Muilla helvetillisiä PMS-oireita?!
Tää on ollut viimeisen vuoden ihan helvetillistä. 34vee täytettyäni alkoivat PMS-oireet jotka kestävät reilun viikon joka kuukausi. Oireita: unettomuus/huonosti nukkuminen ja hereille säpsähtely, levottomat jalat, sydämentykytys, levottomuus, pelkotilat ja paniikkikohtaukset, palelu, itkeskely jne. jne.. Lisäksi pari päivää kk suunnittelen jättäväni mieheni jota rakastan yli kaiken.
Oireet ovat todella voimakkaita enkä millään uskoisi olevan PMS:ää, mutta uskottava on, kun tämä toistuu aina, 9 kuukautisia edeltävää päivää olen ihan joku muu ihminen kuin muun ajan.
Onko kellään muulla tälläistä ja mikä tähän voi auttaa?!? Olen lukenut hoitona käytettävän e-pillereitä ja mielialalääkkeitä, mitäs kun molemmat olleet käytössä jo ennen oireiden alkamista :(
Kommentit (51)
Mulla on myös aivan kauheat PMS oireet. Alkaa ovulaation jälkeen heti ja jatkuu siihen asti kunnes menkat on olleet muutaman päivän. Aivan jäätävä väsymys, turvotus, ja pahoinvointi sekä suunnaton ahdistus/vihaisuus on silloin ihan normisettiä. Joku kertoi että miettii eroa muutaman päivän kuussa just PMS:n takia. Mulla on ihan sama juttu. Se ahdistus on kuitenkin ehkä pahinta, ei oo yhtään oma itsensä. Myös kivut on ollu kovempia, tuntuu että joku sorvaisis veitsellä vatsaan, se alkaa joskus viikko ennen menkkoja. Tämä kaikki on ylipäätään alkanut heti joskus 30 jälkeen. Tsemppiä muillekin kovasta PMS:stä kärsiville!
Ennen oli oireita vaan menkkojen aikaan. LUOJA HOI, EIKÖ SE JO OLISI RIITTÄVÄSTI?! Pillerit aloitettuani minulle tuli ensin todella kiltit ja niukat menkat. Mutta nyt 26-27 vuotiaana on alkanut tulla näitä PMS-oireita jo ennen kuukautisia. Kuukautismigreeni on alkanut tulla hyvin säännöllisesti. Tänään tulivat aivan hirveät vatsakivut, en voinut kuin pyöriä tuskissani. Kuukautisiin vajaa viikko.
Näihin ei kyllä voi ikinä luottaa, mitä tuleman pitää.
Onko kukaan kokeillut syödä pillereitä useamman laatan putkeen? Tulevatko oireet joka tapauksessa tiettyyn aikaan? t. harkitseva
Ikää kun tulee niin alkaa olla kaikenlaista vaivaa.
Hu huh. Täällä lukee aika pahaa. Itse aikasemmin en kärsinyt mistään oireista mutta nyt on niitä lisääntynyt. Rinnat niin kipeitä ja herkkoja, ollut pari vuotta. Nyt olen huomanut että itkukohtaukset tullut, syyta ei tarvitse olla tai joku pieni trigger ja mä itken kun vauva, mutta onneks suurimmat itkut on yksin itkettu. Ajatuksetki päässä on negatiiviset ja ärsyttää, mutta onneks ei kestä kauan. Nyt tänään sain yhden itkukohtauksen. En ole sellaiseen tottunut :((
N28
Täsmämielialalääkitys. Eli vain osa kuukaudesta lääkettä pienellä annostuksella.
Sama vaiva parhaillaan ja täällä viisaana googlailen, että mikä auttaa (vitut mikään auta, muu kuin niiden menkkojen alkaminen viimein). Kaikki tuntuu olevan vähän päin helvettiä, ahdistaa, itsetunto laskee, pelottaa, pinna on lyhyt, samoin keskittyminen ja muisti, unta sentään riitti. Jooga noinnniinku periaatteessa auttaa, mutta ahdistaa ja väsyttää niin paljon, ettei jaksa tehdä ja vituttaa sekin, kun pitäisi sellainen vaiva nähdä. En tiedä. Sitten kun ne menkat alkaa, olen todella kipeä, mutta sekin on parempi, kuin tämä ahdistus. Vaikea muistaa, että ensi viikolla jo helpottaa.
Raskausaika oli ihana. Pelkkää onnellisuushormoneita alusta loppuun ja imetys siihen päälle. Ikinä voinut henkisesti niin hyvin.
Voihan rakkaat tyttö-/ siskonaiset! Kiitos avoimuudesta, upeaa että olette kypsiä jakamaan elämänvireytenne perustoja rohkeasti. Se on äärimmäisen tärkeää meille kaikille naisille. Olen 75-vuotisen iän saavuttanut, muistipartaveitseksi eli muistiterveeksi juuri diagnosoitu tietokonefriikki professoritutkija ja aktiiviuralaulajattaren tien koti-/ ulkomaissa käynyt pianisti. Kertomuksistanne tunnistan naiseläjäni pahimmat, tunne-/ tahtoelämää raastavimmat elämänvaiheet. - Mahani leikattu kuudesti: sektiosynnytys, kohtu pois, munasarjat pois, avosappileikkaus + kaksi arpityräleikkausta. Kolmatta, puhjennutta, ei voida enää leikata. - Aiemmin rinnat pois + kainaloevakuaatio lobulaarisen rintasyövän takia. 25 vuotta rintasyöpäleikkauksen jälkeen puhkesi massiivisen yläraajaturvotuksen aiheuttava lymfaödeema oikeaan yläraajaan; parantumaton, parantamaton. Elinikäiset kompressiohihat yläraajaan kerran vuorokaudessa vaihdettaviksi + Lympha Press -sähköinen puristuslaitehieronta kolmen kuukauden välein 1 t aamuin illoin. Käteni on eliniäksi sidoksissa tekniseen laitteeseen. No, olenhan sidoksissa päivittäin tunneiksi myös pöytätietokoneeni teknologiaan hienouksineen tutkimusteni edistämiseksi. - Ylläpidän terveyttä kliinisesti kompressio-/ sähköpressein sekä lisäksi luovasti pöytätieturini mahdollistamin tutkimus-, arviointi- ym. tekstein koti- ja ulkomaisissa aikakausi-/ julkaisusarjoissa. Teen päivittäin tässä lumikelissä rollaattorikävelylenkin, soitan pianoa tunnin verran (harmaat aivosolut liikkeeseen nuotinlukemisen muistiharjoituksin), käyn avannossa kun ehdin [puolisoni käy pihapatiollamme lumikylvyssä saunasta]. Emme tunne tulleemme predestinoiduiksi ns. vanhuuteen. Ensi kesänä taas Savonlinnan Oopperajuhlille kuten juhlien alusta lukien joka kesä, mikäli juhlia ensi kesänä on. - Kertokaapa, siskot, mitä te ajattelette/ miten koette mielikuvan VANHUUDESTA, seniori-ikäisyydestä, sen elämän laadusta ja määrästä. Olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia. Yst.terv. Päivikki Antola, Tampere, paivikki.antola@kolumbus.fi
No huh huh!
Hiljeni ketju Päivikin jälkeen. Ei muuta kuin super voimia sinne jatkossakin!
Itsellä sotki korona hormoonit täysin. Nyt väsyttää vähän väliä. Kertokaa, onko korona vaikuttanut teillä jaksamiseen tai pms -oireisiin?
Olen päättänyt kuunnella kehoani, ja teen vähemmän töitä. Kaikkia töitä, ammattia, kotia, ja rakkauden töitä. Ikää 45v.
Ei ole onneksi noin monta päivää kestoltaan, mutta kauheita ovat. Toissapäivänä oli tuo ”miehenjättöpäivä” ja nyt parhaillaan istun jo toista tuntia vessassa odottamassa mistä päästä seuraavaksi tulee ja mitä. Huomenna pitäisi alkaa vuoto. En osaa mitään vinkkejä siis antaa, mutta tsemppiä paljon!
Kyllä, sama juttu täällä. Tätä on jatkunut jo kauan, olen nyt 36. En syö e-pillereitä eikä ole mitään muutakaan hormonaalista käytössä. Veemäistähän tämä on. Asun yksin, joten kenenkään muun ei tästä tarvitse kärsiä.
Jotain luontaistuotteita kai on saatavilla, en tiedä auttaisiko :(
Vierailija kirjoitti:
Täsmämielialalääkitys. Eli vain osa kuukaudesta lääkettä pienellä annostuksella.
Tätä olen itse harkinnut nyt jonkin aikaa, kun neljänkympin jälkeen pms-oireet ovat kehittyneet todella infernaalisiksi, psyykkiset siis. Kuulisin mielellään kokemuksia sivuvaikutuksista yms!
Mulla alkoi viime kesänä oireilut, kun kuopuksen imetys oli lopuillaan. Sitä ennen oli jotain oireita, ennen esikoista muistan vaan olleeni surullinen ja vähän turvotti, maha ja selkä kipeytyi kun menkat alkoi, ei muuta. Silloin menkoissa pahinta oli se vuotaminen. Nyt joka kuukausi ovulaatiossa karmea päänsärky ja oksetus ja tajusin vasta, että niihin aikoihin on riitoja miehen kanssa tavallista herkemmin, kai joku luonnon ehkäisykeino:D Kun päänsärky loppuu, alkaa masennus, se tuntuu pahenevan joka kuukausi, miettii itsaria ja harkitsee oikeasti häipyvänsä. Mies pitäisi saada pellolle, joko se tai minä, jos oikeen masentaa ja vituttaa, haluan itse jättää kaiken. Kaikki tuntuu kaatuvan päälle, siivous, laskut, työt, lapset, mikään ei kiinnosta ja haluaisi vaan maata pimeessä hiljaisuudessa, mutta ahdistaa liikaa että voisi olla paikoillaan. Yöt menee hikoillessa, päivisin on jäätävän kylmä. Sitten alkaa selkäkivut, päivää paria ennen maha turpoaa, tulee finnejä, joskus menkkojen ekoina päivinä on järjetön ähky vaikkei pysty syödä juuri mitään ja maha ihan sekaisin.
Olen ajatellut, että mussa on jotain niin pahasti vialla, ettei sitä korjata kuin vahvoilla lääkkeillä. Monia masennuslääkkeitä söin nuorena eikä mikään toiminut, enkä haluaisi millään turruttaa itseäni nyt kun lapset on pieniä. Eikä kiinnosta ottaa mitään hormonaalista ehkäisyä, jos vie halut. Vähän odottelen vaihdevuosia vaikka tuntuu, että naiset sekoaa tavalla tai toisella silloin. Tasoittuisi tämä olo ja oma pää ennen niitä.
Ylipaino pois ja liikuntaa joka päivälle.
Täällä myös yksi hormonihirviö. Mikään ei auta hirveisiin pms-oireisiin paitsi hikiliikunta, esim. juoksu. En edes juokse mielelläni, mutta on pakko. Jooga sun muu hissuttelu ei toimi mulla.
Löysin tämän keskustelun vasta nyt ja samaistun! Noin 1vko ennen kuukautisia alkaa rajut oireet: hikoilu, rytmihäiriöt, masennus, ahdistus, paniikki. Saan 1-2 yönä kohtauksen jossa nuo oireet vielä rajumpina, lisäksi unettomuutta, säpsähtelyä ja sisäistä vapinaa.
Lisäksi lihasoireita. Jalkoja särkee, repii, kuplii, kiristää.
Ei auta minipillerit( muita en saa käyttää). Mitä hittoa tälle voi tehdä??
Kokeile sellasta kuin 5 HTP , saa luontaistuotekaupasta. https://www.luontaistukku.fi/5-htp?gclid=EAIaIQobChMIpJL5tsuK8gIVjtwYCh…
Mulla on ahdistusta ja paniikkia.Sit alkaa sydän hakkaa ja muljuaa, heikottaa.. Luulen aina et saan sydänkohtauksen. Toistuu joka kuukausi tiettyyn aikaan..
Tutulta kuulostaa, "miehenjättöpäivä" on täälläkin jo käsite. :D Ainoa, minkä itsellä olen huomannut hillitsevän tilannetta, on kalaöljykapselit. Menee 1-2 kiertoa että alkaa vaikutus tuntua kunnolla, samassa ajassa vastaavasti huomaan, jos lakkaan syömästä niitä. Ei ne vie kaikkia oireita pois ja olen edelleen räjähdysherkempi ja erittäin väsynyt sekä tunnen itseni rumaksi ja tyhmäksi, mutta just noi "vainokohtaukset" ja itkuhuutokilarit loppuneet oikeastaan kokonaan. Ja jos on tapana käyttää vähänkin alkoholia, suosittelen jättämään viikoksi ennen menkkoja pois. Suklaata ja kaikkea muuta paskaa annan kyllä itselleni luvan vetää tän PMS-ajan ihan miten huvittaa: pitää saada ees jostain lohtua. Tsemppiä kaikille, tämän kanssa eläminen voi olla tosi raskasta itselle ja läheisille.
Minulla oli kunnes 5v sitten myönnyin hormonikierukkaan ja elämänlaatuni parani huimasti kun kaikki nämä jäivät pois. Ainoa harmitus oli etten ollut jo aiemmin tätä laitattanut. Nyt ei ole kuukautisia eikä mitään oireitakaan. Ihan huippua! Suosittelen Todella lämpimästi kaikille kanssasisarille ❤️