tavarapaljous :(

Mä vein kirjaston poistokirjapisteeseen kassillisen kirjoja ja toisen lehtiä. Hyvin lähtivät samantien eri ihmisten matkaan melkein kaikki. Puutarha-, kalastus-, vauva-, tiede- ja pelilehtiä. Kirjoista vein puutarha-, keitto-, käsityö- ja askartelukirjoja. Lempparireseptit kirjoitin ensin talteen.

Mä luin kirjaston paistopisteeseen, on vissii nälkä

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen säästänyt lasten vaatteita, vaikka nuoriso sanookin, ettei tähän maailmaan lapsia uskalla tehdä, kun ei itselläkään töitä. Hävitin sitten sen edestä paljon sellaista muuta, josta ei läheskään tule niin ihania ja kauniita muistoja mieleen, kuin näistä vaatelaatikoista. Ja sitten, jos nuoriso lapsia joskus vaikka saisikin, niin kyllä noista suurin osa varmaan vielä kelpaisi. Eipähän tarvitsisi ostaa uutta, niin paljon ainakaan. Kyllä mulla on nimittäin itselläkin käytössä jopa äitini vanhoja vaatteita 80-luvulta ja hyvin pelittävät. En ole lapsillekaan ostanut siis mitään halpisvaatteita.

Ollaan ketjussa jonka sanoma on se että nurkissa on rojua ja rompetta niin että ahdistaa, sitten paljastetaan että käytössä on melkein 50 vuotta vanhoja vaatteita ja kuinka monta kymmentä vuotta vanhoja vaatteita. Herää hei, ei ne sun lapset halua mitään vanhoja hiutuneita vaatteita omille lapsilleen. Heitä pois ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen säästänyt lasten vaatteita, vaikka nuoriso sanookin, ettei tähän maailmaan lapsia uskalla tehdä, kun ei itselläkään töitä. Hävitin sitten sen edestä paljon sellaista muuta, josta ei läheskään tule niin ihania ja kauniita muistoja mieleen, kuin näistä vaatelaatikoista. Ja sitten, jos nuoriso lapsia joskus vaikka saisikin, niin kyllä noista suurin osa varmaan vielä kelpaisi. Eipähän tarvitsisi ostaa uutta, niin paljon ainakaan. Kyllä mulla on nimittäin itselläkin käytössä jopa äitini vanhoja vaatteita 80-luvulta ja hyvin pelittävät. En ole lapsillekaan ostanut siis mitään halpisvaatteita.

Ollaan ketjussa jonka sanoma on se että nurkissa on rojua ja rompetta niin että ahdistaa, sitten paljastetaan että käytössä on melkein 50 vuotta vanhoja vaatteita ja kuinka monta kymmentä vuotta vanhoja vaatteita. Herää hei, ei ne sun lapset halua mitään vanhoja hiutu

No ei näissä laatikoissa nyt ihan monta kymmentä vuotta vanhoja lastenvaatteita ole. Vanhimmat vaatteet 18 vuotta ja uusimmat 9 vuotta vanhoja. Eli 0-4 vuotiaan kokoja. Mulla on siis eri ikäisiä lapsia. En nyt sentään mitään ihan museokamaa jemmaile. Mitähän oikein luulit. Ja äidiltäni on käytössä 80-luvulta muutama neuletakki ja mekko, eikä ne ole mitään karseita 80-luvun olkatoppaushirviöitä, näyttävät ihan nykypäivän vaatteilta.

Lisäys vielä, ettet nyt ihan täysin sekoa, mutta kerrompa, että mun 13 vuotias tyttäreni on lainaillut useasti yhtä näistä äitini 80-luvun neuletakeista kouluunkin. Ei tykkää nykyajan nyppyyntyvistä neuletakeista sekään. Että kyllä se nuoriso haluaa! Mutta siis näitä vauva-ajan vaatteita olen toiverikkaasti heille säästänyt. Näitä äitini neuleita ja mekkoja olen ihan itselleni ottanut etupäässä käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

En saa lainattua viestiä, mutta viittaan tässä siis tuohon ulkomaille muuttaneeseen, jolla oli kurja lapsuus ja joka myi lapsuudenkotinsa tavaroineen.

Tuollainen elämänmuutos on tietysti erityisen radikaali, mutta ei minusta tuo asenne ole tässä ketjussa mitenkään epätavallinen. Tuntuu siltä, että useimmat haluavat nykyään vanhoista tavaroista eroon, ja tällä palstalla on tosi paljon myös kirjoittajia, joilla ei ollut kiva lapsuus eikä kivoja vanhempia ja jotka eivät halua muistella menneitä.

Mutta tuntuu, että päinvastaista tässä ketjussa on kirjoittajien hyvin vaikea ymmärtää. Siis sitä, että joillekin meistä vanhoilla tavaroilla on erilaisia merkityksiä ja että niihin voi jopa kiintyä. Jos jostain ei pysty luopumaan, tässä ketjussa saa heti materialistin, hamsterin ja saamattoman typeryksen leiman otsaansa. Jopa valokuva-albumeista on käyty tuollaisia taisteluita. Ei hyväksytä, että monille meistä tavaroilla on psykologi

Hyvä kirjoitus, mutta sen verran olen eri mieltä, että suurin osa tämän ketjun lukijoista hyväksyy ja ymmärtää sen, että meillä jokaisella on omat kriteerimme sille mikä on turhaa tavaraa. Jollain on paljon muistoesineitä, jollain paljon harrastusvälineitä, jollain paljon kirjoja, vaatteita, meikkejä jne. On jokaisen oma asia määritellä se, mikä on itselle hyvä määrä mitäkin. Nauti siis rauhassa muistoesineistäsi, sinun ei tarvitse selitellä asiaa kenellekään muulle - kunhan olet itse tyytyväinen tavaroidesi määrään.

Vierailija kirjoitti:

Olin tänään kirppiksellä myymässä. Yksitoista euroa tuloa. Voi hyvänemn aika. Miksei ihmiset osta? Kaikki pitäs niin halvalla saada. Tympäsee.

Ehkä ihmisillä on vihdoinkin kaikki kaapit täynnä tavaraa?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on nolointa rompetta, mistä haluaisitte eroon, mutta niin vain silti jemmailette niitä? Mulla on kauniit pakkaukset. En raaski heittää tyhjiä söpöjä meikkipakkauksia tai hajuvesipulloja En kauniita suklaarasioita tai karkkipurkkeja. Varsinkaan jos ne ovat peltisiä. Jopa söpöt nestesaippuapullot jäävät mulla kaappeihin odottamaan uusiotankkausta. Nyt en enää uskalla ostaa mitään kivassa pakkauksessa olevaa kotiin, koska se jää sitten kuitenkin riesakseni. Olen kyllä kuullut, että peltirasioita keräilee myös moni muu. Itse en ns. keräile, mutta en vain raaski hävittää kauniita tai söpöjä rasioita tai laatikoita. Myös keittiön puolella esim. moni söpö hillopurkki on jäänyt kaappiin, vaikka muut pistävät surutta lasinkeräykseen moiset. Onko teitä yhtä hassuja muita?

Kahvimukit, joissa on pieni särö reunassa - kun ne on lemppareita, niin en halua hävittää. Askartelu- ja käsityökirjat - tykkään katsella niitä ja haaveilla, harvoin kuitenkaan saan tehtyä mitään.

Meillä tyttö aina moittii mua just siitä, etten säästänyt näntä varten omia teini-iän vaatteita. Yhden niittivyön ja nahkatakin olin kuitenkin säästänyt ja ne onkin kovassa käytössä. Ajatelkaa, vuodelta 1985.. Englantilaista laatua ja itse Lontoosta ostanut tyyliin punk. Mä olen sitä mieltä, että turhempaakin romua voi olla, kuin laadukkaat vanhat vaatteet. Enempää ei tullut säästettyä työn perässä muutteluiden takia.

Lähestyin tilannettani aikaisemmin tavarapaljouden näkökulmasta. Olen moniongelmainen pitkäaikaistyötön ja tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki. Rahaa tai muuta palkkaa, mihin mennä ei ole. Apua olen siis kyllä hakenut sosiaalitoimesta ja sosiaalityöntekijältä itselleni ja sukulaiselleni, mutta mitään apua en ole saanut. Ainakin saan asua sukulaiseni luona ilmaiseksi ja on katto pään päällä. Yritän jatkossa vaan olla ahkerampi. Tilanne on kaukana toivomastani, mutta varmasti se, että muutan asennettani ja hyväksyn paremmin tosiasiat auttaa jaksamaan paremmin.  Mutta kuten sanoin halusin tässä keskustelusta lähestyä asiaa vain tavarapaljouden kannalta.

Juuri näin, joku säästää arvottomia kirjakerhokirjojakin, jotka halvalle paperille tehtyinä kellastuvatkin tosi rumiksi. Jotkut jotain muuta. Mulla on lapsille säästettynä heidän vauva ajan mekkoja ja villasukkia ja lapasia. Itse käytin pienenä oman äitini mekkoja ja olivat tosi kivoja.

Näitä ihan nykyvaatteita sitten taas ei voikkaan enää säästää. Ei kestä kunnolla yhden tenavan käyttöäkään.

Äh, oon niin hyvin omaksunut tavarapaljous ongelmani, että nykyään on uusi ongelma: koen hirveetä morkkista ja katumusta ostosten jälkeen.

Perheeni on kutsuttu häihin ja minulla ei oo mitään sopivaa juhlavaatetta, joten piti suunnata kaupoille. Olin suunnittellut ostavani jonkun kesäisen hameen, joka menisi niin juhlat, kuin Prisma-reissutkin. Eli mahdollisimman monikäyttöisestä haaveilen. Kauppakeskusta kiertäessä ei tää osoittautunutkaan niin helpoksi hommaksi. Jos oli kokoja jäljellä, niin ei monikaan hame tuntunut hyvältä päällä. (väri, kuosi tai istuvuus oli ongelma)

Lopulta löysin yhden mustan pellava hameen, jossa oli pieniä yksityiskohtia napeilla ja ompeleilla. Ihan tyylikäs, mutta kotona sitä hametta sovittaessa tuntu että tein ison virheen, kun ostin tuon alennushameen. Jotenkin väri tuntuukin kodin valossa niin synkälle ja kaapissa olevilla paidoilla näytän joko tarjoilijalta tai että olisin häiden sijasta matkalla hautajaisiin.

Palauttaa ei voi, kun alennustuotteella on vain vaihto-oikeus ja menin jo leikkaa hintalapunkin irti.

Tätä ostosmorkkista oon tuntenut viimeisen vuoden ajan melkein jokaisesta käyttötavara ja vaateostosta. Aiemmin on helpottunut sillä, kun oon hokenut ja näyttänyt itselleni että ostettu tuote on tullut tarpeeseen. Ja oon hienosti taltuttanut tavaraongelmaa nikotonani, kuten kenkiä ei ole enää melkein 30 paria, vaan 4 paria (talvi, lenkkarit, sandaalit ja kumpparit).

Jos voisin mennä ajasta taaksepäin, jättäisin sen hameen kauppaan. Mutta en voi muuta kuin kärsiä tapioni ja yrittää selvitä häät ja prismareissut sillä hameella.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset pesee ja laittaa rikkinäiset sukat ym, vaatteet vielä kaappiin.

Heitän aina pois kun huomaan päällä olevassa vaatteessa reikiä mitä en tule korjaamaan.

Koska osa tosiaan korjaa niitä vaatteita. Osa taas käyttää rikkinäisiä vaatteita. Tutustuin opiskelujen kautta yhteen tällaiseen ihmiseen, jolla oli usein aivan rikkinäinen paita. Ihmettelin asiaa aikani ja vähitellen totesin, että ihminenhän on aivan huipputyyppi. Tajusin, että paidan rikkinäisyys ei ole ongelma vaan ongelma on minun päässäni. Sen jälkeen en ole risoja vaatteita ihmetellyt.

Miehelläni on pari risaa lempiyökkäriä ja ovat kuulemma ihanan pehmeitå. Itselläni taas on usein sukassa reikä. Ei haittaa kengässä yhtään mitään. Joskus korjaan, joskus en. Siksi.

Nuoriso todellakin käyttää vanhoja vaatteita. Meillä kelpaa niin vanhempien kuin idovanhempien vanhat vaattet ja ihastelevat omia lapsuusvaatteitaan aarteina. 

 

Itselläni on pari omaa lapsuusvaatekertaa 70-luvulta ja todellakin ovat söpöjä aarteita. <3

Sinä, jolla on onnellisesta lapsuudesta tavaraa, kirjoituksesi oli liikuttava. Nauti niistä, jos ne tuottavat mielihyvää, ymmärrän sinua tosi hyvin. Eivät ne ihmiset niissä tavaroissa ole, mutta kyllä minulla on myös tosi monta tavaraa, jotka jokaisella käyttökerralla muistuttavat tietystä/tietyistä ihmisistä. Eikä tällaisia tavaroita saa kaupasta uusia, ei niitä muistoja eikä edes sitä laatua.

Vielä sinulle purkkien ja pakkausten säilyttämistä nolosteleva: Minä säilytän myös, mutta en nolostele. Leikkelen kauniita kuvia pakkauksista ja laitan esim. lahjoihin korteiksi. Purkeissa säilytän pikkuleipiä, tuikkukynttilöitä, karkkeja.. milloin mitäkin. Kauniita lasipurkkeja käytän, kun pikkelöin, teen tuorehilloa, mausteseoksia, kylpysuolaa, chiliöljyä jne. Minulla tämä on harrastus ja olen vain iloinen, ettei tarvitse erikseen ostaa materiaaleja. Mutta siis en yhtään vähättele nolosteluasi. 😊

Vierailija kirjoitti:

Lähestyin tilannettani aikaisemmin tavarapaljouden näkökulmasta. Olen moniongelmainen pitkäaikaistyötön ja tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki. Rahaa tai muuta palkkaa, mihin mennä ei ole. Apua olen siis kyllä hakenut sosiaalitoimesta ja sosiaalityöntekijältä itselleni ja sukulaiselleni, mutta mitään apua en ole saanut. Ainakin saan asua sukulaiseni luona ilmaiseksi ja on katto pään päällä. Yritän jatkossa vaan olla ahkerampi. Tilanne on kaukana toivomastani, mutta varmasti se, että muutan asennettani ja hyväksyn paremmin tosiasiat auttaa jaksamaan paremmin.  Mutta kuten sanoin halusin tässä keskustelusta lähestyä asiaa vain tavarapaljouden kannalta.

Tosiaan monenlaisia vaikeuksia näyttää sinulle kasautuvan, eikä tavarapaljouden karsiminen ole mikään oikotie onneen. Asiaa on varmastikin pakko vain lähestyä tyyneysrukouksen kautta: tunnistaa asiat, joita voi muuttaa. Asunnon saaminen lienee vaikeaa, kun sinulla tosiaan on katto pään päällä.

 

Voisitko suhtautua tilanteeseen kuin soluasumiseen? Kämppis on sotkuinen, mutta onko sinulla omaa huonetta tms. jossa voit vaalia siisteyttä? Lisäksi on sitten sukulaisen pommikuntoiset tilat ja jokin kompromissi riittävässä hygieniatasossa esim. vessassa ja keittiössä. Jos sielläkin on yksi paikka, jota voit pitää kunnossa ja siistinä aina? On tietysti inhottavaa, että joudut auttamaan sukulaistasi, mutta toisaalta ilmaisen asumisen vastikkeeksi esimerkiksi tiskaus ei ole paha rasti. Koeta tehdä siitä niin miellyttävää itsellesi kuin vain voit. Voitko lainata kirjaston äänikirjoja tai kuunnella podcasteja?

Minulla hajosi tiskikone muutama vuosi sitten, enkä viitsinyt hankkia uutta. Tiskejä ei vain pidä päästä kasautumaan ja pinttymään. Voi varata ihan ajan puhelimesta, että nyt ne tiskit hoidetaan heti pois. 

Yksi neuroottisuuteen taipuvainen täällä hei... :D

En tiedä löytyykö täältä toista, jolla on tätä samaa ongelmaa varastoihin liittyen, mutta kirjoitan tämän nyt tänne. Itsellä siis on sellainen ongelma tässä, että en voi kauheasti hyödyntää varastoa tavaroiden säilytyksessä. Asumme siis kerrostalossa ja jotenkin näen tuon yleisen varastotilan tosi pölyisenä ja tunkkaisena paikkana, vaikka varmasti monen muun mielestä se on ihan hyväkuntoinen. Jostakin syystä en vaan uskalla viedä tavaroita sinne. Pelkään, että mitä jos niihin ryömii jotain ötököitä jossakin kohtaa tai jos niihin tarttuu jotakin hajua (mulla on tarkka hajuaisti). Nytkin on kamala fiilis kun olen joutunut viemään sinne muutamia asioita. Tekisi mieli raivata sisältä tilaa, että ihan kaikki mahtuisi tänne ja pestä ne kaikki varastossa olleet tavarat oikein kunnolla. Mulla on ollut lievää taipumusta ocd:hen niin ehkä tämä on jotain siihen liittyvää. Eipä tällä viestillä varmaan ollut mitään sen suurempaa itua. Kunhan nyt avauduin mun varastokriiseilystä ja ötökkäkauhuista.

Minullakin on käyttämätön varasto. En kriiseile siitä mitenkään vaan tila on vain tarpeeton. Ajattele vaikka niinpäin, että tila pitää saada 72 tunnissa tyhjäksi jos se on myös väestönsuoja.

Tavaroihin voi hyvinkin tarttua hajua tunkkaisissa tiloissa eikä tuo ötökkäkammokaan ole kovin kaukaa haettu. Tosin silloinne voivat liikkua myös asunnosta toiseen. Jos et halua varastoa käyttää niin se on oma asiasi. OCD:hen taitaa liittyä se, että mieltää jotkut paikat ja tavarat puhtaammiksi kuin toiset. Jos sinulla ei kotoa löydy sellaista tavaraa, jonka miellät kuuluvaksi varastoon, raivaa vain kotia tyhjemmäksi. Missään ei käsketä viemään vaikkapa kausivaatteita ulos omasta asunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on käyttämätön varasto. En kriiseile siitä mitenkään vaan tila on vain tarpeeton. Ajattele vaikka niinpäin, että tila pitää saada 72 tunnissa tyhjäksi jos se on myös väestönsuoja.

Tavaroihin voi hyvinkin tarttua hajua tunkkaisissa tiloissa eikä tuo ötökkäkammokaan ole kovin kaukaa haettu. Tosin silloinne voivat liikkua myös asunnosta toiseen. Jos et halua varastoa käyttää niin se on oma asiasi. OCD:hen taitaa liittyä se, että mieltää jotkut paikat ja tavarat puhtaammiksi kuin toiset. Jos sinulla ei kotoa löydy sellaista tavaraa, jonka miellät kuuluvaksi varastoon, raivaa vain kotia tyhjemmäksi. Missään ei käsketä viemään vaikkapa kausivaatteita ulos omasta asunnosta.

Asuntoon, jossa asun kuuluu kaksi kellarikomeroa. Toinen niistä on täysin tyhjä ja toisessa on lähinnä vain vanhaa sähköromua ja joku vanha pulkka. Tuossa verkkokellarissa on huono lukkokin, mutta eipä haittaa, jos joku sieltä tuon sähköromun haluaa varastaa. Pääsenpä siitä itse helpommin eroon. Tuo sähköromu on niin isoa ja painavaa, että en pysty sitä yksin SERiin viemään. 

Minulla on vähän samaa varaston suhteen. Osa kausitavaroista on tiiviissä Smartstore-laatikoissa ja niiden kanssa pystyn jotenkin elämään, mutta kaikki muu tavara mikä päätyy varastoon muuttuu mielessäni vähän saastuneeksi ja minun on vaikeaa tuoda sitä enää takaisin asuintiloihin. Nytkin minulla on ollut kohta kolme vuotta varastossa talvitakkeja joita en todennäköisesti enää koskaan käytä sen takia että ne ovat olleet säilytyksessä siellä häkkikomerossa. Pitäisi nyt kesällä käydä siivoamassa varasto kunnolla ja heittää vihdoin mäkeen kaikki tavara minkä suhteen olen selvästi luovuttanut... Meidänkin häkkivarasto on kuitenkin aika siisti, ei siellä ole mieletöntä ötökkä- tai paperitoukkaongelmaa niin kuin jossain varastoissa olen kuullut olevan, mutta tietenkin kaikenlaisissa yleisissä kerrostalotiloissa liikkuu helposti hämähäkkejä ja muita pikkuöttiäisiä aina silloin tällöin. Ongelma varaston suhteen on siis lähinnä omassa päässäni. Lisäksi en tykkää siitä että varastossa ei ole liiketunnistimella toimivaa valoa, vaan aina pitää mennä sisälle säkkipimeään etsimään valokatkaisinta :D