Miten te muut työssäkäyvät jaksatte jatkuvaa kiirettä`?

ei minulla ole kiire. Tuolla mies ja lapset pelaavat jotain peliä. Eilen tehty ruoka odottaa jo lautasella. Pyykkikone jyllää ja kohta siirrän pyykit kuivuriin. Ei minulla ole mihinkään menoa - ehdin jopa tässä olemaan.

Tosin en tiedä kuinka paljon tilanne muuttuu siinäkään vaiheessa kun ainakin ensimmäiset vuodet tulevat olemaan iltapäivätoiminnassa koulun jälkeen.



t:23

Vuorotyö ja kaksi pientä lasta ja miehellä paljon menoja töiden puolesta, mutta itse olen voinut tilanteeseen vaikuttaa ;)

Ihan rauhassa teen ruuat, ihan rauhassa syödään, ihan rauhassa katsotaan illan höpö-ohjelmat jne. Ei kiireen häivääkään. Tappavan tylsää kylläkin!

Mulla oli hevonen muutaman vuoden ja silloin oli kiire. Joka ilta tallilla meni kolmisen tuntia ja sen lisäksi oli 2 alle kouluikäistä lasta, pari pitkäturkkista koiraa, iso talo, mies ja tietenkin se kokopäivätyö.



Nyt, kun en ratsasta enää, ovat illat julmetun pitkiä. Koululainen tekee läksynsä ihan itse, mitä nyt kyselee neuvoja välillä ja 5-vuotias touhuaa tuossa vieressä. Kun teen jotain, teen nopeasti ja suunnittelen mielessäni tekemiseni etukäteen. Pyykkejä ei kuljetella ympäri suurta taloa, vaan kaikkien käyttövaatteet ovat alakerran kodinhoitohuoneessa.



Ruokaa teen melkein joka päivä, mutta usein syödään pari päivää samaa ruokaa. Leivon sämpylöitäkin pari kertaa viikossa, koska muuten illat menevät tässä sohvalla surffaten ja tv:tä katsoen.

Itseäni esim. stressaa se, että olen töissä Hgin keskustassa, ja asumme Espoossa, missä on myös päiväkoti. Jotta ehtisin 16.58 päiväkodin pihaan, pitää minun istua autossa viimeistään 16.30 - eikä tielle saa osua yhtään yllättävää roska-autoa, kolaria, muuttoautoa, tai liian hidasta jalankulkijaa.



Aluksi stressasin tuon työmaktan takia aivan älyttömästi, syke oli varmaan 120 koko ajomatkan, kun pelkäsin myöhästyväni niin paljon.



Sitten tajusin, että asian voi nähdä myös toisin. Nyt näen työmatkat niin, että saan joka aamu ja iltapäivä itselleni puoli tuntia aikaa puhua puhelimessa jonkun kaverin kanssa tai kuunnella ihan rauhassa valitsemaani musiikkia, ja sillä on ollut iso ero stressitasooni!



Kiire on aina, ja vaikka oma oleminen olisi miten helppoa muiden mielestä, itse onnistuu sen kiireen kyllä aina kehittämään! Esimerkiksi oma äitini, joka on ihan oloneuvoksetar, jaksaa aina valittaa, miten kova kiire ja stressi hänellä on -ja hänen päivänsä täyttyvät harrastuksista ja kodin hoitamisesta...

Organsoinnista se on kiinni.

Töissä on jatkuva kiire ja tekemättömät hommat painaa päälle. Kotona huono omatunto. Kaikki lauantait menevätkin itkeskellessä, kun ei jaksaisi edes kaupassa käydä viikon rumban jälkeen.

Ei pidä stressata liikkaa eikä asettaa liian suuria odotuksia.. meillä on pesutorni, pesen kerran viikossa 3koneellista pyykkiä ja pistän ne kuivausrumpuun.. sitten yleinsä käykin niin että ne kaksi rummullista kuivaa pyykkiä on läjässä jossain nojatuolissa ja rumpu on täynnä lisää sitä pestyä, kuivattua pyykkiä.. yleinsä menee pari päivää ennen kun kaikki vaatteet ovat löytäneet tiensä kaappiin..

Ei vain aika riitä kaikkeen.. =/

Mun resepti on se, että ei pidä tavoitella kaikkea. iMeillä käy siivooja, käymme töissä mm. sen vuoksi, että kaikkea ei tarvitsisi tehdä itse. Meillä ei ole myöskään pullantuoksuista äitiä tai isää. Kodinhoito mahdollisimman helpoksi ja kotona hyvä järjestys. Mies ja lapset mukaan kaikkiin kotihommiin. Vaan eipä meillä ole paljon muita kotihommia kuin pyykkihuolto, ruoan laitto ja tavaroiden paikoilleen laitto. No, kaupassa pitää käydä.



Kaikki ekstrahommat teetetään ulkopuolisilla: ikkunoiden pesu, verhot ja matot, kaikki mikä liittyy autoon, remontit jne. Pääosa silitettävistä käy pesetetään (paidat lähinnä).



Ruokaa tehdään arkena vain parina päivinä, eli samaa ruokaa syödään parina iltana. Meillä käytetään hyvin vähän eineksiä. Viikonloppuna sitten joko ravintolassa (ehkä kerran kuussa), kylässä tai tehdään itse jotain parempaa.



Noihin kotihommiin ei mene kuin tunti päivässä kummaltakin, joten kyllä meillä on vapaa-aikaa lasten kanssa.

omasta asenteesta ja organisointikyvystä kiinni. Mä en pidä mitään kiirettä, en hoputa lapsia aamuisin (no, joskus, joo...) enkä juokse bussiin hiki hatussa. Laitan kellon soimaan niin aikaisin että ehdin itse kaikessa rauhassa juoda aamukahvit ja lukea Hesarin, sitten vasta herätän lapset ja laitan kouluvalmiiksi. Tietysti mies, joka vie ja hakee lapset koulusta ja päiväkodista vaikuttaa paljonkin mun kiirettömyyteen...:-)

olemaan lasten kanssa, laittamaan ruuan, pesemään välttämättömät pyykit jne. Kotitöistä ja muusta joustan. En tee mitään ylimääräistä, jos en jaksa tai se stressaa.

Ei ole erityisen kiire :)



Tai töissä on, koska aina tuntuu että on tuhat asiaa kesken kun oma työpäivä päättyy. Työajassa en valitettavasti pysty joustamaan viittä minuuttia pitempään, joten otan ja häivyn vaan.



Kotona tingin lähinnä siivoamisesta. Omia harrastuksia ja menoja on todella vähän, mutta tällä hetkellä tuntuu että lapsi tarvitsee minua enemmän kuin ystävät jne. Eniten kaipaan sitä omaa aikaa! kotona ollessa oli ainakin päiväuniaika varattu vaan rauhassa ololle.



Suosittelen lämpimästi kaikille lyhennettyä työaikaa, jos se vaan on mahdollista. Parantaa koko perheen elämänlaatua huomattavasti.

Mies tekee päivävuoroa ja mminä yötä. Yökorvaus on sen verran isompi että samalla palakalla mitä saisi päivästä, pystyn nyt tekemään töitä vajaalla prosentilla. Kaikki viikonloput on perheen yhteistä vapaa-aikaa ja minulle sattuu mukavasti noita arkivapaitakin. Lapset ovat hoidossa 3-4päivää viikossa ja silloinkin kerkeän nukkumisten päälle hakemaan hyvissä ajoin kotiin.



Itseasiassa olen nyt energisempi ja saan enemmän aikaan mitä kahden lapsen kotiäitinä. Niin ja mies tekee myös oman osuutensa kootitöistä mikä luonnollisesti helpottaa.

Arki muuttuu huomattavasti mielekkäämmäksi kun työaika lyhenee.



t: 20

Vierailija:

ei se minusta ole ihme, kun pitää muutamaan tuntiin ahtaa kaikki se, minkä tein kotiäitinä koko päivän kuluessa. Nyt ei jää aikaa lapsille, itselle eikä parisuhteellekaan. ap

Jotain pitää jättää tekemättä tai siirtää viikonloppuun, sehän on selvä asia. Ei mikään ihme, että sulla on kiire...:-)

Vierailija:

ei se minusta ole ihme, kun pitää muutamaan tuntiin ahtaa kaikki se, minkä tein kotiäitinä koko päivän kuluessa. Nyt ei jää aikaa lapsille, itselle eikä parisuhteellekaan. ap

Nykyään joku muu laittaa ja tarjoaa lapsilleni aamupalat ja lounaat, leikittää ja seurustelee kanssaan päivät, käy ulkona retkillä jne ja siivoaa päivän touhujen jäljet.

20

käydä harrastusluonteisesti töissä ja todeta ettei vajaalla työajalla ole rankkaa. Ei kai se olisi sitä kenellekään, mutta joidenkin meidän perheissä vaan tuo äidin tuottama raha on myös tarpeen.

Jos olisi niin en varmaan olisi töissä ollenkaan. Oikeasti, miksi noin katkera viesti?



ja meillähän ne minun palkkarahat ei tietenkään mene mihinkään normaaliin elämään, vaan poltan niitä seteleitäni työpäivän jälkeen ihan huvikseni, harrastuksestahan ne on saatu ;)



Surullista, että lyhennetty työaika herättää edelleen niin negatiivisia ajatuksia ja on vähän käytetty järjestelmä. Ei se ole paljon " normaalia" työaikaa kummoisempi asia, töissä korkeintaan tehdään vähän tavallista kiivaampaa päivää kun ei ole aikaa istua kahvilla ja tupakalla ja aina saa kuulla siitä että lähtee " kesken päivän pois" . Silti en vaihtaisi osaani, ainakaan kenenkään katkeran kanssa ;) 19

että tienaan tällä vajaalla työajallani saman minkä saisin 100% päivätyöllä. Kyllä minunkin palkkani on perheellemme tervetullut toimeentulon lähde. En koe olevani sen enempää toisen siivellä eläjä mitä olisin jos tekisin tavallista päivätyötä. Nyt vaan minulla jää työni ohessa aikaa lapsille ja kodille, mieskin arvostaa sitä että kerkeän näin tekemään kotitöitä enemmän mitä pystyisin päivätöissä.



20