Miten herkästi sosiaaliviranomaiset puuttuvat tilanteeseen..
jos mies on hakannut vaimoa kännipäissään lapsi sylissään?
Ollaan valmiita perheterapiaan, mutta pelottaa jos aloitetaan terapia ja lapsi menettää isänsä. Muuten siis rakastava isä, mutta alkoholiongelmainen. Väkivaltaa tapahtui nyt ensimmäisen kerran lapsen synnyttyä (1v) ennen sitä olen kyllä joutunut väkivaltaa kohtaamaan.
Haluaisin auttaa miestäni ja ja mieskin olisi valmis terapiaan.
Rakastamme toisiamme.
Kommentit (44)
mieleenkään kohdella sinua noin kuin on kohdellut. Ja ap, jos et itse kunnioita itseäsi, niin ei se mieskään sinua tule ikinä kunnioittamaan. Sun pitää kunnioittaa itseäsi ja lastasi sen verran paljon, että lopetat suhteen miehesi kanssa.
Se ei tarkoita sitä, että mies menettäisi lapsen tai lapsi menettäisi isänsä. Lapsi voi hyvinkin luoda hyvän suhteen isäänsä, jos te vanhemmat niin molemmat haluatte.
Mutta ellei miehesi sitten koe täydellistä herätystä ja tee parannusta, niin suhteenne ei tule muuttumaan tuosta miksikään.
Suosittelen. Asiallista toimintaa.
sinä tuosta vielä lastasi menetä, mutta toimi, ennenkuin ongelmat syvenevät. Sinulla on nyt vastuu toimia, et voi jäädä odottamaan, että miehesi järkiintyy/raitistuu. Ota kaikki tarjottu apu vastaan ja osoita olevasi se luotettava aikuinen.Sinulla on ongelma, väkivaltainen miehesi. Et voi jäädä tuleen makaamaan ja odottamaan pelastajaa.
Menkää ihmeessä perheterapiaan ja jos on tarvetta siten mies voisi mennä jonnekin hoitamaan juomistaan.
Terapeutteja voi olla monenlaisia. Jos ensimmäinen ei nappaa kokeilkaa toista.
Helsingissä ainakin kaupungin perheterapia Kallion virastotalossa toimii ihan hienosti. Ainakin me saimme fiksulta ja kokeneelta naisterapeutilta omaan kriisimme apua ja nyt terapian jälkeen on mennyt jo pitkään aika hienosti.
Jos mies on ollut väkivaltainen ennenkin, en jäisi parisuhteeseen ellei edes yritä muuttaa tapojaan. Mies täytyy saada tajuamaan että kyseessä on rikos.
Lapsen syntymä on kyllä aika rankka kokemus ja kun mies jää vaille huomiota, se vaan pahentaa tilannetta. Apua se mies tarvitsee.
Voimia päätöksen tekoon ap. Itse olen vastaavassa tilanteessa, lähtöä suunnittelen ja suunnittelen. Ajankohtaa siirrän milloin minkäkin verkukkeen turvin. Olen uskonut ja toivonut miehen muuttuvan. Oikeasteen nyt uskon vain siihen, että tiemme eroavat. Olen kait kylmä, kun hetkittäin jopa toivon miehen kuolevan. Mielummin jäisin leskeksi kuin "veisin" lapsilta isän...
Miehelläsi on velvollisuus osoittaa, että muutos on tapahtunut. Sitä odotellessasi, muuta turvaan!! Olet sen velkaa itsellesi ja lapsellesi. Millaisen isän lapsi oikein menettäisi:väkivaltaisen alkoholistin, joka ei kykene normaaliin tunnesiteeseen. Herää nyt!
Koska jos jätätte tilanteen ennalleen, käy helposti niin että lapsi menettää sekä isän että äidin, näitä tapauksia on ykskin liikaa, erääänä esimerkkinä tulee mieleen Jämsän tapaus muutaman vuoden takaa. Is'ä vankilassa, äiti haudassa:(
Eli, se mahdollisuus, että lapsi menettää isänsä, on tietenkin olemassa, mutta on huomattavasti pienempi paha kuin se, että lapsi menettää molemmat vanehmpansa ja vielä ehkä itse näkee murhan.
Anteeksi nyt suorapuheisuuteni, mutta tilanne on hälyttävä, varsinkin, jos mukana on alkoholia. Mies voi ensi kerralla lyödä "vähän liian lujaa". Eli nyt heti sosiaalitoimistoon ja apua hakemaan.
Kerroit, että mies haluaa myös apua? Se on positiivista ja toivon teille kaikkea hyvää, jos hän on tosissaan, niin teillä voi olla hyvä tulevaisuuskin, mutta ole nyt varovainen, äläkä usko sanoja, usko vain tekoja
terapeutti - väkivallalla ei ole tekemistä parisuhdedynamiikan tai vuorovaikutuksen kanssa! Parisuhdeterapiassa käsitellään teidän kahden välistä (tunne)vuorovaikutusta, mutta miehelläsi on sen lisäksi ongelmia oman aggressionhallinnan kanssa ja hän tarvitsee etenkin siihen nyt apua, sillä se on perussyy ongelmiinne ja vaikuttaa vuorovaikutukseenne, joka on seurausta tästä perusongelmasta.
Miten mies, jolla on näin syvä koko persoonaa koskeva ongelma, voi muuttua?
Ei tosiaankaan tekemättä mitään. Tutkimusten mukaan ihminen voi muuttua VAIN pitkäkestoisen terapian kautta tai jonkin persoonaa kokonaisuudessan järisyttävän kokemuksen, kuten uskoontulon myötä (joka voi muuttaa syvällisesti ihmisen ajatusmaailmaa - tai sitten ei, kyllähän jotkut uskovaiset ovat sitä mieltä, että naista ja lapsia saa "kurittaa".
Eli miehesi ap olisi nyt syytä, pikimmiten, aloittaa intensiivinen terapia.
Se että miehesi on jo niin pitkään halveksinut sinua, läpsinyt, luunapitellut, lyönyt yms. merkitsee ettei hän tosiaankaan tule muuttumaan itsestään "ajan kanssa" -jos edes terapiankaan avulla.
Sinun käsissäsi on nyt lapsenne mielenterveys - edellähän on ollut karua luettavaa, mitä seuraa, kun lapsi joutuu todistamaan väkivaltaa.
MEidän lapsuudenperheessämme ei ollut koskaan väkivaltaa, mutta jo pelkästään vanhempien kireät välit ja siitä seurannut kireä ilmapiiri sai meidät lapset oireilemaan neuroottistasoisesti (vaikeaa masennusta toisella ja ahdistuneisuushäiriö pakkotoimintoineen toisella).
Jo pelkkä väkivallan uhka saa sinun tapasi toimia ja reagoida sellaiseksi, että se vaikuttaa myös sinun ja lapsesi suhteeseen, vaikka kuinka yrittäisit toimia "tavalliseen tapaan". Sinusta välittyy asioita, mihin et voi itse vaikuttaa ja jotka vaikuttavat lapsesi emotionaaliseen kehitykseen. Kun joudut olemaan psyykkisesti jatkuvasti varuillaan, lapsesi omaksuu saman reagoimistavan
mikä taas vaikuttaa lapsen stressivasteeseen ja perusturvallisuuden tunteeseen.
Etenkin toivon, että tämä on provo!
Kiitos vanhemmilleni, tuota oli lapsuuteni.
En pidä äitiini mitään yhteyttä, ja kun isäni kuoli, en mennyt edes hautajaisiin. En voi ikinä unhohtaa millainen lapsuuteni oli. Jättänyt monenlaisia traumoja.Näen mm.vieläkin painajaisia.
Mieti sitä!
Jos itse jaksat tuollaista elämää, ajattele edes lastasi!
Ei miehesi todellakaan ole rakastava isä,jos äidin hakkaa, huoh!
Juuri tuo pelko kaivaa että jos tilanne joskus uusiutuu niin kuin sinun lapsuudessasi, mutta jotenkin kovin yritän luottaa mieheen ja antaa mahdollisuuden näyttää ettei ole paha.
Keskustelimme äskettäin ja mies sanoo miettineensä asiaa todella paljon ja ajatelleensa että häneltä puuttuu kunnioitus minua kohtaan ja sanoinkin kokeneeni asian niin. (kun tulee töistä painelee tupakalle kun on ollu niin rankka päivä, kritisoi minun menojani, ei vaihda kakkavaippaa ällötyksen takia, ei laita lasta nukkumaan, ärsyyntyy jos lapsi kiukuttelee..)
Sanoin kyllä etten voi asiassa mieheeni luottaa..Ettei taas löisi, mutta koen kuitenkin että kuningas alkoholi on se ongelma..
Todella sekavat ajatukset on.. Koen rakastavani miestäni vaikka halveksun väkivaltaa..
Onko täällä joku jolla olis ollu jotain vastaavaa, miten asiat on selvinneet??
Heidänhän pitäisi olla erityisesti lapsiesi parhaaksi?
ei lapsi menetä isäänsä. Hän saa paremman isän ja isäkin voi olla itsestään ylpeä isänä. Mutta jos ette apua hae, näissä käy yleensä niin, että väkivallan uhka on aina olemassa ja se traumatisoi vanhempien suhdetta lapseensa. Menettääkö lapsi silloin sekä äitinsä että isänsä? Oikea aika on hakea apua nyt. Niin ovat monet muutkin miehet tehneet, onneksi.
mutta en halua kenellekään sitä pelkoa ja uhkaa mitä itse olen kokenut.
Mulla tuli vaan ihan itku, kun itse muistan kuinka jouduin pienestä pitäen olemaan välissä, ettei isä olisi hakannut äitiä. En uskaltanut enää lähteä minnekään, opiskelupaikankin jätin, ettei olisi hakannut äitiä.
Toivon totisesti sinulle parempaa elämää,myös lapsellesi.
Vielä anteeksi, mutten millään pysty uskomaan että tuollainen mies pystyy muuttumaan, olen nähnyt sen liian läheltä.
Muista lähteä ajoissa!!!
2
siis pelkään sosiaaliviranomaisia ainoastaan sen takia kun en tiedä miten tällaisissa tilanteissa toimitaan. Haluamme hakea apua mutta ajattelin että viedäänkö isältä lapsi jos menemme näistä asioista puhumaan, vai autetaanko meitä PERHEENÄ?? Ilman että tarvii pelätä ajan varaamista sinne?
Ainakin meitä Vantaalla ollaan autettu perheenä hyvin vähän vastaavassa tilanteessa
(kun tulee töistä painelee tupakalle kun on ollu niin rankka päivä, kritisoi minun menojani, ei vaihda kakkavaippaa ällötyksen takia, ei laita lasta nukkumaan, ärsyyntyy jos lapsi kiukuttelee
Taidat kuule nyt sekottaa kaksi asiaa: rakkauden ja läheisriippuvuuden.
Kyllä teitä perheenä autetaan
Se on lähtökohtaisesti lapsen etu. Ja mies osoittaa motivaatiota ja todellista halua muutokseen, jos kertoo ongelmastaan esim. perheterapiassa. Jos sitten pelkäät huostaanottoa, niin se on niin kallista yhteiskunnalle, että se on se viimeinen keino lapsen terveyden ja kehittymisen turvaamiseksi. Vuoden alusta voimaan tullut lastensuojelulaki velvoittaa käyttämään kaikki avohuollon tukitoimenpiteet ennen raskaampia lastensuojelullisia toimenpiteitä. Älä siis sitä pelkää.
ja unohda se "hyvä mies ja isä-" höpötys. Itse odotin 3 vuotta että ei enää löisi, lopulta onneksi lähdin. Kun lyö kerran, lyö aina uudelleen. Sielun arvet ovat ikuiset ja vaikka ei vielä löisi lasta, on se taatusti edessä. Hanki myös lähestymiskielto.
Siellä mies, lapsen isä joi ja aina juopuneen huusi, sadatteli ja kohteli kaikin keinoin kaltoin perheen äitiä. Sosiaalitoimikin auttoi heitä, mutta eivät hekään onnistuneet eivätkä lasta pelastaneet, eivät isääkään.
Poika oli juuri aloittanut lukion ja yritti opiskella kaiken juopottelun keskellä.
Eräänä viikonloppuna siellä sitten tapahtui kamalia. Perheen isä jälleen huusi ja mesosi ja tämä alaikäinen poika tarttui puukkoon, ei jaksanut ja yritti epätoivoisesti suojella äitiään. Isä kuoli ja poika joutui vankeuteen. Poika oli tapon jälkeen hätääntynyt ja epätoivoinen, itki kuinka isä pilasi hänen koko elämänsä. Äiti syytti itseään.
Se oli vain se yksi piste i:n päälle vaikka välillä näyttikin kaiketi sosiaaliviranomaisten silmissä tilanne paremmalta. Ikinä ei voi tietää milloin ihmisen järki päättyy kun elää jatkuvassa ahdingossa. Miehesi elää omassa ahdingossaan ja sitäkään et voi tietää milloin se on hänelle liikaa. Paha ja syyllisyys saa tekemään lisää vahinkoa kun on hermona ja ahdistuneena omasta itsestään eli siihen perustuu paljon tuo, että jos lyö kerran lyö toistekin. Kynnys madaltuu.
Muuta vaikka lapsesi kanssa erilleen, hakekaa apua ja antakaa toisillenne aikaa. Jos miehesi sinua ja lastasi rakastaa niin hän ymmärtää kyllä. Eihän erilleen asumisen tarvitse olla lopullista, mutta ajan kanssa näkisitte mihin se johtaa. Sinäkin saisit voimia siipiesi alle ja väkivallattomassa kodissa kun saa rauhassa hengittää niin ajatuksetkin ovat kirkkaampia ja voit päättää, että haluatko palata ja mikä miehesi tila tulee olemaan.
Tämä vain yksi vinkki....