miksi lapsille ei kerrota?

Hei, ajattelin kysellä mielipiteitä seuraavasta, vähän monimutkaiseksi muodostuneesta tilanteesta. Ehkä jollain lukijalla on samantyyppisiä kokemuksia tai osaisi antaa järkeviä vinkkejä.

Meillä on koossa uusperhe, jossa minulla on lapsia edellisestä liitosta, jotka asuvat kanssamme ja miehellä yksi lapsi edellisestä liitostaan ja tämä lapsi asuu äitinsä kanssa ja tapaa isäänsä viikoittain. Tilanne on se että olemme tunteteet toisemme 1,5 vuotta, ja minä ja lapset emme ole tavanneet vielä miehen lasta kertaakaan. Syy tähän on se ettei lapsi tiedä meistä vielä mitään. Me emme asu virallisesti vielä yhdessä, mutta epävirallisesti nykyään voisi nelkein sanoa että asumme yhdessä. Viikoittain mies tapaa lastaan omalla asunnollaan ollen siellä 1-2 päivää. Lapsi on 11v. Mies ei ole vielä saanut kerrotuksi lapselleen meistä, vaikka haluaisi kertoa ja olisi valmis asumaan virallisesti kanssani. Mutta etävanhempana ja työssäkäyvänä hänellä on omien sanojensa mukaan tapaamiskerroillaan niin vähän aikaa kertoa noinkin vakavasta asiasta, että kertominen on jäänyt. Hän ei ehkä tohdi " pilata" lapsen kanssa viettämäänsä aikaa siihen että lapsi reagoisi tai kieltäytyisi ehkä tapaamisista. Olen yrittänyt kertoa miehelleni että lasten reagoiminen on täysin normaalia ja voi sopeutumiseen saattaa mennä aikaa. Ja jos alussa kieltäytyykin tapaamasta isäänsä tai laittaa muuten vastaan, niin ei se ole lopullista. Heidän välinsä ovat kuitenkin sen verran hyvät, etten usko että lapsi haluaisi unohtaa isäänsä noin vain. Omat lapseni ovat sopeutuneet uusperhekuvioihimme hienosti, vaikka alussa olikin rankkaa ja reagoivat voimakkaastikin. Mutta kärsivällisyys palkittiin ja nyt kaikki sikäli hyvin. Pidän miehen lasta osana uusperhettämme vaikken ole lasta edes tavannut, otan hänet huomioon keskusteluissa ja kyselen lapsen kuulumisia mieheltäni.

No, on käynyt jo varmaan selväksi että minua vaivaa se etten ole tavannut miehen lasta ja omat lapsenikin odottavat jo kovasti tapaavansa miehen lapsen. Nyt lähiaikoina tilannetta on muuttanut sekin että olen raskaana. On stressaavaa kun toivottu lapsi on tulossa ja emme voi edes muuttaa yhteen ennen kuin mies kertoo lapselleen meistä. Kuinka muuten ja missä hän tapaisi lastaan. Luulin ennen raskaaksi tuloa että mies kertoisi asian pian, ja voisimme alkaa suunnitella yhteenmuuttoa jne, mutta aika kuluu eikä mitään tapahdu. Mies on sanonut hoitavansa kyllä kertomisen, omalla tavallaan.

Olen joskus jopa toivonut että törmäisimme lapseen jossain vahingossa ja asia tulisi sillä tavoin tietoon, mutta tottakai parempi olisi ottaa härkää sarvista ja nostaa kissa pöydälle ja kertoa rehellisesti ja suoraan.

Ymmärrän toki että kynnys kertomiseen kasvaa päivä päivältä varmaan samassa suhteessa kasvavan vatsani kanssa ja se ehkä lisää miehenkin paineita asian kertomiselle. Olisi vielä jotenkin helppo kertoa lapselle nyt, kun sitten myöhemmin esitellä vaimo ja uusi sisko/velipuoli samalla kertaa.

Eli toivon saavani rohkaisevia vinkkejä, järkeviä ja asiallisia kommentteja kiitos. Mitä tekisitte tai olette tehneet vastaavassa tilanteessa?