Mies pakkaa nyt sit tavaroitaan
Meilla ollut jo pitkaan vaikeaa ja riitaisaa, lahinna miehen masennuksen, puhumattomuuden ja valinpitamattomyyden minua kohtaan takia. Eilen vaadin miesta katsomaan minua silmiin ja kakistamaan ulos vihdoinkin, etta rakastaako vai vihaako minua. Sielta se tuli, vihaa. Ei siltikaan suostu tekemaan minkaanlaista paatosta omansa ja meidan elaman suhteen. Tanaan sitten kerasin kaikki voimani ja pyysin lahtemaan, koska en enaa jaksa nain. Jatkuva riitely on vaarin lapsiakin kohtaan. Mies on niin pitkaan laiminlyonyt minua, etta jatkaminen hanen kanssaan olisi vaarin itseani kohtaan. Nyt tuntuu pahalta, rakastan miestani, mutta han ei minua, enka halua hanen jaavan saalinkaan vuoksi. Yritan olla vahva, jotta en menisi itkemaan ja rukoilemaan miesta yrittamaan viela kanssani, ja rakastamaan minua.
Kommentit (37)
mutta siitä ei ole kenellekään hyötyä että uppoat hänen mukanaan. Vähiten teidän lapsille.
Parempi että elätte normaalia arkea eri osoitteessa, ja olet sitten ymmärtäväinen kun mies tajuaa hakeutua hoitoon. (meillä oli vähän sama, ja nykyään asiat paljon paremmin. Mutta liian pitkälle päästin oman terveyden, oli aika likellä)
miehen suhtautumista minuun kuvaa sana valinpitamattomyys. Ei siis valita minun tuskasta, jota kaytoksellaan aiheuttaa. Sanoo, etta aivan sama asutaanko yhdessa vai ei, aivan sama ollaanko ylipaataan yhdessa vai ei. Minun pitaisi kuulemmaa paattaa kaikki. Nytkin pakkailee todella tyynen oloisesti. Jos mies rakastaisi, eiko han viimeistaan nyt sen sanoisi? Eiko pyytaisi mina yrittamaan ymmartaa hanen masennustaan. Mutta ei mitaan, ei minkaanlaista merkkia mielipahasta, haikeudesta, ei mistaan.
Varmasti laakitys auttaisi, mutta kun mies ei usko etta hanta voitaisiin auttaa.
ap
Hän on niin syvällä siellä mustassa aukossa ettei hän kykene välittämään toisesta ihmisestä, ei edes siitä rakkaimmasta. Hän ´tuntee että millään ei tosiaan ole väliä, mutta jos saisi lääkityksen kaikki tämä muuttuisi.
Voimia. Kyllä sää siitä yli pääset ja elämä taas hymyilee. Turhaa tuossa tilanteessa on hakata päät seinään. Saati sitten alkaa itseään syyttelemään (joidenkin av-mammojen kommenteista johtuen).
Kyllä se siitä!
Se mikä ei tapa vahvistaa.
Mutta älä kuitenkaan luule että mies oikeasti vihaisi tai ylipäätään ei rakastaisi. Ei se niin ole, vaan miehesi on sairas.
Ei halua edes menna laakariin, koska uskoo ettei siita ole apua. Emme ole kokeilleet parisuhdeterapiaa. itse kylla kayn henk koht terapiassa. Mies on ollut masentunut jo monta vuotta, mutta koko ajan kay pahemmaksi.
ap
Ei miehelläsi ole tuossa tilassa mitään edellytyksiä koko parisuhteeseen.
nappaimisto on muistona ulkomaan vuosista...
ap
joten en minäkään usko että hän sinua vihaa, masentunut ihminen näkee kaiken vain niin toisin kuin terve. Uskon että enemmänkin hän ei vain jaksa välittää...
Yritä silti olla tukena, soita ja kysy mitä kuuluu, mitä tekee jne. Näytä että sinä välität.
Hoidolla se muuttuisi ja hän varmaan taas rakastaisi sinua. Nyt vaan täytyy toivoa että hän herää tuosta hakemaan apua, auta sitten häntä kun hän pyytää. Mutta muuttakaa takaisin yhteen vasta sitten kun hän on jo aika hyvin toipunut.
Minä olen se joka vihaa. Olen monesti ja pitkään sanonut miehelle, että tämä saa tehdä mitä tahtoo ja että minä en hänen kanssaa siedä olla. Olen toivonut eroa, mutta mies roikkuu ja anoo, uhkailee jne.
En käsitä miksi joku tahtoo väkisin olla ihmisen kanssa joka kohtelee kuin paskaa eikä lainkaan peittele inhon tunteitaan.. Noh koska ero ei tule yhteisymmärryksessä niin lähden itse. Lapsillekaan ei ole hyvä nähdä tällaista eloa.
Mutta onnea sulle tulevaan, varmasti sinulla on paljon parempi olla kunhan pääset tästä yli. Maailmassa on paljon parempia ihmisiä, kuin me jotka ei osata suhteessa toista aina arvostaa. Munkaan mies ei sitä tajua, että hänen olonsa olisi miljoona kertaa parempi ilman minua, joka häntä kiduttaa. Masokisti.
Kaikki oli ihan sama. Eli sit erottiin.
Nykytilanteessa mulla ja lapsella menee todella hyvin, ei enää tappeluita ja huolta ym varuillaan oloa. Jos itsekkin olin masentunut niin empä oo enää. Olo vahvempi kuin koskaan.
Mies taas porautuu yhä syvemmälle masennukseen,viinaan,velkakierteeseen... Ei ottanut erosta mitenkään opikseen, erosta siis vuosi aikaa, sen on tajunnut et rakastaa meitä, mut ei saa enää mahdollisuutta.
Toivottavasti sun mies herää todellisuuteen ja alkaa pelastaan itseänsä, tekeen ongelmillensa jotain. Ihan itsensä takia.
Ja onneksi tuli! Tuosta ei voi päästä enää kuin ylöspäin. Toivottavasti vain miehesi saisi sen verran järkeä päähänsä, että hakisi apua.
Voimia sinulle!
Keskiviikkona testasin ihan tyylipuhtaan negan ja tänään tuli testin ohjeiden mukaisessa viidessä minuutissa haamuplussa joka vahvistui puolessa tunnissa näkyvämmäksi viivaksi.
Voisikohan tähän luottaa?
Ei tartte päätä hakata seinään eikä omaa mielenterveyttä menettää!
Sit eikun pillit pussiin... ja tokihan sitä voi katsella hetken elämää eri osoitteistakin. Päättää sit mitä tekee