TAMMIKUISTEN VIIKONLOPUN TUPINAT

Ja tästä enempää ei voi enää kypsemmäksi tulla tän raskauden kans. Seuraava vaihe on mätäneminen!! Ehkä paras siis jos en kerro omia tuntemuksiani sen enempää, te tiedätte kaikki ne.



Ihan kivoja kuvioita on ollut loppuviikosta, peräpukamia jotka sitten itsekseen puhkesivat, mieletön selkäsärky ym...



Mutta toivorikkaampaan ajatukseen että jos tässä joskus vielä pääsis sitä vauvaa imettelemään. Joku kyseli vielä tarkemmin niistä liiveistä.

Tuo maidonnousuhan on yksilöllistä ja uskon että sinulla tuo myyjä on ihan hyvän kokoiset liivit valinnut. Minulla normaalioloissa kuppikoko on b/c. Ja kun minulla maito nousee niin sitä sitten kans on siellä kainaloissa asti sen ekan viikon. Sitten alkaa kysyntä vastaamaan tarjontaa ja maidon nousu tasoittuu. Eli ihan ekava viikkona en voi käyttää noita normaaleita imetysliivejä mutta kyllä ne voi parin viikon kuluttua ottaa käyttöön. Että älä ole huolissasi kalliista hankinnasta!!(Minäkö dementoitunut!??)



Kyllä niitä liivejä jostain löytyy naisellisiakin, mutta sitten voi olla että pitää mennä juuri alan erikoisliikkeeseen ja maksaa kymppi kaks enemmän. Mutta suosittelen ostamaan myös jotkin tuollaiset ei-naiselliset. Minä joudun pitämään liivejä myös yöllä ja silloin ovat poikaa nuo kaarituettomat pehmeät, mummomallit. Itse asiassa minulla on tällä hetkelläkin sellaiset päällä!! Älkää kysykö miksi.



Noh, kait se kohta alkaa tuokin riemu, mies saa kantaa liivinsuoja paketteja joka kauppareissu.



Minulla ei ole positiivisuudesta tietoakaan enää mutta tosi asia on että minä taidan olla listan hännänhuippu lasketun ajan perusteella ja mietin tuossa aamulla että kuukauden kuluttua minullakin täytyy olla vauva, että tsemppiä vaan muille joilla on ajat onnellisesti ennemmin.



Nyt katkeaa selkä. Voikaa paksusti!!



Iuiu ja kuula haarojen välissä rv 38

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?sort=DESC&m=12216723&p=1&tm…



Ohessa loppuviikko. Mulla taitaa olla jokin pakkomielle liittää näitä keskusteluja....



Ei paljon kiinnosta tehdä mitään. Kukaan tervejärkinen ei täällä pk-seudulla lähde kaupungille tunkemaan, kun on tässä jamassa ja koossa. Kiva yrittää näppärästi pujotella hyllyjen välissä esim. Stockan lasiosastolla.. Eilen oltiin Citymarketissa miehen kanssa ja meikä väänsi melkein itkua kun porukkaa oli niin paljon ja itse ei päässyt edes kunnolla käveleen. Ja koska en viitsi ääneen valitella näistä kivuista, miehen kommentti sitten autossa oli: kiva katsella koko ajan tuollaista norsunvi**u-naamaa... Ja itkuhan siinä sit repes. Kun sanoin, että sattuu vaan koko ajan niin paljon. Mies sanoi ettei tosiaan tiennyt ja miksi en sano kun sattuu.. No koska sattuu KOKO ajan eikä sitä jaksa erikseen toistella.



Muakin huolestuttaa, että kaikki synnyttää ennen mua. Alkaa vko 39 joten olen myös listan loppupäätä pitämässä. En halua jäädä tänne yksin.... :((



Onko Iuiu sun vauva jo ihan täysin kiinnittynyt?



Tosin toivon, että ne joilla on vielä tukalammat paikat olis silti jonossa ennen mua.



Illalla mennään syömään. Se onkin mun suuri ilo nyt näinä aikoina....



Tsempitykset!!



Magdalena

Onnea uusille vauvautuneille!



Aika epätoivoista täälläkin tämä odottelu, supistelee aina vain vähemmän joten toiveet synnytyksen spontaanista käynnistymisestä alkaa pikkuhiljaa hiipua. Tosin onhan tässä vielä aikaa sinne laskettuun aikaankin. Mahdollinen käynnistys mietityttää ja pelottaakin, esikoinen kun kuitenkin on kehitysvammainen ja se synnytys käynnistettiin. Syytähän ei vammalle ole löytynyt, mutta todennäköisimmät vaihtoehdot ovat sikiöaikainen tai synnytyksessä tullut hapenpuute... Ja nyt tuntuu että olen lääkäreiden mielestä hysteerinen tollo, kun haluan ottaa varman päälle ja välttää turhia riskejä. Oikein ärsyttää että lääkärit niin yhdessä rintamassa toistelevat, että synnytyksessä kyllä seurataan vauvan vointia niin tarkasti ettei siinä pääse mitään käymään.



Toisaalta päällimmäisenä on mielessä kakkosen spontaanisti käynnistynyt erittäin helppo ja nopea synnytys ja toive siitä että ehkä tälläkin kertaa kävisi niin. Sektiohan oli jo sovittu, mutta kun vauva lähti syntymään ja tuntui kestävän supistukset hyvin, ei estelty ja lopputulos olikin sitten hyvä.



Strutsi: minä myös katsoin kakkosen synnytyksen jälkeen istukkaa eikä sitä kyllä parhaalla tahdollakaan voi kauniiksi sanoa =)



Magda_lena: kurjaa, että miehesi tulkitsi sinua noin väärin. Niille vaan pitää vääntää kaikki rautalangasta =)



Liiveistä: mulla on myös yökäytössä sellaisia kaarituettomia ketkuloita, jotka heitän ihan pyykkikoneeseen kun niitä ei tarvi säästellä. Paremmat liivit tulee sitten pestyä käsin. Kyllähän se muotoilu imetysliiveissä on vähän mallia mummo, mutta minusta on hyväkin, että kuppi tulee reilusti korkealle, sillä maidosta täydet rinnat on arat ja rintsikan saumat ottaa niihin ikävästi.



Tämmöistä vuodatusta tällä kertaa, jatkanpa tätä siivoilua, joka etenee etanavauhtia...

Jaksamisia!

aksiina 38+

Magdalena: Elähän vielä huolestu. En mä yhdellä kävelyreissulla vielä ole sua ohittamassa jonossa. Sulla taisi olla l.a. pari päivää mua ennen; mulla siis 30. pvä. Tänään sitten ei tosiaan tarvi mennä tuonne ulos...

Sf-mitan pieneneminen kai tarkoittaa, että vauva on laskeutunut alemmaksi, joten eiköhän se sitten ole matkalla myös ulos. :) Mun onnekseni sf-mitan pienenemättömyys ei tarkoita, etteikö lähtö voisi tulla. Muuten mulla varmaan jatkuisi ensimmäinen raskaus vieläkin. ;)

Hyvä vaan kun jaksat olla ahkerana laitamassa edelliset linkiksi. Eipähän mun tarvi vaivautua. :)



Eventus: Huih, tulee teillä kyllä muutto aika pienen vauvan kanssa! Tuskin kuitenkaan mahan kanssa tuolloin enää olet - toisin kuin minä.



Iuiu: Sullahan oli kuitenkin muilla perusteilla laskien toinen aikaisempi l.a., joten ehkäpä on toivoa, ettet olekaan hännänhuippu. :)



Imetysliivit inventoin minäkin ja taidan joutua kauppaan. Mä olen kai heittänyt huonoimmat pois ja nyt jäljellä oli yhdet mummomalliset ja yhdet vähän nätimmät kaarituelliset. Jospa niillä pärjään ekan viikon tai pari, niin sitten näkee mihin kokoon asettuu ja voin ostaa jotkut lisää. Ne mummomalliset meinasin ottaa laitokselle mukaan. Alkuun ne on sikaisot, mutta maidon noustessa saattavat jo kiristää... Ja se muuten ei ole hyvä, jos liivit kiristää. Aiheuttaa helposti tukosta siihen kiristävän paikan taakse ja siitä sitten saattaa seurata rintatulehdus. Mieluummin siis mummoliivit kuin rintatulehdus.



Jee, mä ryhdistäydyin tuossa ja sain laiteltua ainakin jonkinlaiseen järjestykseen noita vauvan vaatteita, pedattua sängyn äitiyspakkauslaatikkoon (ja kansi päälle ettei pölyynny, kun ei tule käyttöön vielä viikkoihin) ja valitsin jopa vauvalle kotiinlähtövaatteet valmiiksi ja mulle jotain sairaalareissua varten. Hitsi vie, kohtahan mä voin jo keskittyä tyhjentämään leffoja digiboksista. Sinne on kertynyt niitä, joita mies ei halua katsoa mun kanssa, eli jotain romanttisia komedioita ja Neiti Marpleja. Osa niistä on vaan sellaisia, ettei viitsi katsoa kun nuo koululaiset on kotona, mikä sitten taas on vähän hankalaa, jos mä nukun aamupäivän ja olen hereillä vasta kun pojat tulee koulusta. Pitänee katsoa niitä illalla/yöllä kun mieskin on mennyt nukkumaan.



Oho, olipas puheripuli! Koittakaa kestää.



Strutsi ja minihupi 38+3

Syvät myötätuntohalit kaikille joilla tekee tiukkaa! Mulla on olo ollut vielä kohtuullinen, vaikka nyt tuo maha kyllä jo painaa ja oikeaa nivusta on alkanut repimään aina välillä ihan paikalla seistessäkin. Muuten mulla on mennyt tämä odotusaika helposti, mutta kuten joku aikaisemmin mainitsikin niin tämä loppu on kyllä tosissaan sitä ODOTTAMISTA ja RASKAANA olemista. On tullut huomattua. Mullakin on la vasta 30.1. (esittelylistassa taitaa olla 31.1., pieni virhe) ja tuntuu että miten se vauva VOI vielä sinne asti - tai ylikin - mahtua mahassa olemaan. Ja miten raskas olo se sitten onkaan... Mullahan oli kyllä tuo kokoarvio sen verran reilu jo viime viikolla että arvelivat että käynnistetään aika lailla heti vain jos ei la mennessä ole syntynyt.



Kävin eilen neuvolassa, hemppa oli ilokseni noussut sieltä mun 112 pohjalukemista 130:een. Sf-mitta oli 34 (sama kuin viikkoa aikaisemmin) ja paino oli pudonnut (!) melkein kilon. Saattaa olla vaikutusta ruokavalion normalisoitumisella joulun jälkeen... Vauva on tiukasti raivotarjonnassa ja pää todella alhaalla (kumma kyllä kun en tunne mitään painontunnetta haaruksissa). Liikkeet on vilkkaat ja vettä vielä reilusti että tuskin tässä vielä synnyttämäänkään lähdetään... Noihin tietoihin nojaten uskalsinkin eilen ostaa miehelle saunakaljat kun tuli vieraita kylään, luotin siihen että auton rattiin ei tarvi nousta :) Eikä sitä lähtöä tullutkaan.



Imetysliiveistä on ollut puhe, ostin itsekin ekat ja kun oli niin hemmetin kuuma siellä kaupassa niin en kokeillut niitä. Kotona kokeillessani huomasin että hivenen piukea on ympärysmitta, mutta olen kyllä huomannut liivien vähän venahtavan yleensä käytössä. Onko tuolla ympärysmitan tiukkuudella vaikutusta maidon nousuun / rintatulehdusriskiin?? Jostain syystä kahlattuani useamman kaupan valikoimat läpi en edelleenkään löydä mistään ympärysmitalla 75 ja kuppikoolla B liivejä, niin ajattelin että yksillä saan aluksi pärjätä kunnes jostain tulee toiset vastaan. Kysymys kuuluukin; pärjäänkö?



Jeespoks, eipäs muuta kuin koittakaa levätä ja tehdä jotain mistä tulee mukava mieli/olo näin viikonloppuna. Itselleni tuo merkitsi eilen hedelmäsalaatin tekoa+syömistä :)



Tolleroinen rv 38+3 (kai?)

Vähän samat fiilikset kuin teillä muillakin.. Olo on ihan ok, mut olisi vain niin kiva jo päästä tästä olosta!



Oli puhetta liikkumisesta kaupungilla näin loppuaikoina. Mä oon huomannu et ihmiset aika julkeastikin tuijottaa. Toki sitä on aika herkkä kaikelle, vaik ei olisikaan tarkoitettu negatiiviseksi..



Imetysliiveistä. Mulla onyhdet vanhat mummomallit ja ostin yhdet uudet h&m:ltä sellaset kaarituelliset. Mut ne ei kyllä alkuun varmaan mahdu mulle. Normaalisti mulla on a kuppi mut maidon noustessa ja aluksi c tekee tiukkaa. Tolleroinen oli etsiskelly b-kuppia. Mä en muista edes nähneeni koskaan näissä mummoliiveissä B:tä mut Lindexin ja HM:n kaarituellisissa saattaa olla.



Niin tänäään on sit LA.. :)

Mulla ei mitään uutta... kunhan vaan nostan meidän vaivaisten pinoa! =D

Lasketun päivän vikat tunnit menossa, eipä taida mitään tapahtua tänää joten yli mennä paukutellaan!



Kivaa viikonloppua ja hyviä supistuksia vaan kaikille!



vilmahilja 40

Heips!



Saimme pienen pojan maanantaina 14.1. klo:16.20. Mitat: 3080g, 48cm ja 32cm.

Ja uskokaa tai älkää, hän oli yliaikainen, vaikka virallisen ultran mukaan viikkoja oli kasassa 39+6.



Synnytys oli rankka ja kotiuduimmekin vasta eilen eli perjantaina. Poju syntyi 22h ekoista lapsiveden menoista (loput vedet menivät vasta salissa, kun kalvot puhkaistiin kokonaan).



Lyhyesti synnytyksestä. Olimme perhehuoneessa ensimmäiset 11h. Aktiivinen synnytys kesti 7h, joista 14min oli ponnistusvaihetta.

Avauduin 5cm:stä 10cm alle tunnissa ja se oli todella rankka kokemusta. Mikään kivunlievitys ei auttanut, kipu palasi aina hetken päästä toispuoleisena takaisin. Epäonnistunutta kivunlievitystä selviteltiin jälkeenpäin parin lääkärin, kätilön ja gynekologin voimin, mutta syytä sille ei löydetty. Mullehan kävi samoin ekassakin synnytyksessä.

Lisäksi repesin, mikä oli mun pahin painajainen ennen synnytystä. Repeämät eivät olleet pahat, mutta kipeetä silti tekee näin jälkeenpäin paljonkin ja pelko epätäydellisestä parantumisesta takaraivossa.

Mitään ennakkotoiveistani ei toteutettu, osaksi tuon epäonnistuneen kivunlievityksen vuoksi ja osaksi parin kätilön huonomuistisuuden vuoksi. Onneksi osasivat olla jälkeenpäin pahoillaan kömmähdyksistä.

Osastolla olo oli todella opettavainen, mutta myös stressaava (oli paljon synnyttäneitä ja hälinä sen mukainen).



Mutta lopputulos on mitä ihanin. Näin jälkeenpäin onkin hyvä sanoa teille vielä ison mahan kanssa kärvistelevät, että koittakaa muistaa se lopputulos :).



Oikein hyvää loppuodotusta teille kaikille, koittakaa jaksaa! Vauva-puolella tavataan taas.



T: justus ja 5pv vanha poju

Enpäs ajatellut että liivejä joutuu luultavasti pitämään öisinkin, joten ehkä kannattaa olla ne mummomalliset siihen käyttöön. Hankkii sitten lisäksi jotkut nätimmät jos joskus päivällä haluu olla hetken nätimpänä. Siis jos vaan edelleenkin sattuisi löytämään. Hassua kun tolleroinen sanoi ettei löydä 75b liivejä...mä taas en paljo muuta löytänytkään! Ihmettelin ihan että kuka voi olla noin pieni tässä vaiheessa... Ku mulle siis pitäis olla vähintään 85c, olen pitänyt itseäni pienikokoisena.



Maanantaina ajattelin lähteä viimeistä kertaa ostoksille, katsotaan mitä löytyy. Tiistaina on sitten aika sairaalaan keskustelemaan sektiosta. Keskiviikkona meinattiin siivota meillä, mutsi tulee avuksi. Torstaina sitten varmaan vaan jännitetään ja syödään kynsiä, koska perjantaina on se sektioaika!!! Huh, tässähän alkaa kohta hirvittää...



Nyt yritän kuitenkin vaan ottaa rennosti vielä. Ollaan vanhempieni luona viikonlopun vietossa. Mä oon aika " vuodepotilas" suurimman osan ajasta, kun särkee kylkiin ja alkaa jomottaa alaselkään jos on pitkään ylhäällä.. Nyt on myös alkanut alamahaan vihlomaan välillä..

Että vihdoinkin mullekin alkaa tulla jotain oireita ja tukaluutta.. Mutta toivottavasti nuo nyt ei vielä kovin enteile synnytyksen lähenemistä.. Ei varmaan....ettekös te muut oo kärsinyt niistä jo vaik kuinka kauan, mulla ei ois kuitenkaan enää ku 6yötä sinne leikkaukseen..



Eli muille supistuksia toivottelen, itselleni en!



Frimmy rv38+6

Mua huvittais kysyä semmosta, että onko teidän muiden miehet näin lasketun ajan lähestyessä yhtään tavallista mukavampia?



Nimittäin minun mies on tässä viimeiset kolme päivää kiukutellut, on ehtinyt nukkua vähän, ja mulla menee jo hermot sen kanssa. Valittaa vähän joka asiasta, mutta jos sille itselleen sanoo jotakin mikä ei sitä miellytä, niin kiihtyy heti ja rupeaa inhottavaksi - piikittelee ja ikään kuin yrittää keksimällä keksiä jotakin loukkaavaa sanottavaa.



Ei meillä aina toki tämmöstä ole, vaan useimmiten ihan mukavaa yhteiseloa - joskus toki on kausia, joina riidellään enemmän. Mutta olen jotenkin tosi loukkaantunut miehelleni siitä, että JUURI NYT hän ei viitsi yhtään ajatella minun tilannettani, sitä että synnytys on ihan lähellä ja minun henkinen hyvinvointini voisi olla tärkeää... joka asiasta vaan on heti äyskimässä, ja sitten ehkä jälkeenpäin selittelee asiaa väsymyksellään. Nukkuisi sitten enemmän herranjesta, niin ei tarvitsisi minuun purkaa :(



Ja siis en väitä että minä olisin itse kaikissa kinoissa puhdas pulmunen, olen kyllä sen luontoinen että kun suututtaa niin sanon aika suoraan ja pidän puoleni. Jotenkin vaan kuvittelen, että itse sanon jostakin asiasta johdonmukaisesti ja " rehellisesti" , mutta tuo toinen rupeaa ihan epäloogiseksi ja alkaa keksiä kaikkea millä pystyisi jotenkin kolauttamaan. Ehkä tämä siis on vain kuvittelua, en tiedä... mutta kun ärsyttää niin maan paljon, kun monessa paikassa lukee siitä miten miesten pitäisi raskausaikana yleisestikin suhtautua vähän kärsivällisemmin puolisoonsa, ja joissain Vauva-lehdissä ja muissa on juttuja siitä miten monet miehet tekee ehkä tavallista enemmän kotitöitä naisen puolesta tai hemmottelee joillain hieronnoilla... niin harvemmin vaan meillä :( Ja vielä näin lähellä synnytystä tuo päättää alottaa tollasen kiukkuamiskauden, eikä yritä yhtään hillitä itseään! Mitä jos ensi yönä alkaisi synnytys, ja meillä on just menossa tämmönen mökötys että kumpikaan ei puhu toiselle mitään. Oispa tosi valoisat tunnelmat lähteä synnytykseen :(



Niin onko tässä nyt kyse miehestä vai minun hormoonihöyryisestä tunteellisuudestani, vaikea sanoa. Mies on kylläkin sanonut, etten ole ollut raskaana sen ailahtelevampi kuin muulloinkaan (olen siis hänen mielestään aina ailahteleva).



Kyllä se tietty mua aina jollakin tavalla autteleekin - esimerkiksi laittaa kengät kiinni ja kantaa painavat kassit. Mutta eikö nyt vois odottaa, että hän välittäisi edes vähän myös siitä henkisestä huolenpidosta?



Miten teillä muilla? Kertokaa rehellisesti - saatteko ihania hierontoja turvonneille jaloille tai muuta erityiskohtelua raskauden takia? Kiitos :)



Pajunkukka+Tiitiäinen 39+0

Täällä jännitetään supistuksia. Kolmesta asti olen aina vähän väliä herännyt kipeään supistukseen, sellaiseen ihan oikeaan synnytyssupistukseen. Tosi harvakseltaan noita kuitenkin tulee, vähän kiusantekomeininkinä. PItää koittaa keksiä jotain millä niitä sais tulemaan lisää.



Minun mies oli keskiviikosta asti sairaslomalla ja on ollut kyllä iso apu jo henkiselle puolelle pelkällä läsnäolollaan. Hän on kyllä nyt auttanut tosi paljon kotihommissa ja lasten hoidossa. Ja minä voin kyllä sanoa että melkein koko raskauden ajan olen melkein joka ilta saanut kunnon selkähieronnan ja ehkä osaksi sen takia ei minulla ole ollutkaan selkäkipuja. Nyt niitä kylläkin sitten oli kun sairasloma oli käden takia eikä hän ole voinut hieroa. En kyllä voi moittia omaa miestäni tässä hemmotteluasiassa mitenkään.



Mutta nyt näin pikaseen, pitänee rientää aamutoimiin.



Supistelevaa sunnuntaita!

Iuiu ja Sirkku-Omena

Ihania uutisia pukkaa. Onnittelut tasapuolisesti kaikille vauvansa saaneille!!!



Frimmy, mulla on siis liivit normaalisti kokoa 75A ja mitään muutosta ei oo sillä " rintamalla" vielä tapahtunut. Ekaa kun odotellaan niin mulla ei oo hajuakaan että mitenkä paljon tämä varustus tästä turpoaa, kun olen kuullut niin monenlaisia " kohtaloita" :) Siks olenkin ostanut vasta ne yhdet 75B:t ja toivon, että pärjäisin niillä alkuunsa, että pääsis sitten kaupasta hakemaan toiset kun tietää että mihin päin se koko oikein on menossa... Tuttava myyjä kyllä myi mulle yhdet ihan tavallisestkin liivit, jotka oli vaan pehmeämpää materiaalia ja sanoi että hänkin on tavallisiakin liivejä käyttänyt joskus imettäessä, että kyllä se onnistuu niilläkin.



Pajunkukalla oli mies heittääntynyt hankalaksi ;) Harmittava juttu, voin kyllä uskoa! Tässä vaiheessa kun sitä sympatiaa ja hellyyttä kun tarvisi niin paljon enemmän kuin kiukuttelevaa miestä. Jos se lähestyvä synnytyskin jotenkin ressaa miestäsi, ei vaan osaa sitä pukea asiallisesti sanoiksi?

Kyselit, että onko meidän muiden miehet sellaisia ihania jotka antaa hierontaa ynnä muuta... No täällä ei ainakaan ole :P Lähinnä menee niin päin että saunan jälkeenkin mies työntää omat jalkansa mun syliin että " kulta rasvaatko kantapäät!!" Aaargh! Olen kyllä myötätunnosta tehnytkin tuon ja sen jälkeen on ollut mun vuoro. Mutta turha luulla että täällä mitään ekstra hellimistä + hoivaa sais siksi kun on raskaana... kaukana on ne vauva-lehtien ihannemiehet sinänsä. Oon saanut kyllä vapautuksen saunapuiden hakemisesta ulkoliiteristä, ja painavat kauppakassit kannetaan (jos vaivaudutaan ruokakauppaan mukaan pitkän keskustelun jälkeen). Olen itsekin kysellyt tuttavilta, että millaisia teidän miehet oli raskausaikana ja ainakin tässä veljessarjassa näyttää menevän aika samalla tavalla kaikilla :/ Mutta kyllä sitä hellittelyäkin tulee, omalla tavallansa. Muuten tuntuu että meidän suhteella menee nyt kyllä tosi hyvin.

Luulenpa että osaltaan tuo että mun mies ei mitenkään erikoisesti patista lepäämään / tarjoa hierontaa / muuten hemmottele RASKAUDEN takia johtuu siitä että mulla on mennyt tämä odotusaika niin helposti, enkä ole paljon ollut mitään vaatimassa? Ei oo tarvinnu olla sairaslomalla tai muuta... en tiedä. Tai sitten se on vaan se perus luonne, en oo kyllä hierontoja saanut ennen raskausaikaakaan kinuamatta :)



Huhhuh, tulipas tekstiä!



Iuiulle voimistuvia suppareita!



Juu, näin se sunnuntaikin vierähti sitten käyntiin, täällä näyttää ihanan valkoiselta kun eilisillan/yön aikana on tullut lunta useampi sentti. Plussakeliä vielä näyttäisi kuitenkin olevan.



Koittakaahan jaksella!



Tolleroinen

Ensinnäkin onnea Justukselle, ajattelinkin, että olet vauvaa tekemässä :)



iuiu:lle tsemppiä supistusten kanssa, toivottavasti eivät lopahda vaan vahvistuvat vain.



Minun ky**ä otsassa kasvaa päivä päivältä. olen NIIN kiukkuinen ja haluaisin jo synnyttämään. Nyt on sellainen olo, että olkoon synnytys kuinka kauhea tahasa, niin haluan sen nyt äkkiä pois alta. En vain jaksa tätä mahaa, enkä tätä oloa, enkä näitä kipuja. Eli fiilikset on samat kuin melkein kaikilla täällä.



Minunkin mieheni on aika tiukkaan sävyyn arvostellut kiukutteluani, olisi mukavaa suoda hänelle tämä olotila ja maha vaikka yhdeksi päiväksi ja katsoa ymmärtäisikö sitten minua paremmin. Seksiäkään ei suostu minulle antamaan kun tietää, että haluan sitä vain käynnistymisen takia :) heh, mistähän arvaa. Mutta luulisi, että haluaisi mieskin tämän jo ulos, niin minusta tulisi normaali ihminen jälleen...



Mulla on ollut supistukset tosi pitkään poissa. Nyt viime yönä kuitenkin heräsin klo 05:00 supistuksiin jotka kestivät aamu kahdeksaan asti ja olivat kivuliaita. En kellottanut supistuksia, mutta kyllä niitä tuli jatkuvasti sillä en saanut nukuttua ollenkaan. Arvasin kyllä, että taas ne kuitenkin loppuu..niin kuin aina. Ja niinhän siinä kävi, kun mies lähti töihin niin supistukset lakkasivat. Kyllä otti ja ottaa edelleen päähän.



Huoh tosiaan....joka ilta nukkumaan mennessä toivon, että synnytys käynnistyisi yöllä ja aina aamulla herään pettyneenä. Muuten on vähän hassu olo, olen ollut todella yliväsynyt....eli se ei ainakaan enteile synnytystä. Eikös siinä pitäisi tulla joku energia-piikki ennen kun synnytyts käynnistyy? No minä voisin nukkua 24h. Hikoilen valtavasti ja on muutenkin sellainen kipeä olo. Nyt huolestuttaa kun vauva oli eilisen todella hiljainen ja sama rata jatkuu tänään. Taidan huomenna mennä neuvolaan kuuntelemaan sydänäänet mikäli tämä ei tästä huomiseen mennessä vilkastu.



Jep, toivottavasti te muut edes pääsette pian synnyttämään. Mä olen jo aivan varma, että helmikuun puoleenväliin menee....valitettavasti.



Milla+chiquito rv 38+5

SUPERONNEA JUSTUS! TOivotaan, että ompeleet paranevat nyt hyvin ja toivut synnytyksestä. On se tosiaan ikävää, kun ei huomioida synnyttäjän toiveita. Säkin olit tosiaan nähnyt vaivaa miettiessäsi keinoja esim. tähän väliliha caseen. Ja mä sain sun kautta hyviä vinkkejä. Tosin kiire on inhimillistä, enkä usko että meidän synnytyspaikka NKL olisi kyllä yhtään vähäisempi sen kiireen suhteen...:/



JA IUIU: antaa nyt vaan supistaa! Yritän etälähettää täältä! Missähän Ipu?



Täällä espoossa ei ole täysiharmaa taivas, vaan ihan vähän näkyy sitä sinistäkin! Wau!

Apua, nyt tää homma on luisunut ihan syömiseksi... Oltiin eilen memphisissä ja vedin ihan hampurilaisannoksen! Ja myöhemmin karkkia ja jätskiä. Olo sen mukainen. Voitte kuvitella että hieman pukkaa turvotusta taas! Onko teillä muilla paineita painon suhteen, koska terkka punnitsee ja antaa palautteen onko liikaa tullut..? Musta se on niin hemmetin ärsyttävää! Oikein vituttaa aina etukäteen jos tietää syöneensä. Ja muhun kun tulee todellakin helposti painoa - myös ilman raskautta. En ole niitä jotka vetää kaiken maailman herkkuja on silti hoikkia ja sporttisen näköisiä. Saan olla tosi tarkka hiilareissa ja liikkua paljon, jotta pidän normaalipainon.



Lumier taisi kysyä, että onko tullut huomattua miten porukka katsoo kun tuolla kaupungilla menee. Joo kyllä sitä moni kiinnittää huomion, mutta uskon että se joka katsoo, katsoo ihan hyvällä. Tosin tämä raskauden aikana tullut huomio on yllättänyt mut yleisesti.



Pajunkukka oli saanut ei-niin-kivaa -kohtelua mieheltään. Ja kuten Tolleroinenkin sanoi, johtuu varmasti siitä että mies mahd. alkaa jännittää vauvan syntymää ja näin työstää asiaa. Mähän kirjoittelin pari päivää sitten, että oli vähän samaa meininkiä ilmassa. Lähinnä johtui siitä ettei mun mies kestänyt mun kipuilua ja hormonihörhöilyä yhtään. Sillä napsahti jotenkin heti. Kolmannen itkukohtauksen (kauppareissun jälkeisen) kuitenkin homma jotenkin muuttui. Ymmärsi tavallaan sen, että koska sillä ei nyt ole näitä kipuja ja ailahteluja itsellään, sen tarvitsee venyttää ja nyt on SE hetki.. Pajunkukka:Nyt olis hyvä sauma kuitenkin vilauttaa " vahingossa" joku artikkeli miehesi näkösälle, jotta ymmärtäisi tän homman nimen! Ja saisi vähän perspektiiviä: kuka sitä vauvaa kantaa ja kuka sen synnyttää.



Meillä olen saanut hierontoja jalkoihin, kun itse vien rasvan hänelle ja laitan jalat syliin, mutta muuten mies ei ole mikään innokas hieroja (siis lihasten...) Eli olen tasaisesti vaan ruinannut jalkahierontaa. Painavat kauppakassit hän on aina kantanut. Ja tekee tosi hyvin yleensäkin kotitöitä joten ei siinäkään mielessä ole ollut ongelmaa. Tai muutosta raskausaikana. Toisaalta olen helpottunut ettei hössötä siitä, että olen raskaana. En jaksais mitään säätämistä: " jaksatko sinä, pääsetkö sinä, älä syö sitä" -tyyppisesti. Ei siis hyöri mun ympärillä. Auttaa missä apua tarvitsen ja pyydän jos ei huomaa. Mut senkin oon huomannut, että koska oon aika tempperamenttinen on mies nyt yrittänyt tulla vähän vastaan. Meillä kun tavaraa hajonnut raskausaikana (ja ekan kerran mun elämässä) niin mieskin haluaa säästää osan tavaroista jotka sattuu kriittisenä hetkenä olemaan mun kädessä. hehh.. Eli ei silläkään ole kovin helppoa. Yritä Pajunkukka puhua, että nyt on se hetki jolloin oikeasti tarvitset tukea.



No niin: päätän raporttini tähän. Toivokaa minulle myös synnytystä, kiitos.

Vaikka vasta RV39+ eikä yli ole mennyt.



Magda_lena

onneksi en ole ainoa jolla on synkkiä ajatuksia raskauden ja olotilan suhteen. olen monta monotuista kertaa itkenyt ja valittanut miehelle että kun ei jaksa enää tätä. on henkisesti niin rikki ja väsynyt raskauden suhteen. kyllä sitä tietää (jossakin aivojen perimmäisessä nurkassa....) että se kultainen ja nin kauan odotettu palkinto palkitsee minulla ainakin viimeistään viikon päästä maanantaina käynnistyksellä ellei aiemmin tule. mutta sitä ei paljon muista kun alkaa masentamaan ja ajatukset valloittaa mielen.



Sitten kun on niin surullinen, tuskainen ja väsynyt tähän raskauteen, olotilaan ja kokoon, niin pelkää että ei olisi hyvä äiti. kaikenlaista sitä mielessä pyörii ja hormonit hyrrää...



onneksi en sentään ole ainoa, ja voi tulla tuntemuksia jakamaan.



Minulla mies on perinteinen pohjanmaalainen ukko. tai siis perinteinen mies. mutta nyt noin kuukausi sitten hän muuttui ihan täysin. hellii, huomioi, autttaa ja huolehtii. vähän väliä kyselee tarvitsenko jotain ja mikä on olotila. onhan se mukava olla huolenpidon kohteena edes välillä, toivottavasti tilanne ei kovin pahasti muutu synnytyksen jälkeen..



joku kyseli aikoja sitten siitä, miten sen minun työtaistelun kanssa kävi. liitto ei lähtenyt ajamaan asiaa eteenpäin koska työtodistuksessa minulle annettiin työsuhteen muodoksi tarvittaessa töihin kutsuttava. asia on väärin ja olisi oikeudet ja mahdollisuudet lähteä asiaa vetämään eteenpäin. raskaus vain vienyt kaikki voimat ja nyt tämä ravintola on mennyt konkurssiin, joten eiköhän se sillä ole selvä :D



turvotus on kauhea. ei ole laantumassa, pikemminkin pahenee...käsiä kutittaa koko ajan joten aamulla menen verikokeisiin jotta selviää maksaarvot.



huomenna tulee täyteen 41 viikkoa..pitkä aika takana ja pitkä aika edessä. pitäisi olla positiivinen mutta on niin väsynyt...



menen keittämään kahvia, vaikka siitä tulee kauhea närästys. olen itsetuhoinen ja huonolla tuulella...



vointeja ja supistuksia teille. minulla ei ole toivoakaan...



*haukotus*



MiiKaro rv 40+6

Onnea Justukselle!





Kävin jo aiempaan ketjuun kertomassa, että poika syntyi 13.1. Pääsin vuoden 2008 puolelle :).





Sympatiat kaikille ison mahan kanssa kyörääville. Olo voi olla todella tuskallinen ja loppua ei näy. Olisin itsekin halunnut perua koko homma loppuvaiheessa. Synnyttäminen pelotti, mahdollinen sektio sitten lopuksi. Niinhän siinä kävi, että turhaan yritin alatiesynnytystä epäystävällisen kätilön avustuksella ja lopuksi tuli kiireellinen sektio.



Ehkä ette usko mutta vauva on sitten ihana! Kaiken loppuraskauden kremppojen jälkeen, parasta on vauva.





Joten jätän teidät tänne odottamaan ja siirryn vauvojen puolelle!





T. Ametisti ja poika 8 vrk

Tolleroinen: Ei kai se ole niin paha, jos liivien ympärysmitta on tiukka - kunhan ne pysyy tarpeeksi alhaalla, ettei se kiristävä reuna hilaannu rintojen alaosaa tukkimaan.

Meillä onkin sitten sama l.a.. Aksiinalla taisi myös olla sama(?).

Mulla on normaalisti (näin useamman imetyksen jälkeen) kuppikoko A/AA, mutta imetysliivit on C ja D kokoisia. Tuo D on kyllä liioittelua, taitaa olla pieni malli. Koko myös vaihtelee aika paljon imetyksen eri vaiheissa. Tasaisina aikoina on pienempi ja " lisätilauskauden" jälkeen sitten jonkun aikaa aika paljon isompi. Joustavuus on kova sana. :)



Justus: Paljon onnea sekä pikaista ja perusteellista paranemista repeämästäsi!



Pajunkukka: Mun mieheni huomioi mun " tilaani" lähinnä juuri noissa, että kantaa kaikki raskaammat jutut, iltaisin hoitaa lasten nukkumaanlaittoa enemmän. Lohduttelee myös silloin kun mulla on niitä itkupäiviä. Toisaalta meille on siis neljäs tulossa. Mustakin kuulostaa ihan siltä, että miehelläsi on menossa pieni paniikki siitä, että kohta teillä ihan oikeasti on vauva. Tuntuu, että miehille on tyypillistä olla " hankalia" juuri kun puoliso on viimeisillään tai vauva jo kotona. Saattavat tehdä töitä hulluna (osoittavat huolenpitoa perheestä hankkimalla rahaa) tai käydä " poikien kanssa kaljalla" (todistelevat, ettei elämä muka ole muuttunut) jne. Tämä siis aika karmeaa yleistystä ja teillä voi tietty olla ihan jostain muusta kyse. Muistelin myös, että teillä on esikoinen tulossa; sorry jos muistan väärin. Kissan nostaminen pöydälle sopivana hyvänä hetkenä voisi auttaa. Tsemppiä!



Iuiulle suppareita! Toivottavasti tulee lähtö oikeasti. Onnea matkaan toivotan kaiken varalta.



Magdalena: Ai säkin olet Espoossa. Meillä jopa aurinko pilkisti hetken ja ihan häikäisi sisällä istujatkin. Ja näytti liiankin selvästi likaiset ikkunat. ;)

Meillä terkkari ei ole kommentoinut painosta mitään negatiivista edes silloin kun oli tullut kilo viikossa lisää. Yleensä vaan sanoo, että ihan sopiva tahti. Mulla on tähän mennessä tullut jotain 12-13 kiloa.



MiiKaro: Mulla ei edes ole mitenkään tuskainen olotila, mutta aamulla olin tosi huonolla tuulella. Olin nukkunut viimeiset tunnit huonosti, kun kolmonen tuli meidän sänkyyn ja oli ahdasta. Pojat mekastivat ja mä niille karjuin. Ehdotinkin sitten masennuksissani miehelle, että mä muutan vaikka hotelliin loppuraskaudeksi, niin ei tarvi lasten kärsiä mun heilahteluistani. Onneksi meni taas tuo olo ohi ja sen jälkeen ollaan oltu noitten poikienkin kanssa ihan hyvää pataa. Tsemppiä ja mielenrauhaa sinullekin!



Ei sitä ihmeitä jaksa tehdä, mutta ehkä juuri siksi sitä on sitten niin tyytyväinen itseensä kun saa edes jotain aikaan. Biojätteet on pöyhitty kompostoriin ja naapurin koiran kakat kerätty taas pois pihasta. Pyykit on pyörimässä, tiskikone tyhjennetty, kukat kasteltu ja suurimpana ihmeenä sain kirjoiteltua talon huoltokirjaa, joka pitää olla lopputarkastukseen. Vielä kolmosen eskarihakemus valmiiksi huomenna postitettavaksi, niin alkaa olla monta asiaa taas saatu vähän eteenpäin. Kyllä on tosiaan hullulla halvat huvit, kun näin pienistä voi olla näin tyytyväinen. :)



Strutsi ja minihupi 38+4

Oli tosi kiva lueskella teidän muiden mielipiteitä tuosta asiasta josta eilen illalla kirjottelin. Tosi hyviä ajatuksia ja neuvoja teiltä tuli. Ja juu esikoistahan meillä odotellaan, että uutta on kaikki meille kummallekin.



Sen jälkeen kun olin illalla tänne kirjoitellut, päätin vihdoinkin tehdä neuvolan ohjeiden mukaisesti sen liikealaskenta-operaation, sillä vauva on ollut viime päivät kovin hiljaa. Ensimmäisen tunnin aikana nukahdin kesken kaiken... aloitin sitten reilun tunnin päästä uudestaan, ja nyt mieskin osallistui. Se oli nukahtanut sohvalle ja tuli aika sovinnonhaluisesti halailemaan. Saatiin tunnin aikana vain yhdeksän " aitoa" liikettä, ja lisäksi kolme liikettä, jotka tulivat töykkimisen seurauksena. Soitin Kätilöopistolle päivystykseen tuntien itseni kyllä aika vainoharhaiseksi, mutta he sitten olivatkin sitä mieltä, että parempi lähteä heti tarkistamaan tilanne kuin odottaa aamuun. Ja niin sitä lähdettiin joskus vähän ennen kolmea...



No niitä liikkeitä tuli sitten siellä kuitenkin ihan normaalisti. Itse kyllä ei tuntenut puoliakaan niistä jotka kone laski. Onneksi minulle sanottiin samoin kuin Eventukselle oli sanottu, että aina kannattaa kuitenkin mennä mieluummin " turhaan" kuin yhden kerran liian myöhään. Ihan hölmö olen siis kun tuli sellanen olo, että pitikö sitä heti huolestua niin kovasti vaikka tiesin että yleensä kyseessä on väärä hälytys. Ja vielä nolotti kun kätilö kyseli mun syömisestä, enkä ollut itse tajunnut että syömättömyys voi vaikuttaa siihen vauvan vireystilaan juuri noin - olin syönyt päiväruoan jälkeen vaan yhden appelsiinin.



Yöunet jäi meillä viime yönäkin ton sairaalakeikan takia vähän lyhyiksi, ja mies on tänäänkin ollut aika kireän oloinen. Toisaalta tuntuu siltä, että se ois kuitenkin jotakin tajunnut - ihan kuin se yrittäis olla vähän sovinnollisempi kuin viime päivinä, vaikka sitä selvästi joku koko ajan rassaakin. Kyllä tää tästä...



Toivottavasti Iuiu pääsi jo synnyttämään! :) Tsemppiä teille muillekin! :)



Pajunkukka+Tiitiäinen 39+1

Mä oon myös laskenut noita liikkeitä, lähipäivät on ollut aika stressaavia.. Monta kertaa olen melkein lähtenyt sairaalalle, mutten sitten kuitenkaan kertaakaan.



Ke-iltaan asti oli ihan helppo homma laskea liikkeitä, kun niitä tuli paljon ja kovaa.. Nyt vaan tuntuu että jokin on muuttunut. En enää huomaa liikkeitä jos en vartavasten asetu niitä laskemaan. Ja ennen sai helposti 10liikettä 10-15min sisällä jo, nyt menee aina vähintään puoli tuntia, usein lähes se koko tunti.. Ja liikkeet ei tosiaan tunnu niin voimakkailta. En ole kuitenkaan vielä sairaalaan kertaakaan lähtenyt, koska on yli kymmenen liikettä tullut tunnissa. Aina.



Mutta koko ajan olen entistä enemmän huolissani vauvan hyvinvoinnista. Hermoilen enemmän, lasken useammin... Ei kai tässä vielä kuitenkaan ole syytä hermoilla... Vai pitäisikö? Se lähinnä mietityttää kun ke-illan jälkeen tapahtunut selkeä vaimeneminen. Silloin vauva kyllä myllersi rajusti, eli voi olla että vaihtoi asentoa niin ettei nyt tunnu niin hyvin.. Mut toisaalta päässä kummittelee myös napanuoraan sotkeentumiset ja voinnin heikkeneminen..

On tää kauheeta tää huoli...



-Hermoheikko Frimmy rv 39+0

Kannattaa aamulla soittaa neuvolaan ja kysyä saisitko ajan. ihan vain oman mielenrauhan varmistamiseksi. minä kanssa olen kerran soittanut ja pyytänyt tarkistusta. itse saa rauhan niin ei sitten stressaa vauvan hyvinvointia.



toivottavasti kaikki on hyvin!



MiiKaro rv 40+6