Juupas-eipäs -raivarit & syömättömyys
Huh, äiti on taas vähän väsynyt! Kolmevuotiaallamme on todella pahoja raivareita, suurin osa niistä " haluun vetta, enpäs haluu, äiti haluun vettä, enpäs haluu..." -tyylisiä, aiheet vaihtelevat laidasta laitaan! Tämä on minusta todella raskasta ja hermoja raastavaa, onko muillla tälläistä ja miten toimitte?
Tilannetta pahentaa vielä se, että lapsi on yhtäkkiä ruvennut todella nirsoksi ruoan suhteen, eikä syö juuri mitään lämpimiä ruokia. Aamulla syö jonkin verran puuroa & leipää, jugurtit, pillikiisselit ym. uppoaa, mutta tavallinen kotiruoka, mitä on ennen syönyt kuin häkää, ei uppoa enää millään. Yritän olla tekemättä asiasta suurta numeroa, mutta tätä on nyt jatkunut jo viikkokaupalla ja rupeaa kohta huolestuttamaan.
Kommentit (7)
Sinuna tekisin niin, että päättäisin, mitä tarjotaan ja lapsi saa päättää, minkä verran syö. Tarjoaisin tavalliseen tapaan monipuolisesti eri ruokia, leipiä, kasviksia, hedelmiä yms. Ehkä lapsellasi on juuri ollut kasvukausi ja nyt ei juuri tällä hetkellä tarvitsekaan niin paljon ravintoa. Tai on ollut/tulossa kipeäksi. Korvat ehkä voisi tarkistaa myös, jos kovasti huolettaa.
Nuo syömis-, pukemis- ja nukahtamistilanteet ovat niitä, joissa lapset yleensä kiukuttelevat, koska niihin he voivat vaikuttaa. Kannattaa muistaa, että kiukku kuuluu lapsen kasvuun, vaikka tosi rasittavaa se tietenkin on. Olisi huolestuttavaa, jos lapsi ei kiukuttelisi!
- tiukkis
Meillä on 3v. neidillä aivan samanlaisia " kotkotuksia" . Neiti tahtoo milloin mitäkin ja sitten kun annat niin ei haluakaan. Ruoka linjalla ollaan ihan samassa jamassa kuin teillä, ns. herkut kelpaisivat. Tiukkiksen kirjoituksessa oli paljon hyviä vinkkejä jotka meilläkin käytössä. Meilläkin tarjotaan kotiruokaa eikä vain pelkillä herkuilla eletä. Vanhempia (eikä ketään muitakaan aikuisia) " pompoteta" noilla tahdon/ en tahdo temppuiluilla, aikuinen tekee sitten päätöksen juomamukin ym. mallista, väristä ruuasta ja milloin mistäkin mistä tulee näitä raivareita ja hyvin on sujunut vaikka se välillä pitkää pinnaa kysyykin :)
Niin ja tämä vaihehan todellakin kuuluu normaalin kehitykseen ja menee ohi aikanaan (tilalle sitten tulee uudet jutut,hi) jotenka sitä aikaa odotellessa... Rakkautta ja rajoja ;)
Tohon vesijuttuun keksin loistavan systeemin, koska rasitti mua valtavasti. Kun lapsi aloittaa; " haluan vettä, enkus maitoa, en haluakaan..." Niin kaadan tyynesti sitä ensiksi pyydettyä eli vettä lasiin ja laitan pöydälle niin että yltää mukiin. " Tässä on vettä, jos haluat juoda" . Ja sen jälkeen lähden pois keittiöstä. Jos on jano, lapsi voi juoda. Jos ei, ei juo, mutta maitoakaan ei enää saa. Yleensä on juonut mukisematta veden. Ja valintahan jää täysin lapselle ilman minkäänlaista riitaa.
Todella paljon kiitoksia vastauksista ja hyvistä vinkeistä! Osa meillä onkin jo käytössä, mutta osan suhteen pitää vielä petrata. Eiköhän tästä selvitä vielä selville vesille!
Eli vielä kerran kiitokset ja voimia muillekin uhmaikäisten vanhemmille!
http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/lapsi_kiukk…
Ette ole ainoita, joilla hermot menee...
Tämä siis toimi meillä ja monilla muillakin olen nähnyt samaa. Moni 3-vuotias osaa jo kaikenlaista, mutta sitten välillä ahdistuukin siitä, että on jo aika iso. Tarvitsee siis tietenkin vielä paljon aikuista - mutta haluaa myös opetella itsenäisemmäksi. Tästä ristiriidasta syntyvät hankaluudet, joista parhaiten selviää, kun vanhemmat pysyttelevät mahdollisimman rauhallisina ja johdonmukaisina.
#Käytännössä meillä tehtiin niin, että vähennettiin lapsen päättämistilanteita, muttei tietenkään kaikkia. (Idea siis se, että saa päättää jotain, muttei liian isoa. Lapsi siis saa päättää, ottaako punaiset vai siniset lapaset, mutta vanhempi on jo tehnyt päätöksen, että mennään ulos ja mennään sinne nyt ja näistä ei keskustella, vaan ne toteutetaan, halusi lapsi tai ei. Toki voi suostutella ja jekuttaa " mennään katsomaan, onko ulkona lintuja" , mutta ei vaihtaa suunnitelmaa lapsen vaatimuksesta.)
#Toisekseen, sitten kun se haluan-en halua-haluan sittenkin, mutta en sitä vaan tuota -homma alkaa, niin äiti tai isä yrittää hillitä itsensä ja pysyä siinä kannassa, jonka oli jo ottanut.
#Tilannetta voi helpottaa asettumalla lapsen kanssa samalle puolelle. Eli " Maija/Matti, ymmärrän, että sinua harmittaa, kun olisitkin halunnut sen vihreän mukin ja siihen mehua. Nyt meillä kuitenkin on nämä siniset mukit ja maitoa."
#Lisäksi kannattaa yrittää kielellistää asioita mahdollisimman yksinkertaiseksi - vaikka lapsi ei ole tyhmä, hän on näissä tilanteissa hukassa itsensä kanssa, niin tuo auttaa. Eli " Jos haluat nyt juoda, niin juo. Kohta äiti laittaa mukit pois." Ja se, että aikuinen myös sitten lopettaa sen tilanteen aikanaan, auttaa tilanteessa. Ei lapsi näänny, vaikka olisikin kiukussaan jättänyt juomatta. Vettä voinee tarjota vaikka tilanteen rauhoituttua, vaikkei olisikaan ruoka-aika.
#Älkää luovuttako, jos näillä ei tule tuloksia päivässä tai kahdessa. Testatkaa viikko tai kaksi, niin varmasti huomaatte eron. Lapsi testaa, mutta huomaa, että " ahaa, vanhemmat tosiaan hallitsevat tilanteet ja pitävät sen minkä sanovat, voin luottaa heihin eikä minun tarvitse itse päättää kaikesta" , ja silloin yleensä kiukut ainakin lyhenevät.
Nämä tepsi meillä, ja käytössä edelleen aika ajoin, lapsi nyt 4,5v. Ja kohta samat kuviot toisen kanssa, joka nyt 1v. ;-)
Voimia!
- tiukkis