Olipa kiva eka kerta perhekerhossa. Haukuttiin poissa olevaa perhettä :(

Ja mua ei muuten myöskään todellakaan saa tuollaisiin " kerhoihin" , ei sitten koskaan.

6: ikävää jos sulla on tuollasia kokemuksia, mulla vain positiivisia muutamista eri kerhoista. Täällä paikkakunnalla olen uusi asukas ja meinaan mennä katselemaan kerhoja, jos joku vaihtoehdoista olisi sopiva.

Itse vuosikaudet vältin käymästä niissä juuri sen takia, mitä olen niistä kuullut ja lukenut ja kun sitten uskaltauduin muuton jälkeen seuran toivossa perhekerhoon, yllätyin todella positiivisesti!



Kerhoa vetää reipas nuorehko nainen joka kokoaa keskustelun ennalta sovitun teeman ympärille ja huolehtii, että kaikki saavat puheenvuoron. Kaikki osallistuvat keskusteluun yhtälaisesti ja samassa pöydässä istutaan, lastenohjaajat kaitsevat lapsia, paitsi ihan pienimpiä. Ei todellakaan puhettakaan, että missään näkyisi mikään " mä juttelen vaan mun oman kaverin kanssa" -hiekkalaatikkomentaliteetti. Semmoinen tuskin olisi edes mahdollista tuossa kerhossa.



Miten se toiminta noissa teidän kerhoissa oikein on järjestetty, jos tuollaista pääsee tapahtumaan? Pönöttääkö kaikki siellä omissa pienissä porukoissaan eri pöydissä mulkoilemassa muita?

Kaikki tullaan toimeen ja " uudet" otetaan lämmöllä vastaan.. Tämä kyllä onkin sen verran pieni kylä, et helppo " soluttautua" geimeihin.



Inhottavaa tollanen meininki. :(

Mutta sitten joukossa on aina jokunen kaikkitietävä " täydellinen äiti" , joka vähintään kertoo kaikille pullanleipomisistaan, lapsille järjestämistään monipuolisista virikkeistä, miten heidän Mikko-Petteri 1 v. ainakin askartelee joululahjaksi mummuille valokuvakehykset jne. Tällainen Nenna-tyyppi, jos katsoitte Tahdon asiaa. Tuo valokuvakehysjuttu on muuten totta, toivottavasti ko. äiti ei tunnista itseään :)



Minun kokemukseni mukaan pahimmat tapaukset eivät ole mitään sivistymättömiä " läskejä" (anteeksi kärjistys), vaan juuri näitä pätemishaluisia hieman paremmin koulutettuja äitejä. Ehkä itsellänikin on ollut tähän taipumusta, siksi tunnistan tyypin..

Ja onpa tosi hyvää esimerkkiä jälkikasvullekin, tuleville koulukiusaajille...



No, turhautumistaan tai muuta sellaista eivät kaikki ilmeisesti osaa jalostaa rakentavampiin asioihin, joillakin, noh, tietyntyyppisillä ihmisillä, se sitten purkautuu roskan jauhamisena ja nokitteluna naisporukoissa. Surullista.

Vierailija:

Kaikki tullaan toimeen ja " uudet" otetaan lämmöllä vastaan.. Tämä kyllä onkin sen verran pieni kylä, et helppo " soluttautua" geimeihin.

Inhottavaa tollanen meininki. :(

En ole meidän perhekerhossa tälläiseen törmännyt mutta muuten elämässä kyllä. Kun itsellään on kaikki niin hyvin(koulutus,työpaikka,mies,koti ja lapset,ulkonäkö ja rahatilanne),niin on niin mukava arvostella niitä lihavia kouluttamattomia kotiäitejä. Minua ainakin katsotaan niin nenänvartta pitkin kun menen kolmen pienen lapsen kanssa puistoon 25 v ja vain ammattikoulun käyneenä. Onhan se kummaa miten joku voi kasvattaa lapsia vain ammattikoulu pohjalta,asua vuokrakämpässä ja olla vielä lihava kaiken päälle.



Tulipas purkaus,mutta totta ainakin minun elämässäni.

Meidän kylällä asuu noi 200 ihmistä ja noin 15 pikkulapsiperhettä. kaikki tullaan hyvin toimeen. Ja muutama parempikin ystävä on löytynyt. :)



t.12

Itse kuin ihan kunnan järjestämässä perhekerhossa ja siellä on tosi mukavaa porukkaa. Helposti saa uusia ystäviä ja tuttavia. Itse olen puhelias ja teen helposti tuttavuutta ihmisten joten vaikka paikalla ei tuttuja ihmisiä niin aina seuraa löytyy. Ja pyrin myös ottamaan uudet ja hiljaisemmat mukaan keskusteluun etteivät jää ulkopuolisiksi.

Uudet kasvot toivotetaan heti tervetulleiksi, sama on meidän leikkipuistossa. Oli ihana muuttaa tänne pienemmästä kaupungista 2v sitten, yritän itse ottaa myös huomioon uudet tulijat kun muistan miten kiva oli heti saada juttuseuraa!

Meillä on tällainen pienen kylän mammakerho... Jossa on mukavaa eikä koskaan puhuta poissa olevista pahaa. En muista yhtään sellaista kertaa. Sitten aina välillä sinne tulee joku mamma. Hän istuu siellä torjuvan näköisenä, eikä puhu kenellekään mitään. Sen jälkeen häntä ei näy. Varmasti kerho saa haukut ympäri kyliä kamalasta sisäpiiriämmämenosta. Kas kun kaikkien kerhossa käyvien äitien olisi tietysti pitänyt heti jättää juttelut toisten äitien kanssa jotka ovat tunteneet vuosia. Heidän olisi kaikkien pitänyt viihdyttää tätä uutta vierastaan, jonka ei siis tarvitse tehdä itse mitään asian eteen, muuta kuin istua ja mulkoilla.

Soita seurakuntaan ja kysy, että onko tämä todella perhekerhon tarkoitus??



Ja kun olit siellä ekaa kertaa, niin ei varmasti ollut sinun tehtävä puuttua keskustelunn. Ohjaaja ei ole osannut asioistaan hoitaa.

Kyllä mä ainakin menin. Parin kuukauden päästä olin yksi joukosta siinä kuin muutkin. Pitää vaan olla itse aktiivinen ja mennä puhumaan muitten äitien kanssa. Eikä se käy tietenkään viikossa eikä kahdessa. Pitää olla kärsivällinen ja käydä kunnes tulee tutuksi.

Vierailija:

Meillä on tällainen pienen kylän mammakerho... Jossa on mukavaa eikä koskaan puhuta poissa olevista pahaa. En muista yhtään sellaista kertaa. Sitten aina välillä sinne tulee joku mamma. Hän istuu siellä torjuvan näköisenä, eikä puhu kenellekään mitään. Sen jälkeen häntä ei näy. Varmasti kerho saa haukut ympäri kyliä kamalasta sisäpiiriämmämenosta. Kas kun kaikkien kerhossa käyvien äitien olisi tietysti pitänyt heti jättää juttelut toisten äitien kanssa jotka ovat tunteneet vuosia. Heidän olisi kaikkien pitänyt viihdyttää tätä uutta vierastaan, jonka ei siis tarvitse tehdä itse mitään asian eteen, muuta kuin istua ja mulkoilla.

Itse vedän perhekerhoa, ja uusia on välillä vaikea saada juttuihin mukaan. Jos yritän kysellä jotain ja jutella mukavia, vastaukset ovat yksisanaisia. Toiset eivät tietenkään edes halua hölöttää muiden äitien kanssa ja ovat ihan tyytyväisiä hiljaisinakin, mutta jotkut eivät tule enää toista kertaa, ja minä tietysti mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. Onneksi kerhossa käy myös muita aktiivisia äitejä, jotka yrittävät jututtaa uusia tulijoita.

Mutta pahaa ei meillä puhuta toisista koskaan.

Ärsyttävää on se, jos uudet tulevat pareittain, eivätkä edes yritä jutella muiden kanssa. Kahvipöydässäkään eivät välttämättä noteeraa mitenkään jos yrittää päästä heidän keskusteluunsa mukaan. Ja sitten eivät tule toista kertaa, ja taas ihmettelen mitä olisi pitänyt tehdä että olisivat viihtyneet.

25: se on hyvä että uusi huomataan. Jo se että joku tervehtii, auttaa omia kielenkantoja irtoamaan.

Paljon hankalampi se niin on että muut odottavat tämän yhden uskaltavan avata suunsa ensin.

Minä olen juuri sellainen. Sen takia tulen aina toisen äidin kanssa että muuten saa lähdettyä. Meillä lapset nukkuvat yleensä aamuisin pitkään ja jos en ole sopinut tapaamista perhekerhossa jonkun kanssa niin ei tule lähdettyä. Lyön vain herätyskellon kiinni.

Mutta minä kyllä juttelen muidenkin kanssa kuin sen kanssa jonka kanssa olen tullut. Ja otan huomioon ne hiljaiset.

Ainoa poikkeus on että jos tulen erään ujon ja hiljaisen kaverin kanssa niin silloin pysyn hänen seurassaan koska hän inhoaa sitä tilannetta että jää yksin siellä.

Olen itsekin ollut vetäjänä ja miettinyt ihan samaa.

Olisit ollut rohkea ja lopettunut tuollaiset heti! Tuntuuko kivalta että seuraavan kerran kun sinä olet poissa niin mahd. puhuvat sinusta pahaa! Eivät puhu jos joku puuttuu asiaan!