ooOooO HELMET to-su OooOooo

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=12184612&p=2&tm…

Mä teen ihan vaan niin, että etsin kyseisen osoitteen ja klikkaan sitä ja sitten copy-pastella osoitekentästä koko ritirimpsu mukaan (siis ihan http:// -alkaen). ohjelma linkittää sitten sen itse...



Kohta lisää tekstiä...



Nonna

On näköjään liikaa aikaa, kun ehtii netissä roikkumaan:) Meillä entiset voinnit jatkuu. Vauva on alhaalla ja supistelee reippaammin. Eilenkin laskin päivän aikana 5 kunnon supistusta. Lisäksi tietty harjoitussupparit. Toisaalta on kiva että supistelee, jotta joskus voisi olla mahdollista päästä tästä valas-olostakin, mutta toisaalta hermostuttaa... Viikkoja on vielä liian vähän.



Uskaltauduimme petipuuhiinkin (mietin noita suppareita) viime yönä ja kylläpä se maha on tiellä. Mieskin sanoi, että huomaa laskeutuneen:) Supistuksia ei ihme kyllä tullut sen jälkeen, mutta näin koko yön unta niistä. Luulen, että oikeastikin vähän supisteli ja unen läpi tajusin sen. Ärsytti, kun nukkui sellaista koiranunta.



Mites sitä unohtais raskauden hetkeksi ja miettisi ihan muuta. Luulen, että hermot menee, jos näiltä viikoilta asti vain odottaa synnytystä... Piiri pieni pyörii oman navan ympärillä:)



Amanda ja pikkunen 34+5

Vein lapset yhdeksäksi kerhoon ja miehen painostuksesta olen tämän 2,5-tuntisen ihan [b]rauhassa kotona[/b]. Mulla on aina tapana hoitaa kaikenmaailman asioita (kaupat, neuvolat, kampaajat ym.) kerhoaamuina, mutta kun tänään ei ollut mitään akuuttia, yritän olla vaan ihan paikoillani. Viime päivinä on nimittäin ollut vähän epäilyttävä olo :(. Kohtu supistuu kivuttomasti pienemmästäkin touhuamisesta, vihlaisuja on niin nivusissa kuin myös ihan kohdunsuullakin (vauva puskee tosi kovasti päätään alaspäin) ja vauvan voimakkaiden liikkeiden seurauksena on myös välillä menkkamaista särkyä. Esikoisesta ei ollut muinoin oikein mitään tuntemuksia ennen h-hetkeä ja kakkosestakin pärjäsin erinomaisesti, kun ehdin lepäämään enemmän. Nyt lasten komentaminen, pukeminen ja sotkujen siivoaminen ottaa kyllä sen verran voimille, että olenkin päättänyt kulkea kerhoreissut systemaattisesti autolla enkä muutenkaan ota niin kovaa stressiä, jos ei jaksa lähteä tuonne ulos vesisateeseen ulkoilemaan. Pääasia, että vauva nyt vielä pari viikkoa viihtyisi mahassa, vaikka juuri äsken meillä poikennut ystäväni totesi, että " kyllä niistä hyviä tulee näilläkin viikoilla" (on vastasyntyneiden teholla töissä).



[b]Petipuuhat[/b] ovat meillä olleet nyt täysin unholassa. Mua ei nappais ollenkaan tän olon takia eikä alapään suonikohjut hirveästi nekään virittele tunnelmaan ;-D. Mies on hyvin tottunut tilanteeseen jo aiempien lasten kohdalla. Molempia varmaan lohduttaa se tieto, että kyllä se normaali seksielämä sieltä taas löytyy, kun vauva on maailmassa ja imetykset lopuillaan.



Musta tuli lauantaina [b]kummitäti[/b]! Sisko sai toisen tytön ja siellä kun sairaalassa notkuin parina iltana, tuli jo tosi odottava fiilis omankin vauvan suhteen! Ollaan molemmat siskon kanssa manattu näitä mahojamme ja niinpä se pääsi eilenkin hehkuttamaan puhelimessa, kuin mukava on vetäistä normifarkut päälle! Mä oon kieltämättä kade, kun itsellä on nytkin päällä tällaiset suoraan sanottuna rumat vanhat [b]mammafarkut[/b], sillä tähän raskauteen ostetut farkut ovat niin tiukat, että aiheuttavat ylimääräisiä supistuksia. On se jännä, miten toi muoti menee mukavuuden ohitse. Ei ole tainnut mun lähipiirissä yksikään mamma pystyä käyttämään noita H&M:n uusimpia kapeita mammafarkkumalleja loppuraskaudessa enää :(.



[b]Nukkumisasennon[/b] kanssa on varmaan kaikilla enemmän tai vähemmän vaikeuksia? Mulla on viritetty tällä hetkellä sänkyyn 3 ylimääräistä tyynyä ja yksi ylimääräinen peittokin, että pystyn jotenkin nukkumaan kyljelläni. Lisäksi yritän sen närästyksen takia nostaa reilusti pääpuolta ylöspäin, joten mun sängynpuolikas on yhtä myttyä täynnä. Voi että, kuinka odotan niitä paria yötä synnytyksen jälkeen, kun voi nukkua mahallaan! Sekin ilo loppuu lyhyeen, kun rinnat täyttyvät. Synnytyksen jälkeisestä elämästä tuli muuten mieleen, että kuinka moni jännittää [b]jälkisupistuksia[/b]? En niistä esikoisen syntymän jälkeen kauheasti kärsinyt, mutta kakkosesta kyllä! Ensimmäisen viikon aikana en pystynyt imettämään kerralla kuin vartin verran, kun kipu oli niin voimakas. Nuokin ilmeisesti koventuvat, mitä enemmän on synnytyksiä takana :(. Sisko osoittautui lääkkeiden sekakäyttäjäksi laitoksella, kun veti maksimimäärän särkylääkkeitä nimenomaan tuohon vaivaan.



[b]Sara-Maria[/b] kyseli hyvän [b]rintapumpun[/b] perään aiemmassa pinossa. Uskaltaudun suosittelemaan varauksettomasti Avent Isis -merkkistä käsikäyttöistä pumppua! On ollut ainakin omasta mielestäni tosi hyvä. Kun olin esikoisesta laitoksella ja rinnat täyttyivät " tiiliskiviksi" , kätilö suositteli hankkimaan tuon nimenomaisen pumpun. Toki sähkökäyttöiset ovat varmaan myös hyviä, jos pitää pumpata litratolkulla, mutta ilman sähköäkin pärjään peruskäytössä. Itse asiassa olen ollut monesti sellaisissa tilanteissa pumppuni kanssa, että sähköä ei ole edes saatavilla (mm. yleisessä vessassa ja hääjuhlan takahuoneessa...). Myös siitä plussaa, että pumppu on aika näppärän kokoinen ja sitä käytetään yhdellä kädellä, joten toisella kädellä voi esim. suojata iltapukuaan (tästäkin kokemusta ;-).



http://www.avent.com/uk/en/breastfeeding_avent_isis.php



Taas tuli lörpöteltyä, kun kerrankin saan naputella rauhassa yksin päiväaikaan. Nyt taidan häipyä sohvalle lojumaan hetkeksi, tunnin päästä on jo lähdettäväkin hakureissulle.



Jaksamista kaikille ja pistäkäähän kuulumisia tulemaan!



t. Jogu (36+1)

Meidän olis 5-vuotiaan kanssa pitänyt olla jo klo 11 ilmoittautumassa lastenpolille. Äsken vasta huomasin, että silloin olis ilmoittautuminen. Varsinainen aika on vasta klo 12. Joudutaan nyt oottamaan äitiäni, joka tulee hoitamaan kuopusta, ettei tarvii pitkin polin käytäviä juosta sen perässä, vaan voin keskittyä 5-vuotiaan allergia- ja astatutkimusasiaan. Soitin kyl polille ja sanoivat, että kunhan ehditään ihotestit tehdä ennen klo 12 niin se riittää.



Ei se yskä mihinkään eilen hävinnyt. Puolen päivän aikaan alkoi taas yskiminen. Illalla sit jo tuntui, että mulla on ihan oikeasti alavatsalihakset kipeinä. En saanut selvää, että supistaako, koskeeko lihaksiin vai molempia yhtä aikaa. Kaikenlisäksi oikealle puolelle alimman kylkiluun paikkeille alkoi sattua. Yöllä jouduin kerran säntäämään eri huoneeseen yskimään ja kylkiluun seutu tuntui tosi kipeältä. Ajattelin, että mulla on varmaan kylkiluu murtunut ;-). No, kyllä se siitä sitten helpotti. Olisko tuo ylätuntemus kuitenkin enemmän joku lihasrevähdys tai jotain. Tarkoitus olis, että jos vaan muistan, niin kysyisin tuolla lastenpolilla jotain ehdotusta tähän omaan yskääni ;-).



Tänä aamuna on taas herkästi supistellut. Aika säännöllisesti mutta silti harvakseltaan tuntuu. Ja eilen illalla nukkumaan ruvetessani tuli eka selkäsupistus. Kesti aika pitkään, mutta yhteen kertaan se jäi. Saas nähdä, alkaako näitä montakin viikkoa olla.



Jeps, mutta nyt täytyy alkaa touhuta. Jospas se mummi kohta saapuis perille. Matkaa sillä 75 km. Ei sekään kyllä yhtään tule etuajassa. Enpä ehdi sille mitään ohjeita antaa, kun täytyy jo sännätä matkaan.



neronja rv 37+4

Tämä on niin sitä itseään; vauvan o-dot-te-lu-a. MIetin tuossa että miksei töihin voisi jäädä, jos mieli ja keho on virkeä, vielä osa-päiväisesti hommiin vähän lähemmäksi synnytystä? Voi olla tosin, ettei sitä sitten jaksaisikaan niin hyvin kuin nyt luulee, peukaloita pyöritellessä. Tuntuu vaan taas vähän turhauttavalta yrittää sopeutua kotikeskeiseen elämään - miksi..? Mies nauroi aamulla, että siitä olisi oikein kiva jäädä kotiin esikoisen kanssa viettämään rauhallista päivää, mutta ehkä tässä nyt puolitoista viikkoa äitiyslomaa on ollut liiankin rauhallista.



Miten sitä saisi ajan kulumaan kätevästi ja mielekkäästi ja ajatukset pois tuosta synnyttämisen odottamisesta (kun tässä saa kuitenkin ihan rauhassa odotella vielä vaikka kuinka pitkään: Lääkäri sanoi että aika napakasti paikat vielä kiinni, esikoinen meni 2 viikkoa yli)? Esikoisen kanssa puuhailu on tietenkin päivän ohjelmaa, mutta kun en ole paras leikkarimamma, kaipaan jotain " ohjelma-ohjelmaa" joka päiväksi.



No, tämä aika kai sitten kypsyttää mielen valmiiksi synnyttämisen koitokseen...? ;)



Peukaloita pyörittelee ja ehkä tänäänkin taas siivoaa;

Sarandiina

Nyt täytyy vetää risti seinään. Takana kymmenen tunnin ruhtinaalliset yöunet ja ainoastaan kolmella vessareissulla. Eka reissu oli tosin vähän erikoinen. Heräsin ihmeelliseen poltteluun alapäässä (supistuksia?) ja jouduin käymään kahdesti vessassa peräkkäin kun tuntui ekan käynnin jälkeen, et jotain jäi vielä. Tuntui vähän kuin virtsatietulehdukselta. Mietin jo särkylääkkeen ottoa, mutta sitten olo helpottui. Yön loput veskikäynnit sujuivatkin sitten ihan normaalisti, tosin kaikkia mahdollisia oireita miettien. Ekakertalaisena kun sitä säikähtää aina vähäsen. Kuuden maissa heräsin vielä Nallekarkin jumppatuntiin. Pieni työnsi taas jalkojaan kylkiluiden alle ja sattui niin S**maristi, mutta sain nukahdettua vielä uudelleen.



Eilinen oli oikein toimintapäivä. Aamupäivällä kävi siivooja (tänään tulee veli tyttöystävineen kylään. Kiva kun ei tartte itse siivota). Puolen päivän jälkeen soi ovikello ja kauan odotetut Teutonian vaunut tulivat. Postipoika-raukka oli ihan hikinen ja punainen kun raahasi paketin sisään.



Vaunuja sitten tunnin verran ihastelin ja kasailin. Vitsi, että ne on hienot. Vähän harmitti, kun samassa tilauksessa tilattu kaukalo ei tullutkaan vielä (en päässyt kokeilemaan sitä adapteriin). Lähetin sähköpostia Saksaan ja vastasivat, että Britaxin ilmoituksen mukaan kaukalo toimitetaan tällä viikolla. Kaukana ollaan silti vielä Pingpongin ilmoittamista toimitusajoista; vaunuissa meni 10 viikkoa!!!



Ollaan molemmat tosi tyytyväisiä vaunujen tummansini-vaaleansinivärivalintaan. Joku voisi väittää poikamaisiksi, mutta en keksi mitään syytä miksei sopisi tytöllekin ihan yhtä hyvin. Vaunut on sen verran tummat, ettei kaikki lika näy heti (ja myös pintamateriaali on vähän liukasta, eli ei niin helposti likaantuvaa) muttei kuitenkaan niin tummat, että ne olisivat kuumat kesällä. Takaosan kuomun saa kokonaan irroitettua ja alla on hyttysverkko, minkä avulla vaunuihin kertyvän lämmön määrää voi ainakin vähän vähentää. Tavarakori on tosi pieni, mutta uskoisin, että pärjätään sillä. Lähikauppaan on matkaa 200 metriä ja isommat kauppareissut tehdään kuitenkin autolla vähän kauemmas Lidliin. Rattaiden liikuteltavuus on tosi optimi; kolmipyöräisinä kääntyvät ympäri paikoillaan ja työntöaisa sopii meille molemmille keskimittaista pidemmille hyvin. Mies työnteli innoissaan rattaita puoli iltaa ympäri kämppää.



Toinen positiivinen juttu eiliselle päivälle oli synnytyksen suunnittelupalaveri kätilön kanssa Kättärillä. Sain kertoa odotuksistani ja peloistani synnytystä koskien ja tuntui, että ne otettiin ihan todesta. Ainakaan kätilö ei pyöritellyt silmiään millekään kertomalleni. Samalla oikeastaan ensimmäistä kertaa kuulin miehen ajatuksia synnytyksestä ja hänen peloistaan ja toiveistaan. Kotioloissa synnytyksestä puhuttaessa pääpaino on ollut kuitenkin enemmän siinä, mitä tapahtuu syntymän jälkeen kuin itse toimenpiteessä.



Eilen siis täyttyi 35 raskausviikkoa ja alkoi äitiysloma. Kahden viikon päästä on Nallekarkilla lupa syntyä koska tahansa. Kohtalotovereista niin blogi-maailmassa kuin täällä vauva-lehden puolellakin alkaa jo aistia tiettyä kärsimättömyyttä; miksei vauva jo synny? Milloin pääsen tästä mahasta eroon? Mulla on vähän erilaiset fiilikset. Mun puolestani NK saisi pysyä yksiössään kunnes mun pääsykokeet on ohi (minäkö itsekäs???). Ei tuo mahakaan vielä mikään jättimaha ole, alakäyrillä mennään neuvolan mukaan. Painokin on pysynyt hyvin sallituissa rajoissa. Ja hyvin vähän on raskausarpiakin tullut, muutama hassu pieni viiva massuun. Iltaisin vaivaavat kiristelykivut yms. kärsin mielelläni varsinkin kun yleensä pieni jumppaa samalla.



Voitin juuri huuto.netissä huutokilvan kondensoivasta kuivausrummusta. Nyt voin siis hyvällä omallatunnolla ostaa vauvalle rumpukuivattavia kestovaippoja. Muutenkin rummun omistaminen auttaa pyykkirumbassa (pyykin määrä ei ainakaan tule vähenemään nykyisestä) ja miehenkin urheiluvaatteet saadaan kuivattua heti pesun jälkeen. Tähän asti niiden kuivuminen on ollut ongelma, sillä mies kulkee suurimman osan viikon työmatkoista (32 km yhteen suuntaan) pyörällä...talvellakin! Ajatus pyykkien ripustamista eroon pääsemisestä on kerrassaan ihastuttava. Nyt saan vaan laittaa pyykit korista pesukoneeseen, siitä kuivuriin ja suoraan kaappiin. Miehen (ja tulevaisuudessa myös mun) työhuoneessa tilaa vienyt telinekin saadaan siirrettyä varastoon. Ekaa kertaa tilaan jotakin matkahuollon kautta. Täytyykin hieman selvitellä, miten kyseinen homma toimii.



Nyt taidan silittää mummin juhlien pöytäliinat loppuun. Jos vaikka saisin huomenna mieheltä auton, saisin vietyä liinat pois ja käytyä kirjastossa hakemassa uutta luettavaa. Viikonloppukin alkaa taas olla ihan lähellä. Miten nää viikot meneekin näin nopeasti???



Nonna ja Nallekarkki rv 35+1

siis nyt 36+3 :)

Eilen siellä päivystyksessä lääkäri sanoi ettei suosittele mitään ihmeen pitkiä lenkkejä nyt enää, ja sitten, mikä parasta, pitäisi olla rauhallinen seksin suhteen. Rupesi vähän naurattamaan, siis tietty tällä mahalla on jo kirjastosta lainattu Kama Sutra edistyneille -opus...:D Ja lenkkeily, siis pliis... Mä pääsen just kauppaan, that' s it. Siivouskin muuten sujuis pirun näppärästi, jos olis sellanen pitkä keppi, millä puistotyöntekijät noukkii roskia maasta. Mistäköhän sellasen sais...



Amandatrio, oon ruvennut kans miettimään josko tässä rupeis vaikka 10 000 palan palapeliä kokoamaan, että sais ajatukset jonnekin muualle kun tähän vatsaan. Vaikeaa se kyllä on... Hassua miten alkuraskaudessa tiesi tarkalleen, kuinka monta viikkoa ja päivää on raskautta mennyt, sitten koko keskiraskaus meni fiiliksellä " 20 ja jotain" , ja nyt on koko ajan tiedossa, kuinka kauan laskettuun aikaan...:D



Valentine rv 36+2

Täällä jo monilla supistelee ja olo alkaa olla aika kypsä. Se tylsistyminen ja surkeaan vointiin ärsyyntyminen taitaa ollakin parasta mahdollista synnytysvalmennusta. On sitten ainakin valmis ottamaan pienokaisen avosylein vastaan, kun sen aika tulee, eikä synnytyskään jännitä niin kovasti.;)



Itse olen voinut tosi hyvin edelleen, mitä nyt vauvan pää painaa jo melkoisesti tuolla alhaalla. Kävin eilen neuvolassa ja siellä lääkäri totesi kohdunsuun olevan sormelle auki ja vauvan pään tuntuvan hyvin. Kanavaa kuitenkin on vielä se 3 cm jäljellä, eikä tuo paikkojen kypsyminenkään välttämättä näin tokalla kertaa mitään merkkaa. Suppareita ole ole ollut, tai ei ainakaan kivuliaita. (Kivuttomia toki, mutta niitä nyt on riittänyt kesästä saakka. Kenelläs ne kivuttomat supistukset tuntuivatkaan sellaisina pakahduttavina? Mulla on sama juttu, eli kohtu kiristyy ja sitten tuntuu, että hengitys salpaantuu ja tuossa rintojen alla tuntuu kovaa puristusta. Ei mitenkään järkyttävän epämiellyttävää, mutta ei kivaakaan.)



Mahan kokoa kyllä hämmästelivät sekä terkkari että lääkäri. Fundusmitta on nyt parissa viikossa hypännyt keskikäyrältä yläkäyrälle. Painoa mulle on tullut se sama 9 kg, mitä esikoistakin odottaessa tähän mennessä, sokerit ja verenpaineet ovat aina olleet ok, turvotusta ei juuri ole ja lapsivettäkin vaikuttaisi olevan ihan normaalisti. Silti maha tuntuu omasta mielestänikin aika isolta, etenkin kun on kasvanut hauskasti suoraan tuohon eteen. Nyt sitten ihmetelläänkin, että mikä jättiläinen siellä oikein kasvaa. Tai tuskinpa mikään jättiläinen sentään, mutta terkkarin mukaan voi hyvin olla nelikiloinen, jos ei kamalasti etuajassa tule. Esikoinenhan syntyi rv 42+1 eikä kuitenkaan painanut enempää kuin 3700 g. Tämä toinen vaikuttaisi siis hieman isommalta. No, kuulemma pystyn toissynnyttäjänä hyvin tuollaisen nelikiloisenkin saattamaan maailmaan, eli sikäli ei ole huolta. Itse vain toivon, että synnytys käynnistyisi normaalisti (vaikka sitten vähän ajoissa) ennemmin kuin että jouduttaisiin vauvan ison koon vuoksi käynnistämään.



Joku kyseli rintapumpuista. Kuten Jogu, minäkin vannon Aventin käsikäyttöisen Isis-pumpun nimeen. Oli mielestäni tosi toimiva ja kätevä esikoisen kanssa. Ja erittäin kovassa käytössä!



Kaksi ekaa äitiyslomaviikkoa ovat (osin muuton vuoksi, osin siksi että esikoinen oli juuri viisi päivää pahassa silmätulehduksessa) olleet melkoista hässäkkää. Jotenkin toivon, että tulokas malttaisi pysyä vielä edes pari viikkoa masussa, niin saisi oikeasti kaikki kiireellisimmät asiat hoitettua pois alta, ennättäisi vähän vielä laitella kotia kuntoon - ja sitten ehkä myös ihan oikeasti hieman huilatakin. Nyt tuntuu, että olen ollut koko ajan tuli persiin alla menossa, eikä aikaa levolle ole oikein jäänyt. Öisin olen kyllä saanut nyt nukuttua yllättävän hyvin. Ja tulipa tuossa esikoisen sairastaessa vedeltyä muutamat autuaalliset päiväunetkin sohvalla. Sai likka katsoa useamman muumin putkeen...;)



Nyt lähden taas hoitelemaan pankki- ym. asioita. Rauhallista mieltä ja hyvää vointia kaikille ihan loppumetreille saakka!



Lumileopardi ja beibi rv 36+5

Ne on nämä viimeiset viikot todella tympeitä. Olo on kärsimätön, turhautunut, kiukkuinen ja vaikka mitä. Viimeyön sain onneksi nukuttua paremmin, otin 1½ panadolia ennen nukkumaan menoa.



Mä olen nyt yrittänyt keksiä itselleni niitä hyviä puolia siitä, että vauva on vielä masussa. On ihanaa kun illalla saa rauhassa nukahtaa, ilman että juuri unen tullessa pieni kitinä kopasta herättää... Saa syödä juuri lautaselle ottamansa ruuan kuumana... Vessasta ja suihkusta ei ole niin kova kiire pois... Ei ole kahlehdittuna imettämiseen istualleen/makuulleen pitkiksi ajoiksi... ja muuta jotka välillä tympäisee sitten ollessaan ajankohtaisia. Nuo kun muistaa ja ajattelee, että nyt vielä nautin tästä mitä nyt on, niin auttaa hetken aikaa. Kunnes taas oma valasmainen, kankea, kipeä olo ja malttamaton halu saada nyytti syliin valtaa ajatukset... huoh..



Jogu kirjoitti jälkisupistuksista, ne on kyllä inhottavia. Ja totta, kipeämpiä ovat kerta kerralta. Imettäessä tuntuvat eniten, aivan kun uudestaan pitäisi synnyttää. Vielä kun siinä pitää paikallaan olla vauvan syödessä, niin tuskan hien nostaa pintaa.



Mun tekis mieli vielä ompelukoneen ääreen istahtaa ja ommella vaikka

kestoliivinsuojia, kun vaan tuo takapuoli kestäisi istua. Vauva on jo niin alhaalla, että kovalla penkillä istuessa tuntuu tosi inhottavalle. Pitää vissiin tyynyjä kasata tuolille. Aloitin vielä puikoille yhdet villavaippahousut, lyhytlahkeiset ajattelin tällä kertaa tehdä.

Pakko keksiä jotain tekemistä!!



Olsku rv 37+2

Voi että väsyttää! Olo on ihan naatti ja mitään en ole tehnyt. Tuntuu vaan, että vois laittaa silmät kiinni ja antaa unen viedä, mutta mutta.. enpäs voikaan.. Tyllerö kaipaa kipeesti seuraa ja leikkikaveria. Äiti on on kyllä ihan pihalla.. Yökin meni vessareissujen kanssa kohtuullisesti ja särki paikkojakin ihan normaalin verran. Eipä yhtään helpota ajatus, että lupauduin vielä lähteä kavereiden kanssa Hesaan syömään ja leffaan. Ajattelin kyllä ensin kieltäytyä, mutta mies patisti kovasti lähtemään kun alkaa varmaan olla viimesiä kertoja ku pystyn pitkään aikaan lähtemään yksinään mihinkään! Kultasesti ajateltu. Leffa tosin alkaa vasta 20.30 ja siitä sitten vielä kotiin vajaa tunti.. No, seura on ainakin loistavaa!



NONNA sai vaunut! Eikös ookin ihanaa vaan katellakin o pelkästään niitä.. Mä tilasin myös eilen ihan ex-tempore tuplarattaat nettikaupasta (nettikaupat alkaa kyllä muodostua kohtaloksi meidän taloudelle..) oikeen kivannäköiset tummanpunaiset rattaat ja toiselle puolelle saa vielä vaunukopan kiinni.. En kyllä yhtään tiedä kummonen tarve niille tulee olemaan kun Tyllerökin täyttää maaliskuussa kolme, mutta pääseepähän kauppaan ja kaupungille ihan näpsästi molempien kanssa sitten. Vauvalle on kyllä ihan omatkin vaunut olemassa seisomatelineen kanssa.. Ja sitten vielä esikoisen matkarattaat joihin myös eilen tilasin pehmeän kantokopan.. s-a-i-r-a-s-t-a rahantuhlausta! Mies hyväksy ne tuplat kyllä, mutta siitä kantokassista en uskaltanut enää puhua mitään..



PETIPUUHISTA Mä aatellu tän niin, että antaa mennä vaan ;) Eipäs se kyllä enää kovin kummoselta tunnu ja vitsit joo kun muutenkin ketterä kun gepardi, mutta olkoot. Mies kyllä tuntuu suorastaan rakastavan tätä yltiömuhkeeta olemusta ja se tuntuu kyllä tosi kivalta. Ja sitten mulla on jo vähän huono omatunto (tiedän ettei todellakaan pitäis!) kun tiedän ettei synnytyksen älkeen puuhailla pitkään aikaan puuhailla mitään. Eikä varsinkaan ennen kun saadaan ehkäsyt kuntoon.. Nyt oon kyllä niin täynnä ollut tätä raskautta ja isoa kömpelöä raskasta oloa, ettei tosiaan huvita lähtee testaamaan kepillä jäätä..

Ja onhan tuossa touhuilussa kyllä mulla taka-ajatuksena, että jos vaan paikat pehmenis lisää..



Mies lähti Tyllerön kanssa just uimaan, joten hetken saan levähtää. Koti on kun pommin jäljiltä, pitäs vähän yrittää kasata suurimpia pois, mutta tuo sohva kyllä suorastaan huutaa mua luokseen..



Nojanda ja Pulla 36+2 (kyllä tosiaan päivät menee hitaasti..)

Huomenna virallisesti mutta tänään jo vapaasta nautittu. Alkuviikko meni esikon kanssa osastojaksolla ja siitä vähän surullinen mieli. Suositeltiin päiväkotikuntoutusta ja juuri kun ajattelin että on ihanaa olla lasten kanssa kotona. Tuntuu pahalta laittaa yksi hoitoon, mutta taidan purkautua siitä enemmän toisella palstalla. Sen verran kiinnostaa että mahtaako muilla olla perheessä ns. erityislapsia ?



Käväisin neuvolassa ylimääräisen käynnin ja Sf-mittaan oli tullut viikossa sentti lisää. Eli nyt mitta 29 cm. Edelleen terkkari kauhisteli kuinka alhaalla maha jo on. Kohdunsuulla on tuntemukset lisääntyneet ja eilen tuli ensimmäinen kivuliaampi supistuskin. Kaksi viikkoa vielä ja sitten saa tulla.



Mauii 24+5

Väsyttää ja supistelee.. maanantaina olis sitten se neuvolalääkäri. Tänä aamuna kävin lenkkeileekin tai silleen tosi hiljalleen kävelee rattaiden ja koiran kera. Hiljalleen tuo kävely tuntuikin ihan hyvältä. Öisin minut muuten monesti herättää sellaiset menkkamaiset supistukset vaan ohi ne aina menee. Viime yönä rinnatkin vuosi ihan isot läikät patjalle. Eli kyllä se vauvan tulo lähestyy ;) Olo on malttamaton mutta saapi vauva kyllä mun puolesta vielä vähän aikaa viihtyä mahan sisäpuolella. Saas tosiaan nähdä mitä se tuo pikkuneiti vauvasta sitten tuumaa kun se kotia tulee..

Minäkin muuten tilasin ihka uudet rattaat tälle uudelle tulokkaalle tai oikeastaan tuplat tilasin ja lopulta päädyin noihin Brion tupliin. Onhan ne meillä jo muutaman kuukauden tuossa olleetkin ja odottaneet käyttöä. Just ja just mahtuvat muuten ulko-ovesta ulos.. ja eilen tuli muutama 50 cm body kun innostuin hm:ltä tilaamaan alennuksesta. Suloisia kuin mitkä!! Ja mummo siellä ompelee pikkuista toppapukua tulokkaalle kovasti, että hankinnat on sitten tehty.

Rintapumpuista on puhe ollut.. Itse ostin tuossa toisessa odotuksessa ihan prismasta sen emman käsikäyttöisen ja ihan tyytyväinen olen siihen ollut. Se onkin minulla tallessa joten pitänee sekin ottaa jo pikkuhiljalleen esille.

Hmm.. joo ja raskauden kestoista.. eli ekahan se käynnistettiin minulla viikoilla 40+jotain.. ja toinen käynnistyi itsestään lapsivesien menolla 38+3, että saa nähdä kuis nyt käy.



Mutta nyt meen vähäks aikaa lepäilee kun pikkuneiti nukkuu ja esikko ahertaa palapelin kimpussa.



Vimpula ja 35+2

viikot siis kylläkin 34+5.

Olen ollut nyt laiskalla päällä ja kirjoittelut vähän jääneet, vaikka joka päivä viestejä olen yrittänyt lukea läpi.. =]

Olo on alkanut olemaan vaan jo niin kärsimätön.. =] koko ajan miettii että koska lähtö tulee, tulis jo, ja nyt kun mieskin on vielä iltavuoroissa niin oma aika on niiiin pitkää.. =] ja minnekään pidemmällekään ei viitsi lähteä, eikä mahan kanssa tehdä mitään ylimääräistä rasittavaa.. =]



Petipuuhista: meillä ei oo kyllä lakanat heiluneet koko raskausaikana. =] Alkuraskauden ajan oli totaalinen väsymys, eikä edes haluja, nyt kun ehkä haluja ois niin toi maha on tiellä kuitenkin.. =] Ja kun oman kyljen kääntämiseen yöllä tarvittas se pekkaniskan nosturi, niin ollaan suosiolla jätetty petipuuhat väliin. En tiedä onko mies ymmärtänyt oloni, ainakin niin se on sanonut ymmärtävänsä.. =]



Malttamattomuudesta: kun oma olo on todella malttamaton (toivois että olo helpottuis ja sais edes kengännauhat itse solmittua tai sen roskan lattialta nostettua), niin miehen olo taitaa olla vähän " jännittynyt" . =] Eilen illalla kun oltiin menossa nukkumaan, niin mies sanoi että " mahdetaanko me saada nukkua sit vauvan synnyttyä enää lainkaan" , ja alkoi miettimään että " jos vauvalla onkin rytmit sekaisin ja yöt valvotaan ja imetetään ja päivät sit me nukutaan kun ollaan niin väsyneitä, että siinä mun isyysloma meneenkin" .. =] Yritin lohduttaa häntä, että kyllä uskon et isyyslomalla hän saa nukkuakin, mutta entäs sitten kun töihin palaa (ja vielä vuorotyö, aamuvuoroonkin kello soi jo puoliviiden aikaan..).. =] Mut meidän vauvahan on se kiva, ja nukkuu yöt hyvin eikä valvota ketään ja on oikea unelma.. =P Siihen vielä ainakin itse on pakko luottaa ja uskoa.. =]



Mutta tässäpä tämä.. täällä odottelen malttamattomana jo ensiviikon perjantaita, sillon on äitiyspolilla kokoarvio... Seuraava neuvolakin on vasta tän kuun viimeinen päivä, eli kahden viikon päästä (jos sillon vielä yhtenä kappaleena ollaan).



Päivä ja tunti kerrallaan.. ois kyllä kiva jos keksis jotain mielekästä tekemistä, että aika kuluis nopeampaa... =]



jonttu rv 37+2

Mauii en tunne sun tilannetta sen enempää mutta tiedän mitä erityislapsen kanssa eläminen on. Meillä on 5-vuotias ns.erityislapsi. Tällä hetkellä neurologien ja lääkäreiden suosituksesta päiväkodissa pienryhmässä 4h/pv.



En ole palstaillut asian suhteen missään, ootko sinä?



Saatiin eilen pidettyä kuopuksen prinsessasynttärit, huh mikä helpotus että ne ovat ohi!



(.)Vauva on jumpannut masussa ahkeraan. Menkkajomotukset jatkuu, onneksi edes jotain tuntemuksia että tietää paikkojen valmistautuvan synnytykseen. Supisteluja on mutta kuopuksen synttäreiden jälkeen ne loppuivat ja yö on taas nukuttu autuaallisen hyvin( jotain hyötyä on sentään siitä että omistaa jättikokokoisen rakon, en joudu koskaan käymään yöllä wc:ssä. Muuten tuota rakon kokoa en tietäisi mutta keskimmäisen synnytyksessä minut jouduttiin katetroimaan ja kätilöt taivastelivat sitä pissan määrää mikä rakossa oli, sanoivat mun miehelle ettei sun vaimos takia kyllä tarvi automatkoilla pysähdellä..).



aurela ja masuasukki 37+6

En ole jaksanut tänne mitään kirjoitella, aikaisemmin olin todella ahkera sen suhteen, mutta nyt on vaan jotenkin ollut kiinnostuksen puutetta. Joka päivä olen kuitenkin käynyt kuulumisianne lukemassa, en sitten tiedä miksen ole mitään itse kirjoittanut.. Ehkä siksi kun omassa olossa ei ole mitään erikoista.



Neuvolalääkärissä kävin jokunen päivä sitten. Sielläkään ei mitään uutta kuulunut, kohdunsuu oli VÄHÄN pehmennyt, mutta ei yhtään auennut tai lyhentynyt. Toivoin niin paljon, että olisi jotain suurempiakin muutoksia siellä tapahtunut, mutta ei niin ei. Oma olo on hyvä, mutta todella kärsimätön. Tuntuu, kuin viikot olisi jumiutuneet paikoilleen ja tuo lääkärineuvola masensi oloa vielä enemmän.. Eipä taida meille vauvaa yhtään ennen aikojaan tulla. Pakko se on varmaan sitten jaksaa vain odottaa. Voin vaan kuvitella kuinka pitkiä näistä viimeisistä viikoista tulee, kun jo nyt olo on näin malttamaton..



Meillä on ollut pikkuiselle kaikki valmiina jo vaikka kuinka kauan, nyt vaan odotellaan sitä oleellisinta. Varmaan osittain nämä päivät menee niin hitaasti senkin takia, että mies lähtee töihin aina samoihin aikoihin kun minä aamulla herään (eli joskus 11-12 aikaan) ja on sitten töissä 22 asti. Siinä on sitten koko päivä aikaa viettää rauhallista omaa aikaa, mutta ei sitäkään jaksa joka päivä.. Toivoisinkin, että olisi jo pieni tuhisija paikalla, että olisi jotain tekemistä.



PETIPUUHISTA: Pakko myöntää, että meilläkin on ollut TODELLA hiljaista tässä suhteessa koko raskauden ajan. Sormilla saa nuo kerrat laskettua helpostikin. Mies on kyllä ollut ihan halukas koko ajan, mutta multa on kyllä halut kadonneet johonkin.. Nyt viime viikon aikana onkin sitten jopa kahdesti harrastettu, silloinkin minä lähinnä toivoen, että sillä olisi jotain vaikutusta kohdunsuulle. Tiedän, väärillä syillä olen mukana touhuissa, mutta minkäs teet..



Ensi viikolla pääsen ultraan, jossa sitten saan ensimmäistä kertaa koko raskauden aikana kuulla minkä kokoinen vauveli siellä mahassa kasvaa.. Odotan sitä jo kuin kuuta nousevaa.



ANTEEKSI ETTÄ TULI VÄHÄN VALITUSSÄVYINEN JA OMANAPAINEN VIESTI, MUTTA OLI PAKKO TULLA AVAUTUMAAN.



Ihanaa, että piakkoin alkaa helmivauvoja syntyä jo useitakin, ehkä siinä vaiheessa itsekin alkaa uskoa enemmän siihen, että meilläkin todella on jossain vaiheessa pieni nyytti kainalossa.



VOIMIA KAIKILLE VIIMEISILLE METREILLE!



Suan ja Nuppu 36+1

Mä olen keskustellut Perheklubi.net sivustolla Erityislapset ja kasvatuksen haasteet osiossa. Sieltä olen myös vertaistukea saanut.

Jos [b]Suan[/b] valitteli sitä, ettei ole ollut linjoilla aktiivinen, niin mähän heitän jo toisen viestin tähän pinoon. Olen kyllä sinun tapaan ollut viime aikoina tosi vähän kirjoittelemassa ja itse asiassa iltaisin olen monesti oikein tarkoituksella karttanut tietokonetta, kun tän palstan ja mailin kanssa menee helposti muutama tunti " kallista omaa aikaa" ihan huomaamatta.



[b]Nonna[/b] oli saanut vaunut ja voin kuvitella teidän fiiliksen! Eilen juuri oltiin kaverin luona käymässä ja ihmettelin, kuinka ajattomina niiden vanhat sinisävyiset (sekää tummaa että vaaleaa sinistä kuten teilläkin) Gessleinit olivat säilyneet, vaikka ikää niillä oli jo kohta kuusi vuotta. Heilläkin ollut käytössä sekä tytöllä että pojalla, joten hyvin käy molemmille. [b]Nojandan[/b] kaltaisesta ostohysteriasta on mieskin yrittänyt mua syyttää, kun olen vakaasti ajatellut ostaa tulevalle uudet vaunut/rattaat. Tarkoitus olisi hankkia Britaxin Vigour 3+:t ja jos poika tulee, petrolinsiniset sukupuolen mukaan. Eipä tarvitse enää pohtia jatkossa, että sopiiko tytölle, kun vakaasti ollaan päätetty jättää lastenteko tämän jälkeen muille (tiedän, vannomatta paras...).



[b]Lumi_Leopardi[/b] pohti [b]mahansa kokoa[/b]. Mulla on jotenkin sellainen fiilis, että aika harvoin kokoa pystytään etukäteen sanomaan juuri mahan koosta. Mulla on mielestäni ihan samankokoinen maha kuin edellisistäkin ja silti SF-mitta on ollut selvästi aiempia raskauksia pienempi. Eli terkalla ei olisi ollut mitään syytä lähettää mua mihinkään kokoarvioon. Kun sitten kuitenkin oman mielenrauhan takia kävin ultrassa silloin joulukuun alussa (lähinnähän jännitin onko vauvalla kaikki muuten ok, kun lähipiirissäni on ollut nyt syksyllä murheita vauvojen terveyden kanssa), olinkin aivan mykistynyt, kun lääkäri sai vauvalle tosi suuret mitat. Eli neuvolan kautta mua ei luultavimmin olisi laitettu mihinkään kokoarvioon edes näillä viimeisillä viikoilla, kuten kahdesta aiemmasta. Nythän ramppaan niissä arvioissa tuon yksityisultran takia - seuraava aika on ensi perjantaina. Siskokin sai tosiaan lauantaina neuvolan arvion mukaan " siron ja pienen" tytön, joka olikin 53 cm/4330 g. Eli eihän näistä voi tietää. Mun kaveri on kätilö ja lupasi tässä tammikuun lopulla tulla tekemään mulle käsikopelolla kokoarvion. Osuu kuulemma lähes aina 100 gramman tarkkuudella oikeaan... ;-)



[b]Nimistä[/b] ei ole ollut muistaakseni pahemmin puhetta. Joko olette jo päättäneet? Me ollaan miehen kanssa laitettu aina ekoihin synnytyksen jälkeisiin tekstiviesteihinkin jo vauvan tuleva nimi, joten nyt on vähän painetta toimia samalla lailla. Ollaan tosin keskitytty viimeiset kuukaudet vain poikien nimiin ja loppusuoralle on päässyt [b]Ville Matias[/b] ja [b]Veeti Matias[/b]. Kaksi ensimmäistä on Kalle ja Vilma, joten Ville tuntuisi sopivan paremmin porukkaan, että olisivat vanhoja nimiä kaikki. Nimet-palstalle olenkin heittänyt jo nimet kommentoitavaksi, mutta toki otan teiltäkin kommentteja vastaan.



t. Jogu (36+1)