2v kaksosten nukuttaminen, äiti sekoaa kohta
Siirrettiin lapset pinnasängyistä marraskuussa eli 1v 10kk iässä pois ja siitä asti on nukuttaminen ollut välillä helvettiä. Pinnasängyistäkin jo kiipesivät yli, joten ois varmaan samanlaista ollut vaikka niissä olisivat edelleen.
On pidetty säännöllinen rytmi, illalla on rutiinit samat ja halitaan ja jutellaan ennen unilaulua. Tutit on vielä käytössä ja nallet kainalossa. Tyttö nukahtaa, mutta herää sitten virkeänä ja alkaa hillua. Tulee pois sängystä, tönii veljeään tai räpsii valoja päälle. Päiväunlle poika nukahtaa helpolla, tyttö ei kotona nuku enää niitäkään. Hoidossa nukkuu, mutta joskus ei sielläkään meinaa millään nukahtaa. Tänään on taas huudettu lähes kaksi tuntia ja sama juttu eilen. En usko että on korvatulehduskaan kyseessä, koska syövät hyvin ja nukkuvat sitten kunhan uneen pääsevät. Alkaa vaan ottaa päähän, kun ei ole yhtään omaa aikaa iltaisin ja viikonloppunakaan ei tyttö enää nuku joten se siitä lepohetkestä.
Onko kohtalotovereita ja miten muilla on mennyt ohi univaikeudet? Nukkuvat samassa huoneessa omissa sängyissään, meillä on vaan kolme huonetta joten ei voi siirtää erilleen nukkumaankaan kun meidän makkariin ei sänky mahdu
Kommentit (6)
Meillä oli aivan samanlaista hubabaluuta. Sillä erotuksella, että tyttö ei edes nukahtanut vaan piti veljeään väkisin hereillä. Tyttö pärjää pienemmällä unimäärällä kuin poika. Ei myöskään nuku päikkäreitä kuin silloin tällöin.
Meillä auttoi vain omiin huoneisiin siirto. Tyttö saattaa puuhastella puolikin tuntia huoneessaan kunnes nukahtaa. Ainoa ehto on, että pysyy omassa huoneessaan. Eipä jaksa tosiaankaan kovin kauan yksin käkkiä huoneessaan vaan alkaa nukkumaan. Usein katselee kirjaa sängyssä. Poika nukahtaa nopeasti. Aluksi piti istua hetken aikaa samassa huoneessa, mutta myöhemmin riitti, että ovi on auki ja istun olohuoneessa.
Poika tulee meilläkin yöllä viereen joskus 4-5 aikoihin.
Iltarutiinit ovat aina samat: suihku, iltapala, hampaiten pesu, sohvalla iltasatu (oikeasti 2 satua koska molemmat savat valita yhden kirjan) ja sitten omiin huoneisiin. Jossa hyvänyön-pusut ja halit. Yövalot huoneissa ja ovet auki. Nyt sujuu oikein mallikkaasti, mutta kyllä siinä taisi useampi kuukausi mennä sopivan rutiinin löytämiseksi.
Meillä alkoi täys sirkus, kun siirryttiin jatkettaviin sänkyihin. Taisivat olla n. 1,5 vuotta, kun vaihto tehtiin ja pari kuukautta meni 1-2 tuntii nukutukseen niin päikkäreille kuin yöunillekin. Sitten rauhottu iltanukahtaminen ja varmaan pari kuukautta taisteltiin vaihtelevia aikoja päikkäreiden kanssa. Pinnaa kysyttiin ja paljon, mutta kyllähän se lopulta palkitsikin:)
Meillä on alusta asti pidetty periaatteena, ettei vanhempien sängyssä nukuta. Kipeänä olen ottanut meidän huoneeseen, mutta silloinkin matkasänkyyn. Meidän huoneeseen eivät siis missään vaiheessa yrittäneet, kun ei sitä ikinä sallittu. Muuten kyllä touhua ja riemua riitti vaikka ja kuinka.
Hyvänyönsatu, halit, pusut ja höpinät ja sitten valot pois (paitsi yövalo päälle), unilelut kainaloon, ovi kiinni ja unta kuulaan. Siinä nuo iltatouhut, mutta eihän se ihan noin hienosti aluksi mennyt. Siinä vietiin lapsukaisia kerta toisensa jälkeen takaisin sänkyyn ja käytiin rauhottelemassa kikatteluja ja tappeluita ja istuttiin sängynreunalla ja tuolilla ja välillä maattiin vieressä jne. Joskus jouduin jopa pitämään meidän pikkujätkää kiinni niin kauan, että nukahti, kun meni aivan yliväsyneeksi eikä osannut enää rauhottua.
Mä koin nuo iltataistelut jostain syystä ihan älyttömän stressaaviksi varsinkin pojan kanssa, kun se ei malttanut nukkua ja tuloksena oli itku ja raivari ihan puhtaasti väsymyksestä. Se tuntui jotenkin niin turhauttavalle, kun toinen huutaa ja raivoaa kuin syötävä, vaikka olo helpottuis, kun vain antais ittensä nukahtaa.
Mutta siis kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta vain sinne päin toivottelen. Jos kiinnostaa, niin kannattaa etsiä ' tassuhoidon' periaatteet netistä ja lukaista läpi. Niistä voi saada ihan hyviä vinkkejä noiden vähän isompienkin nukuttamiseen.
*Dummy ja kohta kolmevuotiaat pikku vintiöt*
Hei kaikille ja kiitos vastauksista.
En nyt muista kuinka kauan siihen nukutusrumbaan meni, ehkä parisen viikkoa. Nykyisin aikaa menee 15min -45min, tavallisesti alle puoli tuntia kuitenkin. Aloin silloin muuttamaan sitä nukkumaanmenon ajankohtaa, kokeiltiin vähän aikaisemmin tai vähän myöhemmin ja sitten löytyi se sopivin ajankohta. Tosin kellojen siitäminen taas hiukan hankaloitti iltoja, mutta nyt taas ollaan siitäkin selvitty.
Tassuttelua on tehty ihan vauvasta asti ja pojalle se onkin paras / ainoa keino saada kunnon uni. Nukahtaa yleensä tyttöä ennen, kun pidän vaan kättä selän päällä kunnes hengittää vähän raskaammin. Tytölle tassuttelulla on päinvastainen vaikutus. Tulee siitä levottomaksi tai muutenkin nukkuu paremmin kun nukahtaa itsellään. Jos nukahtaa ennen veljeään, herää kun lähden huoneesta. Yleensä tassuttelen pojan uneen, sitten vielä suukotan hereillä olevaa tyttöä ja sanon että äiti menee nyt tiskaamaan. Joskus huutelee vielä kerran , useimmiten nukahtaa aika pian. Nukahtaa kuitenkin itsellään.
Iltarutiineihin kuuluu pitkät sylissä olot ja kirjojen lukeminen, iltapuuro ja pesut. Nukkumaan mennessä ensin jutellaan päivän tapahtumat, sitten halitaan ja suukotellaan myös unilelut sekä lapset. Lopuksi laulan vielä unilaulun.
Tiedän kyllä itse tasantarkkaan kuinka vaikeata se on tulematta hulluksi...
Meillä siirettiin kaksoset reilu kaksi vuotiaana isojen sänkyihin ja siitäkös se riemu ratkesi. Oltiin toisten sängyissä ja leikkimässä,kaapeissa ja vaikka ties missä. Hulluks taidettiin tulla miehen kanssa kun sitä jatkui kuukausi kaupalla. Saatiin käydä miljoona kertaa illassa viemässä takaisin omiin sänkyihinsä ja yöllä kiikuttaa takaisin,kun tulivat meidän sänkyyn.
Se oli raskasta aikaa se enkä osaa neuvoa sinua mitenkään:( Meilläkään ei ollut mahdollisuutta siirtää heitä erihuoneisiin,enkä usko että se olisi mitään auttanutkaan,päinvastoin.
Jos nyt en kauheasti valehtele,aikaa meni meillä lähemmäs sinne kolmenvuoden ikään ennenkuin alkoi nukahtaminen omaan sänkyyn onnistua, tai siis se että pysyivät siellä omassa sängyssään eivätkä tehneet kaikkea muuta. Voi että,kyllä tuo ikävaihe 2-3 v oli meidän perheessä se kaikista kauhein vaihe,kun tuon lisäksi oli kauheeta minä ite vaihetta ja uhmaa...
Onneks nyt on ollut tasainen vaihde jo melkein vuoden:) Uutta hulluus kautta odoteltaessa:)
Mutta jaksamista sinne,sitä tarvitsette
Martina,tyttö&poika 3v8kk ja poika 9kk
Meillä on ylimääräinen sänky onneksi aikuisille yhdistetyssä leikki ja työhuoneessa. Pojat ovat jo 4,5v. Nukkuivat 2v asti huonosti ja silloin jäi pois myös 15-30 min päikkärit. Hommattiin komeat jatkettat sängyt ja kuka nyt niissä nukkui??? Hetken jatkettiin rallia ja edelleenkin sängyt ovat tyhjinä makuuhuoneessamme ja herrat nukkuvat meidän vieressämme tai itse asiassa toisen on aina mentävä toiseen huoneeseen nukkumaan. Tämä on taannut meille hyvät ja pitkät unet, tosin edelleen nukuttamiseen voi mennä aikaa eikä toinen poika jää huoneeseen, jos vanhemmat ei ole vieressä. Tarttis varmaan tehdä jotain...
Joten ei muuta kuin tsemppiä, toivottavasti asia ratkeaa jollain tapaa. Meile tämä ollut aika hyvä vaihtoehto, mutta toivoisi vähitellen siihenkin jo muutosta!
Meillä on ollut pari toimivaa ratkaisua:
1) Perhepeti, eli kaksoset, äiti ja isä nukkuvat vierekkäin, aikuiset reunoilla, ettei kukaan tipu, tai jos halutaan halia toisiamme niin topataan tyynyillä pääty. 180 cm leveä vuode riittää tähän hyvin. Nykyään lapset (jo kolme ja puoli vuotta vanhat) nukahtavat yleensä omaan huoneeseen, mutta tulevat yöllä herätessään loppuyöksi viereemme, mikä on minusta suloista. Jos olen yksin kotona lasten kanssa, nappaan heidät automaattisesti kainaloon nukkumaan, olen niin tottunut siihen että tuhisevat vieressä että nukahdan paljon paremmin niin :-)
2) Kuri. Kyllä siihen aika kauan meni että tenavat oppivat joutuvansa takaisin sänkyyn tai saavansa rangaistuksen jos eivät pysy vuoteessa hiljaa, mutta lopulta onnistui, juuri siinä iässä kun sinun lapsesi ovat nyt! Nykyään ei tarvitse uhata enää muulla kuin että huoneen ovi pannaan kiinni niin että tulee ihan pimeää, jos lastenhuoneesta kuuluu jotain mitä sieltä ei pitäisi kuulua nukkumaanmenoajan jälkeen. Tuntuu kamalalta rankaista lasta mutta behavioristisesti ajateltuna ihminenhän oppii vain rangaistuksen tai palkinnon kautta - ja lapsi, joka elää täysin nykyhetkessä, ei hahmota kunnolla lupausta " huomenna saat jotain kivaa jos tänä iltana olet kiltti" .