Minä en arvosta sektiolla lapsensa saanutta äitiä yhtä korkealle kuin alakautta synnyttäneen äidin

Onko sun raskaudet ja sektiot sujuneet hyvin? Onko lekurit sanoneet mitään " kattoa" raskauksille? Ovatko synnytyksesi olleet automaattisesti sektioita?



Itselläni kaksi sektiota siis takana, ja kovasti haluaisin neljä lasta! En vain ole saanut selkeää vastausta siihen, että a) ovatko synnytykset tuleivauudessa aina sektioita tästä eteenpäin b) montako lasta voi synnyttää sektiolla?



Kiitos, jos ehdit vastata :)

Miksi, oi miksi jotkut lähtevät vakavissaan vastaamaan tällaiseen p*ska-avaukseen??

Jokaista ihminen on äitinä ihan yhtä arvokas, kunhan todella tekee parhaansa lapsensa eteen. En pidä erityislasten äitejä sen isommassa arvossa, vaikka onkin ihanaa jutella välillä sellaisen kanssa joka on käynyt läpi samaja asiota mitä itse, ymmärtää ja osaa tukea oikealla tavalla.

Mistäpä muuten tiedät...

Mulla kokemusta molemmista tavoista, ja en huomannut noissa mitään eroa. Molemmissa sain lapsen heti rinnalle. Kaikki lapseni on aiheuttaneet erilaisen tunnemyrskyn, mutta tunnesiteen muodostumiseen ei synnytystavalla todellakaan ole mitään vaikutusta.

ierailija:

Lapseen ei synny sektiossa samanlaista tunnesidettä kuin alatiesynnytyksessä. Se kuoleman tunne ja sen voittaminen sitten kun lapsi on rinnalla on jotain niin mahtavaa että sitä on täysin mahdotonta sektioäitien edes kuvitella.

Onhan kokemus tietysti aivan erilainen, toinen syntyi alateitse. Mutta molemmissa SYNTYI IHMINEN. Se on tärkein asia. Ei se synnytystapa ole äitiyden mittari. Tunneside syntyi ainakin mulla erityisen suureksi sektiolla syntyneeseen vauvaani. Olisinhan voinut menettää hänet.



Ja sinun arvostustasi ei varmasti kukaan tarvitse. Jos synnytystavalla on noin suuri merkitys sun elämässä, muista että kun lapsesi menevät kouluun, heidän ystävät saattavat olla näitä " sektiolla syntyneitä, ilman tunnesidettä kasvaneita lapsia" . hoh hoh... kasvahan aikuiseksi ap.

t. yksi joka synnytti lapsensa molemmilla keinoilla samaan aikaan.

Sääli vain, ettei maailmassa taida olla ensimmäistäkään, ketä sinun arvostuksesi kiinnostaa.

Mutta mitä tunnesiteeseen tulee, minulla tuli lujempi tunneside lapseen sektion kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Syy: olin alatiesynnytyksestä niin paniikissa kun repesin niin pahasti, tuntui että olen nyt rikki koko elämäni, enkä huolilta osannut nauttia vauvasta. Olin niin rikki, kipeä ja tuskainen. Vauvaan tuli vasta myöhemmin tunneside. Koko sairaalareissun itkeskelin, kuvittelin paskovai ja kusevani housuun loppuelämän.



Sektiossa taas... olin kipeä, mutta se kuului asiaan, enkä uskonut että mitään peruuttamatonta oli tapahtut (kuten alatiesynnytyksessä).