Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jaahas...Viimeisen 5 vuoden saldo: Minuun on ihastunut serkkuni aviomies, parhaan

Vierailija
17.11.2008 |

ystäväni kaksi perättäistä poikaystävää, toisen ystäväni ex ja nyt sitten mieheni ystävä (yhteisen ystäväpariskunnan toinen puolisko).



Missä mättää? KUKAAN minua tunteva ei voisi väittää minua flirttaavaksi tai huomiohakuiseksi persoonaksi, saati sitten jotenkin vietteleväksi. Olen ujo ja aika pidättyvä, kärsin jopa eriasteisista sosiaalisista peloista (kahvikuppineuroosi/paniikkihäiriö). Tutussa seurassa toki rentoudun, mutta en siis ole mitenkään esillä, päin vastoin. Olen hullun rakastunut omaan mieheeni ja osoitamme avoimesti hellyyttämme seurassakin. En ole ollenkaan ihastunut kehenkään näistä mainituista miehistä, enkä hakeudu heidän kanssaan kahdenkeskeisiin tilanteisiin.



En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi näin aina käy. Ja pelkään, että alan saada vähitellen ystävättärienkin vihat päälleni (vaikka kyllä sekä paras ystäväni että tämä toinen ystäväni ovat sanoneet, että eivät näe minun tehneen mitään provokatiivista tilanteen kehittymiseksi).



Sattumaako?

Olen myös pohtinut sitä, asustaako miehissä kuitenkin - nykyaikaisesta tasa-arvohapatuksesta huolimatta - sellainen suojelunhaluinen uros. Olen siro/pienikokoinen vaaleaverikkö; se yhdistettynä tiettyyn pelokkuuteen, joka seurassa varmasti minusta huokuu, antaa minusta ehkä sellaisen "suojeltavan" oloisen vaikutelman. Monet naisetkin suhtautuvat minuun äidillisesti tai huolehtien.



Mitä tekisitte itse vastaavassa tilanteessa?

Kommentit (33)

Vierailija
1/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vain sun omia päätelmiä?

Vierailija
2/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

miten voit olla perillä noista ihastumisista? Oikeinko miehet tulevat tunnustamaan tunteensa sulle peräkanaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ehka nuolla avoimesti sita miestasi aina seurassa, ehka kannattaisi jattaa se suljettujen ovien taakse, eikos? Miten kertoivat sinulle ihastumisestasi ja mita miehesi tykkaa asiasta? Vai olisitkohan vain omassa sirossa, vaaleassa paassasi kehitellyt nuo ihastumiset..?

Vierailija
4/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

minäkin olen pienikokoinen, hento ja ujo. En tosiaankaan flirttaile, mutta pidän kyllä miehistä paljon, ystävinä. Varmaan he sen aistivatkin. Ja kuinka ollakaan, minäkin olen useamman kerran löytänyt itseni samoista sotkuista.



Tuskin saat ysävättäriesi vihoja päällesi, mutta saattavat alkaa vältellä seuraasi uuden poikaystävän kanssa.

Vierailija
5/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mistä päättelet näiden miesten ihastuneen sinuun? Ovatko kertoneet tunteistaan vai mitä? Aika uskomatonta kyllä jos näin on, tarkoitan että ihastumisiahan tulee kenelle tahansa, mutta hyvin harvoin kukaan niistä tulee ihan suusanallisesti kertomaan, ne on tapana pitää omana tietona.



Jos taas olet lukenut rivien välistä, niin voin omasta kokemuksestani kertoa että se rivienvälistä luku voi joskus epäonnistua pahastikin.

Vierailija
6/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

minuun. Kerroin tämän ystävälleni (koska välimme ovat sellaiset,että kerromme toisillemme kaiken), ja he erosivatkin pian. Eivät kylläkään minun takiani, vaan heillä oli paljon muitakin ongelmia.

Seuraavan poikaystävänsä kanssa vietimme pari kesää sitten paljon aikaa poikaystävän suvun kesätilalla, ja kesän päätteeksi ystäväni tunnusti, että uskoo tämän poikaystävänsä olevan ihastunut minuun. Kieltämättä olin itsekin sen huomannut. Mieheltä tuli mm. paljon asiattomia kommentteja tyyliin "jos minä seurustelisin sinun kanssi, en kyllä päästäisi sinua silmistäni" viitaten siis mieheeni, joka oli tuona kesänä ulkomailla töissä. Onneksi tämäkin törppö tuli parhaan ystäväni jättämäksi.

Toisen ystäväni ex oli itse tunnustanut tälle ystävälleni, että on ihastunut minuun. (He olivat kavereita vielä eron jälkeenkin.) Tämä kuitenkin loukkasi ystävääni, jolla vielä oli jotain tunteita jäljellä tätä miestä kohtaan.



Sitten serkkuni mies; no, se on pitkä tarina. Opiskelen alaa, jolla hän on, ja sukukokoontumisissa ym. hän alkoi viihtyä kanssani aina jossain nurkassa keskustelemassa tähän alaan liittyvistä asioista, samaan aikaan kun heillä alkoi olla avio-ongelmia. Huomasin itse, että mies hakeutuu vähän liiankin intensiivisesti seuraani, ja esim.kosketukset viipyilivät (jos hän kesällä mökillä auttoi minut veneestä tms.). Olen aika intuitiivinen, ja todellakin huomasin jotain outoa miehen tavassa olla seurassani jo pitkän aikaa. Lopulta hän juhannuksen vietossa kamalassa kännissä avautui minulle ongelmistaan serkkuni kanssa ja tunnusti ihastuksensa.



Ja nyt tämä viimeisin, eli miehen kaveri. Sitä ei ole vielä ääneen kukaan sanonut, mutta syön vaikka hatullisen paskaa, jos olen tulkinnut tilannetta väärin. Uskoisin jopa miehenikin jo aistineen tämän, sillä hän on käynyt hyvin omistuksenhaluiseksi ja mustasukkaisen oloiseksi juuri tämän kaverin läsnäollessa.



Eli siis ääneen todettuja ja minun korviini kantautuneita ihastuksia ovat kaikki tätä viimeisintä lukuun ottamatta. Tosiasiassa olen kyllä myös huomannut ja arvannut kaikki jo ennen "tunnustusta"...



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

juuri sen takia, että pariskuntien miehet ovat ihastuneet minuun. Olen pieni, siro,blondi, teen hyvää ruokaa, nauran usein ja nautin perhe-elämästä. mieheni eräs sukulainen on useamman vuoden odottanut, että eroaisimme ja huolisin hänet. Eikä oikeasti ole kivaa, kaipaan ihan valtavasti niitä naisia jotka menetin miestensä tyhmyyden takia.

Vierailija
8/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksi näistä miehistä on tullut minulle avautumaan suoraan. Ystäväni miesystävä ja serkkuni mies. Molemmat humalassa.



Yhden miehen ihastuksen päättelimme omalla tahollamme sekä minä että hänen naisystävänsä eli ystäväni.



Yksi hepuista tunnusti entiselle tyttöystävälleen eli ystävälleni, joka kertoi asiasta hieman katkerana minulle.



Ja tosiaan, tämä viimeinen tilanne tuntuisi nyt kytevän pinnan alla.



Noin viiden vuoden säteellä nämä tilanteet ovat olleet ja kehittyneet.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

inhoan sitä!!!!!



En jaksa enää. Onneksi saan mies ei ole mustasukkaista sorttia, varmaankin siksi kun ei ole aihetta. En koskaan omalla käytöksellä provosoi ketään ja tämän tiedän koska olen ujo ja häpeän itseäni koska olen ylipainoinen.



Kun oli viimesilläni raskaana joku aika sitten mieheni paras ystävä tunnusti tunteensa samalla sanoen että kuitenkin kunnioittaa liittoamme. Sanoin etten halua kuulla yhtään enempää ja toivon ettei siitä enää koskaan puhuta.



En todellakaan pidä siitä että minut laitetaan tahtomattani tälläisiin tilanteisiin, alan jo kammota miehiä.

Vierailija
10/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap sinä provoilet!







Saatan sanoa "Ottaako kukaan mitään jääkaapista, KULTA, otatko sinä oluen?"

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

istumme esim. sohvalla niin, että olen hänen kainalossaan, saatamme pussata kevyesti ohi mennessämme tai pitää toisiamme kädestä. Saatan sanoa "Ottaako kukaan mitään jääkaapista, KULTA, otatko sinä oluen?" jne.



Tämä tällainen huomion osoittaminen on ihan normaalia meidän tuttavapiirissämme, vaikkakaan kaikki ystäväpariskunnat eivät sitä tee. Ei kyllä pitäisi tai näyttäisi ketään häiritsevän.



Ja jos jotain, eikö sen pitäisi jotenkin osoittaa näille ihastuville miehille, että parisuhteemme voi hyvin ja olen sitoutunut...



ap

Vierailija
12/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

.. jotka saavat sinut vaikuttamaan säikähtäneeltä ovat tod. näk. syynä miesten ihastumiseen :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä luulen että kyse on juuri tuosta suojelunhalusta.

Olen päätynyt aivan samaan johtopäätökseen omissa empiirisissä tutkimuksissani. Miehet ovat heikkoina jos toteavat että lähistöllä on avuton nainen jota on suojeltava. ja (anteeksi nyt vaan tämä) minusta yhdistyy usein juuri tuohon Blondi=bimbo joka tarvitsee ainakin heidän älyään ja apuaan(Heidän tulkintansa).

Itse olen pitkä, tumma ja mielestäni aika fiksukin ja olen kyllä huomannut että vierestä viedään kerta toisensa jälkeen.

Itse asiassa tv-ssä tuli dokumentti missä pelailtiin juuri näillä blondi/brunettioletuksilla ja testattiin empiirisin kokein että tylysti sanoen flaksi käy blondina paremmin.

Tiedä sitten, kokeile. Ole seuraavat 5 vuotta brunetti ;-)

Sattumaako?

Olen myös pohtinut sitä, asustaako miehissä kuitenkin - nykyaikaisesta tasa-arvohapatuksesta huolimatta - sellainen suojelunhaluinen uros. Olen siro/pienikokoinen vaaleaverikkö; se yhdistettynä tiettyyn pelokkuuteen, joka seurassa varmasti minusta huokuu, antaa minusta ehkä sellaisen "suojeltavan" oloisen vaikutelman. Monet naisetkin suhtautuvat minuun äidillisesti tai huolehtien.

Mitä tekisitte itse vastaavassa tilanteessa?

Vierailija
14/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silti muhun on monet miehet ihastuvat. Mä olen aina ajatellut että se johtuu siitä että mä olen niin iloinen ja ystävällinen. Ulkonäkö on ok ja pidän itsestäni huolta.

Yhtään ystävää en ole tämän takia menettänyt mutta kavereita oon jonkun verran, ja toisaalta mä ymmärrän se ihan hyvin. Varmaan itsekin loukkantuisin jos mieheni ihastuisi kaveriin ja ei edes viitsisi pahemmin peitellä sitä.

Vastakaikua multa ei kyllä ole kukaan saanut, olen onnellisesti naimisissa jo kymmenettä vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ei tuo kyllä viiden vuoden saldoksi kovin hälyyttävä ole. Mulla tuo on lähes jokaviikkoista, aina saa olla hätistelemässä ja kertomassa, että on onnellisesti naimisissa =)

Vierailija
16/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

samassa tilanteessa olevat). 13; miten niin "olenko ylpeä saavutuksistani" ja "mitä se minua vaivaa"?



No, minua vaivaa se, että joudun ikäviin tilanteisiin, joissa pelkkä olemassaoloni voi loukata minulle tärkeitä ihmisiä. Jos oma mieheni ihastuisi parhaaseen kaveriini, se sattuisi, vaikka mies ei sille mitään voisi tai ystäväni ei mitään olisi tilannetta provosoidakseen tehnyt. Voisi olla vaikea olla ystäväni kanssa, vaikka hän ei mihinkään olisikaan syyllistynyt. Totta kai minua "vaivaa", jos parhaan ystäväni miesystävät ihastuvat minuun. Tai sukulaismies.

Minua rasittaa, etten voi olla "rauhassa" serkuntyttöni rippijuhlissa tai mummoni syntymäpäivillä, kun koko ajan joudun pitämään huolen, etten seiso syrjässä, jossa tämä serkunmies voi minua lähestyä liian intensiivisesti ja kahdenkesken, joudun tarkkailemaan käytöstäni ja sanomisiani ja miettimään, etten vain anna mitään "vääriä signaaleja". Viime kesäisen juhannustunnustuksen jälkeen tilanne on ollut molemmin puolin erittäin hankala ja jopa tulehtunut (veisi aika pitkän viestin verran palstatilaa selittää juurta jaksaen koko jutun kehittyminen ja dynamiikka). Lisäksi tässä kyseisessä tapauksessa joudun miettimään, pitäisikö minun kertoa asiasta serkulleni.



Olen siis ikävissä, hankalissa ja vaivaavissa tilanteissa tuon tuostakin. Satutan (mitään tekemättä) ihmisiä ympärilläni. On mustasukkaisuutta ym. ikäviä tunteita. Ja totta kai se VAIVAA. VAI ONKO TEISTÄ SITTEN AIVAN SAMANTEKEVÄÄ JOUTUA JATKUVASTI EI TOIVOTUN IHAILIJAN SEURAAN ja ei toivotun ihailun kohteeksi? Vieläpä niin, että tämä ihailija on lähipiiriä ja asiaan liittyy monimutkaisia ihmissuhteita?

Totta kai minua rasittaa, enkä ole millään tavalla ylpeä!



Mutta koska en koe mitään tilanteiden kehittymiseksi tekeväni (muuta kuin siis olen "oma itseni"), en kai asialle mitään voi tehdäkään.



ap



ps. Mistä sinä, 13, nyt sitten taas tuon "provoilun" päättelit? Etenkin jos itselläsi on vastaavia kokemuksia, ymmärrät varmaan, että tällaista tapahtuu ja tällaisen voi kokea ongelmaksi...

Vierailija
17/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin olen pitkä, mutta hoikka, siro ja vaalea kuitenkin. Ihan mun ja mieheni seurustelun alusta asti olen huomannut kaikenlaisia ihastumisia. Seurustelumme aikoinaan alkoikin sellaisessa tilanteessa, että myös eräs mieheni ystävä oli minuun ihastunut.



Muutamien vuosien aikana olen tosiaan, lähinnä miehen kaverien ja oman veljeni kaverien, huomannut olevan ihastuneita minuun. Jokut ovat sen hyvin selvästi mulle osoittaneet, toiset vain tietää. Kuten ap hienosti sanoi syövänsä vaikka hatullisen paskaa jos on väärässä, voin minä sanoa samaa. :)



Minäkään en todella ole mikään flirtti, pelkään esiintymistä ym. Mutta meillä on mieheni kanssa todella hieno suhde, ja se näkyy. Teen hyvää ruokaa ym. Meillä viihdytään. Kyllä sen jotenkin siihen kaikkeen täytyy liittyä.



Olisin kyllä sitä mieltä, että ennemmin ed. mainitsemani asita miehiä pidemmällä tähtäimellä kiinnostavat, kuin "liian itsevarma idioottiblondi" vrt. bb-henna. Anteeksi kielenkäyttöni jne.



Eipä tuo minua liiemmälti häiritse. Kyllä ihastukset ovat miehiltä "unohtuneet", kun ovat alkaneet tahoillaan seurustelemaan, mutta se mua häiritsee kovasti, että jotkut naiset karttavat minua ennen kuin edes viitsivät tulla ja tutustua. Siis esim. jos mies on kutsunut jonkun työkaverin vaimoineen meille, niin siitä vaimosta huomaa jo kaukaa ettei pidä minusta ja että olen jotenkin uhka. Ja sen hän päättelee vain katsomalla minua. Luojalle kiitos, ettei kaikki ole noi epävarmoja miehistään. On minullekin kuitenkin siunaantunut muutama todella hyvä ystävä miehen kaverien ym. kautta.

Vierailija
18/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

On ahdistavaa. Olen aivan varma siitä ja yritän olla mahdollisimman cool, koska EVVK joka suhteessa ja sitä paitsi tytärpuoli on kuin oma tytär ja rakastan miestäni. Tämä nuori mies on ihan mukava, mutta siinä kaikki. Nämä nuoret juoksee nykyään meillä harva se ilta, tämä poikaystävä seurailee mua joka paikkaan kotonammekin ja haluaa jutustella kaksin, haluavat omakustannehintaan joka paikkaan mukaan (tiedän 100% varmaksi, että tämä on siitä pojasta lähtöisin), jos olemme menossa (laivalle, syömään ulos jne.) ja lisäksi tämä poikaystävä lähettelee mulle maileja ja soitteleekin suoraan joistain asioista. Lisäksi tuijottaa salaa. Voihan olla, että teoriassa tulkitsen tilanteen väärin, mutta toisaalta en usko, että nyt erehdyn. Toivottavasti tämä ajatus menee häneltä ohi ja voimme olla normaalisti sukulaisia. Nyt toimin vain mahdollisimman asiallisesti ja provosoimatta.

Vierailija
19/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen pitkä, hoikka ja blondi, olen myös ujo ja kammoan esiintymistä ja huomion keskipisteenä olemista. En tosiaankaan osaa sanoa miksi miehet ihastuvat minuun ja koen sen yleensä erittäin häiritsevänä.,

Vierailija
20/33 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos olet nätti ja vähän "arka", niin monet miehet pitää siitä. Miehistä on mukavaa, kun nainen on just tuollainen palvelunhaluinen ja ei millään lailla uhkaava. Eli siis suurilla silmillä tuijottaen kuuntelee miesten juttuja eikä kilpaile huomiosta tai miehet koe, että olisi älyllinen kilpailija. Enkä siis tarkoita, että ap ei olis älykäs vaan että hänen käytös saa miehen tuntemaan itsensä "vahvaksi ja älykkääksi".



Kurjaa, jos sun muut ihmissuhteet menee hankalaksi noitten miesten ihastumisten takia, mutta etpä sä niille mitään voi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi viisi