TAMMIKUISTEN ALKUVIIKKO

Pitäisköhän munkin nyt ilmottautua tänne näin viime metreillä ihan oikeesti, kun vaan lähinnä salaa käyny lukemassa. Ja jonkun linkkiviestin taisin tässä mennä viikolla heittää. Vai oliko jo edellisenä. Hmm... Joka tapauksessa, mukava ollut lueskella samoilla aikatauluilla menijöiden viestejä. Nyt sitten kypsyttää välillä jo niin lujaa, että ehkäpä tekee mieli sekaan jotain " narista" . Tuolla suurperheodottajissa olen kyllä kirjoitellut, mutta ettei nyt ihan kyllästymiseen asti tällä synnyttämisen odottelulla heitä väsytä, niin ehkä parempi välillä kirjoitella täälläkin. Ja täältä kun on useat jo vauvansa saaneet, niin ehkäpä sekaan mahtuu ;)



Niin, laskettu aika mulla olis 30.1. Täällä teitä saman eräpäivän omaavia onkin jo ennestään aika joukko =) Mutta nou hätä, en kiilaa edelle, sillä yli menee tämäkin että pätkähtää. Meillä siis odotellaan viidettä. Ensimmäinen syntyi käynnistettynä 42+3, toinen käynnistettynä 41+4, kolmas synnytys oli kaksosten käynnistetty synnytys 37+4. Yksöset ja kaksospoika on olleet kohtuu isoja meikäläisestä puskettavaksi, joten vähän pelottaa, kuinka tässä käy. Jotenkin ihan satavarma olen, että mun kroppa ei osaa synnytystä itsekseen käynnistää (vaikka supisteluja on ollut, mutta ne vaan vähän kypsyttää - sekä paikkoja että äitiä;)

Vaikka mulla on raskausajan diabetes, ja laskettu aikakin päivälleen tiedossa, niin käynnistystä ei luvata ennen kuin 42 viikkoa on täynnä. Painoarviossa polilla sentään sain käydä, kun aikani kerjäsin. Arvio oli 3,3kg (+-300g) viikko sitten eli rv 37+5. Että kyllähän tuosta neljä viikkoa eteenpäin voi olla jo aika iso... Mutta näin meilläpäin, ei kai auta kuin odottaa koko rahan edestä. Vaikka välilllä huolestuttaa ja tympäsee ja tekee kaikkea mahdollista. Kun pääsis edes uuteen painoarvioon tässä vielä parin viikon päästä, mutta ei kuulemma onnistu, ei edes omalle neuvolalääkärille saanut aikaa ;( Pistikin oikeen silmään, miten ihanasti teitä joitakin on kohdeltu ja huolet otettu tosissaan. Täällä tuntuu välillä olevan sellainen hälläväliä meininki.

Muuten tämä raskaus sujuu aika ok, mitä nyt just alkanut taas närästää ihan urakalla ja joku hermo on toisessa nivusessa aika pinteessä. Niin ja ne sokerit on heiluneet, mutta muut arvot ollut kunnossa. Tai sf-mitta on kyllä pysytellyt samassa jo pari kuukautta, eikä oma painokaan ole viime viikkoina noussut, mitkä molemmat on mulle aika outoja asioita näin loppuraskaudessa. Mutta niistä ei kuulemma tarvitse huolestua, kun mahassa näkynyt kaikki olevan kunnossa.



Siinäpä nyt heti ensi alkuun hirveän pitkät jorinat omasta masustani.

Enkä nyt sitten tietenkään muista tarkasti, mitä täällä olikaan puhuttu.



Liiveistä ainakin muistan puhutun. Mulla on normaalisti sellainen kuiviin imetty A-B, mutta maidon nousun myötä on tarvinnut kuppia isommat eli C:t. Ja Tolleroinen(ko?) taisi kysellä yökäytöstä. Minä oon tarvinnut yöllä sen vuoksi, että liivinsuojat pysyy paikoillaan. Muuten olisi yöpaita kyllä ihan märkä. Määrällisesti liivejä on nytkin tullut hamstrattua ihan liikaa: kahdet lähinnä yökäyttöön kelpaavat ja neljät vähän parempikuntoiset/sievemmät. Mutta mulla noita liivejä on mennyt tiheästi pesuun, kun olen onnistunut yleensä sotkemaan maidolla. Joten parempi, että on vähän liikaa.



STRUTSI: Kuulostipa tutulta nuo tuntemukset. Täälläkin ollaan viimeistä kertaa näillä töin (vaikka nyt kyllä ensimmäistä kertaa olis pakasteessa alkioita...), joten vähän sellainen hassu olo. Toisaalta ihan kiva nauttia vielä tästä olotilasta, mutta toisaalta ois kyllä hirmu ikävä jo vauvaa ja hinku päästä synnyttämään.

Voi, älä nyt tykkää huonoa, mutta mua nauratti tuo isäsi kommentti;) Vai synnyttämään lähtöä hänkin vartoo. Taitaa olla pappa siellä ihan innoissaan!



Miten muuten teillä (siis joilla ennestään lapsia) järjestyy hoitajat synnytyksen ajaksi? Olettekohan tällaisesta keskustelleet? Meillä vähän pitkin hampain pitänee päästää anoppi tänne huushollaamaan (järjestelee aina paikkoja oman mielen mukaan ja tekee muitakin pöyrityttäviä temppujaan, joista yhden mainitakseni, leikkaa omin luvin tytön tukkaa). Mieluusti käyttäisin äitiäni apuna, mutta hän on lähdössä juuri lasketun ajan jälkeen pitkäksi aikaa pois maisemista. Ja sekös harmittaa, vaikka äitilleni tuo maisemanvaihdos tulee tosi tarpeeseen ja hänelle sen toki ilomielin suon.



Jaa, kello kyllä tikuttaa ja tulikin jo megapitkä viesti. Jospa yritän osallistua paremmin seuraavalla kerralla.



Jaksuja vain kaikille masukkaille.



Pikkis 38+5 (tai taisipa jo muuttua +6)

Täällä on kiepsahtaneet vuorokausirytmit ihan päälaelleen.. Miten hitsissä ne sais normalisoitua.. Mutta kun unet on muutenkin tosi katkonaisia, vessassa tulee rampattua parin tunnin välein ihan huvikseenkin kun vaan heräilee.



Käytiin synnärillä viime yönä hermoilemassa kun liikkeet väheni huomattavasti. Yleensä meidän vauveli on kova melskaamaan, niin että en ole viitsinyt sitä laskentaakaan tehdä, mutta lauantaina alkoi liikkeet hyytymään ja sunnuntaina en tuntenut juuri mitään. No pistin eka koko jutun kiireisen päivän piikkiin ja päätin laskea illalla liikkeet kun mennään nukkumaan: silloin napero ilahtuu liikkumaan oikein ekstra paljon yleensä. Vaan sunnuntai-iltanapa ei, en tuntenut mitään. En yhtään ainokaista liikettä. Alkuillasta oli tullut harjoitussupistuksia ihan yhtenään, tiedä sitten oliko kaveri säikähtänyt niitä pahan päiväisesti vai mitä.. No yli neljä tuntia yritettiiin kotikonstein saada liikettä tuntumaan: makasin tunnin hiljaa molemmilla kyljillä, välillä selällään, sitten yritin liikkumista, syömistä, vessassa käymistä ja taas hiljaa kuulostelua, vauvan tönimistä ja vaikka mitä. Mies piti omia käsiään tiukasta vatsalla yhden tunnin ja yritti tuntea jotain. Mutta ei.



Sitten puoli neljältä yöllä kun oltiin jo epätoivoisia, mies päätti että nyt soitetaan sinne synnärille. No niinpä soitinkin, Taysissa kätilö ei ollut kovin kiinnostunut, että mitä kaikkea oltiin kokeiltu vaan käski mennä kovalle lattialle makaamaan tunniksi ja juoda kaksi lasillista makeaa mehua.. Minä kuuliaisena lattialle 10 liikeen toivossa limsapullo vieressä. Vaan ei tullut yhtäkään liikettä. Siinä vaiheessa miehellä meni hermot ja sanoi, että NYT mennään. Vähän ennen viittä oltiin perillä ja kätilö kiukkuisena kun ei oltu yritetty toista tuntia perään.. Alkoi olla jo vitsit meikäläisellä vähissä ja hyvä että en väsymyksen, pelon ja huolen takia itkua vääntänyt. Kun nimenomaan en halunnut sinne mennä heitä häiriköimään turhan tähden. Mies sanoi napakasti, että nyt saa kotilaskemiset riittää ja siellä sitten pääsin käyrälle. Kaikki petipaikat olivat vapaina, käytävällä tuskaili pari äitiä. Ihmettelin vähän kun ei tuntunut mikään kiirus hoitajilla olevan, siinä istuivat juttelemassa niitä näitä, mutta toinen vessoista oli ihan veressä ja sit kun asiasta sanoin, niin hoitsu muisti, että oli jäänyt hommat kesken.. Vessassa myös odotti toinen virtsanäyte hyllyllä testaamista.



Ihan mukava se hoitaja sitten oli kun siihen käyrälle asti pääsin, vaikka mun raskausviikot väärin laskikin ja hetken aikaa kesti että ymmmärsi mitkä viikot on menossa. Pientä liikettä tuli heti alkuun ja kun makoilin siellä sitten vähän yliaikaa niin pikkuinen havahtui Ruususen unestaan ja alkoi möykätä tavalliseen tahtiin ja käyrälle piirtyi niitä tummia, isoja liikkeitä. Sit odoteltiin vielä lääkäriä ultraamaan, mutta yli kolmen tunnin odotuksen jälkeen luovutettiin, allekirjoitin vastuusta vapauttamisen lapun ja lähdettiin kotiin. Niillä nimittäin alkoi vahdin vaihto 8lta ja siitä olis mennyt ainakin yli tunti vielä. Vauva kun alkoi liikkua aktiivisesti aamulla, niin päättelin, että nyt on jo suuremmat vahingot kaikille siitä, että ihan väsyneenä ja nälkäisenä istun niillä epämukavilla penkeillä siellä. Eivät nuo hoitajat niin kauhean ilahtuneita olleet ja olivat sitä mieltä, että kerrankos sitä täällä odotellaan, mut meille riitti. Koskiklinikalle oltaisiin menty sitten yksityiseen ultraan jos liikkeet olisivat taas kadonneet. Olin niin väsynyt, että en muista loppuaamusta juuri mitään, siinä oliskin ollut hienoa jos synnytyskin olis käynnistynyt samaan syssyyn, en edes tajunnut nimittäin mitä mulle siinä vaiheessa sanottiin.



Nyt vauva on tosiaan liikkunut oikein reippaasti, että tiedä sitten mikä notkahdus mahtoi olla..



Nyt tuon reissun jäljiltä on unirytmit vielä enemmän sekaisin kuin mitä aiemmin oli, mut toisaalta ainakin vauva liikkuu, se on tärkeintä. Kumma juttu kun ne takavarikoivat mun neuvolakortin sinne, pyysin sitä, mutta apulainen ei suostunut sitä antamaan vaan sanoi, että se täytyy antaa lääkärille..? Nyt menen sitten neuvolaan tänään ilman neuvolakorttia. Kuoret sentään jäi mulle. Hukkaakohan ne sen siellä..?

Jotenkin koko paikasta ja meiningistä tuli Neuvostoliitto mieleen..



Mut semmoisia täältä. Unta tai vaihtoehtoisesti synnytystä odotellessa,



-Finja 39+3

Täällä Lapissa tuohon ohjeistuksen kirjavuuteen vaikuttaa varmasti nämä pitkät välimatkat. Mutta täälläkin asiasta tekee ongelmallisen se, jos kunnan ainoa ambulanssi on viemässä synnyttäjää ja jollekin tulee " oikea" hätä, saattaa mennä tunti jos toinenkin, että naapurikunnan ambulanssi ehtii apuun satojen kilometrien päästä. Täällähän tehtiin niin, että kaikki synnytykset keskitettiin LKS:n Rovaniemelle ja LPKS:n Kemiin, joten pisimmät synnytysmatkat taitavat olla yli 500km, ei käy kateeksi. Meillä kun kuitenkin tuota matkaa sairaalaan on vain 20 km.



Eli tässäkin asiassa - kuten niin monessa muussakin - maalaisjärjen käyttö on sallittua ja toivottavaa!



finnanna: oletpa joutunut kestämään tylyä kohtelua! Vaikka kuinka olisivat sitä mieltä sairaalassa että " taas näitä turhia käyntejä" , ei sitä saisi äidille näyttää, mitäs sitten kun jättäisi menemättä juuri silloin kun on oikeasti jotain vialla (Ja sitähän on äidin mahdoton arvioida milloin on ja milloin ei.) ettei vain aiheuttaisi turhaa vaivaa. Enkä kyllä käsitä, miksi niiden piti sinun neuvolakortti takavarikoida!? varsinkin kun sulla oli neuvolakäynti edessä. Kirjavia ovat käytännöt tässä maassa, ei voi muuta sanoa!



Pikkukakkonen kyseli lastenhoitojärjestelyistä synnytyksen ajaksi. Jos äkkilähtö tulee, niin suunnitelma meillä on se, että mies heittää minut ensin sairaalaan ja vie pojat sitten mummolaan ja tulee itse sitten kun tulee. Eipä siellä miestä aluksi niin kaipaakaan suolentyhjennyksissä ym. Mieluummin siis noin päin, en halua tänne ketään huushollaamaan (en varsinkaan anoppia) ja toisaalta niin, että lapset kokevat olonsa tutuksi ja turvalliseksi minun vanhemmilla vaikka joutuisivat keskellä yötä sinne lähtemään.



Kyllä on taas pinna tiukalla täällä päässä. Aamulla ei tarvittu muuta kuin päiväkodin tädin hieman liian mairealla " viimeisillään raskaana olevalle sanottu" HUOMENTA! niin johan lähti v*tutus-käyrä nousuun. Eli ei paljoa tarvita.



Taidanpa jatkaa sitä rästihommien kuntoon laittamista, huomasin, että pinnasängyn patjan päällinenkin on vielä pesemättä. Toisaalta pinnasänkykin on vielä kuistilla pesemättä ja kokoamatta, mutta mies aikoi sen tehdä sillä aikaa kun olen sairaalassa, mulle ei jää sitten kuin vuodekatoksen virittely siihen. Se olisikin liikaa vaadittu mieheltä =) Ensisängyksi meillä on tosin kehtokin.



Jos synnytys etenisi edellisen kaavalla, multa menis lapsivedet huomisiltana... Sitä epäuskoisena odotellessa:



aksiina 38+6

Olipa siellä ollut jollakulla kamalaa kohtelua. erittäin negatiiviset kokemukset mikäli se oli siun synnytyssairaala... (anteeksi kun nimeä en muista...)



täällä sitä vielä kärvistellään. eilen oli neuvola ja otettiin maksakokeet kun kutittaa käsiä niin vietävästi että on rakkuloita ilmestynyt. kärsimystä! aamun olen sitten odotellut soittoa terkkarilta kun sanoi että soittaa mikäli on sappiarvot koholla. sillä mikäli niin on niin ilmeisesti käynnistykseen pitää mennä...salaa toivoen...

verikokeet pitää lähettää Oulun yliopistolliseen joten saa nähä koska tuloksen saa.



arvot oli ok. paino ei ollut noussut sitten perjantain (jippii, tosin terkkari " lohdutti" että kun en ollut syönyt. kiitos!), paineet ok ja vauvan sydänäänet siinä 135 paikkeilla. sf-mitta oli laskenut 38->37 joten vauva on laskeutunut sitten perjantain. niin sanoi terkkari...



liitoskivut vaivaa. häpyluu on arka ja lantioon sattuu kun kävelee. ehkä tässä on toivoa...



supistuksia on tullut jonkun verran. kai. selkää särkee aika ajoin joten oletan että ne on niitä. tosin eräässä kirjassa kuvailtiin supistuksia sellaiseksi tunteeksi kuin olisi syönyt jotain huonoa. esimerkiksi.



mutta nyt aamuaskareisiin. voimia ja supistuksia :)



MiiKaro 41+2

Olipa Fianna saanut epämukavaa kohtelua osakseen! Sympatiat sinne. Onneksi vaavi kuitenkin reipastui ja kaikki on ok. Minäkin ihmettelen tuota neuvolakortin panttaamista!



Ja Pikkukakkoselle; minusta on mukava että " uinuvatkin" ovat innostuneet näin viime metreillä kirjoittelemaan, kun aktiiveita on " hävinnyt" jo tuonne Vauva-puolelle aika paljonkin. Mutta kyllähän meitä vielä riittää!

Mulle on tullut nyt ihan epätodellinen olo kun la lähestyy. Tuntuu että mä en oo KOSKAAN valmis siihen vauvan syntymään! Yritin miehellekin eilen sanoa että sanois nyt mulle jotain helpottavaa niin ei tuo oikein osannut mitään sanoa :)



Kysyin itse vinkkejä hyvistä nettikaupoista niiden imetysliivien osalta, mutta löysinkin yhden josta kerkesin jo liivit tilatakin; onko kokemusta www.vauvauva.fi -sivustosta? Postimaksutkin näytti olevan tosi kohtuulliset, tilasin sieltä tuollaiset Carriwell Soft Touch Seamless Drop Cup Bra:t. Toinen malli mikä kiinnosti oli saman merkin Seamless Drop Cup Bra, en tiedä kumpi parempi.



Oli taas viime yö melkoinen, ihmettelinkin tässä pari päivää sitten että kun ei oo öisin taas ollut mitään muuta kuin vessareissuja. No viimeyönä valvottiin sitten miehen kanssa molemmat! En tiedä miksi mies ei saanut unta, joskus puoli kolmen aikaan se kömpi takaisin sänkyyn ja minä taas hyppäsin puolestani ylös. Ei ollut uni kyllä tullut mullekaan vielä siihen mennessä. Kävin sitten syömässä sämpylän ja käveleskelin edestakaisin, juili niin tuota mahaa ja alaselkää. Mä oon jo ihan hukassa että onko nämä nyt niitä supistuksia, jotka kypsyttelisi paikkoja vai onko nämä vaan niitä menkkamaisia kipuja... Ja vauva piti semmoista elämää että oksat pois! Yleensä öisin on ollut aika rauhallista meillä.



Kai sitä pitäisi taas jotain fiksua touhuta tänäänkin... Ärsyttää kun ostin muutamia pieniä vauvanvaatteita alennuksesta ja nyt ei oo mitään sen väristä uutta pestävää muuta. Kai ne on pyöräytettävä sitten yksinään koneessa :P Tai sitten käyn ostamassa taas jotain pyyhkeitä tai lakanoista, joitten kans voin pestä ne.



Jees, ei kait muuta kuin mukavaa tiistaita muillekin pallomahoille!



Tolleroinen rv 38+6

Laittelen tänne vielä nopsasti neuvolakuulumiset, missä kaikki mitä parhain päin, vauva vaan ei ole millään tavoin kiinnittynyt vaan siellä polskuttelee vailla huolta huomisesta.



paino +100g, nyt tullut yhteensä 10,2 kg

sokerit, proteiinit -

verenpaine 58/108

Sydänäänet hyvät ja tasaiset.

Sf-mitta 32cm, ei ole kasvanut kahteen viikkoon enää.



Vaikka itellä on pikkuinen vatsa, niin ei se ulkoinen koko ilmeisesti mitään sano: kaverilla oli sam laskettu aika, vatsa kolme kertaa suurempi joka suuntaan, mutta niin vain sieltä nippanappa 3kg tyttö syntyi. Olis kyllä aika koomista jos tuolta omasta mitättömästä pirtistä putkahtaisi potra poika..



Kiitos Tays-sympatioista! Tapojeni vastaisesti en jäänyt sitä reissua kauheasti suremaan (varmaan raskaushormonit suojaa stressiltä tai sitten olin vaan niin väsynyt etten edes oikein edes sisäistänyt tilanteen ikävyyttä): tänään neuvolassa kun siitä juttelin, niin ihana terkka oli sitä mieltä, että syytä oli mennä näytille. Ihmetteli kanssa sitä neuvolakortin takavarikoimista. Epäili, että hoitajat kiireissään eivät olleet sisäistäneet, että en ollut tullut jäädäkseni. Tuo terkka ei myöskään kovasti arvosta sitä, että täällä ei isä pääse mukaan synnytysvastaanoton juttuihin vaan hermoilee siellä käytävällä. Itse en tiedä tuon paremmasta systeemistä, mutta terkka on ite ollut aiemmin pääkaupunkiseudulla, jossa ilmeisesti eri käytäntö??



Se on nyt ainakin jo varmaa, että sairaalaan lähdetään vasta sitten kun on ihan ihan ihan pakko. Ei yhtään houkuttele se käytävällä loikoilu siellä vastaanotossa, mieluummin sitten vaikka juosten saliin. Täytyy toivoa, että lapsivedet ei mene ja jaksan kivun kanssa kotona. Heh, varmaan menee kaikki toisin kuitenkin kuin on ajatellut. No nähtäväksi jää..



Tolleroinen: meillä kans tuo valvominen yltynyt vaan. Miehellä samaa vikaa, taitaa poloista jänskätä. Vessassakin ramppaa samaa tahtia mun kanssa: ennen hyvä jos kävi kertaakaan. Viime yönä (tai no tänä aamuna) sain unta klo 6-11, että saapas nähdä kuinka tässä veto loppuu meikäläiseltä. Olis tässä tuota kaikenlaista hommaa kun pitäis kirjahylly järjestää, siivota, tehdä ruokaa yms. Tekis mieli ommellakin jotain. Terkka sanoi, että pitäis rentoutua vaikka suihkussa välissä. Mutta kun ei mua väsytä sitten ollenkaan.



Terkkari lohudutti, että viimeistään kolmen viikon päästä on vauva sylissä. Itellä alkaa usko loppua kun ei ole mitään oireita: ei kipuja selässä tai muualla, ei painontunnetta ylhäällä eikä alhaalla, kaikki hommat sujuu vanhaan malliin, no okei kumartaminen ei ehkä ;-) Supistuksia tulee silloin tällöin, mut nekään ei ole millään tavoin kipeitä.



Semmoista täältä.



-Finja 39+3

Tänään oli taas aika sairaalalle juttelemaan tulevasta sektiosta... Ihan hyvä ja levollinen mieli jäi siitä. Vauvan asentoakin vielä tarkistettiin, perätilassahan se on edelleen....onneksi! (nyt kun on jo sektio sovittu ja kaikki suunniteltu sen mukaan ja itse henkisesti valmistautunut että se niin menee, niin olisi aika kova paikka jos suunnitelmat muuttuisikin..) Nyt vaan sitten vielä kolme yötä, ja sitten...

Viime yönä meinasi olla jo vaikea saada unenpäästä kiinni, kun kävin illalla lueskelemassa tammimammojen vauva-arkea.. tuli sellainen olo ettei malttaisi enää odottaa! Vaikka aika raskaalta kuulostikin vauvanhoito välillä, mutta silti...



finnanna: Siis, mitä?! Eikö isät saa tulla vastaanotoille mukaan? Minusta tuo olisi kamalaa....ja meillä mies varmaan nostaisi metelin asiasta! Onhan se senkin vauva. Meillä on mies ollut mukana kaikissa tärkeissä käynneissä (neuvolassa ei ihan aina) ja se on silti ollut sitä mieltä koko ajan että isät pitäisi huomioida paremmin. Aina on vaan äiti sitä ja äiti tätä... Kaikki miehet ei tietysti pysty/halua mukaan kaikkeen, mutta meillä ainakin koko odotusaika on menty tiiviisti yhdessä, ollaankin aina kaikkialla painotettu myös isän roolia ja osallistumista ja hyvinvointia.

Nytkin kun sektiosta juteltiin osastolla, kätilö kertoi etten itse kykene pariin päivään hoitamaan vauvaa muutenkuin imettämään, että hoitajat hoitaa sitten kaiken muun... Me jo heti siihen huomautettiin, että entäs isä...että eiköhän se isä voi hoitaa vauvaa niin paljon kuin mahdollista... Juu, tottakai tottakai... En tiedä ollaanko me sitten jotenkin yliherkkiä tuossa asiassa, mutta raivostuttaa aina jos isä meinataan jättää taka-alalle... Kun hän itse kuitenkin haluaa olla yhtälailla alusta asti tärkeä vanhempi niinkuin äitikin.



Frimmy rv39+2

Tänään sit koitti tämä laskettuaika....ja kotona ollaan yhtenä kappaleena. Kävin aamulla neuvolassa ja kyl siel jaksetaan ihmetellä, että miten tämä pienokainen ei synny ollenkaan.

Minullahan tuli limatulppa ulos perjantaina ja yleensä kuulemma kolmen vuorokauden kuluttua siitä syntyy lapsi, mut ei meillä.



Kaikkihan siel neuvolassa oli hyvin. Verenpaineet tosi hyvät 116/58, pissassa ei mitään, äänet tosi hyvät ja painokin oli pudonnut yhden kilon verran (siitä olen tyytyväinen). Enään ei tarvisi tulla yhtään kiloa lisää...on sen verran iso masu, että neuvolassakin ihmettelivät, että miten mun maha ei oikeesti repee liitoksistaan.



Viime yö oli kyl melko erikoinen...en oo ikään ollut niin kipee mitä silloin, mutta se kesti vain hetken ja sit taas nukahdin. Heräsin kipuun ja menin suoraan vessaan, koska ajattelin, että rakko vaan täynnä. Vessassa ollessani hoksasin, että ei sieltä tule juuri mitään, mutta masuun sattuu ihan sikana. Vessassa käynnin jälkeen yritin kävellä, istua ja maata, mutta mikään asento ei tuntunut hyvältä. Olin niin kipee. No, vähän aikaa olin sängyssä kontallaan ja pyörittelin lantiota, niin kyl se kipu siitä hellitti ja olen sit nukahtanut. Siitä sitä sit porskutettiin unta niin pitkään, että kello herätti neuvolaan. Oli todella outoa nukkua yhdeksään saakka. Olen niin monena aamuna herännyt viimeistään klo 6.



No, mut nyt sit vaan odotellaan et vedet menee tai sit supparit säännöllistyy....

Koittakaahan " siskot" jaksella...



Minskeli + poju 40+0

Tänää kävin sielä yksityisellä ultrassa ja samalla katsottii kohdunsuun tilanne. Kauhean kovakourasesti kopeloi vauvaakin hui=O Alapuolen tilanne oli että 1cm jäljellä kaulaa, pehmennyt mutta kiinni on. Lääkäri sano että olis toivonu olevan vähänkypsempi tilanne=( Niin kovasti tutki alapään että hiki tuli ja ähisin kivusta. Painoarvio oli 4200g. voi hitto mikä koko!!! Istukka oli rappeutunu ja repaleinen, napanuoranvirtaus hyvä.



Lääkäri sano että parempi ku käynnityy luonnostaa vaik menis 2 viikkoa vielä. Suositteli että alan lenkkeilee ja yhdyntää kannattaa nyt harrastaa. Olis kuulemma hyvä jos alkais pikkuhiljaa tulemaa.



Minä ja herne 40+1

Mäkin valvoin yöllä, joten nukuin tosi pitkään. Heräsin hieman mieli maassa, koska ei oikein riitä intoa mihinkään.



Päätin sit lähteä helsinkiin kahvilaan, vaikka lukemaan lehtiä. Näin tein. Kun olin kahvilassa alkoi ihan kauheat kivut. Tietty kävely jo sattui entiseen tapaan, mutta toi kipu oli niin kovaa, että hiki nousi otselle ja piti melkein pidätellä tuhinaa. Alavatsa repi ja peräsuoleen vihloi. Yritin tunnustella onko vatsa kova.. En koskaan päässyt perille oliko kyseessä varsinaisesti supistelua, normaalia liitoskipua tai jotain siltä väliltä. En voinut kunnolla istua tai hengittää. Ja aloin kelata miten pääsen sieltä edes pois, koska ei pysty nouseen.. otin käyttöön pari kivunlievitys akupistettä ja sain kivut laantumaan. Tosin pientä tuskaahan on ollut jo pari viikkoa kävellessä tai suorassa istuessa. Ne on sitä " normaalia" . Tajusin, etten tavallaan erota nyt mikä on supistusta ja mikä muuta kipua joka aaltoilee. Vatsan eli kohdun pohjaa vaan repi. Menkkakipumaista meininkiä, mutta ei sitä juilintaa.. Ymmärtääköhän kukaan tästä mitään. Vatsa oli kova, mut sitä se on melkein koko ajan, koska on niin tiivis paketti jo vauvasta. Mies haki mut sitten töidensä jälkeen kotiin ja taas olen normaalissa tilassa. Ainakaan nyt ei supistele.



Meidän porukka alkaa käydä väliin ja tammikuukin on kääntynyt loppusuoralle. Mua ei varsinaisesti vituta. Välillä olo vaan on niin tuskainen, että siitä syystä pääsee itku. Tuntuu että tämä kantaminen ja huoli saisi nyt alkaa riittämään. Ja just se kun ei tiedä, koska tämä loppuu. Jos ne vaan jatkaakin mun raskaana pitämistä ja sitten synnytän jonkin jättiläisen. Ja kuinka tuskaiseksi olo menee ja mitä teen (kun liikkuminen on näin vaikeaa kivun vuoksi) sen pari viimeistä viikkoa. Istunko vain kotona. En koe itseäni kovin sosiaaliseksikaan tällä hetkellä, koska en jaksa enää puhua yleisellä tasolla tästä koko raskaudesta vaan aina jauhetaan samoja juttuja. Ja kuten Aksiina sanoi, voi pienet asiat ottaa päähän ja pahasti. Sain tänään mun tosi rakkaalta ystävältä, joka on muuttanut ulkomaille tekstarin, että jokojokojoko on vauva tullut. Vaikka viikko sitten se soittelikin ja silloin jo sanoin (kuten kaikille) että kyllä minä sitten ilmoitan. Ärsytti silti. Eikö porukka oikeasti tajua. Miehen sukulaisetkin soittelevat mulle.



Hui nyt lähti kunnon valitussessio. SORPPAAAA! Lopetan. Turhaan tässä nyt mitään raivareita alkaa itse keräämään kasaan...



Jakselkaa ja supistuksia niille jotka toivovat sitä. Kuten esim. minä.



Kiitos hei.

Pikkis/pikkukakkonen: Naurettiin mun äitini kanssa ihan kippurassa tuota mun isääni. Ymmärtäisihän sen, että isoisä on tohkeissaan, jos olisi ensimmäinen lapsenlapsi tulossa, mutta kun tämä on sille yhdeksäs lapsenlapsi ja tyttärenlapsistakin jo neljäs! :) Onkohan se höpertymässä vanhuuttaan...

Auts, ei kuulosta tosiaankaan kivalta tuollainen tavaroitten järjestely ja lapsen tukan leikkaaminen ilman lupaa! Toivotaan, että jos anoppisi joudut sinne ottamaan, niin osuu edes sellaiseen kellonaikaan, ettei ehdi liikaa tehdä pahojaan.



Meillä kutsutaan synnyttämään lähtiessä mun vanhemmat hätiin. Jos vaan sattuu jollekin harrastuspäivälle, niin pitää tehdä niille kunnon lista siitä, kuka pitää viedä ja minne ja mitä tarvitaan mukaan. Jos menee virka-aikaan, niin ei ehkä tarvita ketään jos isommat on koulussa ja pienin päiväkodissa.



Finja: No voi tsiisus mitä kohtelua! Kun muita on nätisti muistutettu, että parempi käydä liian usein kuin kerran liian harvoin!!! Parasta kuitenkin, että nyt on kaikki hyvin. Unirytmejä ehtii korjailla ajan kanssa.

Jorvissa isä pääsee mukaan vähän kaikkialle, sydänäänikäyrään ei olisi päässyt, siksi, että siellä olisi ollut useampi äiti yhtäaikaa mahat paljaana.



Aksiina: Mua ei ole vielä kenenkään muun kyselyt hermostuttaneet, mutta päiväkodilla en kohta viitsi käydä ollenkaan. Yksi tädeistä on jotenkin aina niin ärsyttävä. Tänä aamuna jotain " ai tulit vielä" ja " kyllä kohta on sitten outo olo kun on takki väljä" . Sillä on myös aina jotain sanottavaa siitä, onko mun mahani pieni vai iso vai mitä. Aargh, se täti on muutenkin vähän höperö, saisi jäädä jo eläkkeelle. Muut on onneksi ihan fiksuja.



Frimmy: Taitaa olla vähän niin, että isiä muistetaan hienoissa periaatteissa, mutta käytännössä sitten helposti jäävät paitsioon. Hulluin kommentti tuli joskus neuvolassa, kun mies vei lapsen kai 8kk tarkastukseen. Terkkari oli kysynyt, että " pakkasiko äiti neuvolakortin mukaan?" . Juu, ei pakannut eikä mitään muutakaan. Mä olin töissä ja mies vanhempainlomalla ja tiesi mua paremmin mitä tarviketta ottaa neuvolareissulle mukaan...



Mä nukuin hämmästyttävän hyvin viime yön. Uskallankohan mä kertoakaan vai lynkkaatteko te mut. ;) Taisin nukkua seitsemän tuntia putkeen käymättä vessassa. Muutenkin nyt menee mukavasti. Närästys on iltaisin oikeastaan ainoa vaiva, jota tekee tiukkaa sietää.



Loppuviikolle olisi ohjelmaa. Kakkosen syntymäpäivä on perjantaina ja nyt on sovittu ihan pienet synttärit sille, vain kaksi parasta kaveria. Nekin kutsuttiin sillä varauksella, että peruutus saattaa tulla hyvin lyhyellä varoitusajalla. Toivottavasti pikkuinen pysyy mahassa vähintään lauantaille! Pitäkää te muut supparit! Mä en halua niitä vielä muutamaan päivään. :)



Strutsi ja minihupi 38+6

Olin tänään taas siellä äiti-vauva-afrotanssissa. Jaksoin ihan hyvin, en välittänyt pikkusupistuksistakaan vaan sinnikkäästi tein kaiken minkä muutkin... ja sitten kotona päiväunilta herättyä oli olokin sen mukainen. Hyvä kun ylös sängystä pääsin.. :) Siellä se ohjaaja päivitteli ainakin pariin otteeseen mun mahan kokoa: " oletko varma ettei sieltä ole kaksoset tulossa" , " eikös sulla se laskettu aika kohta olekin, olet kyllä nyt niiiin iso" , " näytät kamalan paljon isommalta kuin kaksi viikkoa sitten" ...



Bough aiemmin kyseli tosta tanssista - jos vielä lueskelet näitä ja asut paikassa, josta kätevästi Espoon kursseille liikkuu, niin kuulemma paljon on ilmoittautuneita jättänyt tulematta (kursseille piti ilmoittautua jo syksyllä). Ainakin Olarin ryhmään saa kuulemma mennä uusia mukaan, ja ilmeisesti kahdessa muussakin ryhmässä on tilaa. Itse vaihdan Leppävaaran ryhmään, koska asun lähellä.



Strutsi: Muakin nauratti tuo sun isän kommentti. Minun isäni taas on jotenkin vähän hiljainen tuon synnytyksen ja vauvan tulon suhteen - muista isovanhemmista poiketen minun isäni ei kauheesti soittele ja kysele ja utele. Olin pitkään jotenkin loukkaantunut, mutta laittoi se sitten meille joulukortin, jonka oli signeerannut sanalla " Vaari." Että kai se sitten omalla tavallaan meitä ajattelee... ehkä se ei ole vielä tajunnut, että sen pikkutyttö on jo aikuinen, mene ja tiedä :) Ensimmäinen lapsenlapsi siis on kaikille isovanhemmille tulossa.



Magdalena: Voi miten paljon yhtäläisyyksiä meidän tarinoilla on! :) Me ollaan oltu kolme ja puoli vuotta yhdessä, ja minun mieheni oli viettänyt railakasta sinkkuelämää tapaamiseemme asti. Urheilua, kavereita, poikien iltoja ja matkustelua. Kun kuulin ettei hän ollut koskaan ollut rakastunut kehenkään eikä oikeastaan ollut edes halunnut olla, ajattelin että just joo, tämä juttu on siis tässä. Mutta ihme tapahtui ja sain kunnian olla hänen ensimmäinen vakava suhteensa, ensimmäinen jolle ne ihanat maagiset sanat lausuttiin - ja lopulta ensimmäinen jota hän kosi ja jonka kanssa halusi lapsen. Oikeastaan yllättävän hyvinhän meillä on mennyt siihen nähden, miten paljon hänen elämänsä on muuttunut siitä ajasta, kun ei oltu vielä yhdessä. Ai niin, sellasenkin yhtäläisyyden meidän tarinoissa huomasin, että meillä on sama laskettu aika :)



Tolleroinen: Tosi suututtavaa käytöstä sun työkaverilta. Miten ihmiset voi olla noin törppöjä... >( >( Muuten, minä olen kanssa miettinyt tuota lapsilukujuttua...jos siitä puhutaan, niin mies sanoo että " tehdään nyt ensin tämä yksi" , ja muissa yhteyksissä se on antanut ymmärtää, että ainakaan kahta lasta enempää ei ole mitään järkeä tehdä. Kai ne kaksi lastakin minut onnelliseksi tekisivät, mutta oikeastaan haluaisin pyöräyttää useamman lapsen. En tosin ihan viittä, niin kuin omassa perheessäni oli... mutta suurperheen arjen kokeneena tiedän myös ne positiiviset puolet siitä, että on monta lasta.



Aksiina: Hauskoja yhtäläisyyksiä, minunkin mieheni on toivomuksestani pessyt mm. sohvanpäällisen ja jotain peittoja... tänäänkin se mukisematta vaihtoi kädessään olevan huuhteluaineen hajusteettomaan, kun (niin tyhmältä kuin tää kuulostaakin) aloin epäillä että jos vauva jossakin vaiheessa imeskelee keinutuolin päällä olevaa vilttiä :D



Mulle tosiaan on tullut joku ihme tarve saada kaikki täällä kotona olevat tekstiilit pestyksi... pehmolelut odottaa pesijäänsä, samoin vierastäkit ja -tyynyt... toivottavasti vauva syntyy ennen kuin pakotan miehen riipimään verhotkin ikkunoista ja pistämään koneeseen... ;)



Tämmöstä tällä kertaa, onkohan kukaan lähiaikoina kirjotelleista jo sairaalassa... :)



Pajunkukka+Tiitiäinen 39+3

Täällä sitä viä sätkitään.

Onnea vaan kaikille vauvan saaneille!

Olin pitkään nettipimennossa koska me muutettiin mutta nettiyhteys ei. Ja sit kun saatiin yhteys niin läppäri hajos samon tein ja meni tovi ennen ku sain pyydettyä tietsikkanerokaverin sen elvyttään.

Nyt oon kyllä käyny viimeaikoina teiän kuulumisia lukemassa mutten oo ite mukamas kerinny kirjottaan.

Täällä on vieläkin remontti ja muutto käynnissä. Enimmäkseen listojen laittoo on ollu viimeaikoina mutta esim. sauna on kattoo lukuunottamatta tekemättä. Mulla on päivät tätä samaa laatikoitten purkua, järkkäämistä, siivoomista, shoppailua ja sokerilekurissa&neuvolassa juoksemista. Onneks sentään vieraita ramppaa päivittäin ettei vallan remonttihöperöidy. Toisaalta ei ne kyllä ihan aina ilahduta,harva ees ilmottaa tulostaan etukäteen ja jotkut jopa marssii suoraan sisään..

Vointi on ollu ihan ok selkäkipuja ja järkkyä jalkaturvotusta lukuunottamatta. Johtunee siitä että oon aamusta iltaan jaloillani kun ei malta maata, ois niin paljon tekemistä. Tänään on ollu poikkeus ja tunnen nyt ekan kerran pitkään aikaan noi nilkkaluut. jipii. Arpia ei oo tullu yhtään mutta verisuonia on poksunu sääristä.

Ei taida olla tällä mahakaverilla mitään kiirusta pihalle. Yhtään ei oo supistellu. Alaspäin se on kyllä menny, tissien alla on jo yli kämmenellinen tyhjää.Viime perjantaina ultrassa painoarvio oli 3400g. En tiä oisko sitä sitten tarkotus käynnistellä kuinka pian LA:n jälkeen johtuen tästä piikittämisestä, ei niinkään suuresta koosta. Se sokerilääkäri on semmonen ihme mutisija.

Nukun n. joka toisen yön hyvin. On meinaan myös jonkin verran unettomuutta. Pissareissut ei kyllä unia viä. Käyn edelleen kerran yössä (8-10h) kusella, välillä en kertaakaan.

Huomenna neuvola - toivottavasti viimenen. Sais kyllä tullakin jo.

Pinnistelkää!



T: Xena77 ja tyttö 39+1

(TAYS, ketä muita viä onkaan? Ainakin Lily76 =))

Tuli tuossa mieleen, kun huomenna ajattelin hoitaa ihan viimeiset hankinnat vauvaa varten... Että mitähän mä oon unohtanut? Vaatteita, vaunut, turvakaukalo, peti, vaipat on... amme ja itkuhälytin ois tarkoitus ostaa huomenna.. Kyllä kaikki olennaisin pitäisi olla, jotain pikkutavaroita voi puuttua mut onhan mulla sitten mies joka voi niitä hakea..

Mutta sitä rupesin miettimään, että mites " lääkekaappi" ? Tarviiko mitä hankkia/mitä te ootte hankkineet? Mulla ei oo minkäänlaista kuumemittaria, se ois varmaan hyvä... ja jotai vauvalle sopivaa kuumelääkettä? Muuta? Mitään ihorasvojakaan en oo vielä hankkinu, tai no bebanthenia mulla on... Kannattaako noita mitä kaikkia siis hankkia varalle, vai vasta sitten jos on tarvis...?

Varmaan kokeneemmat mammat osaisi neuvoa mua tässä, näin ensikertalaisena kun on ihan hukassa sen suhteen että mitä voi tarvita..



Mä oon kyllä aina viimetipassa vasta valmistautumassa kaikkeen, kun nyt vasta mietin että mitä sitä tarvii... Teillä muilla on varmaan kaikki jo hankittu ja tiptop järjestyksessä ollut viikkokausia, vai..?



Frimmy

Xena: Kiva kun pääsit taas seuraan!



Frimmy: Siis mähän petasin vauvalle sängyn viikonloppuna vasta. Muutenkin on vielä kaikenlaisia pikkuhommia tekemättä, mutta ehtiihän niitä sitten. Lääkekaappiin et hurjia tarvitse. Bepanthen on hyvä vauvan pepulle, Lansinohia suosittelen ostamaan itsellesi (rinnanpäihin siis käytettäväksi). Ihan pienen vauvan kuume taitaa olla aina syy lääkärikäyntiin, lääkkeet sitten lääkärin ohjeitten mukaan. Kuumemittari on tietty hyvä, mielellään sellainen, jossa on taipuisa pää ja siitäkin on iloa, jos se mittaa nopeasti. Rintapumppu on myös sellainen kapistus, jota mies on lähetetty päivystävästä apteekista hakemaan keskellä yötä. Kaikki ei sitä tarvitse, mutta maidon noustessa sille voi tulla tarvetta hätäseen. Loppujen lopuksi on aika vähän sellaista, mitä pitäisi olla valmiina. Kaikenlaista ehtii hankkia sitten jos ja kun tarpeelliseksi kokee.

Mä taidankin mennä kaivelemaan tuota yhtä kaappia ja katsomaan vieläkö rintapumppu on tallessa ja ehjä.



Strutsi ja minihupi

Niin mä meinasinkin että en turhaan kaikkea ostaisi, vaan vasta sitten jos on tarvista. Mut tuo kuumemittari vois olla ihan hyvä olla. Minkähänlaisen sitä ostais, kun nykyäänhän on vaikka mitä tosinopeita korva/otsa/tuttimittareitakin, mut mä vaan en oikein luota niihin... Tähän asti oon itselläni luottanut vaan elohopeamittariin, mut kissat just pudotti sen lattialle ja rikkoi vähän aikaa sitten. Enkä tiiä viitinkö uutta semmosta kuitenkaa hankkia, ku se on niin hidas että aikuinenkin jo tuskastuu.. Noh, kai ne apteekissa osaa jotai esitellä.



Tuota rintapumppua en meinannut vielä etukäteen hankkia, mutta katsonut oon kyllä valmiiksi että minkälainen ja mistä voi ostaa, eli sen voin sitten tarvittaessa ostattaa miehellä/siskolla/äidillä.. (toivottavasti nyt ei ihan mulla keskellä yötä tarvetta tule yhtäkkiä...!) En kuitenkaan viitsi turhaa tavaraa hankkia, katsotaan nyt ensin että tuleeko sitä maitoa edes...ja eiks ne osastolla jotain käsinlypsyäkin opasta ensihätään...

...raskauden loppu siis. Kuumemittariasia on ihmetyttänyt täälläkin. Apteekissa oli jotain erikoiskuumemittareita, joilla oli hintaa jotain 60-70 euroa. Ainakin hinta oli erikoinen, en ostanut.



Täällä sitä istutaan ja ihmetellään, miksei mitään tapahdu. Joku kirjoitti, että limatulpan irtoamisesta yleensä 3 vuorokauden kuluttua käynnistyy synnytys. Oma tulppani oli lääkärin mukaan poissa jo vuodenvaihteessa, kun kohdunsuukin oli sentin auki ja pehmeä...Se siitä sitten.



Hohhoijaa, pitäisi varmaan alkaa naiskentelemaan tiheämmin, että vauva syntyisi.



Taidan olla vähän hyperaktiivinen, menen katsomaan CSI:ta.



Mami_08, 39+5

Ei nyt just nukuta, kun nukuin puolitoistatuntia sohvalla... Muuten kyllä minäkin oon nukkunut yöni vielä ihan suorastaan hävettävän hyvin.

Kypsät tunnelmat tuntuu olevan monella päällimmäisenä. Toivottavasti nyt kaikki niin haluavat pääsisi mahdollisimman pian tositoimiin!



Mami_08: Voin sanoa noista petipuuhista, ettei toimi ainakaan täällä. Ollaan oltu viime aikoina synnytyksen käynnistymisen toivossa sillä saralla normaalia aktiivisempia, mutta ei sitten niin mitään vaikutusta. Kaikki muutkin " ässät" on kokeiltu. Mutta eihän sitä tiedä, vaikka teillä toimis. Ei muuta kuin puuhiin - jos ei muuta, niin kuluu siinä aika mukavasti ;)



Strutsi, sinä se jaksat olla ihailtavan rauhallinen! Toisaalta ei mullakaan ois ihan vielä hirmu kiirus, jos vaan sais jonkun takuun, että vauva on sen kokoinen, että mahtuu hyvin tulemaan. Ja jos ei kiristelis hermoa jalasta ja päästä.. Ja jos... ;))

Vai on teilläkin muitakin tammikuisia jo ennestään. Meilläkin löytyy peräti kolme kappaletta! Sanoinkin joskus jouluna, että kun saadaan uusi vuosi ja nämä tammitriplasynttärit juhlittua, niin sitten olisi hyvä synnyttää. Mutta taitaa tämä masukki haluta ihan oman juhlakuukautensa. Hyviä synttäreitä vain sinne!

Niin, kiitos myötätunnosta tuota anoppia koskien.. Jospa tosiaan oltais yöaikaan liikenteessä, niin sekin ehkä saattais nukkua (takeita ei ole siitäkään;)



Pajunkukka: Kyllä se vaari ihan varmasti välittää, kun noin oli korttiinkin kirjoittanut! Mun oma isä ei pahemmin oo noteerannut, eikä kysellyt nyt tai aiemminkaan, mutta kyllä silti huomaa, että hänellekin lapsenlapset on tärkeitä. Hän vaan on sen sortin ihminen, ettei ole tottunut tunteistaan puhumaan saatikka niitä näyttämään.



Kuumemittareista oli puhe. Meille on joskus hankittu korvamittari, mutta en tykkää sitä käyttää. Meidän mittari on jotenkin niin hankala laittaa korvaan, ettei koskaan tiedä tuleeko ihan oikea lukema. Ja on niin isokin se pää, ettei se pikkuvauvalle sovi ollenkaan. Ehkäpä niitäkin löytyy jo kehittyneempiä nykyään. Minä oon luottanut sellaiseen taipuvakärkiseen digitaalimittariin, jolla on hyvä ja turvallinen mitata vauvankin pepusta.



Jospa nyt kuitenkin lähtis houkuttelemaan unta. Öitä!



Pikkis

Piti Frimmylle vielä sanoa, että tuo Strutsin mainitsema Lansinoh-voide on kyllä hyväksi havaittu täälläkin. Mulla tahtoo rinnanpäät aueta tosi herkästi ja siitä on kyllä ollut apua. (Paitsi kaksosten imetyksessä, mutta siitä ei nyt sen enempää.) Bepanthen käy kyllä kans samaan tarkoitukseen, mieluummin se punainen rasvaisempi. Ja sitäkään ei tarvi pestä pois ennen imetystä.



Siitä tulikin mieleen, onkohan kukaan rasvaillut rinnanpäitä ennakolta? Vahvistaiskohan se jotenkin tuota ihoa, ettei niin herkästi rikkoontuis? Mulla on yleensä mennyt siitä nännin juuresta ihan auki, ja arvaatte varmaan, että vauvan syöttäminen on tehnyt sitten niin kipeää, että itku on melkein päässyt...



Pikkis, jäipä viikotkin äsken pois, elikkäs nythän saan jo kirjuuttaa 39+0

En ole jaksanut hirveästi nyt tässä koneella istua, kun sekin istuminen tekee jo kipeää... toisaalta sitten taas ei voi oikein maatakaan! =/ Siitä väliltä on sohvalla löydyttävä asento jos meinaa huilata!



Eipä ole vieläkään lähtöä tullut ja tilanne näyttää kyllä siltä että jos tässä ei mitään todella erikoista tapahdu niin ensi viikolle mennään että rytisee!

Mulla siis ens viikon tiistaina 29.1. aamusta heti yliaikaistarkastus (10päivää yli) jos sinne asti olen kasassa. Saa nähdä mitä sitten tekevät.. Neuvolassa terveydenhoitaja sanoi, että voithan sinä esittää sitten jo toiveen siellä, että käynnistäisivät mutta mitäs niillä toiveilla... eipä ne käynnistä jos ei ole vauvalla mitään hätää tai ole aivan mahdottoman suuri! Että " hyvällä" tuurilla voi mennä vaikka helmikuulle mun odotus! =(

Se nyt oli odottettavissakin, että yli menee mutta kai mä olen salaa silti toivonut että tulis aiemmin jo.



Nyt en kyllä aio kokeilla enää mitään poppakonsteja käynnistämiseen... eilen kolasin pihalta kaikki lumet supistusten toivossa, mutta turhaan! Tai eihän se turhaa ollut, että kolasin, mutta supistukset jäivät aika vähiin kuitenkin!

Sen sijaan sain nyt kauheat alaselkäkivut enkä meinannut päästä tänään sängystä ylös! Mies sanoi, että pitääkö vetoliinat hakea... ja vinssi!

Hirveää valitustahan tää taas on, mutta ei sille voi mitään kun kypsyttää niin kypsyttää! (ei niinkää vissiin alapäätä vaan yläpäätä!)



Odottavalle kannalla edelleen siis....



vilmahilja 40+4



ps. voisin lyödä jonkin sortin tulosvetoa siitä, että olen pisimpään odottavien tammikuisten listalla! =D