuli koiran jälkeen. Koira ei tehnyt koskaan lapsilleni mitään, no nyt meillä on toinen koira ja se kyllä ilmoittaa murinalla lapsille että nyt mä nukun, älä tule mun luo. Ja mun milestä sillä koiralla on oikeus tehdä niin. Olen sen lapsillekkin sanonut että ei se mene niin että te saatte tehdä iham mitä vaan ja koiran pitää se sietää, se ei ole lelu.
Voisitkohan saada jonkun koirakouluttajan puhumaan tilanteesta perheesi kanssa? Siis jonkun, joka saisi miehesi ymmärtämään, että tilanteelle on tehtävä jotain lasten turvallisuuden vuoksi.
Pelkäävätkö lapset koiraa?
Meillä oli lapsuudessani saksanpaimenkoira, sukulaiset antoivat sen, kun eivät itse voineet pitää ja vanhempani ymmärtämättömyyttään ottivat! Varmaan pari vuotta pelkäsin sitä tosi paljon. Nielin itkua, kun se haukkui sisällä ja alkuun myös murisi meille. Oli aika kurjaa.
Myöhemmin se oppi perheemme laumakseen ja piti kaikkia ylempänä ja olisi taatusti puolustanut meitä lapsia, ja minäkin opin pitämään siitä. Mutta tuossa oli kyse eri asiasta kuin teidän koirallanne, koira oli meille tullessaan 8-vuotias ja sillä oli sopeutumisvaikeuksia.
Olen samaa mieltä kanssasi, että koiranne pitäisi lopettaa.
Saat vaan syyttää itseäsi, jos/kun koira nappaa kunnolla kiinni. Lapsille todellakin pitää opettaa, että koiralle pitää antaa syömis ja nukkumis rauha!
Tiedän vähemmänkin dominoivia koiria (rodultaan), jotka helposti alkavat " pomottaa" lapsia, jos ei asiaan kiinnitetä erityishuomiota. Alkaa juuri murinalla ja ns. vaarattomilla hyökkäyksillä mutta pahimmillaan tulee rumaa jälkeä. Ja, tietenkin myös lapsille pitää opettaa miten koiraa kohdellaan (esim. nukkuvaa koiraa ei häiritä), mutta tämä ei kai ole varsinainen ongelman ydin ap:n perheessä.
7
kun poika oli 8kk ja koira käyttäytyi juuri tuolla tavalla lasta kohtaan. Se oli hirveä päätös, koirani oli ollut minulla jo 11 vuotta. MUTTA koirat voivat tehdä hirveätä jälkeä lapsille. Ja suru koirasta katoaa kyllä, mutta lapsen arvet tai suru lapsen kuolemasta ei koskaan.
Nyt -- 3v myöhemmin -- tiedän 100% tehneeni oikean valinnan.
ajan kysymys kun koiralla pimahtaa ja puree kunnolla!!