Jaahas...Viimeisen 5 vuoden saldo: Minuun on ihastunut serkkuni aviomies, parhaan

Ei siihen sen kummempaa vaadita. Olet nätti, kiva ja hlposti lähestyttävän oloinen tyyppi.



Vähän voi tietysti miettiä mitä signaaleja lähettää, ei siltä kannalta että tekisit mitään väärää tai hakisit sitä huomiota, vaan tarkoitan oman käytöksen arvioimista miesperspektiivistä. Sosiaalitieteilijät ovat jo ajat sitten todenneet, että miehillä on tapana tulkita naisten viestejä seksuaalisemiksi kuin ne ovatkaan. Se on sillä tavalla mälsää



Ajattelen, että kun sanoit olevasi ujohko ja sosiaalisissa tilanteissa vähän arka, voisiko olla että olet sen seurauksena tosi hyvä kuuntelija, joka tapaa keskittyä kohteliaasti siihen mitä toinen henkilö sanoo (strategia johon moni meistä ujoista ihmisistä turvautuu)? Jo se on monelle ihmiselle - niin miehelle kuin naiselle - uskomattoman imartelevaa, ja saa aikaan sen, että tuntuu että "tämä ihminen ymmärtää minua/pitää minusta". Moni ihastuminen saa ihan sellaisesta pontensa.



Sosiaalisesti herkkänä ihmisenä mahdollisesti myös ruumiinasentosi kielivät huomiosta ja keskittymisestä toiseen henkilöön. Saattaisit ehkä hyötyä sanattomiin signaaleihin perehtymisestä yleisestikin. Tässä pitkässä artikkelissa on flirtti purettu ihan pienimpiin osiinsa (toimiihan tällä foorumilla linkitys?):

http://www.sirc.org/publik/flirt.html



Vaikka kyseessä on flirttiopas, siinä sivutaan myös turhan kannustavien signaalien lähettämistä naisperspektiivistä.



Viimeinen mikä tulee mieleen liitty edelleen sosiaaliseen pidättyvyyteesi vielä kolmannelta kantilta: jos olet yhtään sellainen kuin minä, voisiko olla että ihan omaa epävarmuuttasikin haluat että ihmisetpitäisivät siusta, joten kiinnität huomiota siihen että sekä ulkonäkösi ja käytöksesi on moitteetonta ja miellyttävää - ei äänekkäitä provosoivia kommentteja, ei moitteita, ei aggressiivista huumoria, ei henkilökohtaisia paljastuksia... sanalla sanoen ei sellaista avointa arkiminää, vaan sievä fasadi, jonka takia tuttavapiirisi miesten on helppo "idealisoida" sinut, jos tiedät mitä tarkoitan. Suulaampi yksilö paljastaa enemmän myös niitä ei-viehättäviä piirteitä itsestään; vienommasa tyypistä voi kuvitella ettei niitä olekaan. Moni mies kulkee elämänsä läpi täydellistä naista haikailen, ja sellainen voi olla sinussa helpompi kuvitela näkevänsä, vaikkei täydellisiä ole meistä kukaan.



Eli jos haluatvälttää näitä tilanteita, oma reseptini olisi - ehkä nurinkurisesti ajatellen - oman reippautesi ja itsevarmuutesi ja ehkä persoonallisen "outoutesikin" vaaliminen, pieni huoleton möläytteyly, mielipiteiden paukauttaminen vähän suoraankin, myötäilyn lopettaminen, sosialisten riskien ottaminen oikeastaan. Näin miehet eivät näe sinussa pientä nukkea johon projisoida omat unelmansa.



Ja siltikin joku saattaa joskus ihastua.

ja meidän kaikkien miehet ovat sinuun ihan heikkoina. Totta se vaan on, sinussa on jotain vastustamatonta vetovoimaa

No ei tuo kyllä viiden vuoden saldoksi kovin hälyyttävä ole. Mulla tuo on lähes jokaviikkoista, aina saa olla hätistelemässä ja kertomassa, että on onnellisesti naimisissa =)

Moni mies ihastuu häneen ja monesti olen miettinyt että se varmaan johtuu just siitä tietystä "avuttomuudesta". Harmi vaan että ei ne miehet kovin kauan viihdy kyseisen naisen kanssa, arki sellasen vähän avuttoman ja yksinkertaisen kanssa ei lopulta sitten onnistu. Mä vähän veikkaan että ne miehet ovat itsekin tavallaan sellasia avuttomia, pikkasen onnettomia jotka hakee miehisyyttään yksinkertaisesta naisesta, näille miehille on menestyvä ja fiksu nainen kauhistus.

jos tosiaan haluat päästä eroon ihastuvista ystävistä ja muista.



Mutta pitää kyllä sanoa, etten itse ymmärrä mitä houkuttelevaa on ujossa ja hiljaisessa naisessa, paitsi jos miehellä on heikko itsetunto. Itse en kestä pieniä ihmisiä, ja pienellä en tarkoita pelkkää fyysistä kokoa, vaan olemusta: ääni on hiirulaisen, nauru on hermostunutta hihitystä, mielipiteitä ei ilmaista vaan kierrellään ja kaarrellaan ja porukassa hukutaan sohvannurkkaan.

Miehen kaverin uusi tyttöystävä on juuri sellainen. Mä en kestä kun saa repiä sanoja toisen suusta, kun tuntuu siltä että tavallinen tutustuminen ei edes onnistu. En todellakaan voi sanoa pitäväni siitä uudesta, ehkä se nyt luulee että mä en pidä siitä sen takia että se on niin viehettävä ja vastustamaton :)

toivottomasti siihen =D

Normaali kommunikointi on kyllä tosi rasittavaa sellaisten kanssa.

Miehen kaverin uusi tyttöystävä on juuri sellainen. Mä en kestä kun saa repiä sanoja toisen suusta, kun tuntuu siltä että tavallinen tutustuminen ei edes onnistu. En todellakaan voi sanoa pitäväni siitä uudesta, ehkä se nyt luulee että mä en pidä siitä sen takia että se on niin viehettävä ja vastustamaton :)

kavereideni poikaystävävistä ainakin kuusi ihastui minuun. Ei sille muuta syytä ollut, kun olin vaan kavereitani kauniimpi ja parempi kroppainen. En usko, että syy löytyy luonteestani. Tai nyt kun mietin saatoin olla hieman ujo ja hiljainen. En siis edes oikeestaan jutellut näiden miesten kanssa. Mutta nyt kun en ole enää niin kaunis ja hyväkroppainen ei tällaisia tilanteita ole tullut vastaan. No ehkä joskus (harvoin) olen tahtomattani aiheuttani mustasukkaisuutta. Mutta en kokenut, että johtui minuun ihastumisesta.

En usko, että olet jotenkin ylivoimainen suhteessa muihin ihmisiin ts. aina löytyy joku kauniimpi, viehättävämpi, sirompi, blondimpi. Ongelma on näissä ihmisissä, jotka eivät ole lojaaleja kumppaneitaan/ex-kumppaneitaan kohtaan. Ehkä tosiaan lähetät ns. vääriä viestejä.

Tosin eivät ole niinkään lähipiirin ihmisiä, vaan työelämästä ja "yöelämästä".



Olen pieni ja siro, iloinen ja nauravainen. Puhelias olen myös ollut aina. Mutta antaapa ihastua vaan, parempi niin kuin, että suuttuisivat ja inhoisivat minua. Eiköhän se tämäkin ilo vielä lopu.

hämmentyneeksi, sillä tunnistin siitä NIIN paljon itseäni. Koska olen ujohko ja jotenkin en niin "esillä" sosiaalisissa tilanteissa, olen tosiaan aina se "hyvä kuuntelija". Siitä saan palautetta jatkuvasti. Olen myös mielestäni aidosti kiinnostunut ihmisistä. Minusta on hämmästyttävää ja kiehtovaa, miten monia eri tapoja on olla olemassa. Minua kiinnostavat ja kiehtovat erilaiset ihmisluonteet ja valinnat ja tarinat paljon enemmän kuin oman itseni esittely tilanteissa, joissa ihmiset kohtaavat...Olen ajatellut, että viestini eivät voi olla vastakkaisen sukupuolen tunteita provosoivia, sillä ne eivät ole silmiinpistävällä ja selkeällä tavalla seksuaalisia tai flirttaavia. Ehkä minun tosiaan pitäisi enemmän miettiä sitä, miten eri tavalla toisen ihmisen egoa voi hivellä.



Ja sitten silläkin uhalla, että "oma kehu taas haisee" ja joku vetää herneen nenäänsä, en usko, että olen sellainen "älyllisesti avuton" tapaus, jonka kanssa kukaan ei viihtyisi pidempään tai jonka kanssa jokainen mattimeikäläinen pääsee pätemään ylivertaisuudellaan. Oma mieheni, jonka voin uskaltaa väittää olevan todella älykäs, on viihtynyt kanssani jo vuosia, ja esimerkiksi tämä serkkuni mies viehättyi nimenomaan pitkiin keskusteluihimme (sanoinhan, että olemme samalla alalla), jotka hän koki syvällisiksi. Ja vaikka en mihinkään "objektiivisiin" mittareihin tai varsinkaan titteleihin tai meriitteihin kovin varauksetta älykkyyttä yhdistäisikään, on minulla toinen akateeminen tutkinto työn alla, muutama julkaisu ja opetan leipätyökseni tällä hetkellä yliopistolla. En siis koe olevani prototyyppinen "blonditampio"...Vaikka salaisiin paheisiini kuuluukin tämä aivottomista aivottomimmalla palstalla surffailu ;-)

Ihan neutraalisti minun täytyy todeta, että serkkuni miestä (ja tätä mieheni ystävää eli tuoreinta tapausta) lukuun ottamatta nämä minuun ihastuneet miehet (varsinkin ne parhaan ystäväni exät) ovat ENINTÄÄN yhtä skarppeja ja ilmaisukykyisiä kuin minä...Tai mitä hittoa sitä kaunistelemaan, he ovat hölmömpiä kuin minä!



"Avuttomuuteni" liittyy tosiaan tuohon sosiaaliseen varautuneisuuteen ja - näin uskoisin - ulkonäkööni. Asioihin, joille hyvin vähän mitään mahdan, vaikka ensin mainitulle kovasti yritänkin.



Näiden tilanteiden toistuvuus viittaa kyllä siihen, että jonkinlaista itsereflektiotakin tässä pitää harrastaa. Tuskin voin vaan tuudittautua siihen, että "vaikka en tee YHTÄÄN MITÄÄN" joudun aina näihin tilanteisiin. Toisaalta, koen myös hieman epäreiluksi sen, että joudun pohtimaan ja mahdollisesti muuttamaan omaa käytöstäni ja itseäni TOISTEN ihmisten tunteiden takia. Viestini eivät ainakaan ole koskaan TARKOITUKSELLA hakeneet huomiota.



Kiitos kaikille asiallisista vastauksista!



ap

implikoida, että olisin jotenkin vastustamattoman siro ja viehättävä vaaleaverikkö! Hyvänen aika, taasko olen tietämättäni lähettänyt jotain viestejä?!?



Olen pienikokoinen. Se on fakta. Olen myös vaaleaverikkö. Enkä aio olla valheellisen vaatimaton; olen myös ihan sievä. Aiemmin en ole kyllä edes tuosta sievyydestä maininnut, vaan ainoastaan pienikokoisuudesta, siroudesta ja vaaleudesta. Pohdiskelin näitä seikkoja lähinnä suhteessa siihen, piileekö näissä minuun ihastuneissa miehissä jokin alitajuinen "suojelukompleksi", jota - pakkohan se on voida myöntää - on helpompi tuntea pientä ja siroa, seurassa pelokasta vaaleaverikköä kuin vaikkapa äänekästä ja hersyvää, räiskyvää 180 centtistä punapäätä kohtaan.



ap

kyllä viesteistäsi pystyi lukemaan ihan älyäkin ennen kuin mainitsit tutkinnot ja muut.



Uskon itse että nykyihmisenkin sisällä asuu pieni luolamies ja sen vaistot, ja on kyse vain juuri mielikuvista ja näistä vaistomaisista asioista miksi ihmiset ihastuvat sinuun. Tavallaan hienoa että on niin ihastuttava, mutta viestiesi jälkeen näen asiat nyt toiseltakin kannalta.



Ja luulen että kyse on paljon tuosta kiinnostuksestasi yleisesti ihmisiä kohtaan. Itse myönnän että joskus asenteeni lähentelee ihmisvihaa ja varmasti näkyy elekielestä ym. koska itseäni ei koskaan lähesty tuntemattomat ja puolitutut tullakseen ilmaisemaan ihastustaan.