Onko teillä ollut koskaan sitä tilannetta lapsen kanssa, että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin?

Tollanen mäkin olin.. ennen iltatähteä.. *huoh*

ajattelen pitkälti samoin



Josko sillä ap:n lapsella on kuitenkin aivojen toiminnassa jokin häiriö. Neurologi voisi laittaa lähetteen neuropsykologisiin testeihin ja sulkea pois aivojen poikkeama tai löytää sellainen.



Kenties tukitoimilla voisi selvitä, luokkaan avustaja tälle lapselle josko rauhoittaisi tilannetta.

Jos lapsella on todettaisiin neurologinen poikkema muutaisiko se teidän mielenne siitä, että kaikki johtuu vain huonosta kasvatuksesta vain johtuuko neurologine poikkeamakin huonosta kasvatuksesta ???

Omalla lapsellani on neurologien poikkema, ihan lastenlinnassa diagnostisoitu pitkissä osastotutkimuksissa.

Lapseni on on myös fiksu poika, testeissä yli ikätason, mutta ei kykene toimimaan isossa luokassa. On pienryhmässä, jossa muita samalaisia. Vahemmmat ovat mielestäni normaaleja vastuuntuntoisia vanhempia. Kaikissa perheissä on jopa kaksi vanhempaa (mikä lienee nykyään harninasta millään luokalla - jos se nyt mentkään asiaan vaikuttaa) ja nämä vanhemmat ovat todella joutuneet pohtimaan asioita - se selviää hyvin vanhempain illoissa käydyistä keskusteluista.

Ei millään pahalla, mutta 31 yhden pohdiskelut eivät kovin syvällisiltä tunnu, eikä hänellä ole selvästikään käsitystä siitä, että suuri osa lasten käytöshäiriöistä johtuu ihan jostain muusta kuin huolenpidon ja kasvatuksen puutteesta.

Kolme poikaa ja yksi tytär, että kyllä tuollaista on 28!

Kolme poikaa ja tytär. Osaavat käyttäytyä kotona ja koulussa. Ei juuri uhmaikiä eikä murrosiän kuohuja. Tasaapainoisia nuoria, kolme heistä jo aikuisia ja omissa elämissään.

Luin vasta vanhasta Vauva-lehdestä hyvän sanonnan.

Kuinka kasvatat lapsesi pienenä sen sadon korjaat kymmenen vuoden kuluttua! Eli jos et saa lapsiisi yhteyttä ja hankittua heidän kunnioitusta, voit tosiaan lyödä murrosiässä hanskat tiskiin.

Kummeksuen luen kun tuntuu uhmaikääkin olevan vaikka minkä ikäisillä tai paremminkin joka iässä ja vielä koululaisillakin, aamut vaikeaa, läksynteko vaikeaa, ei totella, uhmataan, ilkeillään sun muuta.

Mulla pian ' urakka' ohi. Kuopus täytti juuri 13v, ihan selvästi jo esimurkku, mutta hyväntahtoinen kaveri. Ei meillä ääntä tarvitse nostaa vaan jutellaan ja keskustellaan asioista.

Vanhempien käytöksestähän lapset mallin ottavat! Että katse vaan ekeks peiliin!

ilmeisen älykkäitä - ymmärtävät syy ja seuraussuhteen.



Heillä on kavereita ja hyvät harrastukset. En ole täydellinen äiti, kaukana siitä, teen virheitä ja niin tekevät lapsetkin.



Hyvät käytöstavat eivät sulje pois itsekunnioitusta ja itsetuntoa. Lapsilla täytyy olla rajat ja kasvatus johdonmukaista.



Meillä keskustellaan asioista ja myös neuvotellaan. Lapset saa toteuttaa omia unelmiaan, eivät ole alistettuja.



Kuulin juuri erään rehtorin pitämästä puheesta vanhempainillassa. Rehtori pyysi että voitaisiinko sopia että kaikissa perheissä olisi perheen yhteinen ruoka-aika, rajoitetaan makeansyöntiä ja lapsille turvataan riittävä yöuni.



Lasten levottumuus on hälyyttävästi lisääntynyt, vanhemmuus on hukassa, ei tiedetä kuinka lasten kanssa tulisi toimia. Liian vapaa kasvatus on johtanut moniin ongelmiin joita ei tunnettu vielä muutama vuosikymmen sitten.



Ruoassa on paljon lisäaineita, syödään enemmän makeaa. Karkit ja chipsit kuuluu monen päivittäiseen ruokavalioon. Lisäksi lapset käyttää liikaa aikaa pelien, etenkin väkivaltapelien pelaamiseen. Nuori mieli ei ymmärrä sitä kaikkea ja ei kenties opi erottamaan oikeaa ja väärää.



Pitää muuttaa elämäänsä enemmän perhekeskeiseksi, viettää aikaa yhdessä ilman jatkuvaa ulkopuolista hällyä, television ei tarvitse olla päällä koko iltaa ja pelien pelaaminen tulee olla rajoitettua.



Ap. anna lapselle rajat, pelirajoitus max ½-1 tunti päivssä. Ohjaa hänet askartelemaan, pelaamaan, leikkimään, lukekaa yhdessä ja ulkoilkaa. Kaveripiiriä voi rajoittaa niin että ei liikaa kerralla ja ei kaikkina viikonpäivinä ketään.



Jos olet pian äitiyslomalla niin lapsi pois ip-kerhosta kotihoitoon ja hänelle myös aikaa.



Kun tyttäreni oli ip-kerhossa siellä nämä villeimmät pojat olivat jo suorastaan vaaraksi muille - liian levottomia.

Ja osaa seurata ohjeita.

MEillä myös fiksu poika, joka noissa psykologin kanssa kahden tehävissä testeissä on selvästi yli ikätason, mutta se luokassa tehtävien tekeminen ja ohjeiden kuuntelu on vaikeaa. Tarvitsisi viereen aikuisen. Siksi pienempi ryhmä olisi parempi. Nyt tosiaan leimataan tyhmäski häiriköksi - vaikkei sitä oikeasti ole jos oppimis-

olosuhteet vaan olisivat paremmat.

Meilläkin on onneksi toinen lapsi, joka on sitten taas samanlainen mallioppilas kuin sinun lapsesi - vaikka kotiolot ja kasvatus ovat ihan samat.

monissa kouluissa on havaittu että maanantaina menee eniten ruokaa.



Lapset ei saa kotonaan riittävästi ravintoa viikonloppuisin. Täälläkin moni on kehuskellut että heillä laitetaan vain yksi ruoka päivässä viikonloppuna ja osalla ei sitäkään.



Lapsen perusasiat on oltava kunnossa



- säännölliset ateriat ja riittävän monipuolinen ruoka

- selkeä päivärytmi ja riittävä yölepo

- vaatteet puhtaat ja asialliset samoin jalkineet

- rakkautta ja hoivaa sekä aitoa välittämistä

- keskusteluyhteys lapseen

- lapsi opetetaan pyytämään vääriä tekojaan anteeksi jo pienenä ja hänen on ymmärrettävä tekojensa seuraukset

- lapsi opetetaan kiittämään

- lapselle on kerrottava että niiin kuin vanhempia totellaan kotona niin tehdään koulussa, opettaja on siellä kasvatusvastuussa ja häntä kuunnellaan



Vanhemman tulee myös pyytää anteeksi asiatonta käytöstä, minä ainakin teen niin. Tulee arvioida myös omia tekemisiään, kaikki me teemme virheitä hyvistä pyrkimyksistä huolimatta.



Lapsi oppii eniten mallioppimisen kautta.





Tiedän perheitä joissa ei kuule anteeksipyyntöjä eikä kiitosta ja heillä ei mene kovin hyvin. Perheen yhteishenki kärsii.

Mutta tuskin heidän äitinsä edes vaivautuvat tänne asiasta kirjoittelemaan ja sitä kunnolla pohtimaan. En todella usko että AP:n

tapauksessa on sellaisesta kyse.

Ihan oikeasti 31 - on vaan sellaisia lapsia, jotka ovat vaativampia kuin toiset - kasvatuksesta huolimatta....

Toivottavasti teillekin vielä tulee sellainen niin maailmasi avartuu.

kuin toiset. Itselläni vanhempi poika on käyttäytynyt aina mallikelpoisesti niin koulussa kuin muuallakin, koskaan ei ole mitään negatiivista kuulunut mistään. Ei ole tarvinnut olla huolissaan koskaan pärjääkö. Mutta tämän kuopuksen kanssa aivan eri juttu vaikka nyt meillä on vakaampi elämäntilanne, on talot ja autot ja vakituiset työpaikat yms (esikoisen syntyessä olin 18-vuotias lukiolaoinen) mutta lapsi on todella paljon haasteellisempi, villi kuin mikä. Jatkuvasti saa ohjata käytöstä, välillä olemme ihan poikki tähän kasvatustehtävään.



Joten summa summarum, kyllä lapset ovat syntyjään niin erilaisia persoonia että toiset vaan tarvitsevat paljon enemmän kasvatusta ja vanhempien huomiota. Lopputuloksena voi olla kaksi yhtä hyvin käyttäytyvää, yhteiskuntakelpoista yksilöä mutta toisen kohdalla se on vain vaatinut paljon enemmän töitä vanhemmilta.

mutta mutta häneen on panostettu eniten koska on vaativin tapaus. Rajat on kaikilla.



Kolme lasta ja eivät todellakaan ole samasta muotista valettu. Keskimmäisen kanssa keskustellaan eniten, kyseenalaistaa eniten. Murrosikä meneillään.



Vanehmmuus vaati työtä, työtä ja edelleen työtä. Kertaakaan ei näiden vuosien aikana ole opettaja ottanut yhteyttä että lapset käyttäytyisi huonosti.



Päiväkoti-ikäisistä näkee pitkälti mitä on tulossa. Samaan aikaan omieni kanssa oli näitä häirikköjä ja ovat sitä edelleen. Osa on siirretty pienryhmiin ja erityisluokkiin. Osan hakee koulutaksi ja vie toiselle puolelle kaupunkia erityisluokkaan. Yksi käy paraikaa sairaalakoulua kun on psykiatrisella.



Yksi entinen naapuri - hänen lapsi on otettu lopulta huostaan, oli puukkohippaa ulkona, viilteli itseään yms. Tässä tapauksessa kyse oli siitä että alkoholismia perheessä, ero, kasvatus täysin vapaata. Tämäkin sankari vietti välillä aikaa lasten psykiatrisella osastolla.



Kaikissa näissä tietämissäni tapauksissa on vanhemmuus ollut hukassa tavalla tai toisella. Yhden näistä kertomistani tapuksista äiti oli niin ylimielinen ja nenänvarttaan pitkin katseleva jo siellä päikkärin juhlissa - avoimesti ylenkatsoi muita. Nyt saa niittää satoa. Enempi kiinnosti bailaus kuin lastenkasvatus, miehet vaihtui tiuhaan yms.

Kotona mieluiten piirtää ja rakentelee legoilla, sekä lukee etenkin tietokirjoja luonnosta ja eläimistä. Kavereita kerran tai pari viikossa. Viikonloppuisin ulkoillaan koko perheen kera, herkut eivät ole päivittäistä ruokavaliota. en tarvitse tuon tyylisiä kasvatusneuvoja, kiitos vaan.

ap

Vierailija:

Ap. anna lapselle rajat, pelirajoitus max ½-1 tunti päivssä. Ohjaa hänet askartelemaan, pelaamaan, leikkimään, lukekaa yhdessä ja ulkoilkaa. Kaveripiiriä voi rajoittaa niin että ei liikaa kerralla ja ei kaikkina viikonpäivinä ketään.

Jos olet pian äitiyslomalla niin lapsi pois ip-kerhosta kotihoitoon ja hänelle myös aikaa.

.

mutta kuten aiemmin sanoin, asumme niin korvessa, että toiseen kaupunkiin pienryhmään siirtämisestä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. ap

Vierailija:

luokassa tehtävien tekeminen ja ohjeiden kuuntelu on vaikeaa. Tarvitsisi viereen aikuisen. Siksi pienempi ryhmä olisi parempi. Nyt tosiaan leimataan tyhmäski häiriköksi - vaikkei sitä oikeasti ole jos oppimis-

olosuhteet vaan olisivat paremmat.

Ja sama kasvatus tietenkin. Arvatkaapa muuten tuntuiko tylsältä, kun sama ihminen (lastenhoitaja) valittaa toisesta lapsesta ja toista lasta ylistää.. sen mustan lampaan läsnäollessa. :(



Onneksi nykyään eivät ole samassa hoitopaikassa.



ap

tunteitahan saa onneksi olla kaikenlaisia,kunhan vaan et oikeasti lyö hanskoja tiskiin..

hae sinnikkäästi apua vaan,kyllä se viisasten kivi jostakin löytyy.

Entä jos kokeilisi välinpitämättömyyttä? Eilen oltiin miehen kanssa niin puhki, ettei jaksettu enää välittää, ja lapsen olo vaikutti kyllä aika kurjalta. Teki niin mieli mennä illalla sen huoneeseen halaamaan ja sopimaan, mutta nyt päätettiin että annetaan olla. Sydän itki verta aamulla kun reppani istui surkeana aamupalapöydässä ja voiteli leipäänsä...



ap

no, meillä niistä testeistä paljastui asperger. Mutta samat neuvot tepsivät tavislapsiinkin: rakkautta, kärsivällisyyttä, loputonta jankutusta säännöistä ja ennen kaikkea kannustusta ja palkintoja.



Tottakai lapsella on paha olla. Harva lapsi haluaa olla ilkeä, paha ja tuhma, mutta hkoska he ovat lapsia, he välillä löytävät itsensä tilanteesta, jossa eivät tunnu muutakaan osaavan. Käyhän niin aikuisillekin. Sinun tehtäväsi on auttaa hänet ulos siitä tilanteesta.



Se ei käy moittimalla, vaikka moittiminen on helpoin ja ensimmäinen reaktio. Mutt aoikeasti riittää, kun toteat että pieleen meni. Sitten älä enää moitiskele, sillä se saa lapsella vain kaikki puolustusreaktiot päälle, eikä hän enää kuule jatkoa. Moitiskelun sijaan NEUVO; MITEN MOKA VOIDAAN KORJATA: pyydä anteeksi, siivoa heitellyt tavarat, tee kotitehtävä uudestaan, yritä seuraavalla kerralla kokeessa näin - mikä nyt sitten tilanteeseen sopikaan.



Huomioi jokainen pieni onnistuminen (siis sekin että ei käyttäydy huonosti) ja palkitse se hyväntuulisuudella. Sano miten siitä nautit. Halaa ja suukota.



Vaikeista asioista voi sopia esim että läksyjen teosta saa tarran tai huutamattomasta aamusta saa tarran ja viidestä tarrasta saa viikonlopulla karkkia. Tarra on tärkeä, koska se on välitön merkki - pelkkä lupaus karkista joskus viikonloulla - tai uhuka karkkipäivän väliin jäämisestä - ei ole tarpeeksi konkreettinen ja välitön lapselle, jolla on paha olo NYT.

Ei anna työrauhaa, ilkeilee opettajille ja on ylimielinen jne.. Miten voin vain sanoa että pieleen meni, ei se mitään, huomenna uudestaan, kun tämä on päivittäistä.



Mitä jos nyt teenkin niin, että muu perhe menee pulkkamäkeen, hän jää kotiin kun ei osaa koulussa käyttäytyä. Ja viis veisaan aneluista?



ap

Kaverit nauraa. Eli ei mitään väliä miltä kotiväestä tuntuu, kunhan mmiellyttää kavereita. ap

joka on kotona välillä ihan mahdoton! koulussa kai kuitenkin käyttäytyy ihan hyvin...

jatkuva vastaanväittäminen, naamanvääntely ja ärjyminen saa joskus verenpaineeni kiehumaan totaalisesti!! joskus olen erehtynyt sanomaan, että nyt mulle riitti lähden pois kokonaan! =( no, olen mennyt hetkeksi saunalle (meillä ulkosauna jossa takkahuone) istumaan ja kohta tullut takaisin.

joskus tuon ikäiset vain osaavat olla aivan mahdottomia! väittävät joka asiasta vastaan vaikkeivät edes tietäisi asiasta mitään!

no, se kai kuuluu tohon ikään....?

paitsi tietysti jos käytökseen löytyy joku diagnoosi sitten. meillä taitaa olla vielä ihan kohtuunormaalisti käyttäytyvä kuitenkin.