Miten te muut työssäkäyvät jaksatte jatkuvaa kiirettä`?

Töissä lähinnä on kiirettä, että pääsee ajoissa lähtemään. Mutta ei mulla ainakaan mitään hommia jää tekemättä töissä eikä kotona. Ja iltaisin ehtii ihan hyvin harrastaa, olla lasten kanssa, tehdä kotitöitä ja levätä.

ap

Itsekin kärsin jatkuvasta kiireen tunnusta jo aikana ennen lapsia, kun olin monessa mukana. Huvittavinta oli huomata, ettei aikani riittänyt millään kotiäitinäkään puoliinkaan siitä, mitä olisin halunnut :D Vasta toisen lapsen jälkeen olen oppinut ottamaan enemmän löysin rantein, elämää ei saa suorittaa.



Tottakai edelleen ajasta on pulaa ja helposti sitä vieläkin välillä tuntee riittämättömyyttä joko kotona tai töissä tai molemmissa pahimmassa tapauksessa samaan aikaan. Mutta kun saa perusarjen hallintaan, on päässyt jo pitkälle :) Ja sitä hallintaa helpottaa kummasti, kun on mies, joka tekee myös osansa... Ja kun tosiaan ei tavoittele taivaita töissä etenkään, vaikka työ onkin haastavaa.

ei se minusta ole ihme, kun pitää muutamaan tuntiin ahtaa kaikki se, minkä tein kotiäitinä koko päivän kuluessa. Nyt ei jää aikaa lapsille, itselle eikä parisuhteellekaan. ap

Jos asunto on päivät tyhjillään niin ei kai niitä nyt niin hirveästi ole?

eli harrastukset minimiin ( 1 lapsi)

ja äiti harrastaa vain viikonloppuna- siivous- ja lastenhoitoapua vähintään kerran kk- toimii



---

taloudenhoitoon- pyykinpesua joka pv ja

ruuat puolivalmiita ja

rationalisointia niin paljon kuin mahdollista

ei juurikaan puheluita vaan tesktareita

ja e-maileja



---

lapset koululaisten ip-ryhmiin ja kerhoihin



---

ps. ehdin tehdä jopa ristisanoja...



T:uraäiti. lapset 6 v ja 7 v , mies matkatöissä

harrastukset pitää lapset tasapainoisina

- ei turhia kinastelua eikä nettiriippuvuutta vaarana

Vierailija:

Kun ei juuri jaksa sitä, että joka minuutti on ohjelmoitu ja yksikin odottamaton juttu kaataa koko päivän. ( tyyliin mies lähtee töistä 15min myöhässä ja lasten harrastuksiin vienti ei suju jouhevasti ja sitten on aivan kaaos)

Kotitöitä on koko ajan rästissä, kaverisuhteet on mailin varassa ( jota kirjoitellaan lentokentällä konetta odottaessa) ja oma vähäinen vapaa-aika menee liikkuessa, joka on pakkopullaa mutta muuten niska-hartia ja paino räjähtää käsiin.

Lapsia näen hereillä noin 3h/pv, miestä samanverran ja perheen yhteistä hereilläoloaikaa on vajaa 2h/pv :(

Ihan itse olette sen minuuttiaikataulun aikaan saaneet, itse myös voitte sen uudistaa sellaiseksi, että perheelle jää enemmän yhteistä aikaa? Se on ihan valinta- ja arvostuskysymys...

seitsemän kotona.

TOtta kait mies tekee jo ruuan valmiiksi ja laittaa pyykkikoneen päälle, mutta hänen aika menee lasten kanssa.

Itse tulen rättiväsyneenä, yritän syödä nopeasti jotain, että ehdin edes hetken olemaan lasten kanssa.

Pyykit pestään ja lajitellaan vasta kun lapset on nukkumassa. Lauantait meneekin sitten siivotessa ja kaupassa käynnissä ja ruokien valmistelussa.

Ihana kommentti oli myös joltakin, että ainakin kerran kuussa lastenhoitoapua. Ekanakin mistä sitä saa (joo saa mll:stä, mutta maksaa) ja toisekseen, en halua olla hetkeäkään erossa lapsista esim viikonloppuisin, koska näen heitä muutenkin niin vähän.

Niin että organisoikaa vaan täydelliset äidit aivan rauhassa.

meillä on ehkä kaksi tuntia talo tyhjillään päivisin. t. neljän koululaisen äiti, jolla lapsia myös päiväkodissa

=siis siivoamaan jälkensä



Niin mulle kotona opetettiin/vaadittiin. Ja nyt omassa kodissa hommat sujuu mallikkaasti....

Otetaan muuten aika rennosti, lapsilla ei vielä ole (ekaluokkalaiset ja päiväkoti-ikäinen) mitään aikaavieviä harrastuksia, viikonloput hiihdellään villasukissa kotona ja tehdään ei mitään yhdessä. Arki-iltaisin syödään yhdessä päivällistä, hoidetaan läksyhommat ja lapset leikkii keskenään tai pelataan jotain. Kummasti saa lisää aikaa jo sillä, että pitää tv:n kiinni iltaisin lasten hereilläoloajan (ja muutenkin).

Vierailija:

Otetaan muuten aika rennosti, lapsilla ei vielä ole (ekaluokkalaiset ja päiväkoti-ikäinen) mitään aikaavieviä harrastuksia, viikonloput hiihdellään villasukissa kotona ja tehdään ei mitään yhdessä. Arki-iltaisin syödään yhdessä päivällistä, hoidetaan läksyhommat ja lapset leikkii keskenään tai pelataan jotain. Kummasti saa lisää aikaa jo sillä, että pitää tv:n kiinni iltaisin lasten hereilläoloajan (ja muutenkin).

Se, jolla menee 1,5 h työmatkoihin: Miksi asutte niin kaukana kaupungin keskustasta? Ainiin, että saa hienomman omakotitalon :) Mut onko se talo sen arvoinen, jos kaikki aika menee töissä/työmatkoihin, ja samalla missaa lastensa tärkeimmät vuodet...



t: Onnellinen kerrostaloasuja, jonka työmatkaan menee 15 min, ja jolla ei ongelmia kiireen suhteen :)

Mä olen kyllä edelleen sitä mieltä, että tavoitetasoa vain matalammaksi. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse perheessä. Meillä ainakin kiireen tuntu vähenee radikaalisti sillä, että meillä ei siivota itse, vaan meillä käy siivooja. Ei tarvi laittaa kuin tavarat paikoilleen ja isommat lapset osaavat sen jo tehdä. Kun ei tarvitse siivota, niin esimerkiksi koko lauantai on pelkkää vapaa-aikaa perheen kesken.



Pyykkihuolto on tehty niin helposti kun voi. Kotona pestään ne, jotka voi laittaa kuivuriin ja joita ei tarvitse silittää. Muut pesulassa. Kouluikäinenkin osaa jo kumpaakin konetta operoida. Mä lajittelen pyykit kylppärin lattialle pinoihin ja päälle vaan laput millä ohjelmalla (oma äitinikin teki samalla lailla). Siitä koululainen osaa heittää ne koneeseen ja kuivaajaan. Ja heti kun lapset kynnelle kykenevät, niin omat vaatteet pitää viikata.



Meillä myöskin syödään viikolla tylsästi samaa ruokaa useampana päivänä.



Mutta jos ajattelee, että on pakko siivota joka lauantai, pestä nämä pyykit, silittää paidat ja kohta alkaa pesemään ikkunoita, ja joka aterian laittaa aina alusta asti niin kyllä siinä kiire tulee vaikka olisi millainen organisaattori.



Samoin lasten harrastukset, kiireisten ihmisten lasten ei kannata harrastaa sellaista mikä edellyttää vanhempien kuskaamista joka arki-ilta jos se kuskaaminen vie kaiken ajan ja hermot. Harrastukset sellaisiksi, että isommat niihin itse taikka sitten vaan vähemmän liikkumista pois kotoa. Taikka jollekin matkalle voi lähettää lapsen vaikka taksilla.



Mies yrittäjä, minä uraäiti ja vielä kaksi lasta.

mutta silti stressaa aina milloin töihin milloin päivähoitoon ehtiminen. Hommia ja velvollisuuksia riittää kotona, kaipaan aikaa jolloin sai vain olla rauhassa. Pystyisitkö lyhentämään työpäivääsi? Elämä on nyt ja lapset ovat kohta isoja eivätkä pian tarvitse vanhempia enää niin paljon.

-osa-aikatyö

-lasten vieminen ja hakeminen hoitopaikasta limittäin: minä vien ja mies hakee tai toisinpäin

-lyhyet työmatkat, 20 min per sivu

-ei omia harrastuksia kodin ulkopuolella nyt kun lapset pieniä

mutta kun vain ei ole sitä rahaa.

asuttava on siinä, mihin suinkin vain on varaa, ja työssä käytävä siellä, mistä paikan saa.

Ja sen tajuamisesta, että kun perheessä on vaikka 4 lasta, niin kaikki eivät voi tehdä kaikkea: vanhemmat eivät voi harrastaa mielin määrin omia harrastuksiaan eikä lapsetkaan voi valita ihan mitä tahansa harrastuksia. Käytännön järkeä siinä vaan tarvitaan.