Ettekö oikeasti anna lasten kavereille ruokaa?

meidän pojan ekaluokkalainen kaveri on muutaman kerran ollut meillä(meidän oma myös ekaluokalla)

Se poika on aina koulusta suoraan mennyt kotiin välipalalle ja sen jälkeen joko olen vienyt omani tai pojan äiti tuonut tänne. Kotiin on sitten lähtenyt syömään ruokaa.



Mutta jos meille alkais koulusta tulemaan väliin pojan kavereita niin mä voisin aivan hyvin tehä niille vaikka vispipuuroa taikka kiisseleitä. Helppoa ja halpaa.

eipähän tarvi leivällä täyttää mahaa.

Mun mielestä olis kuitenkin kiva että jokainen lähtis omaan kotiin iltaruualle.

Vierailija:

sanotko oikeasti 12 vuotiaalle, että menepä kotiin syömään ja tule sitten takaisin leikkimään :)

lol

ruokkia koko kylän kakaroita! kotiin syömään, hus!

en minä niitä ylimääräisiä ostele kaiken varalta.

sen että usein koulun jälkeen leikkimään mentyäni minulle tarjottiin kylässä ruokaa tai välipalaa, samoin teki minun äitini aina jos meillä sattui joku olemaan. Ruoka-aika oli erikseen esim jos joku tuli hakemaan minua ulos, sanottiin että odota puoli tuntia ja tule uudestaan hakemaan ulos. Järki mukana tässä hommassa! Se toimi molemminpuolin. Oli myös ihmisiä joiden ruoka-ajan odotin kaverini huoneessa enkä todellakaan saanut mitään traumoja jos en saanut ruokaa, sen ymmärsinkin koska äitini opetti ettei kylään mennä syömään mutta poikkeuksia kävi joskus. Varsinkin kauempaa oleva sai meillä AINA ruokaa tai välipalaa mutta ehkä ennen olikin toisin, silloin 70-luvulla... Meidän pihapiirissä " kaikki oli kaikkien lapsia" , jokaista lasta pidettiin silmällä. Nykyään varmaan ihan sama jos naapurin Sanni juoksee tielle...

Vierailija:

päivästä toiseen eikä minun lastani kutsuta ikinä toisen luo edes leikkimään saati että ruokittaisiin vielä. Minusta vanhempien pitää opettaa lapsillensa että ensin kotiin koulusta syömään ja sitten kaverille leikkimään. Ja näidenkin lasten vanhemmat muistaa joka kerran kun tavataan mainita kuinka hyvin heidän lapsensa pärjäävät yksin iltapäivät koulun jälkeen! Missähän muualla mahtavat käydä syömässä...

mua ainakin ärsyttää tuollainen aivan järjettömän paljon! Meidän tytön luokalla on just yksi tällainen tyttö (9v), joka on iltapäivät yksin, ja sitten yrittää tunkea aina jollekin kylään (vaikka ei ole edes hyvä kaveri oman lapseni kanssa!) vaan sen takia että saa ruokaa! Ensimmäisenä sitten sanoo aina, että pyydetään välipalaa... Argh! Eihän se tämän lapsen syy ole, vaan niiden vanhempien, mutta silti en lähde tuollaiseen mukaan. Eri asia on, jos kyseessä on oikeasti joku kaveri, joka on sopinut oman lapseni kanssa, että tulee kyläilemään, tottakai silloin tarjotaan välipalaa/ruokaa. Mutta kerjäämiseen en lähde mukaan!!

Lapsillekin olen sanonut että, sillointällöin voi tarjota, mutta päivittäin ei meidän jääkaapilla tarvitse käydä vieraita lapsia.

toisaalta minua ottaisi päähän, jos teen töiden jälkeen ruuan perheelle ja sitten ilmoitetaan, että olen syönyt jo kaverilla! Mihin sen ruuan sitten tunkee ja olisin voinut olla tekemättä sen kokonaan. Välipalat ja voileivät ovat ok, mutta ruuasta pitää sopia. Lisäksi meillä on sellainen ilmiö, että oikein pengotaan, josko löytyisi Carneval-keksipaketti jostakin ja kaikki herkut häviäisivät pikavauhtia, ellen piilottaisi niitä.

Itsekin olen ihmetellyt näitä kavereita jotka tulevat meille suoraan koulusta ja ovat iltaan asti. Heidän vanhempansa ovat usein töissä illan ja lapsi on sitten meillä " hoidossa" . Pikkuhiljaa on minuakin alkanut ottaa päähän se, että olen ilmainen iltapäiväkerhon pitäjä. Kyllä sitä ruokaa katoaa niiden lasten suuhun yllättävän paljon! Meillä käyvät ei ainakaan ole mitenkään pieniruokaisia. Joku sanoi, että eikö ole hyvä kun lapset tulee meille ja tietää missä ne on. No, onhan se hyvä mutta kun tulet kotiin töistä ja jääkaapissa on käynyt lauma lapsia, koti on sekaisin niin eipä paljon naurata. Toivon kyllä että menisivät jonnekin muualle välillä... Nyt olen alkanut laittaa kapuloita rattaisiin: nykyään oman lapsen pitää tulla yksin kotiin, tehdä läksyt ja syödä - sitten saa olla kavereiden kanssa. Numerotkin paranivat huomattavasti kun voi keskittyä kotitehtäviin kunnolla.



Kannattaisi miettiä, että miten usein oma lapsi vierailee jossain koulun jälkeen ja kuinka usein teillä kotona tarjotaan ruokaa muille. Ehkä se, että joku ei anna ruokaa on tosiaan vihje siitä, että on kyllästynyt ylimääräisiin ruokailijoihin.



Omat lapseni ovat vielä pieniä mutta ajatus murkkuikäisitä pojista " pienellä välipalla" meidän jääkaapilla " ahistaa" . Siinä vaiheessa sitä leipää tosiaan kuluu ja jollakin voi olla ihan oikeasti rahat niin tiukilla että sellaisen ruokamäärän jatkuva ostaminen ei ole mahdollista. Kaikki ei ole niin hyvätuloisia kuin mammat täällä AV:lla :)

mutta aikanaan minun kotonani kaverit saivat kyllä aina ruokaa, jos mekin söimme ja siitä kyllä seurasi se, että monet kavereistani saivat aika usein meillä ruokaa mutta heillä vastavuoroisesti ei kylläkään saanut edes välipalaa....No, mielummin kuitenkin niinpäin! Kaikki kaverini muistavat edelleen meidän äidin herkkuruuat :). Enköhän itse toimi ihan samallalailla, vaikka täytyy myöntää, että ehkä sitä kiusaus olisi olla tarjoamatta sellaiselle, jonka kotona ei meidän lapsille tarjota...

En anna.

Syy on ihan se, että meillä mies on opiskelija ja minä kotihoidontuella. Meillä on 4 lasta.

Lasten kavereita on meillä päivittäin 3-4.

Ei minulla ole varaa ruokkia joka päivä 7-8 lasta kun on tosiaan rahasta tiukkaa.

Koittakaa nyt ymmärtää, että meidän ruokakulut nousisivat todella kohtuuttomiksi, jos joka päivä tarjoaisin kahdeksalle lapselle (joista siis 4 omaa) välipalaa ja lämmintä ruokaa!!

Vierailija:

Eräs lapsistamme on tosi usein koulun jälkeen jonkun kaverinsa luona. Tulee vasta illalla kotiin. Ja on aina tosi nälkäinen.

Kun sitten ihmettelen, että eikö hän ole syönyt kavereidensa luona, niin vastaus on, että ei saanut mitään syötävää.

Siis täh?? Oma lapsi vetää välipalaa ja vieras katsoo nälkäisenä vieressä??

Eiköhän tuossa tilanteessa olisi ihan kohteliasta pyytää näiden lasten kavereiden vanhempia kahville ja vähän yhdessä miettiä miten toimia.

" On aina tosi nälkäinen" jo lauseesa kertoo, ettei ap:lla ole ihan homma hanskassa. Jos lapsi on ruoka-aikaan pois kotoa, ainakin itse tarkistan missä hän on.. Jos on kaverin luona, niin kohteliasta on vanhemmilta tiedustella ruokaa eikä vain olettaa sitä saavansa. Jos ei saa ruokaa -> omien vanhempien tehtävä on huolehtia siitä ja hakea lapsi ajoissa kotiin!

Meillä on usein lapsia syömässä, ja olen vanhempien kanssa tästä sopinut. Enkä anna vieraille ruokaa, ennen kuin tiedän, etteivät omat vanhemmat odota kotona valmiin ruuan kanssa.

Sitten jos olisi joku " sosiaalitapaus" jolla ei oikeasti ole huolehtivia vanhempia, asia olisi luonnollisesti erikseen.

Oleellinen pointti on sekin, ettei anna vieraille ruokaa jos vaikka omilla vanhemmilla on ruoka odottamassa...



Kyllä tuollaisista asioista tulee sopia!

mä itse olin kakara, niin mun kaverit lähti kyllä kotiin syömään, jos joskus meillä leikittiin. Mä en itse hirveästi käynyt kavereiden luona, kun kaikilla oli kotona jotain eläimiä ja mä olen allerginen. Jos joskus jonkun luona olin, niin välipalan sain ja kotiin menin, kun oli ruoka-aika. Kotona syötiin ja tehtiin sitten läksyt... jos ei mennyt kauhean myöhään, niin sitten jatkui leikit vielä myöhemmin.

Silloin ennenhän oli ihan oikeasti ruoka-ajat :) Eikä meille silloin ollut matka eikä mikään hilpasta pyörällä 3km kotiin ja sitten takaisin... talvella kyllä oli vähän nihkeämpää, kun piti kävellä... heh.

Mun mielestä tuossa pelaa tietty vastavuoroisuus kyllä. Eli ei ketään voi velvoittaa jatkuvasti ylläpitämään " iltapäiväkerhoa" . Miksi muuten nykyään pennut ei ole pihalla? Me oltiin aina ulkona lapsina, joko jossain metsässä tai sitten ihan siinä omalla pihalla... leikittiin kirkonrottaa ja kaikkea muuta... ainiin, mutta mä olenkin maalta...



Myöhemmin teininä kyllä, kun meillä saattoi hengata yli kymmenen mun kaveria kahvilla koko illan (joka ilta), niin mamilla paloi käämit... mun piti ostaa kuukausirahallani kotiin kahvia ja itse leipoa pullaa. Sitä kahvia saattoi siis mennä paketti illassa ja pullat päälle... kivahan mun oli leikkiä emäntää, kun äiti väänsi pakkaseen korvapuusteja ;)

Mä en ala ostamaan kaupasta ylimääräistä ruokaa sen vuoksi, että jos lapsien kaverit sattuu olemaan meillä.

Leipää kyllä saa ottaa, ettei nälkää sentää tarvi nähdä.

Olen omille lapsille sanonut, että vieraissa ei saa syödä vaan tulevat kotiin jos on nälkä, sillä mä teen joka päivän ruoan, niin haluan että sitä myös syödään.

Käske se muksus ruoka-aikaan kotiin!

ettei se allergiajuttu ole mitään hysterisointia. Joillain on pahoja allergioita... esimrkiksi multa itseltäni lähtee henki, jos ruoassa on mausteena niinkin viaton asia kuin yrttiliemikuutio. Onneksi tuollaisia ei ollut ennen vanhaan ;) Toki kouluikäinen lapsi varmaan osaa kieltäytyä esim. omenasta, jos on allerginen, mutta nuo mausteet ja muut ovatkin jo hankalempia.

Eli jo ihan tuostakin syystä mielestäni vanhempien pitäisi keskenään pystyä sopimaan asioista. Mikään ei ole myöskään niin turhauttavaa kuin se, että kun ruoka on katetussa pöydässä, niin lapsi sanoo " mä söin jo kaverilla, niillä oli hyvää ruokaa" .

enkä todellakaan anna muille lapsille ruokaa, ellen ole erikseen vanhempien kanssa sopinut. Jos annan yhdelle,pitäisi antaa kaikille jameillä on välillä kaikilla kaverit mukana. Kyllä sitä yhdelle ehkä riittäisikin ylimääräistyä (ei tosin aina).Meillä ei meinaa kattilat aina riittää edes omalle porukalle, jos herkkuruokaa.



En myöskään halua, että lapset syövätkylässä, vaan tietävät, että 17-18 on kotona ruoka ja soitan aina syömään kotiin. Mielestäni muutenkaan ei kavereiden tarvitse koko iltaa luuhata kavereiden nurkissa. Jos koulun jälkeen menee, on hyvä tulla jo siinä vaiheessa kotona käymään.



Tosin välipalan saa tarjota kavereille. Se sisältää 1-2palaa leipää ja hedelmän yleensä, ei muuta.

ikäiselle lapselle, että meillä on sellainen tapa, että kaikki lapset syövät omissa kodeissaan, ellei erikseen ole kutsuttu syömään. Poikani kaveripiirissä pyörii yksi vähän sosiaalitapaus (11v), joiden kotona ei joka päivä laiteta ruokaa. Kyllä sille varmasti maistuisi meidän sapuskat vaikka koko ajan, mutta minä en halua ruveta sosiaalitädiksi eikä sen lapsen ruokkiminen ole minun velvollisuuteni.

Olen köyhä yh opiskelija ja asumme koulu viereisessä talossa. Lapseni ei ole enää ip-kerhoiässä, ja voitte arvata kuinka paljon sellainen kaverilauma poikia syö. Joka päivä.



Tilanne on muuttunut vuosien saatossa. Välillä syövät enemmän meillä, välillä käsken kotiin syömään. Välillä mietin yhdestä lapsesta, josko kehtaisin pyytää ruokarahaa, mutta en sitten kehdannut ja sittemmin poika muuttikin valitettavasti pois. Ei näitä tarvitse enää vahtia, mitä ulos patistella ja käskeä olemaan pelaamatta. Ja on kiva tietää, että pojat ovat meillä ja on kivoja kavereita.



Koska olen yh, minulle on toisaalta tärkeää se, että lapseni on kerran pari kuussa tervetullut yökylään näiden kavereiden luo. Vastavuoroisuus on toiminut kivasti.







ap kirjoitti, että lapsi on tosi usein kavereilla. Ja että hän kyllä tarjoaisi ruokaa. Mutta kun teillä ei ole tosi usein lapsia käymässä, hyvä ap! Kuten joku kirjoitti, vaikka poikasi ei ole saman luona joka pvä, nin meillä koulun vieressä asujilla ON joka ikinen päivä koulun jälkeen kävijöitä. Ja kaikki piparipaketit katoaa ihan tasan tarkkaan kaapeista.

Välipalaa kyllä sai (leipää, jogurttia, hedelmiä, pullaa, mitä nyt missäkin oli).