Osaatko runoilla?

mikä

ei tapa

ahdistaa

Ihme alapeukuttaja tylyttää kaikkien tuotokset! Ota kalja, nappaa rööki, tulosta muualla negatiivisuuden hööki!

Turha on somessa politiikkaa huutaa.

Olisitte äänestäneet silloin muuta

Kun EU:n oltiin menossa,

Sinne halusitte pää kenossa.

Nyt muka jälkiviisaita ollaan,

Eikä mennyt mikään bollaan

Silloin kun olisi pitänyt.

Muka viisasta esitätte siellä nyt.

Se loppuu kyllä aikanaan

Vakkei teidän huuto autakaan.

Pimeä on maa

Meillä sen asukkuus

Alapeukuttaja voisi mennä kirjoittamaan kirjoja

Eikä haukkua täällä pirjoja.

Laulunkin hän luikauttaa voisi

Jos joku joskus hänelle joskus luvan soisi.

HiihteLinn ja kiihdytin

Voitin, Stupakin!

HiihteLinn ja viihdytin

Voitin, Johaugin!

HiihteLinn ja kiihdytin

Voitin, Hennigin!

HiihteLinn ja viihdytin

Voitin, Janankin!

Listojaan laativi hän,

jaha, ymmärrän.

Nimiluettelot onnistuu,

mut mites sitten oma, muu?

Viikon lopuksi mä runoilen,

luistelen ja hiihtelen.

Pullat paistan, pakastan,

talvea niin rakastan.

Valkoinen on silmän ilo,

terveisiä sulle vaikka kilo!

Älä luikahuttele,

palstalla vaan juttele.

Kauniisti voit ilmaista,

kuule, näe, ajattele, maista.

Maailmassa on monia,

riemuja, ja varsinkin huolia.

"Älä tallaa sielua",

sanoi Tommikin taivaasta.

Valo syntyi Helsingissä

Lähti Pohjolaan

Valo kuvaa siellä missä

Valoo tarvitaan

Valo syntyi Helsingissä

Näinpä luetaan

Valo kuvaa siellä missä 

Taitoo tarvitaan

Valo syntyi Helsingissä

Lähti Pohjolaan

Valo kuvaa siellä missä

Valoo kaivataan

Luikahti suksi, luikahti laulu,

on kokemuksesta nyt rustattava taulu.

Värin sinervin ma mieleni tallennan,

kankaaseen karheaa tarinasta ammennan.

Ylös taivohon saakka sen hehku hiipii,

voimakkain, verevin vyöryy ja kiirii.

Kuinka mun aatoksein vangita voisin,

pakahtuvin henkäyksin luoksesi toisin.

Vapaana kuohuu, pauhua vaatii,

semminkin syömmestä luontoa laatii.

Katherine Kelly

Tosi suloinen

Kukapa ei helly

Häntä katsoen

Brooken perään itkee

Meikäläinen myös

Jos ei olis Ritkee

Täällä oisit yös?

Ritken  luokse aina

Juokset kuitenkin?

Ei se paljon paina

Vaik sua kaipasin

Jaksan silti odottaa

Kerran, olet mun?

Vaikka vähän nolottaa

Kun taas avaudun

Telkkariini sinut saan 

Aina iltaisin

ottaisitko minut vaan

Jos nyt pyytäisin?

Lauseeseen kätkin

tuulahduksen muistoa.

Niityn kitkijätkin

varhaisen aamun puistoa.

Ikuisuus maaperän idussa,

salaisuuden verho sinussa.

Aamun odotus palkitaan.

Olen vain tällainen Kemisti Kemistä

tietoa vaikka mistä

minä täällä sinä mistä

minä kemisti Kemistä.

Se mistä

puhutaan, Kemistä.

Se mistä

runoillaan, Kemistä!

En siedä väkivaltaa, en tönimistä

tuuppimista, en tyrkkimistä

vaan fiksua tekemistä, hellimistä

se mistä,

jengi arvossa pitämistä

pitää ihmisistä eläimistä

se mistä

jengi puhuu laulaa

sydämistä

tanssii sydämistä suuremmista unelmista

Tätä vain toivoen jatkaen toivomista

minä, Kemisti Kemistä.

Kevät saapuu Anniinalle

t-paidan kuluttajalle!

Kevät saapuu katsojalle

Tennarin sovittajalle!

Kevät saapuu Anniinalle

Tennarin kuluttajalle!

Kevät saapuu katsojalle

t-paidan sovittajalle!

Meteorologi hölösuu,

katsoja vain ahdistuu.

Liike hällä levoton,

ääni usein kelvoton.

Hengittää ei muista silloin,

väpäjää kuin horkka illoin.

Sää on katsojalle tärkein,

ei auta silloin tennarimerkein.

Paniikissa huitoo, häärää,

sekavuudellaan ei määrää.

Anne, Toni paras on,

Annina vain onneton.

Uni vilahti ovesta

tuimaan pakkaseen.

Minä peiton alla ihmettelen

kuinka taaskin jäin yksin.

Pyhäaamu

kuinka rauhallinen hetki

Hengitys muistuttaa

kuinka hauras on elämä.

Tänään päivänä ystävän

haluan runoilla vähän.

Mutta kun en mitään keksi,

menee sanat lainaamiseksi:

sun ystäväsi armaasi

mä aina olla tahtoisin

en koskaan olla tahtoisi 

sulle uskoton ja petturi

se olisi suurin murheeni

jos kuolo sinut korjaisi

jos olisit aina luonani 

se olisi suurin iloni

jos ystäväin et olekkaan

lue joka toinen rivi vaan!

Säveltää ja sanoittaa

Vielä sovittaa!

Männyn alle istahtaa

Etsii kapulaa!

Säveltää ja sanoittaa

Tulee Herolaa!

Ja taivasalle istahtaa

Olli vinguttaa!

Säveltää ja sanoittaa

Tää on upeaa!

Vetsa soittaa kitaraa

Ile rummuttaa!

En osaa runoilla, vaan sanoilla uunoilla.

Mieleni täyttyy luuloilla, hetki täs täytyy kuuloilla.

Sanojen muunnoilla, helppo on "runoilla".

Taidanpa kuitenkin vain uunoilla..