SUURPERHE ODOTTAJAT**** UUSI VIIKKO 37

Noora: Tsemppiä tilanteeseesi, toivotaan että kaikki alkaisi sujua paremmin, ja pikkuinen pysyyy matkassa mukana. Luinkin sen juttusi kans vauvalehdestä ja oli kyl tosi koskettava ja suloinen Hertta teillä :)



Joko Risella sinun aikasi on tullut? Joka päivä pitää käydä katsastamassa joko vauvakuulumisia saatas, Tsemppiä ja pitkää pinnaa :)



Neppis oli sairaalassa kävässyt, aika kurjaa, mut onkos olo jo parantunut? Olenkin miettinyt monesti että mitäs jos itselleni tapahtuu jotain ja joudun vaikka vuodelepoon niin kuka sitten hoitaa lapset!!!! Mulla kun ei suurta tukiverkkoa täältä löydy!



Annlinn: Hyvä kun sait vaihdettua lääkärin mukavampaan, eipä se lapsiluku kuulu tosiaan kellekkään muulle kun sinulle ja miehellesi!



(.) ai kauhee mikä peräpukama.... jo istuminen on tuskaa ja varsinkin seisomaan nouseminen käääääk.... osaisko joku suositella jotain voidetta mikä auttas nopiasti!!! Nyt on tuntunut potkut tuossa ylämahalla eikä virtsarakossa joten luulisin palleron nyt kääntyneen, ja toivottavasti pysyisikin näin.



Mukavaa Lauantai-iltaa kaikille!



S rv 28+5 ja trio

Sterilisaatiosta: meilläpäin tehdään synnytystä seuraavana päivänä, tähystyksessä. Kotiin pääsee ihan normaalisti (eli meillä kun vauva on 3 vrk vanha). Ei mitään rajoituksia, ei ylimääräistä lepoa ;)



En minäkään voi edes kuvitella mitä tapahtuisi jos joutuisin sairaalaan. Ei tätä perhettä kukaan hoida. Ei ole apuja täälläkään.

Mistä tulikin mieleeni, että todella hienoa olla raskaana. Jos joku kysyy, miten voit, on pakko vastata, että ihan mielettömän hienosti ja voin hyvin. Jos uskaltaa jostain vaivasta mainita ( mies oli sanonut kaverilleen, että kävin mutkan lääkärillä..) " mikä sitä nyt muka vaivaa, vanha tekijä" " laittais asiat tärkeysjärjestykseen ja lepäis" tai sit " itsepä olet tähän tilaan halunnut" ..

Tästä lähtien vaivani jääköön tälle palstalle ja muu maailma nähköön kuinka loistavasti tämä äiti voi ja jaksaa.

(.) tänä aamuna pistelevä, sykkivä/repivä kipu oikeassa kyljessä ja alaselässä. Ei voinut istua, ei seisoa eikä kävellä. Ihan vaan hiljaa melkein hengittämättä makasin. Sit nousin ja laitoin tukivyön ja sen jälkeen helpotti. On niin löysät nää vanhat paikat, ettei ilman kureliiviä tätä reppua enää kannata.

Onneksi ei ole vielä ollut sitä kamalaa häpyliitoskipua niinkuin Minjuskalla.. mutta kyllä sekin tulee. Viimeistään kun ensimmäiset liukkaat tulevat ja joutuu varomaan ettei kaatuisi. Silloin varmasti toinen jalka lipsahtaa ja tuntuu kuin repeäisi kahtia.. Sit köpötellään monta päivää-

Mut ei näistä kivuista kannata kärsiä, liitoskipuihin minulle suositeltiin kyllä ihan särkylääkettä.



Nyt pitäis lähteä kyläilemään. Paras varmaan laittaa hiukset ja naama kuntoon, ettei vaan näytä väsyneeltä ;)



Sateista sunnuntain jatkoa muillekin kanssakärsijöille

siis tarkoitan noita ikäviä kommentteja. Mulla on tässä raskaudessa ollut tavallista huonompi olo koko ajan ja eipä tarvitse mitään myötätuntoa odottaa kun kommentit on että " miksi sä sitten hankkiuduit raskaaksi" tai " sen kun kärsit itseppä olet ton aiheuttanut" .



Lisäkis mulla on todella menny hermot mun lapsen luokkatoverin vanhempiin. Jotenki haluaisin nyt jo muuttaa siksikin kun suoraan sanoen en haluaisi lapselleni kaveria jolla on tollainen perhe.



Perheen isä pitää parin vuoden sapattivapaata kun hän myy aina kerralla niin suuria rivitaloyhtiöitä että rahaa löytyy vaikka ei töitä tekisikään. Perheen äidillä on menestynyt firma jossa hän käy kauneudenhoitojen välissä kääntymässä.

Perheen kaksi lasta on lähes tulkoon joka viikonloppu sukulaisten hoidossa kun isä ja äiti " huilailee" milloin missäkin.

Nyt sitten perheen isä lähetti mulle viestin että häntä niin häiritsee se kun mun poika lähettelee hänen pojalleen kerralla enemmän kuin kaksi teksitiviestiä, että se puhelimen ääni on niin " ärsyttävä" .

En siis voinnut uskoa todeksi kun juuri taas tulin kotia kun oksentelun takia vietin sairaalassa yhden yön ja joillakin kun on niin " vakavat ongelmat" .

Ensimmäiseksi kysyin tältä isältä että miksi hän ei laita poikansa tekstiviestejä äännettömälle tai sitten sulje koko puhelinta. Hän väitti mulle että se on mun pojan ongelma jos mun poika on se joka niitä viestejä lähettää. No asia kuitenkin oli niin, että tämä mun pojan kaveri oli ensin soitellut meille ainakin kuusi kertaa ja kun mun pojan puhelin oli jäänyt kotiin niin siellä oli valmiina sellaiset 15 teksti viestiä tältä pojalta, joihin mun poika vastasi kun hän kotia tuli.



Todellakin sanonta että rikkailla on rikkaiden ongelmat pitää kertakaikiaan paikkansa eikä todellakaan käy noin hulluja yhtään kateeksi vaan säälittää niin maan vietävästi.



Meillä on ollut vähän rankkaa tän mun huonovointiosuuden takia kun ilman apua on todellakin selvittävä eli mies oli töistä poissa ja hommia riittää kotona sekä työpaikalla. Ajatella että kohta on raskauden puoliväli tai siis ultran mukaan on jo mutta pahoinvointi vaan jatkuu ja jatkuu. Kauheeta jos tämä loppuu vasta synnytykseen.





Voimia ja jaksamista kaikille ja Neppis yritä kestää tiedän täysin miltä susta tuntuu.



Annlinn

Ei ole tullut vähään aikaan kirjoiteltua mitään. Raskaus on just tänään puolessa välissä ja huomenna olisi rakenneultra. En ole kauheasti sitäkään ehtinyt ajatella. Vähän hirvittää jättää tuo meidän 1-vuotias anopille hoitoon. Anoppi (pian 75 v.) on ollut _todella_ vähän kuopuksemme kanssa, joten täytyy yrittää hoitaa tuo ultrareissu mahdollisimman nopeasti.



Kylläpäs niillä rikkailla tuntuu todellakin olevan uskomattomat ongelmat kuten Annlinn kirjoitti. Ei uskois kyllä tuollaista todeksikaan. Meilläkin kävi äsken vieraita vähän kuin toisesta maailmasta. Mieheni serkku miehensä kanssa. Ovat lapseton pariskunta (mahtavatko ikinä tehdäkään lapsia) ja aiemminkin jo reissanneet ympäri maailmaa. Nyt asuvat kahden vuoden pätkän töiden takia Saksassa ja reissaavat moottoripyörillä ympäri Eurooppaa (+ toinen vielä työnsä takia Aasiat ja kaikki). Olivat nyt tuossa läheisellä kesämökillä käymässä ja tulivat käymään meillä, kun ovat tyttäremme kummeja. Heidän käyntinsä aikana ei kyllä lapsista puhuta, vaan aina vaan läppäriltä katsellaan heidän reissukuviaan ja puhutaan heidän matkoistaan sinne tänne ja tuonne. Juu, täytyy tunnustaa, silloin aina iskee kateus, koska itsekin tykkäsin ennen perheen perustamista matkustella, osasin hyvin vieraita kieliä jne. Heidän tapaamistensa jälkeen on aina vähän aikaa totuttelemista tähän omaan arkeen ;-). Onneksi tuo outo tunne menee nopeasti ohi ja olen taas tyytyväinen elämääni.



On ollut mielessä kysyä teiltä yhtä asiaa ja nyt sen kysyn ;-). Eli miten teillä hoituu vaatehuolto? Siis onnistuuko teillä niin, ettei kerry hirveitä vaatekasoja jonnekin? Meillä on kodinhoitohuoneen pöydän nurkka sellainen paikka, mihin kerätään kaikki lattialta, tuoleilta, sängyistä jne. löytyvät vaatteet (siis jos eivät likaisia). Lapsillekin olen yrittänyt sanoa, että heittäkää siihen vaatteenne eikä lattioille, tuoleille jne. Nytkin pitäis lähteä selkkaamaan sitä kasaa, että laitan vähänkin likaiset pyykkiin (laittavat nimittäin välillä siihen likaisiakin vaatteita eikä vain käyttökelpoisia). Sais sitä kasaa pienemmäksi.



Jep, pakko lähteä laittamaan kone pyörimään ja sit pitää tehdä pikaisesti miehen yrityksen kirjanpito.



neronja & kuutonen rv 20+0

Voimia teille Siskot isojen masujenne kanssa! Vähän alkoi hirvittää, että kuinka tästä selviää... Noista Neppiksen kauneus-ja jaksamisvaatimuksista olen kyllä jo suosiosta luopunut, tosin en mielelläni.



Viime tiistaina(vuotoultran jälkeen) menetin kasvoni seurakunnan perhekerhossa (jossa käy vain seesteiset äidit), menettämällä hallintani sekunniksi... Juuri sitä ennen tiukkaa keskustelua kaksosten kanssa, varomista että Hertta ei kaada mehuja pöydälle ja kaiken kukkuraksi rikkimennyt lasi. No, siitähän seurasi selvä paniikki, kun äidit hyysäsivät kymmeniä mukuloita konttaamasta siruissa. Loppuajan noudatin juuri tuota hymy kasvoilla taktiikkaa. Ja kenellekään en kehdannut sanoa perheen lisäyksestä, kyseisistä syistä!



Yritän täällä laatia strategiaa siltä varalta että pahoinvointini äityy taas sairaalahoitoa vaativaksi. Kuukausikin on pitkä aika hoitaa mukuloita sängystä käsin... No, toivon, että saan tällä tolkuttomalla syömisellä ainakin siirrettyä sitä ajankohtaa, kun mikään ei enää pysy sisällä. Kaikki järjestyy... Ja siksi toisekseen, tulkoon mitä vaan, jos vain saan pitää Sulon masussani isoksi vauvaksi asti!



Voimia teitille Super-äitit! Te olette uskaltaneet ryhtyä tähän haastavaan tehtävään. Harvalla sitä on näin monta pomoa ja vielä kovaäänistä sellaista!



Noora 5+3

En muistanut Annlinnille toivottaa jaksamista pahoinvoinnin kanssa. Ihmeellistä kyllä, että vielä noin isoilla viikoilla on pahaa pahoinvointia! Tsemppiä! Ja samaa vaivaa tuntui olevan Nordenskioldillä (sorry, ei tainnut mennä ihan oikein ;-). Jaksuja sinullekin ja etenkin toivotaan, että Sulo pysyy matkassa mukana loppuun asti!!! Ja tsemppiä kaikille liitoskivuista ym. kärsiville!!!



Piti vielä jatkaa tuohon aiheeseeni " Vieraita toisesta maailmasta" . Siis ihan eniten minua on ärsyttänyt aina se, että juuri tuon mainitsemani mieheni serkun perhe ei ole iki kuuna päivänä kysellyt minun ulkomaanmatkoista eikä ulkomailla työskentelyistäni. Ei edes silloin, kun mieheni kanssa olin ensimmäistä kertaa käymässä heillä. Olisi luullut, että olisivat olleet kiinnostuneita, mitä minä olen elämässäni tehnyt, mutta ei puhettakaan. Aina on pitänyt kuunnella tarkat selostukset jopa heidän viikonloppureissuistaan Prahaan ja milloinhan minnekin. Ja juuri tuolla ekalla visiitillä piti kuunnella piiiitkät pätkät siitä, kun juuri tämä kyseinen serkku oli ollut kuukauden vaihto-oppilaana Jenkeissä (äitinsä siis selosti). Ilmaisin tuolloin, että olen ollut ulkomailla töissä (useampaankin otteeseen ollut), mutta sanallakaan ei kukaan kysynyt, mitä teit ja missä olit. Mukavia ihmisiä muuten, mutta haluavat näköjään pitää nuo ulkomaanressut omana " yksinoikeutenaan" . Grrrr, ärsyttää. Mut nyt jo vähän helpotti, kun sain vähän purkaa ;-).



Nyt kakkapyllyä pesemään, ulkomaanmuistelot sikseen ;-D.



neronja rv 20+0 (kiva laittaa nuo viikot)

Voi voi, mitä väliä. " Outo olo" meni ohi ja oma elämä tuntuu taas ihanalta :-). Noi on vaan aina sellaisia välähdyksiä toisenlaisesta elämästä.



n

Risella on tainnut lähteä kun ei ole muutamana päivään ilmoittautunut :)



Meillä tämä päivä meni pienemmän pojan jalkapalloturnauksessa, jonka isomman pojan joukkue järjesti. Sainkin olla siellä sitten kaksoisroolissa. Koko päivän seisominen otti voimille ja nukuinkin 2 tunnin päivä unet äsken.



Neronja kirjoitti reissaamisesta. Meidän perhe on ihan hulluna reissaamiseen. Ennen lapsia reissattiin kahdestaan ympäri maailmaa ja lasten jälkeen reissut on muuttunut. Aiemmin ennen kahta viimeistä reissattiin valmismatkoilla, mutta nyt neljän kanssa omalla autolla. Kuukauden reissun saa autolla ja teltalla tehtyä samaan hintaan kuin viikon reissu keskitason hotellissa. Kallistahan se on, mutta sitä varten kannattaa säästää¿ Ja ilmeet on ympäri Eurooppaa hyvät, kun 4 pellavapäätä kömpii vanhempiensa kanssa autosta ulos! Aika usein saa kertoa, että kyllä nämä on kaikki meidän omia¿ Ensi kesänä reissu kyllä jaa vauvan takia tekemättä, käydään vain lentäen 1-2 viikon reissu joko Espanjassa tai Maltalla.



Työmatkat ympäri maailmaa kuulostaa todella hienoilta, mutta itse omasta kokemuksesta tiedän, ettei se sitä ole. Olen itsekin käynyt useassa maassa ja kaupungissa työmatkalla, josta olen nähnyt ainoastaan lentokentän, hotellin ja toimistomme. Korkeintaan yhden lähialueen ravintolan, mutta usein se on vaihtunut joko pikaruokaan toimistolle tai hotellin ravintolan tarjontaan. Mä ainakin henk.kohtaisesti inhoan työmatkoja, jos ei pääse illaksi omaan kotiin omaan sänkyyn!



Mä jouduin sairaalaan nelosen kanssa 2 kuukautta ennen la:ta 5 viikoksi ja huoli oli suuri, miten puoliso pärjää juuri 1 v täyttävän, 7v ja 8v kanssa. Muuttaakin piti siinä samalla. Mitään apua ei ollut saatavilla lasten hoitoon, vaan miehen oli pakko pyörittää huusholli, tyhjentää edellinen asunto ja muuttaa uuteen. Ihmeen kaupalla siitä selvittiin, vaikka vähän ihmeellisiä kaappiratkaisuja puolisoni mielestäni teki. Tosin samat kamat on samoissa kaapeissa edelleen 6 vuoden jälkeen :) Yritin ehdottaa muuttoa ennen vauvan syntymään, mutta EI KUULEMMA TULE KYSEESEEN vasta kuin vauva on syntynyt ja olen toipunut raskaudesta ja synnytyksestä. Hihii, jotain traumoja on miehelleni jäänyt.



Sovittiin, että huomenna pidetään perheistunto ja kerrotaan lapsille uutinen!



Mulla on aika kovia vihlaisuja vasemmalla puolella alavatsassa. Niitä oli parissa edellisessäkin raskaudessa (kiinnikkeet kaiketi repeilevät). Välillä joutuu haukkomaan henkeä.



Me6 (pojat -93 & -00, tytöt -94 & -01) sekä masu rv 13+0 (13+4)

Rakenneultra oli tänään ja hyvin näytti kaikki olevan. Vaavin painoarvio oli 363 g ja viikkoja vastaava oli kooltaan. Tytöltä kuulemma näytti, joten viides tyttö olisi tulossa tähän talouteen. Miten uskallan kertoa esikoispojalle... Seuraava ultra on rv28 marraskuussa.



Me6, varmasti hienoa reissata omalla autolla ympäriinsä. Meillä ei tule kuuloonkaan, kun mies on metsäkoneyrittäjä ja lomista ei tiedä koskaan. Ei kyllä varallisuuskaan anna periksi lähteä reissuun tällä porukalla. Nyt kun kaikenlisäksi joudutaan ostamaan uusi metsäkone (lähes 400 000 e), niin alkaa taas lainan lyhennyksetkin. Pieniä kotimaan reissuja ollaan tehty ja monesti mies ei ole niilläkään koko aikaa mukana, vaan ensisijainen matkakumppanini on lasten lisäksi äitini. Viime kesänä tehtiin äidin ja sen pitkäaikaisen miesystävän kanssa asuntoautolla reilun viikon reissu Etelä-Suomeen ja oli kyllä tosi onnistunut matka. Monessa mukavassa paikassa tuli käytyä ja tapasimme myös ystäviäni. Mies ei ollut sillä reissulla mukana ollenkaan, vaan paiski töitä täällä kotipuolessa :-/.



Niin, ei varmaan nuo lyhyet työmatkat ole muuta kuin lentokenttää, hotellia, firmaa jne. eli kaukana mistään lomamatkasta tms. Itse olen ollut ulkomailla ihan oikeissa töissä (sihteerinä, se on koulutukseni) kahteen otteeseen (au pairina olot siihen päälle, mutta nehän nyt ei oo ihan " oikeita" , arvostettavia töitä) ja molemmilla kerroilla olin puoli vuotta paikassaan. Kerkesi siis ihan kunnolla asettua aloilleen. Mutta eihän sihteeri ole mitään insinööriin verrattuna ;-).



Nyt täytyy alkaa paimentaa tuota kuopusta...



neronja rv 20+1

No joo, mukavaa alkavaa viikkoa kaikille,

Täällä asiat ennallaan tosin havahduin että enää 12 viikkoa jäljellä tätä odotusta (+/- 2vkoa) Nyyh, en ole oikeen päässyt vielä koko odotuksen makuun kun jo eletään loppuraskautta.



No nautimpa nyt sit täysillä kaikesta sen alunkin edestä (liitoskivuista, supistuksista, synnytyspelosta...KIVAA)



S 28+0 ja trio

'

Yritin opetella noita merkkejä.. ärsyttävää kun en osaa..



[color=pink][size=6]♥[/size][/color]



Täällä ei mitään uutta eikä ihmeellistä. Esikoinen tappeli aamulla vaatteidensa kanssa . Ärisin, ettei tarvi mennä joka päivä verkkareilla kouluun. Verkkarit on liikuntatunteja varten. Poika tykkäs, että mä en pese sen vaatteita. Ei voi laittaa farkkujakaan kun ei löydy vyötä-- aargghh-- Eilen meni monta koneellista eikä ensimmäistäkään hänen vaatekappalettaan tullut esiin. Missä ne sitten on? Pistin siivoamaan komeroa ja sängyn alustaa, saa nähdä löytyykö.

Kakkonen taas on oikea pyykkiterroristi, yhden kerran päällä ollut paita lojuu lattialla 20 kaverinsa kanssa ja sit neiti kerralla rysäyttää koko läjän koriin.



[color=blue][size=3]♥[/size][/color]



Viikko alkoi tyypilliseen maanantaiseen tapaan, kiukuttaa kaikki.



Toivottavasti muilla paremmin..

[color=pink][size=6]♥[/size][/color] [color=pink][size=6]♥[/size][/color] [color=red][size=6]♥[/size][/color] [color=red][size=6]♥[/size][/color]

Oikein herttaisaa, ärsyttävää kun tulee yksi pieni välilyönti niin ei mikään toimi.. -huoh--

Saapa nähdä jääkö tämä meidän suurperheodottaminen tähän. Joka kerta kun olen käynyt vessassa niin olen kiittänyt Jumalaa siitä ettei tule vuotoa. Nyt sitten tulee. Oranssia, vetistä ja ei solkenaan, mutta sen verran että paniikki on päällä tosissaan. Huomenaamuna ois ultra, missä katotaan onko mitään jäljellä ja missä.



Hertasta mulla oli runsasta vuotoa krampeilla ja hyytymillä. Nyt ei ole kipua, muuta kun sielussa. Kunpa kaikki vielä kääntyisi parempaan.



Naapurin rouva otti lapset hetkeksi kun aloin saman tien itkemään... Menin nukkumaan. Eli sen verran raskaushormoonia ainakin on jäljellä, että paniikissakin pystyy nukkumaan.



Armoa toivoen,



Noora

Kylläpä otti aamulla päähän kun miehen pomo soitteli ja kyseli, että -NO JOKO KUULUU UUTTA? Sitten mies ja sen pomo puhuivat musta ja siitä kuinka paljon on avautunut ja kuinka paljon pomon vaimo oli jo avautunut samoilla viikoilla. VOI HITSILÄINEN kun kiehahti. Mies sai kuulla puhelun jälkeen litanjan ärräpäitä. Hermot meni...Onneksi on niin ymmärtäväinen ja ihana mies, että ei pelästy mun rähjäämisestä. Harmittaa vaan kun puolitutut utelee mun avautumisesta ja päivittelee kun ei oo vielä syntynyt. Ihan kun itse en haluis vauvan jo syntyvän.



Joo...no kuten Neppis tais mainita...maanantai ja kaikki harmittaa!



Poistun paikalta kiukkuamasta!

Risella rv 39+3

En tiedä huomasitko, kun viime yönä raapustin innoissani onnittelut tuonne viime viikon ketjuun. Olet ollut kevään jälkeen monesti mielessä.

Edelleen onnittelen ja uskon, toivon ja rukoilen, että kaikki on kuitenkin hyvin. Mulla on joka hoidossa (paitsi tässä) ollut tuota tuhruttelua, ja hyvin on silti mennyt. Ja yleensäkin on sanottu, että tuhru on enemmän sääntö kuin poikkeus näissä keinoalkuisissa raskauksissa. Onneksi pääset jo huomenna tarkistelemaan tilannetta, kokemuksesta tiedän, että usko tuossa tilanteessa meinaa loppua, vaikka mitä sanottaisiin. Koita jaksaa, iso halaus ja hirveän paljon peukkuja!!

yritän vielä lohdutella...

Sullahan näytti olevan itselläsikin kokemusta suuremmastakin vuodosta, ja silti sait ihanan Herttasi =)

Ja minä vuosin lähes kuin seula kaksosia odottaessani alkaen rv 8, jatkui viikkoja, ja kaikki meni kuitenkin hyvin (kohdussa oli vuotava hematooma). Säikähdys oli vain valtava, kun yks kaks alkoi ja hyytymien kera. Silloin tk:ssa lääkäri katsoi ultralla kohdun olevan tyhjä ja runsaan vuodon takia mut pistettiin piipaa-autolla aluesairaalaan. Oli elämäni karmein matka, maata siinä baareilla elämän kolhimana, mutta sairaalassa taas kirkastui, kun kaksi elämää näkyikin vielä kohdussa sinnivän.



Toivottavasti sinä pääset heti hyvien ultralaitteiden äärelle, jotta ei ainakaan tule turhia vääriä hälyytyksiä!

Koita jaksaa, ystävä hyvä, toivoa on vielä, eikä peli oo menetetty, usko pois!! Onnea vielä matkaan, minä uskon vahvasti, että palaat hyvien uutisten kera.

miten Nordenskjold ja pikkuruinen voivat. Toivottavasti kaikki on hyvin.. aika laimea ilmaus mutta en osaa muutakaan sanoa. Olet ajatuksissa.

Se auttoi! Kohdun sisältä löytyi sikiöpussi, ruskuaispussi ja pieni sikiökin. Ihan tarkasti ei vielä osannut sanoa, että muistuttaako äitiä vai isää (1mm), mutta vauvan kohdalla väreili! Se oli tosi elinvoimaisen näköinen. Kahden viikon päästä on seuraava ultra.



Joten jännittäminen jatkuu!



Noora 4+5

Kävin tänään neuvolassa kuopuksen kanssa (ylihuomenna tasan 1v) ja käteeni sattui se Vauva-lehti jossa NORDENSJKOLDIN Hertta Matilda hymyilee :) kovin oli suloinen tyttö -ja herkkä lehtijuttu- ja suloinen toinen nimi, meillä on 1v neidillä sama nimi, mutta edessä Iina :)



Minusta tuntuu että tämä maha on pudonnu polviin, siis tuntuu että se on alempana kuin viime viikolla. Torstaina olis se uusi uä aika, olen ollu huolissani kohdun järkälemäisestä koosta, mutta luulen että mulla on sama tilanne kuin sulla Neppis, että se nyt on iso kun edellisestä on niin vähän aikaa ja paikat on varmasti vieläkin lähes huttua, venyneet ja pehmeet. Meillä neuvolantäti ei vaan oel stä ilenny sanoa, hahhah.



Jaha ekaluokkalainen hoitaa kuopusta äänistä päätellen liian innokkaasti eika kuopus tykkää, lienee parasta rientää apuun...



Minjuska ja Manteli 28+2 (meillähän on jännät paikat joulukuussa jos Neppiksen laskettu aika on 1.12, mulla 2.12 ja Sederiinalla 3.12!!!=)

Kiva, että Nordenskjoldilla nyt kaikki mallillaan! Minäkin tänään muuten luin tuon Hertan jutun lehdestä...suloinen tyttö!



Täällä kärvistellään viimeisiä viikkoja (toivottavasti!). Oiskohan se minun vuoroni Risellan jälkeen? Eilisiltana laskeskelin jo supistuksia, jatkuivat pitkälle yöhön, mutta loppuivat sitten kuin seinään. Päänvaivaa aiheuttaa kuitenkin vauvan tarjonta; vielä eilen oli väärin päin joten kutsua äitipolille odotan. Kunhan ei nyt päätä syntyä, ennen kuin ehtii kääntyä!

Ja tuntuu muljahtelevan masussa melkoisesti yhä.



Kiva kun muillakin tuntuu olevan välillä pinna kireällä! Lapsiparat ovat saaneet " nauttia" raivopäisestä äidistä viime aikoina vähän liiankin kanssa; ihan hävettää, kun niin pienestä palaa päreet! Ja muutenkin olo tuntuu jo ihan kypsältä tähän olotilaan, hassua vaan, että kuitenkaan sitten synnytys ajatuksena ei houkuttele...Ehkä aika ei sitten ole vielä kypsä siihen!



Tulipas taas valitusta. Täytynee lähteä jatkamaan risoton tekoa. Mukavaa päivänjatkoa kaikille!



Suviruusu ja rv 36+5