Osaatko runoilla?

Taas lunta piisaa Posiolla

Et sulaa paikkaa nää

Nyt voiko tää ees tosi olla

Kuvan, Eero lähettää

Jo sulaa, sulaa, Kirintöjoki

Ja sitten saapuu Kela

Nyt onnellinen on hän toki

On kanootti, on mela

Suksi, sauva hiihtäjän,

mono, kelkka laskijan.

Välineet on täydelliset,

ladut, reitit merkilliset.

Tökkää, laske, talvi on lainaa,

nauti hetki, pian oot vainaa.

Totuus ettei unohdu,

päivästä tästä ilahdu!

Viesti vuosien takaa ystävältä,

koulutalon käytävältä.

Karmea kohtalo, vaikeat tunteet,

työpaikan oudot käytänteet.

Kärsiä saatiin liian pitkään,

ei meinanneet auttaa keinot mitkään.

Pois pääsin ensin minä, sitten hän,

nauttiin elämästä viimein enemmän.

Ei ruonoja itse keksiä voi, jos ei ajatusta anneta oi.

Kun jotain kirjoittaa

loppusoinnun saa

sekaisin on maa

ei oo hyvä olla

ihmiset kuutamolla

toisiansa moittivat

sekasorrot koittivat

Kukaan ei kanna ajatusta päähäsi,

se ois vain ankea kopio.

Ota selvää, löydä täyskäsi

Siinä - elämäsi Kuopio.

Mieti, funtsi, katso, kuule

älä ainakaan luuta lihaksi luule.

Maailma melskaa, puhuri tuulee,

minä vain kirjaan, sielu laulelee.

Väki tekee savikipon,

toiset kehuu.

Väki maalaa vesivärein,

muut ylistää.

Väki virkkaa kukkaron,

tutut ihastelee.

Väki veisaa karaoken,

ihmiset huokailee.

Täällä sanasepot runoelee,

mutta raati ruotii ja piiskaa.

Ei ole elämä reilua!

Mä rivin rustaan

olen Luojan luoma

kattilaan mustaan

armaani luona

puuron kiehautan

sumpin sihautan

Sinua autan

jos sallit?

Oi jospa oisin kuningas

Kuten on tää Maha

Kait oisin paras valtias

En siskolle ois paha

Oi jospa oisin kuningas

Ei tärkein olis raha

Mä oisin reiluin valtias

Ei kurnisi sun maha

Viiksitimali sanoo "ping"

ulkonäkö lähes pingviinin.

Harvinainen vieras tuli

lämmittää kuin takkatuli.

Kuvan otin, muodon talletin

taskuun sujautin ksylofonin malletin

Kilpaa kilautan äänen soman

luonnon luoman, ikioman.

Onnea Onnea Ståhlbergille

Meidän Alexanderille!

Onnea Onnea Suomalaisille

Tulukeepas Kahaville!

Tullaan, tullaan kun ehditään

ja tohditaan ilman koronaa.

Voittaja on koko kansa,

mut hävitä saa omillansa.

Pidä pannu kuumana,

sinä palstaystävä!

Koukkunenä, virkkaaja

aamunvirkku, sydän laaja

Virkkoi silmukat innolla

virkkoi sanat kunnolla

taitelihe lauseet tähän

iltapäivään lämpimähän.

Kun kolme iltaa rakentaa

Valmihiksi saa

Nyt onnitellaan Koivulaa

Mirjaa taitavaa

Kun kolme iltaa pakertaa

Löytyy valkeaa

Kelpaa paistaa makkaraa

Kelpaa istahtaa..

Sydämellisen

runon tän heitän tähän:

ystävänpäivää!

Makkarasuu mairetuinen,

maltahan mielesi, mesiäinen.

Nuotiolla niemennokan,

koivuklapit kokoksi.

Jopa juotavaa joutessasi,

jaffaa jäätävään janoosi.

Pimenee ilta, hämärtyy ehtoo,

massussa messevä meininki.

Kaiketi kaiketi

virkkasi vanha jo taannoin.

Jahka kun nousen

suunnitteli tulevaa.

Vuodet kulki, lumia suli

paljastellen maita soita

omia ja toisten.

Viime talven kylmän syy

on katalan syksyn ja viekkaiden kesien.

Hirret paksua parasta

kuivunutta huolella

honkaista keloa

katsoa on kaunista

rehtiä vahvaa kotimaista ainesta.

Perustalle rehdille

paras ihmisen on rakentaa

ei tarvitse jännittää eikä peljätä

omia jätteitä.

Puhtain hirsin tulevaan

onnelliseen metsään sukellan

vanhakin virkkaa taas

Kaiketi kaiketi vaan!

Meikä tykkää Mattilasta

Tästä, Karitasta!

Meikä pitää Makkarasta

Sekä, karitsasta!

Meikä tykkää Mattilasta

Tästä, laulajasta!

Herkkuja sain kattilasta

Tulin, Floridasta!

Meikä tykkää Mattilasta

Että, oopperasta!

Meikä pitää kikattajasta

Tästä, vaaleasta!

Meikä tykkää Mattilasta

Ruoasta, ihanasta!

Meikä tykkää saunojasta

Tuosta, Karitasta!

Karita tviittaa sutena,

paukkaa joukkoon pokkana.

Lähemmäs jos mielit, emmit

ehkä joskus häntä lemmit.

Muista vain, et polttaa saattaa

puheet, siivet, tarattattaa.

Muista puhut mielelläsi,

tarinoita kielelläsi.

Hiihtäjät ja laulajat

Miedot sekä Mattilat.

Lintu johtaa, Eicca soittaa,

mitä vielä mahtaa koittaa?

Taiteilijat kotimaan,

koronasta huolissaan.