Te, kenellä paljon ystäviä! Kertokaa salaisuutenne.

ja kun jokaiselle hymyilee, niin näkee, kuka hymyilee takaisin - ja sitten onkin jo helppo vaihtaa pari sanaa.



Mutta se, että jokainen ihminen on vihollinen kunnes toisin todistetaan ja vieraille ei ainakaan hymyillä, on mun mielestäni syy esim. yhden kaverini vähäiseen ystäväpiiriin. Itse asiassa vieraille ihmisille hän puhuu aina vihaisesti ja tylysti, jos uskaltavat vaikka bussissa kysyä viereistä vapaata paikkaa. Sitten ihmettelee, ettei tule uusia ystäviä mistään.

Olen ehkä sitten vain niin erilainen ettei ihmiset osaa olla mun seurassa, kait täytyy vain tyytyä olemaan sitten yksin.

Täytyy sanoa että en kyllä ymmärrä teitä, jotka olette omasta mielestänne niin " erikoisia" etteivät muut " osaa" olla teidän seurassanne... Hirveän itsekeskeistä ajattelua!



Ei se ystävien saaminen niin vaikeaa ole, liian omanapaiselta ja egoistiselta ihmiseltä se ei tietenkään onnistu.

uudelle paikkakunnalle muutin ja jokusen kaverin sain. kun juhlia järjestän niin sanon ystäville että voivat tuoda omia mukavia kavereitaankin jos haöuavat. siitä sitten tutustutaan ja aina vaan lisii ne kaverit.



ja tosiaan- minäkään en ole mikään naama nurpalla valittaja ja olen aina ystävällinen kaikille.

Ystävystyn kanssa helposti ihmisiin mutta näin perheellisenä en oikein jaksa pitää aktiivisesti yhteyttä jokaiseen. Ole puhelias ja kiinnostunut toisen asioista ja elämästä ( myös ei niin " tärkeistä " mielestäsi ), kysele paljon. Ole oma itsesi äläkä esitä mitään. Mua harmittaa kun toista lasta odottaessani tutustuin tosi kivaan tyyppiin mutta olin niihin aikoihin TOOOSI väsynyt ja masentunut enkä jaksanut innostua hänen kutsuistaan ja kekkereistään. Nyt kyllä välillä tekstaillaan mutta ei kauheen aktiivisesti pidetä yhteyttä. Oma moka mutta minkäs teet!

Kavereita saa helposti esim. toisten lasten vanhemmista. Rohkeasti vain juttelemaan puistossa, päiväkodilla, kerhossa tms. Moniin olen tutustunut sitä kauttaa, että lapsi on halunnut kutsua pk-kaverinsa kylään ja koska on ollut kyse vieraista ihmisistä, olen pyytänyt myös äitiä. Jotkut ovat kyllä päiväkodin eteisessä olleet ihmeissään kun ventovieras tulee kutsumaan kylään, mutta ilahtuneilta he ovat vaikuttaneet ja siitä ne kaverisuhteet alkavat kehittyä.



Puistossakin olen joskus rohkeasti kutsunut perheitä kahville, ja kaikki ovat tulleet mielellään. Uskon, että ihmiset toisaalta kaipaavatkin usein välittömämpää kontaktia muihin, mutta suomalainen perusluonteemme tulee tielle. :)



Varsinaiseen ystävyyteen näistä kaverisuhteista on toki matkaa, mutta ei se mahdotonta ole. :)

Mutta ei todellakaan ole!

" avoimin mielin ja olet iloinen ja..." Ei se ihan noin vaan onnistu tai sit olen joka puolella törmännyt vain vääriin ihmisiin!



Vaikka kuinka yritän jutella niitä näitä ja soitella ja kutsua kylään, niin vastakutsuja ei vaan tule. Eikä kukaan soita. Eikä kysele kuulumisia.



Tuntuu siltä, että kaikilla on jo niin tiivis kaveripiiri, että ei paljoo kiinnosta enää uusiin tutustua :(

ja KAIKKEIN pahimmalta tuntuu se, kun nää " aktiivit" järjestävät omia juhliaan ja siitä sit kertovat etu- ja jälkikäteen, mutta... minulle ei vaan kutsua tule :(

mulla on parin ystävän kanssa sellainen ystävyyssuhde, että minä olen paljolti se, joka aktivoi. eli vaikka ehdotan, et tavataan. vaan ei kait ihmissuhteissa kaikki aina tasan mene. nämä ihmiset toisaalta sellasia ihmisiä, että heitä on mukava tavata eli saan minäkin, kun vaivaudun tapaamisen järkkäämään.



jos jokin asia nyppii, niin se, etteivät ole halunneet tulla käymään luonani, kun olen nyt muuttanut asumaan kauemmaksi heistä. asunut täällä jo useamman vuoden ja tapaamme vain, jos minä olen menossa käymään entisellä asuinpaikkakunnallani.



ok, tiedän että heillä on omat aikasyöppönsä ja lapset rajoittavat liikkumista. kuitenkin ihmiset matkailee ulkomaita myöten, joten esim. joskus kesälomareissu hieman kauemmaksi kotimaassa ei luulisi olevan ylivoimaista, kun paikan päällä olisi tarjolla ilmainen ja ihan hyvätasoinen majoitus (= kaikille omat sängyt), kun meillä tuota tilaa sattuu olemaan. vaan ehkä joskus. sitä ennen tapaamme satunnaisen harvaan, mutta se harva kerta on kyllä mukava.



ystävää kaipaava, voisitko ottaa yhteyttä johonkin vanhaan tuttuun? soittaa vaikka, jos asuu kaukana.

Minä en halua uusia " ystäviä" ja silti aina ollaan puhelin numeroa vonkaamassa lyhyenkin tuttavuuden jälkeen.

2

Semmosille niitä ystäviä kertyy...

Minulla on tällainen ystävä, jolla on varmaan kolmisenkymmentä kaveria joiden kanssa on yhteyksissä ainakin joka viikko. Hän jaksaa kulkea, soitella, järjestää kutsuja ym.



Itse olen jämähtäneempi, en edes kaipaa sellaista kaverimäärää. Muutama hyvä ystävä riittää minulle, viihdyn niin paljon kotonakin että en jokapäivä jaksaisi kuunnella ihmisten juttuja.

Eikait mulla perheellisena ois aikaakaan niin monen ystävälle. Tuntuu ettei aina ole kahdellekaan. Minäkään on jaksaisi joka päivä seurustella ja kuunnella muiden juttuja.

niin ne todellakin pitävät tosi ahkerasti ja aktiivisesti kaikkiin yhteyttä. Siinä pitää olla joka päivä soittamassa jollekin kuulumisia. Sellainen taas ei oo mun juttu, sillä minä viihdyn kyllä hyvin itseksenikin, ja kokisin niin tiuhan soittelemisen rasitteeksi.



Samaten nää ihmiset kutsuvat itse toisia kylään, eivätkä vain odota, että heidät kutsutaan. He ehdottavat yhteistä tekemistä, ja ovat todellakin aktiivisia aloitteentekijöitä näissä asioissa.

Hän on hyvin aktiivinen pitämään yhteyksiä, mekin ollaan kyllä ystävystytty ihan hänen toimestaan. Hän kyselee usein kuulumisia, tekstailee ja soittelee. Ehdottaa yhteistä tekemistä. EN ihmettele miksi hänellä on paljon ystäviä ja minulla vain muutama.

Välillä ihan rasittavuuteen asti, mutta en valita. :)



Olen usein miettinyt että mistähän se johtuu, että ihmiset tuntuvat tykkäävän minusta. Olen luonteeltani tosi iloinen ja hauska tyyppi, suhtaudun asioihin huumorilla enkä ota itseäni turhan vakavasti. Yksi vähän hiljaisempi ja vakavamielisempi ystäväni sanoi kerran, että iloisuuteni ja huolettomuuteni tarttuu, siksi tykkää kuulemma seurastani.



Neuvoni ap:lle on se, että ole muita kohtaan avoin, vilpitön ja empaattinen, sekä osoita aidosti kiinnostuksesi niitä ihmisiä kohtaan, joihin haluat tutustua paremmin ja jotka haluat ystäväksesi. Ole rohkea tekemään myös itse aloite, älä vain odottele että sinuun otetaan yhteyttä.



Sitten ihan käytännön neuvona semmoinen, että ala järjestää kotonasi tai jossain muualla tasaisin väliajoin jotain pieniä kekkereitä, illallisia yms. Näin kutsumasi ihmiset kutsuvat sinut sitten aikanaan takaisin kun itse järjestävät jotakin (kuuluu yleiseen kohteliaisuuteen).



Tsemppiä ap! Et todellakaan ole liian vanha saamaan uusia ystäviä! Minusta ystävyyssuhteiden solmiminen on itse asiassa helpottunut näin vanhemmalla iällä! Olen siis itsekin 30 v.

Eli ystävien " hankkiminen" ja ystävyyssuhteiden ylläpito vaatii myös vaivannäköä, eli sinun pitää olla valmis antamaan omasta ajastasi ystävillesi. Tarjoudu myös sopivan tilaisuuden tullen auttamaan ihmisiä, koska sellaisia ystäviä arvostetaan.



t. 9