^*^ SyySSiSSit viikko 4 to-su ^*^

Unohdin mainita Aadasta, että onpa siinä tytöllä kauniit silmät, räpsyripsineen ;) Ja ihana tukka.



Coliksen Luka oli pistänyt kinttuihin vauhtia :) Menni menee lähinnä potkimalla eteenpäin, peppu ilmaan ja siitä vauhtia. (tosin turhautuu nopeasti kun tulee esteitä eteen ;)

Mies lähti imuroimaan emännän autoa. Oli kai niin sotkunen, että ei enään kestänyt katella. Nti katselee lastenohjelmia ja Eetuli nukkuu.



Eetu menee kans eteenpäin kuin höyryveturi ;D hitaasti, mutta varmasti, tosin vauhtihan siinä veturissakin kiihtyy. Pyllyä nostetaan kovasti pystyyn, mutta vauhtia potkastaan kuitenkin vain toisella jalalla. :D On se vaan niin ihanaa seurata, kuinka tuo kehitys menee huimaa tahtia eteenpäin. Kehitysta osaa jotenkin seuratakkin erilailla, kuin esikoisen aikana. Silloin kaikki oli niin uutta...



Kissa se sitten haistoi taas eilen illalla kai sudet. Päästin sitä illalla sisälle, niin oli ihan ovella jo odottamassa. Koskaan ei ole ennen ollut niin. Aina menen rappusselle odottaan. Huutaa ei tarvi mutta, kun kuulee et ovi aukeaa, niin tulee aina jostain kolostansa. Lähtisivät nyt jo johonkin muualle. Me ei niitä kaivata, ja koulukin on ihan tuossa viekussa parin sadan metrin päässä. Pikkuset ekaluokkalaiset oikasee metsänpoikki polkua pitkin aamulla pimeellä kouluun... Hyi, ku tuli taas sellanen ilkeä pelon oloinen olotila.



Mutta nyt Eetu ilmottelee, että on hereillä. Onkin sitten jo vetässy melkein kellon ympäri :D



Vm78 Eetuli 0809

On tämä äitinä oleminen välillä niin huvittavan työlästä...sonja nukkui hyvän yön. 22.00-06.30 yhdellä syötöllä, mutta meidän kolmonen sitten sairastui yöllä oksennustautiin ja lakanat ja lattiat tuli siivottua pari kertaa yön aikana. Huh heijaa.

Tietysti sonjakin saa tuon kamalan ykä-taudin.



Ilma on mitä parhain. Kävinkin tuulettumassa pihalla ihanassa auringonpaisteessa yksin. Rentoutti viime yön siivoilun jälkeen.



Risella ja pöpöpesäläiset

Aadalle nousi yöllä kuume ja nenä ihan tukossa,tänään vähän yskii.

Nyt heräskin just sopivasti kun koneen avasin...

Nyt on tyttäret käyneet kaksi kertaa hiihtämässä. Minäkin hiihdin kerran. Isoin hiki tuli siinä vaiheessa, kun autoin tytöille sukset jalkaan. No, en minä mikään suuri hiihtofani olekaan. Täytyy pukea ensi kerralla itselle enemmän päälle kun lähtee tyttöjen kanssa ladulle ettei vallan palele.



Vai on lisää sairaita. Oksutauti on minusta kaikkein rankin sairaus lapsiperheessä. (siis näistä lievistä ja kotihoitoisista) Siitä tulee niiin kamalasti sotkua. Parempi on omistaa hirmuiset määrät lakanoita, että pärjäilee nämä kriisiajat. Miellä on sellainen käytäntö, että kun minä saan petivaatteet tuuletettua ja lakanat vaihdettua yleensä joku oksentaa silloin sänkyyn. Kätevää.



Maitohamsteri. Minua sitten harmittaa jos sinut diagnosoitiin tällä palstalla masentuneeksi. Oli varmasti loukkaavaa. Minä en muista siitä keskustelusta yksityiskohtia, joten en voi sen tarkemmin kommentoida. Toivottavasti olet nyt paremmassa iskussa ja elämä alkaa rauhoittua.



Imetyksestä: Imetys on yksi tämän ajan äitimyyttejä. En ymmärrä mistä se myytti on kotoisin että imetys olisi jotenkin hirmuisen ihanaa. Niinkuin on nähty se voi olla ihan hirvittävän kovaa työtä. Työtä työn perään, viikko viikon perään ja vielä yötä päivää. Imettäminen on ymmärtääkseni lapsen ruokkimista sillä lisämausteella että siihen liittyy paljo emootiota. Minusta on hyvä että nykynaiset osaavat pukea sanoiksi myös niitä negatiivisia tunteita mitä sydämessä liikkuu. Kiitos siitä Kirahviina ja Kewa! Imettämisen ihanuuteen ja kurjuuteen ei oikein voi millääntavalla varautua ennakkoon, koska jokainen tilanne on niin erilainen.

Minusta on ollut mukava kuullla tätä tissi-tutti-asiaa muiltakin. Tämäkin näyttää kuuluvan enemmä kuvioon kuin olevan jotenkin poikkeuksellista.



Perhepedistä, mekin nukumme edellen Asmon kanssa vierekkäin ja niin aiomme jatkaakin. Minä nautin oikein todella pienestä vierelläni. Jos voisin valita meillä olisi makkarissa tavattoman suuri sänky. Siitä pesästä lapset saisivat itse kasvaa ulos omiin huoneisiinsa silloin kun siltä tuntuu. Valitettavasti nyt täytyisi saada keskimmäinen oppimaan omaan sänkyynsä. Hän edelleen hiippailee jossakin vaiheessa yötä meidän sänkyyn. Heräsin muuten yhtenä yönä, kun jokin pehmeä oli minun poskeani vasten. Sehän oli paljas pienen tytön pylly! Minne lie pikkuhousutkin jääneet.



Hyvää viikonalkua kaikille, hoidelkaahan sairaita ja itseänne. Moit

peikkoäet ja APJ 1.10.

Risellan perheeseen iski oksutauti, se on kyllä se vihon viiminen mitä varmasti kukaan kaipaa! Toivottavasti Sonja sen kuitenkin karttais! Meillä on ollut aina tapana vuorata sänky ja tyyny pyyhkeillä, silloin tulee huomattavasti vähemmän pyykkiä! Nyt onkin mennyt pari vuotta ilman tuota tautia, onneksi *kopkopkop*



Imetyksen ihanuus. Mulla on sellanen tunne että kuulun enimmäkseen siihen joukkoon, joka kokee myös imetyksen hankalana ja jokseenkin ahdistavana. Ensimmäiset kuukaudet on mulla sellasta maidossa tulvintaa suihkutissien ansiosta että moni ei uskois.. Yleisillä paikoilla etenkin imetys on äärimmäisen hankalaa ja siten ärsyttävää. Liivinsuojat, rintsikat, paidat, housut sohvat, kaikki maidossa. Mutta kun jaksaa sinnitellä sen alun, se myös helpottaa. Nyt alkaa olemaan sitä ihanampaa imetystä, nautinnollista kaikinpuolin. On hyvä ettei aina oleteta että imetys on itsestäänselvää.



Enemmän mua ihmetyttää ihmisten suhtautuminen pitkään täysimetykseen. Mun mielestä 4kk täysimetystä on enemmän kuin normaalia, mutta usein kohtaan ihmisiä jotka hämmästyy kun ei olla kiinteitä vielä aloitettu!! Jos rintamaito riittää ja kaikki on tyytyväisiä, mikä kiire on niitä aloittaa..



No tarkoitus ei ole paasata :) Niin ja tänään sitten tein ensimmäiset bataatti-mössöt pakkaseen. Onpahan valmiina kun tuntuu sopivalta ne aloittaa.



Kohta olis aika mennä lukemaan iltasatua Minjalle ja Mennille. Kunhan mies on pessyt Minjan hampaat. Arki koittaa taas huomenna, aikainen aamu tiedossa, shoppailua ja siskon synttärit.



Voikaa hyvin!!

Ja Luksulla silmätulehdus. Pöh! Jäi eiliset uinnitkin sen takia väliin ja tietty vielä niin, että huomattiin se vasta Helsingissä. Oltiin siis pikavisiitillä Tampereella hautajaisissa ja huristettiin täysillä kotiin että ehditään vielä uimaan ja kotipihassa huomasin että silmä täynnä mönjää.. Onneksi mulla oli Lukalle resepti oman tulehduksen jäljiltä joten lääkäriin ei tarvinnut mennä. Lunkisti on Luksu kyllä suhtautunut vaikka tänään sitten oli jo toinenkin silmä siinä kunnossa ettei auennut ilman puhdistusta. Onneksi on hyvät tropit ja märkiminen jo loppunut. Ei ole muuten helppoa laittaa silmätippoja sellaiselle joka sulkee silmänsä välittömästi kun jotain sinne yrittää laittaa =).

Kävin perjantaina katsomassa torstaina syntynyttä kaverini poikaa ja voi ihanuus!! VAUVAKUUME on taas ihan hirmuinen!!! Pieni kuin mikä!!! Ja lähes 20 cm Lukaa lyhyempikin (siis nykytilannetta). Uskomatonta miten paljon voi tapahtua 4 kuukaudessa! No, pillerit jää kesäkuussa sitten pois. Päivää ennen häitä niin menkat ei pilaa niitä =).

Nyt kiehuu tuttipullot joten lopettelen tähän. Kommentoin sitten taas ensi viikolla paremmin. Jaksuja sairastupalaisille!

Kivaa uuden viikon alkua kaikille!



Colis ja Luka