Oman perheen joulusuunnitelmat vastaan anopin, miten selvitä..?
Eli tilanne on tämä: Olemme vuosikausia viettäneet jouluaaton anoppilassa. Kotonakin olisimme voineet oman perheen voimin aattoa viettää, mutta anopille on ollut päivänselvää että heillä juhlitaan tai eihän joulu ole mitään, ilman lapsenlapsia. Ei olla tehty asiasta mitään numeroa, koska ei olla jaksettu alkaa puimaan mokomaa asiaa...
No, tämä joulu onkin erilainen, meille syntyy vauva todennäköisesti joulun alla (jos menee yli kuten muutkin ;) Ja olemme visusti päättäneet viettää jouluaaton kotona, siitä emme tingi. Mutta, haluamme hulinavapaan aaton, eli ei vieraita! Joulupyhinä voi kyllä tulla.
Tiedän anopin reaktion, hän ilmoittaa tulevansa meille apen kanssa aatoksi. Miten voin napakasti mutta kohteliaasti ilmoittaa että ei kiitos, joku toinen pv? Hän on inttämisen maailmanmestari eli ihan heppoisin perustein ei kielto mene perille.... Mielessä on kieltämättä käynyt myös ajatus, että olenko liian nipo? Mies on asian suhteen joo joo linjalla, mulle asia on tärkeä, edes tämän kerran saada tehdä oman halunsa mukaan.
Kommentit (39)
ja ilomielin ja riemusta kiljuen otin anopin vastaan jouluaattona: hän teki kaikki ruoat ja minä vain lepäilin vauva kainalossa...
..vain oman perheen kesken. Mies sitten kysyi että miksi ja perustelin juuri rauhallisuudella, oman perheen kesken olemisella jne. No, ukko vielä siihen että "eikö mun äiti ole edes mulle perhettä? Kukakohan viime jouluna laittoi meille pöydän koreaksi?"...ja menin hieman noloksi. Tajusin jotenkin että kyse on vain yhdestä päivästä, oikeastaan vaan muutamista tunneista- onko siinä nyt jotain niin maagista ettei voisi jakaa kotiaan muidenkin kanssa sen aikaa?
Ps. Meille tulee anoppi tänäkin jouluna.
viimeisillään mahan kanssa tai pikkuisen kanssa haluaisi ylimääräistä porukkaa hössöttämään aattona...Meillä on edessä sama tilanne, sillä emme halua joulurallia isovanhemmilta toiselle pikkuisen kanssa jouluaattona, joudun kova kovaa vastaan kahteen suuntaan =( mutta pakko sanoo suoraan että nyt perheenä me vietämme joulun keskenämme.
taitaa olla aika kaukainen tämä joulun varsinainen sanoma teidän perheen joulussa jos tuollaisia asioita pitää pohtia!
taitaa olla aika kaukainen tämä joulun varsinainen sanoma teidän perheen joulussa jos tuollaisia asioita pitää pohtia!
Minusta joulu on perhejuhla ja siihen kuuluu se, että kaikki ns laajennetun perheen jäsenet ovat tervetulleita. Siis isovanhemmat ja sisarukset.
Eikä mitään anteeksipyytelyitä ja selittelyitä. Tuollaista asiaa ei tarvitse ruveta perustelemaan, olette päättäneet ja se siitä, se riittää. Mikäli anoppi siitä suuttuu, se on hänen häpeänsä.
Siitä asti, kun muutimme avoliittoon mieheni kanssa, olemme viettäneet aaton meidän kotonamme. Joulupäivänä olemme sitten käyneet anoppilassa syömässä jouluruokia ja vaihtamassa lahjoja. Minusta oli tärkeää, että meidän perheellä (vaikkei lapsia vielä ollutkaan) oli omiakin joulutapoja. Joulupäivänä ja tapanina ehdittiin sitten aivan hyvin vielä jouluilla suvun kanssa.
Oman ydinperheen kanssa ollaan tässä arjessa muutenkin koko ajan. Miksi joulukin pitäisi viettää omapikku perheen kanssa? Musta mitä enemmän porukkaa sen jouluisempaa.
Vai olisikohan kyse siitä että juuri ne rouvan appivanhemmat eivät ole tervetulleita ... omat vanhemmat sen sijaan tietysti!
Kahden pojan äiti joka odottaa jo kauhulla aikaa jolloin miniät kieltää poikia viettämästä joulua kanssaan (toivottavasti pojat onnistuu vaimovalinnoissaan paremmin :) )
Onko teiltä jäänyt huomaamatta ja ymmärtämättä, että tähän perheeseen syntyy uusi vauva jouluksi. Jos perhe silloin haluaa "vetäytyä seimensä ääreen" niin suotakoon se heille, tämän yhden joulun verran.
että meillä on oikeus luoda omat juhlaperinteemme.
Anopin mielestä tuota oikeutta ei ole.
Kannatan ydinperhe ajattelua aattona. Meillä ollut kans pieni vauva kaksi kertaa jouluna. Ensimmäisen kohdalla en rajoittanut vierailuja ja arvata saattaa, hyvä että saunassa kerkes käydä ja sitten pitikin seurustella vieraiden kanssa. Joitain vuosia aatosta on käyty käden vääntöä mutta anoppilaan en ole suostunut. Hän myös olisi laittanut aaton.Käydään sitten joulupäivänä syömässä siellä. Mieheni ei kyllä aluksi oikein ymmärtänyt asiaa. Mutta en ole periksi antanut! Eli kotona ydinperheen parissa.
Minä myönnän että tässä on kyse tästä valtataistelusta :) Olen tullut siihen tulokseen etten ole vastuussa heidän joulun onnistumisesta varsinkaan jos omani menisi pilalle. En vain jaksa enään mielistellä.
Onko teiltä jäänyt huomaamatta ja ymmärtämättä, että tähän perheeseen syntyy uusi vauva jouluksi. Jos perhe silloin haluaa "vetäytyä seimensä ääreen" niin suotakoon se heille, tämän yhden joulun verran.
... luuletteko että ap:llä on "Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto" jos anoppi tulee kylään... vaikka meilläkin on hyvät välit anopin kanssa niin mielelläni en ottaisi anoppia kylään aatoksi jos vauva tullut juuri. Eri asia pyhille ja myöhemmille vuosille. Kyllä anopille saa sanoa EI ja jos anoppi ei sitä ymmärrä niin se on hänen ongelma ja leppynee vuosien saatossa.
t. ei ap vaan viimejouluna syntyneen vauvan äiti joka vietti joulun oman perheen kesken
oikeasti on, tulevatko appivanhemmat aattona vai joulupäivänä tai tapanina? Sama hulinahan ja laittamisen vaiva siitä kuitenkin on ? lapset käyvät kierroksilla kuitenkin koko pyhien ajan.
Enemmänkin, jos aatto vietetään omissa oloissa, taka-alalla on koko ajan ajatus tulevasta visiitistä. Pystyykö siinä sitten perheen kesken viettämään sitä kaivattua rauhallista aikaa?
Menee kirjoitettuna paremmin selville kun eivät puhetta ymmärrä. Ja silloin kun ollaan oman perheen kesken, laitetaan kännyt ja ikkunaverhot kiinni. En avaa ovea vaikka kuka siellä kävisi koputtelemassa. Ovikello irrotettiin pari vuotta sitten kokonaan pois.
Hänhän on miehesi äiti, joten eikö miehesi saa sanaa suustaan ja saa pidettyä vanhempansa kurissa. Kyllä minä ainakin omalle äidilleni hoidan tuollaiset asiat, eikä mieheni tarvitse tuskailla, että mitenkähän anopille saisi sanottua sitä ja tätä. Minä olen sitä varten.
ilman että ulkopuoliset tulevat siihen sotkemaan, oli joulu tai ei. Kyllä aikuisen ihmisen pitää se pystyä hyväksymään.
Pistä miehesi puhumaan äidilleen, niin siitä ei tule liiaksi anoppi-miniä-asetelmaa. Kertokoon että te olette PÄÄTTÄNEET pyhittää vauvan ensimmäisen joulun ihan vain omalle perheellenne, ja otatte anopin tosi mielellään kyläilemään sitten-ja-sitten.
meillä kyllä riittää kun ilmoittaa omat suunnitelmansa, ei siinä anopit ja apet eikä sisarukset kummaltakaan puolelta koskaan tunge väliin.